Aloitetaan havahtuminen tutustumalla tieteelliseen termiin habituaatio. Habituaatio eli tottuminen tarkoittaa yksinkertaisinta muistiksi määriteltävää ilmiötä, jossa samanlaisena toistuva ärsyke heikentää reagointia uusille ärsykkeille (Ilmoniemi, 2001). Habituaatio on nimenomaan se voima, joka saa ihmisen nukkumaan ikiunta tiedostumattoman mielensä vankina. Tottumisen vastakohta on jatkuva uteliaisuus eli lapsenkaltainen mieli (vrt. Matteus 18:3). Aiheeseen liittyen Albert Einsteinin tiedetään todenneen, ettei hänellä omasta mielestään ollut mitään erityistä lahjakkuutta, vaan hänellä oli vain intohimoinen uteliaisuus kaikkia asioita kohtaan. Muistin käyttäminen ja uusien asioiden oppiminen ovat ihmismielelle luonnollisin tapa toimia. Samoihin kuvioihin ja rutiineihin ripustautuminen saa mielen rappeutumaan, kuten minkä tahansa käyttämättömän lihaksen. Koska luonnollisin tapa toimia vaihtuu tottumuksen sanelemaksi tavaksi, saattaa ihmiselle alkaa tulla erilaisia psykosomaattisia ongelmia. Näiden ongelmien tarkoitus on havahduttaa ihminen hereille.

 

Esimerkki (oman todellisuuden luominen)

Muisti luo tunteiden, järjen ja luovuuden kautta jokaisen ihmisen oman todellisuuden. Tiedostumattomaan muistiin tallentuu hyviä ja huonoja tunteita sekä kokemuksia, joissa nuo tunteet heräsivät. Jos esimerkiksi nainen valitsee samasta alkoholiin taipuvaisesta kaveriporukasta miehiä kumppaneikseen, saattaa hän lopulta tyytyä ajattelemaan, että kaikki miehet ovat juoppoja ja sikoja. Todellisuudessa tämä väite pätee vain tuohon kyseiseen porukkaan. Väite ei päde edes koko kaupunginosassa, puhumattakaan koko maassa tai koko maailman kaikkien miesten osalta.

 

Yllä olevan esimerkin mukaisesti joku ihminen voi itse ajatella olevansa juoppo, ja tukeakseen teoriaansa hän on kirkastanut muistiinsa vain niitä kokemuksia, jotka tukevat hänen omaa etsintäänsä – ja lopulta ihmisestä on tullut juoppo. Juoppoudella, kuten huonolla kielipäällä, hyvällä sävelkorvalla tai älykkyydellä ei ole mitään pohjaa totuudessa, vaan ne ovat puhtaasti ihmisen itsensä luomia, rajoittuneita harhakäsityksiä itsestään. Ne ovat senhetkiseen osaamiseen tai osaamattomuuteen kiinnittymistä. Kun ihminen oppii tuntemaan itsensä jokaisella sieluntasolla, myös tällaiset identiteettitason rajoittavat uskomukset ovat lopulta suhteellisen helppo romuttaa. Huomaa myös: jos ihminen uskoo olevansa hyvä rakennusmies, vaikka hän ei oikeasti ole, on kyseessä rajoittava uskomus, vaikka uskomus näennäisesti olisikin positiivinen.

Ikiunesta heräämiseen kuuluu oman rajallisuutensa tunnustaminen. On tieteellisesti osoitettu fakta, että lähes jokainen ihminen muokkaa omia ajatuksiaan ja muistojaan itselleen edullisempaan suuntaan. Tähän pätee muistiin liittyvä sanonta: ”Aika kultaa muistot”, joka voidaan saattaa totuudenmukaiseen muotoonsa: ”Harjaantumaton mieli on taipuvainen valehteluun.” Tässä yhteydessä myös valehtelulla on olemassa hyvä tarkoitus, joka liittyy esimerkiksi henkisen voiton saamiseen traumoista ja pettymyksistä. Tilanteeseen liittyy kuitenkin sellainen vaaratekijä, ettei ihminen yleensä itse tiedosta valehtelevansa itselleen. On siis tieteellisesti osoitettu, että lähes 100 prosentin varmuudella ihminen alkaa valehdella itselleen (ks. myöhemmin järki, väärä profeetta sekä Dunning-Kruger-vaikutus).

Tällaiset tiedostumattomassa mielessä tapahtuvat luonnolliset toimintamallit ovat juuri niitä seikkoja, jotka tulee paljastaa ja selättää totuuden tiellä. Jos ihminen ei pysty tunnustamaan omaa rajallisuuttaan sekä taipumustaan valehteluun, ei hän voi koskaan päästä käsiksi muistin ryhmäsovellukseen, eli kollektiiviseen tietoon (maailmansielu ja lopulta KET ja täydellinen sielu). Kollektiivisen muistin avautumisessa on kyse siitä, että ihminen löytää kyvyn nähdä omien henkilökohtaisten totuuksien eli uskomusten, arvojen ja identiteetin läpi. Kun erottaa sen, mikä on ikuista ja mikä itse luotua, on jo hyvin pitkällä. Myös meditaation tavoitteena pidetään ihmisen oman, henkilökohtaisen ajatusmaailman hiljentymistä, ja kun tämä tapahtuu, liittyy mieli ikuiseen totuuden ajatusmaailmaan, joka on universaali tieto.

