Sielun osa:  Tunne (tiedostumattomassa mielessä)
Psykologisesti:  Id (Freud, 1964), Temperamentti (Keltikangas-Järvinen, 2010)
Neurologisesti:  Keskushermoston alaosa, eli selkäydin, limbinen järjestelmä, emootiot
Chakra:  Sakraalichakra, Ristiluukeskus, Svadhisthana-chakra
Egyptissä:  Seth (Anubiksen isä)
Raamatussa:  Sakarias (Johannes Kastajan isä), Ilmestyskirjan Peto, Juuret, Merihirviöt

 

Määritelmä 23. (Tunnetaso)

Tunnetaso on yksilösielun tiedostumattoman osan syvempi, alkukantainen osa (myös id), johon kuuluvat vietit ja vaistot (liittyen ravintoon, seksuaalisuuteen ja turvallisuuteen), emootiot (kuten perustunteet ja sosiaaliset tunteet), temperamentti, tottumukset ja tavat, sekä yleinen motivoituminen. Tunnetason perusta kehittyy heti lapsen syntymästä lähtien aina muutaman vuoden ikään asti. Osa tästä tasosta onkin nähty erittäin pysyvänä, jopa muuttumattomana55 läpi ihmiselämän.

55 Esimerkiksi temperamenttia pidetään tieteellisesti muuttumattomana. Tässä kirjassa kuitenkin myös temperamentti osoitetaan osaksi jokaisen henkilökohtaista lajittelujärjestelmää, josta valaistumisen hetkellä on mahdollista kokonaan luopua.

 

Vuonna 1972 Paul Eckman ehdotti ihmisellä olevan kuusi perustunnetta: pelko, inho, viha, yllättyneisyys, onnellisuus ja surullisuus. Tämän jälkeen listaa on laajennettu ja karsittu muutamaan otteeseen. Lista on elänyt viime vuosikymmeniin saakka, kunnes paljastui eräs merkittävä seikka: kasvoissa aktivoituvat samat lihakset, kun ihminen kokee inhoa tai vihaa. Vastaavasti, kun ihminen kokee yllättyneisyyttä tai pelkoa, samat kasvojenlihakset reagoivat. Tämä tarkoittaa, että fysiologisesti kyseessä ovat samat emootiot. (Cherry, 2015) Ehkä tästä voi vetää johtopäätöksen, että jokainen pelontunne alkaa yllättyneisyydellä, ja mikäli tunne on sekunnin murto-osaa kestävämpi (eli ihminen kiinnittyy siihen), se paljastuu peloksi. Sama pätee vihaan, sillä jokainen viha alkaa inholla, ja pidempiaikainen inho (johon ihminen on kiinnittynyt), vaikka vain muutaman sekunnin mittainen, alkaa ilmentää vihaa. Tämä tarkoittaisi, että ihmisellä olisikin vain neljä perustunnetta, joiden yhdistelminä kaikki muut, sadat eri tunteet kumpuaisivat. Näin yksinkertainen tulos on yleensä hyvin lähellä totuutta. Perustunteita ovat siis: pelko, viha, onnellisuus ja surullisuus (Jack, Garrod & Schyns, 2014).

Perustunteille on ominaista se, että ne ovat ihmisen sisäisiä, henkilökohtaisia tapahtumia. Ihminen tuntee pelkoa tai vihaa välillä riippumatta siitä, onko muita ihmisiä lähistöllä. Perustunteiden lisäksi on olemassa ns. sosiaaliset tunteet. Näitä ovat häpeä, syyllisyys, ylpeys, kateus ja empatia (Juusola, 2010). Sosiaaliset tunteet tarvitsevat ”polttoaineekseen” aina myös jonkin perustunteen – niitä ei voi olla ilman perustunteita. Teoriassa perustunteet sijoittuvat yksilöön ja sosiaaliset tunteet ryhmään.

 

Esimerkki (sosiaaliset tunteet)

Pohdi esimerkiksi häpeää, jolloin voit ymmärtää, ettei sitä voi tuntea ilman ”pelkoa siitä mitä muut mahtavat ajatella”. Häpeän aikaansaamiseksi tarvitaan siis pelkoa. Toisaalta voit miettiä, miten arvostuksen tunteen pohjana on onnellisuuden tunne.

