Kolme tietä johtavat sisäiseen tasapainoon ja rauhaan

Ennen sydämen punnitsemista sielun tulisi päästä itsensä kanssa mahdollisimman tasapainoiseen sisäiseen rauhaan. Sisäiseen rauhaan voi päästä kolmella eri tavalla. Nämä tavat ovat tiedollinen tapa (jnana), tekevä tapa (karma), sekä hartaudellinen tapa (bhakti). Nämä kolme tapaa ovat tuttuja jo 100-luvulta e.a.a., kun Bhagavad Gitassa jumalallinen olento Krishna opettaa Arjunalle kolme tietä valaistumiseen. Eri koulukunnat ovat kiistelleet Krishnan opetusten merkityksestä, ja siitä, tuleeko ihmisen noudattaa vain yhtä näistä eri tavoista, vai kokeilla niitä tasapuolisesti jokaista vuorollaan.

♦ Tiedollinen meditointi

Kun ihminen kesken puhelinkeskustelun kirjoittaa omaa nimeään tai erilaisia geometrisia kuvioita paperille, on kyseessä tiedollinen meditaatio. Joskus ihmiset kertovat törmäävänsä jatkuvasti samoihin numeroihin, kirjainyhdistelmiin, kellonaikoihin, nimiin tai muotoihin. Myös tämä on tiedollista meditointia. Tiedollisessa meditoinnissa ihmisen alitajunta kiinnittää automaattisesti huomion sellaiseen asiaan, jota hänen pitäisi tietoisesti alkaa tarkkailla. Tarkkailua tulisi jatkaa niin kauan, että jokin oivallus pääsisi läpi, tietoisuuteen asti. Tiedollisessa meditaatiossa on ensisijaisen tärkeää, ettei vastausta yritä löytää järjellisesti joltain toiselta ihmiseltä, lukemalla tai opiskellen. Toki virikkeitä voi hakea internetin tai kirjallisuuden avulla. Tiedollista meditointia tulisi aina jatkaa niin kauan, että oivallus tulee ihmisestä itsestään, sisältä käsin. Tiedollisen meditaation päämäärä on avartaa ihmisen henkistä olemusta. Meditaation tuloksena voidaan puhua mielen muuttumisesta sieluksi, jonka jälkeen sielu kykenee paremmin havainnoimaan joka puolella olevia tiedonrippeitä.

♦ Tekevä meditointi

Urheilija voi saavuttaa henkisen tilan, jossa hän kykenee toistuvasti suorittamaan uskomatonta tarkkuutta vaativia suorituksia. Joskus näkee, kun jollakin pelaajalla on ”putki päällä”, ja lähes jokainen golflyönti tippuu viheriölle lipun viereen. Samoin kotiaskareitaan hoitava ihminen voi yhtäkkiä havahtua siihen, miten hän on imuroidessaan tai pyykkejä ripustaessaan ollut jossain aivan kummallisessa, jopa nautinnollisessa tilassa. Samoin voi käydä puutarhan tai aidan rakentamisen kanssa. Nämä kaikki esimerkit kuvaavat tekemisen kautta saavutettavaa meditatiivista tilaa.

Tekevässä meditaatiossa on kaikkein tärkeintä uskaltaa heittäytyä tekemisen ytimeen. Flowtila aukenee, kun mieli on hiljentynyt rajoittavista uskomuksista ja identiteettikäsityksestä. Kun ihminen unohtaa itsensä, edes hetkellisesti, myös kaikki rajoitteet lakkaavat. Tekevän meditaation päämäärä on niin sanotun karman polttaminen. Buddha määritteli karman nykyhetkessä ilmeneväksi yhteisvaikutukseksi, joka on muodostunut ihmisen aiemmista ajatuksista ja teoista. Aina saavuttaessaan flowtilan ihminen irtaantuu hetkellisesti myös karmastaan. Lopullisen, jatkuvan flowtilan saavuttaminen voisi olla valtauskontojen mainitsema valaistuminen ja kirkastuminen. Jatkuvassa flowtilassa ihminen ei enää kiinnity ajatuksiinsa tai tekoihinsa, ei edes itseensä. Näin uuttakaan karmaa ei enää pääse syntymään.

