Kontekstit ja viitekehykset – ryhmän itsekäs tahto

Ennen tahdosta vapautumista on nostettava esiin vielä eräs oleellinen aihe: kontekstit, eli viitekehykset (frames). Viitekehykset ovat esimerkiksi NLP:ssä käytetty tapa antaa jokin syvempi merkitys jollekin asialle, kuten käyttäytymiselle, uskomukselle tai arvolle. Kun ollaan tekemisissä erilaisten ryhmien kanssa, on lopulta kyse aina asiayhteyksistä ja yhdessä etukäteen sovituista pelisäännöistä.

Määritelmä 43. (Konteksti; Viitekehys)

Konteksti (myös viitekehys) on tapa tarkastella jotain asiaa ennaltamäärätystä näkökulmasta.

Jos uskontoja tutkii tieteellisestä näkökulmasta, saa tutkimuksissaan aikaiseksi tieteellisiä tuloksia. Vastaavasti jos tutkimus tehdään uskomusten pohjalta, saadaan aikaan uskomuksellisia tuloksia. Kumpikaan näistä tuloksista ei kerro koko totuutta. Ne kertovat vain oman viitekehyksensä sallimia ”totuuksia”. Tämä on tärkeää muistaa: jokainen ihminen asettaa ajattelussaan lähes poikkeuksetta koko ajan viitekehyksiä. Tämän vuoksi eri viitekehyksiä voi pitää ihmisen henkilökohtaisen lajittelujärjestelmän (metaohjelmien) jotain ryhmää koskettavana muotona. Toisin sanoen mielen sisäistä lajittelua ei tehdä persoonallisesti, vaan suuremmassa mittakaavassa, kollektiivisesti sovittujen ajatustottumusten mukaan.

Esimerkki (eläinmaailman murha ja ihmismaailman murha)

Voit pohtia kontekstien olemassaoloa vaikka tämän esimerkin viitekehyksestä. Otetaan kaksi kuvitteellista tilannetta.

1. Kun leijona hyökkää ontuvan antiloopin vasan kimppuun raadellen sen ja vielä tämän jälkeen syö sen. Onko tässä kyse oikeasta ja väärästä, eli vaikkapa murhasta?
2. Toisaalta mieti, jos aikuinen ihminen hyökkää puolustuskyvyttömän lapsen päälle ja syö hänet. Onko tässä kyse oikeasta ja väärästä, eli vaikkapa murhasta?

Aivan, kyse on eri viitekehyksistä, eli siitä tutkitaanko asiaa luonnossa, eläinten maailman viitekehyksessä, vai tutkitaan asiaa ihmisten maailmassa, nykyajan yhteiskuntien viitekehyksessä. Teko ja käyttäytyminen ovat tässä yhteydessä samoja, vain teon suorittaja, kohde ja se mihin rinnastettuna asiaa tulkitaan, ovat erilaisia.

Esimerkki (samaa mieltä olevat väittelijät)

Kerran eräs henkinen tutkija kutsui minut luokseen keskustelemaan asioista. Huomasimme pian väittelevämme jostain asioista, mutta samaan aikaan ihmettelimme kuitenkin, sillä jotenkin tuntui, ettei tässä ollutkaan kyseessä väittely, vaikka siltä kovasti näyttikin. Sitten keksimme ottaa esille paperia, ja aloimme kirjoittaa eripuraa tuottavia sanoja ylös niin, että samalla myös avasimme niiden merkityksen toisillemme. Pian huomasimme olevammekin monista asioista täysin samaa mieltä, mutta olimme käyttäneet asioista vain eri sanoja. Jotkut sanat tarkoittivat toiselle lähes päinvastaista ja siksi keskustelu meinasi tyrehtyä.