 

Seuraavaksi nostetaan esille kaksi emootioiden määritelmää ja todetaan niiden olevan hyvin läheisessä suhteessa tunne-tason kanssa. Tämän oivalluksen saattelemana voidaan ajatella, että psykologiassa yleisesti tunnettu käsite ”temperamentti” on myös periaatteessa sama asia kuin tunne-taso. Temperamentti on henkilökohtainen tapa kokea ja tuntea emootioita, henkilökohtainen taito ilmaista niitä, sekä vielä henkilökohtainen fysiologinen tapa ilmaista niitä. Emootioiden määritelmässä on varsin selvästi tuotu esille myös se tosiasia, että tiedostumaton mieli on voimakkaasti kytketty kehoon ja ihmisen koko fysiologiaan. Tässä yhteydessä alitajunnan viestinnästä käytetään usein termiä kehonkieli.

 

Määritelmä 24. (Emootiot, I)

Emootio eli tunne jaetaan perinteisesti kolmeen tekijään: 1) emootioiden kokemiseen tai tuntemiseen, 2) emootioiden ilmaisemiseen, ja 3) ”arousal” eli emootioiden heräämiseen tai emotionaalisen viritystilan syntymiseen. Näistä viimeisin on niin voimakkaasti yhteydessä fysiologiaan, että voidaan puhua emootioiden fysiologisesta ilmentymisestä. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 73)

 

Määritelmä 25. (Emootiot, II)

Emootio on kompleksinen psykologinen tila, johon kuuluu kolme komponenttia: 1) subjektiivinen kokemus, 2) fysiologinen vaste, sekä 3) käyttäytyminen tai muu ilmaisuvoimainen vaste. (Hockenbury & Hockenbury, 2007)

 

Esimerkki (kehonkieli)

Lyhyt esimerkki on tilanne, jossa suomalainen ihminen kertoo puhuvansa totta, mutta samaan aikaan puistelee päätään. Kyseessä on siis todennäköisesti vale. Jos taas ihmisen kasvot osoittavat hämmästyksen tai yllätyksen ilmeitä, vaikka henkilö kertoo tienneensä asian, hän todennäköisesti valehtelee.

 

Vaikka Johannes kuvaa tunne-tason ilmestyskirjassa symbolilla peto ja Raamatun luomiskertomuksessa siihen viitataan symbolilla suuret meripedot, on syytä ymmärtää, että kyseessä on kuitenkin mielentaso, jonka tehtävänä on auttaa ja tukea ihmistä – ei toimia hänen vihollisenaan. Kyse on siis vain ja ainoastaan tietoisuudentasosta, eli siitä, tunteeko, ymmärtääkö ja kontrolloiko ihminen itseään, vai kontrolloiko alitajunta ihmistä sattumanvaraisesti. Kirjassa Vahvaksi rakastetut lapset (Juusola, 2010) kerrotaan: ”Tunteet ovat evoluution jalostama, herkkä, monimutkainen ja uskomattoman viisas järjestelmä, joka pyrkii takaamaan ihmisen hyvinvoinnin.” Myös viha ja jopa surullisuus toimivat siis ihmisen puolesta, eivät ihmistä vastaan. Kyse on siitä, osaako ihminen vihata ja surra oikein vai saavatko tunteet aina liian suuren vallan: kiinnittyykö ihminen omiin tunteisiinsa, jolloin hän rakentaa niistä itselleen osan identiteettiä.

Tässä luvussa tunteisiin syvennytään kolmessa vaiheessa: i) ensin pohditaan, miten minä itse koen tunteet (subjektiivinen kokemus), ii) sitten yleistetään tätä näkökulmaa miettien, miten kaikki ihmiset kokevat tunteet (fysiologinen vaste), iii) ja lopulta hahmotetaan, mitkä ovat tunteiden kokemisen seuraukset (käyttäytyminen ja muu vaste). Tässä mallissa Teoriaan suhtautettuna kohta i) on yksilön tutkimista ja kohta ii) on ryhmän tutkimista. Kirjan harjoitusosiosta löytyy myös useita tekniikoita mielenhallintaan.

Huomautuksena todetaan vielä, että tieteellisesti tunteidenhallinta on hyvin ongelmallinen kenttä, sillä vielä tätä kirjaa kirjoitettaessa tiede on lähes kädetön tunteiden hirmuvallan alla. Joitakin tunteiden hallinnan psykologisia sovelluksia, kuten NLP, on kuitenkin jo olemassa, ja niistä alkaa olla tieteellistä näyttöä parilta vuosikymmeneltä. Tunteiden hallinnassa onkin mahdollista edetä vain yhdistämällä kaikki tieteellinen ja uskonnollinen tieto yhdeksi ja samaksi totuudeksi, jonka jälkeen tämä löydetty punainen lanka pystyy auttamaan meitä pääsemään ihmismielessä seuraavalle tasolle.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).