♦ Hartausmeditaatio

Hartausmeditaatiolla on kymmeniä tunnettuja nimiä. Sitä kuvaavat ainakin sanat meditaatio, hypnoosi, rukous, transsi, rentoutus, hiljentyminen ja itsesuggestio. Hartausmeditaatiot voidaan jakaa kahteen eri tyylisuuntaan, kuin vastakohtiin. Toisessa vaakakupissa oma mieli pyritään hiljentämään, hyväksymään kaikki asiat juuri sellaisina kuin ne ovat, ja olemaan itse pyyteettömässä tilassa. Toisessa tavassa mieli kyllä hiljennetään, mutta nyt sinne yritetään saada esimerkiksi suggestioiden tai hypnoositekniikoiden avulla jokin muutos tai uusi voimavara. Monet ihmiset harjoittavat näitä molempia ääripäitä sattumanvaraisesti. Joidenkin ihmisten mieli on jopa saattanut jäädä kiinni sisäiseen juupas-eipäs-väittelyyn, jossa aina ensin halutaan jotain ja sitten taas ei haluta mitään.

Hartausmeditaation ideaalitila on hiuksenhieno tasapaino, jossa ei enää haluta mitään tai kiinnitytä mihinkään – ei edes siihen, ettei haluta mitään. Ennen tätä on kuitenkin hankittava riittävät voimavarat – joita ovat esimerkiksi tunteiden hallinta sekä uskomusten tiedostaminen ja muuttaminen. Hartaudellinen päämäärä saavutetaan oman tahdon hetkellisen kuoleman, eli täydellisen antautumisen kautta. Kun persoonallinen tahto ei enää halua mitään, tulevat erilaiset ilmestykset ja sielunkutsumukset esiin kuin itsestään. Sisäistä rauhaa ja siihen johtavaa rukousta ja meditaatiota ei pitäisi ymmärtää elämän vastalääkkeenä tai irrallisena harjoituksena, vaan kaikessa pitäisi pyrkiä rauhaan. Luetellut kolme meditaatiotapaa on universaali ohje: olipa ongelma mikä tahansa, jokin näistä kolmesta tavasta auttaa aina. Jos olet totuuden tien jollain portilla jumissa, voit pohtia, tarvitsetko juuri nyt lisää tietoa jostain, tekisitkö käytännön harjoituksia itsesi kanssa, vai pitäisikö asioiden vain antaa loksahtaa kohdalleen?

Esimerkki (omakohtainen kokemus kolmesta tiestä)

Omakohtainen kokemukseni sisäiseen rauhaan johtaneista kolmesta tiestä muodostui seuraavalla reseptillä:

1. Internetin (ja esim. Wikipedian) sekä joidenkin kirjojen kautta tapahtunut, aivan uskomattomat mittasuhteet saanut tietosurffaus, johon yhdistyi matematiikan, geometrian ja ties minkä eri tieteenlajien termien ja symboleiden pyörittely (tiedollinen tapa),
2. Frisbeegolf ja päivittäiset kävelylenkit, sekä itsenäinen tanssin ja kamppailulajien harjoittaminen (tekevä tapa), sekä
3. Hypnoosien ja meditaatioiden jatkuva, päivittäinen suorittaminen (hartaudellinen tapa). Nämä kolme ”tietä” toistuivat elämässäni joka ikinen päivä, tavalla tai toisella – ja niin ne ovat siitä lähtien kulkeneet mukanani. Ne eivät missään nimessä ole ainoa oikea tapa kulkea näitä kolmea tietä yhtä aikaa, mutta ne ovat silti eräs tapa – tapa, joka minun kohdallani toimi.

• Edellinen
• Seuraava