Kollektiivinen tieto on siis tosiasia. Tiedon yläkäsite on itsessään Kaiken ja ei minkään teoria, joka jakaantuu kahteen osaan – tietoon ja elämään. Nykytiede tuntee jo elämän ihmeet muistiin liittyen, sillä jatkuvasti toistuva tai hyvin tärkeäksi koettu informaatio saattaa varastoitua solunsisäisiin RNA-molekyyleihin, mikä mahdollistaa vaistojen ja tiedon periytymisen sukupolvelta toiselle (Ilmoniemi, 2001). Tähän viitaten on esitetty, että jopa koko elollisen luonnon luomiskoodi olisi sama (Ilmoniemi, 2001). Nämä ovat erittäin vahvoja tieteellisiä todisteita kollektiivisen tiedon olemassaolosta ja voimasta. Täydellinen sielu (lakinaan KET) on siis tietoinen luoja. Tietoinen luominen edellyttää aktiivista ja hyväkuntoista muistia, ja juuri tämän vuoksi muisti on se ihmisaivojen osa, joka lopulta yhdistää meidät universaalin tiedon kanssa.

Vanhemmassa Raamatussa opetetaan, että Elia edeltää Jumalan poikaa. Uudessa testamentissa puolestaan Johannes Kastaja symboloi Eliaa. Molempien miesten yhteydessä huomio kannattaa suunnata symboleihin ja miehille annettuihin nimiin. Nimi Elia tarkoittaa ”ylhäällä olevaa Jumalaa”, ”nousureittiä” ja/tai ”kiipeämistä”. Nämä viittaavat aivan selvästi totuuden tien alkuosaan, jossa kiivetään alhaalta, ensimmäisestä chakrasta (eli elämästä/maasta) aina ylös seitsemänteen chakraan (eli taivaaseen/tietoon) asti. Ihminen siis syntyy ensimmäisen kerran elämänsä aikana elämästä itsestään, aivan kuten hän fyysisesti syntyykin, mutta toisella kerralla niin sanottu uudelleensyntymä tapahtuu ylhäällä taivaissa, kuudennessa ja seitsemännessä chakrassa. Tämä ei ole enää fyysinen, vaan henkinen ja hengellinen uudelleensyntymä (vrt. Johannes 3:5).

Pystytkö vielä palauttamaan mieleesi, miten muistin opiskelu lähti liikkeelle vedestä ja valosta? Tietoisuuteesi pitäisi nyt ilmestyä kirkas tai hämärä muistikuva, joka sisältää muistin esoteerisen tulkinnan MEMORI = MEM + ORI. Tähän liittyen voidaan ajattelua jatkaa ja todeta, että kuudes chakra on ihmisen kolmannen silmän (mielen silmän) potentiaali, eli muistin silmä. Seitsemäs chakra puolestaan nostaa esiin KET:n ikuisen tietoisuuden valon. Täydellinen sielu on jo valmiiksi jokaisessa ihmisessä – vain ihmisen persoona ja se kuuluisa huntu, joka estää totuutta astumasta sellaisenaan esiin.

Kun ihminen kulkee totuuden tiellä vesikasteeseen, hän tulee muistamaan todellisen itsensä. Ihminen on nimittäin luotu Jumalan kuvaksi, symboliseksi valon lapseksi (alkuveden ja valon liitoksi, joka ensin on KET:n vasen puoli). Vaikka tämän tekstin lukeminen vaikuttaa – ihmisen kehitysvaiheesta riippuen – hyvin omituiselta, loogiselta, uskomattomalta tai väistämättömältä, ei kukaan voi vain kirjoista opiskella kollektiivista muistia ja vesikastetta itselleen. Tässä avautuva muistinosa yhdistää ihmisen suoraan henkeen ja KET:aan, ja tämä suhde on aina henkilökohtainen. Suhdetta Jumalaan ja KET:aan ei voi kenellekään opettaa, antaa tai vaatia, vaan sen voi ainoastaan täydestä armosta itse kukin itselleen pyytämällä, anomalla ja rukoilemalla saada. Kun tämä yhteys jälleen aukeaa, sielun muistipankki laajenee koskettamaan koko ihmiskunnan muistipankkia, ja vielä lopulta koko maailmankaikkeuden ja syvyyden universaalia muistia. Lukija voi itse muodostaa käsityksen siitä, millä näistä muistinosista esimerkiksi tämä kirja tai ihmiskunnan pyhät kirjoitukset ovat kirjoitettu.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).