Viitekehykset eivät ole aina yksiselitteisiä. Kaksi eri ihmistä voi ajatella kuuluvansa samaan viitekehykseen, mutta heidän persoonalliset tulkintansa kyseisestä kontekstista voivat olla jopa ristiriidassa keskenään. Konteksteissa on myös syvyyseroja. Joku ihminen nimittäin voi olla matemaatikko ilman, että hän tuntee esimerkiksi lukuteoriaa sen syvällisemmin. Varsinkin tieteenalojen kontekstit ovat niin pitkälle hiottuja, että niiden sanastot ovat alkaneet jo keskenään muodostaa ristiriitoja. Asia pahenee tästä entisestään, kun vertaillaan uskonnollisia konteksteja tieteiden kanssa. Jos esimerkiksi kabbalistille puhutaan egosta, hän kavahtaa sanaa välittömästi, sillä hän rinnastaa sen lähes saatanaan. Vastaavasti Freud käytti egoa merkitsemään ihmisen persoonaa, ei vain tiedostumatonta tai pahaa puolta.

Myös seuraava, hyvin kansantajuinen esimerkki osoittaa, miten kaksi henkilöä voi ajatella samaa asiaa antaen sille täysin eri painoarvon. Henkilöillä on yhteinen viitekehys - he ajattelevat joskus asioita ”suomalaisuuden” näkökulmasta - vaikka sitten hyvin eri tavoin.

Esimerkki (olen suomalainen)

• Joku voi sanoa: ”Olen suomalainen.” Hänelle se tarkoittaa, että tämä on minun maani ja sukuni on aina asunut täällä ja tämä on kaikista tärkein asia elämässäni.
• Vastaavasti joku toinen henkilö voi sanoa: ”Olen suomalainen.” Hänelle se tarkoittaa, että olen syntynyt Suomessa. Ei mitään muuta.

Viitekehykset ovat osa jokaista vuorovaikutustilannetta, jossa kaksi ihmistä kohtaa toisensa. Onnistuneen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen edellytyksenä on usein, että osapuolet tuntevat sekä oman että toisen käyttämän viitekehyksen ja näin kykenevät kohtaamaan toisensa toistensa maailmoissa. Joskus viitekehys voi paljastua tai antaa merkittävää lisätietoa jo yhdellä lauseella. Vertaa esimerkiksi seuraavien lauseiden ennakkoasetelmia:

”Meillä on ongelma.” JA ”Sinulla on ongelma.”

”Ai, sinä sait työpaikan?” JA ”Ai, sinä jouduit töihin?”

Täydellisen sielun viitekehys

Tämän kirjan ja oman henkisen evoluution puitteissa viitekehykset tulisi ymmärtää mahdollisimman yleistettyinä versioina itsestään. Asioita voitaisiin ajatella esimerkiksi uskontojen, tieteen ja ihmiskunnan viitekehyksistä. Ja jos tästä halutaan tulla yksi askel alaspäin, voidaan ajatella esimerkiksi kristillistä ja hindulaista viitekehystä, tai solubiologian ja tähtitieteen viitekehyksiä, sekä eurooppalaista, länsimaalaista tai Lähi-idän viitekehyksiä.

Mitä enemmän eri viitekehyksiä otetaan mukaan kommunikointiin, sen vaikeammaksi se menee. Ammattiylpeys ja tarve erilaistumiseen ovat ajaneet esimerkiksi tieteenaloja niin erilleen toisistaan, että välillä törmää tilanteeseen, jossa saman alan ammattilaiset eivät enää kykene keskustelemaan keskenään, sillä he ovat niin kiinni omissa konteksteissaan. Tilannetta voisikin pohtia päinvastaisesta suunnasta: mitä pitäisi olla, että eri alojen kontekstit voisivat löytää yhteisen sulosävelen ilman riitasointuja? Tämä sama vastaus pätee aina kysymyksiin, kun liikutaan evoluution konteksteissa, vastaus on sopeutuminen. Pitäisi sopeutua. Pitäisi kyetä luopumaan omasta tahdostaan olla kiinni jossakin tietyssä kontekstissa ja tietyssä sanastossa.

Kaikkien kontekstien takana on yksi konteksti, joka ei koskaan muutu, se pystyy selittämään kaikki muut kontekstit, ja se ilmaisee jopa eri kontekstien välisiä suhteita toisiinsa. Tämän kontekstin tuntee vain täydellinen sielu, ja konteksti on tietysti KET. Täydellinen sielu tuntee siis KET:n tuoman ymmärryksen vuoksi kaikki viitekehykset, eikä ole kiinnittynyt niistä mihinkään. Tämä on täydellisen sielun viitekehys.

• Edellinen
• Seuraava