Sielun osa:  Tunne (tiedostumattomassa mielessä)
Psykologisesti:  Id (Freud, 1964), Temperamentti (Keltikangas-Järvinen, 2010)
Neurologisesti:  Keskushermoston alaosa, eli selkäydin, limbinen järjestelmä, emootiot
Chakra:  Sakraalichakra, Ristiluukeskus, Svadhisthana-chakra
Egyptissä:  Seth (Anubiksen isä)
Raamatussa:  Sakarias (Johannes Kastajan isä), Ilmestyskirjan Peto, Juuret, Merihirviöt

 

Määritelmä 23. (Tunne-taso)

Tunne-taso on yksilö-sielun tiedostumattoman osan syvempi, alkukantainen osa (myös id), johon kuuluvat vietit ja vaistot (liittyen ravintoon, seksuaalisuuteen ja turvallisuuteen), emootiot (kuten perustunteet ja sosiaaliset tunteet), temperamentti, tottumukset ja tavat, sekä yleinen motivoituminen. Tunne-tason perusta kehittyy heti lapsen syntymästä lähtien aina muutaman vuoden ikään asti. Osa tästä tasosta onkin nähty erittäin pysyvänä, jopa muuttumattomana39 läpi ihmiselämän.

 

39 Esimerkiksi temperamenttia pidetään tieteellisesti muuttumattomana. Tässä kirjassa kuitenkin myös temperamentti osoitetaan osaksi jokaisen henkilökohtaista lajittelujärjestelmää, josta valaistumisen hetkellä on mahdollista kokonaan luopua.

 

Vuonna 1972 Paul Eckman ehdotti ihmisellä olevan kuusi perustunnetta: pelko, inho, viha, yllättyneisyys, onnellisuus ja surullisuus. Tämän jälkeen listaa on laajennettu ja karsittu muutamaan otteeseen. Lista on elänyt viime vuosikymmeniin saakka, kunnes paljastui eräs merkittävä seikka: kasvoissa aktivoituvat samat lihakset, kun ihminen kokee inhoa tai vihaa. Vastaavasti, kun ihminen kokee yllättyneisyyttä tai pelkoa, samat kasvojenlihakset reagoivat. Tämä tarkoittaa, että fysiologisesti kyseessä ovat samat emootiot. (Cherry, 2015) Ehkä tästä voi vetää johtopäätöksen, että jokainen pelontunne alkaa yllättyneisyydellä, ja mikäli tunne on sekunnin murto-osaa kestävämpi (eli ihminen kiinnittyy siihen), se paljastuu peloksi. Sama pätee vihaan, sillä jokainen viha alkaa inholla, ja pidempiaikainen inho (johon ihminen on kiinnittynyt), vaikka vain muutaman sekunnin mittainen, alkaa ilmentää vihaa. Tämä tarkoittaisi, että ihmisellä olisikin vain neljä perustunnetta, joiden yhdistelminä kaikki muut, sadat eri tunteet kumpuaisivat. Näin yksinkertainen tulos on yleensä hyvin lähellä totuutta. Perustunteita ovat siis: pelko, viha, onnellisuus ja surullisuus (Jack, Garrod & Schyns, 2014).

 

Perustunteille on ominaista se, että ne ovat ihmisen sisäisiä, henkilökohtaisia tapahtumia. Ihminen tuntee pelkoa tai vihaa välillä riippumatta siitä, onko muita ihmisiä lähistöllä. Perustunteiden lisäksi on olemassa ns. sosiaaliset tunteet. Näitä ovat häpeä, syyllisyys, ylpeys, kateus ja empatia (Juusola, 2010). Sosiaaliset tunteet tarvitsevat ”polttoaineekseen” aina myös jonkin perustunteen – niitä ei voi olla ilman perustunteita. Teoriassa perustunteet sijoittuvat yksilöön ja sosiaaliset tunteet ryhmään.

 

Esimerkki (sosiaaliset tunteet)

Pohdi esimerkiksi häpeää, jolloin voit ymmärtää, ettei sitä voi tuntea ilman ”pelkoa siitä mitä muut mahtavat ajatella”. Häpeän aikaansaamiseksi tarvitaan siis pelkoa. Toisaalta voit miettiä, miten arvostuksen tunteen pohjana on onnellisuuden tunne.

 

Seuraavaksi nostetaan esille kaksi emootioiden määritelmää ja todetaan niiden olevan hyvin läheisessä suhteessa tunne-tason kanssa. Tämän oivalluksen saattelemana voidaan ajatella, että psykologiassa yleisesti tunnettu käsite ”temperamentti” on myös periaatteessa sama asia kuin tunne-taso. Temperamentti on henkilökohtainen tapa kokea ja tuntea emootioita, henkilökohtainen taito ilmaista niitä, sekä vielä henkilökohtainen fysiologinen tapa ilmaista niitä. Emootioiden määritelmässä on varsin selvästi tuotu esille myös se tosiasia, että tiedostumaton mieli on voimakkaasti kytketty kehoon ja ihmisen koko fysiologiaan. Tässä yhteydessä alitajunnan viestinnästä käytetään usein termiä kehonkieli.

 

Määritelmä 24. (Emootiot, I)

Emootio eli tunne jaetaan perinteisesti kolmeen tekijään: 1) emootioiden kokemiseen tai tuntemiseen, 2) emootioiden ilmaisemiseen, ja 3) ”arousal” eli emootioiden heräämiseen tai emotionaalisen viritystilan syntymiseen. Näistä viimeisin on niin voimakkaasti yhteydessä fysiologiaan, että voidaan puhua emootioiden fysiologisesta ilmentymisestä. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 73)

 

Määritelmä 25. (Emootiot, II)

Emootio on kompleksinen psykologinen tila, johon kuuluu kolme komponenttia: 1) subjektiivinen kokemus, 2) fysiologinen vaste, sekä 3) käyttäytyminen tai muu ilmaisuvoimainen vaste. (Hockenbury & Hockenbury, 2007)

 

Esimerkki (kehonkieli)

Lyhyt esimerkki on tilanne, jossa suomalainen ihminen kertoo puhuvansa totta, mutta samaan aikaan puistelee päätään. Kyseessä on siis todennäköisesti vale. Jos taas ihmisen kasvot osoittavat hämmästyksen tai yllätyksen ilmeitä, vaikka henkilö kertoo tienneensä asian, hän todennäköisesti valehtelee.

 

Vaikka Johannes kuvaa tunne-tason ilmestyskirjassa symbolilla peto ja Raamatun luomiskertomuksessa siihen viitataan symbolilla suuret meripedot, on syytä ymmärtää, että kyseessä on kuitenkin mielentaso, jonka tehtävänä on auttaa ja tukea ihmistä – ei toimia hänen vihollisenaan. Kyse on siis vain ja ainoastaan tietoisuudentasosta, eli siitä, tunteeko, ymmärtääkö ja kontrolloiko ihminen itseään, vai kontrolloiko alitajunta ihmistä sattumanvaraisesti. Kirjassa Vahvaksi rakastetut lapset (Juusola, 2010) kerrotaan: ”Tunteet ovat evoluution jalostama, herkkä, monimutkainen ja uskomattoman viisas järjestelmä, joka pyrkii takaamaan ihmisen hyvinvoinnin.” Myös viha ja jopa surullisuus toimivat siis ihmisen puolesta, eivät ihmistä vastaan. Kyse on siitä, osaako ihminen vihata ja surra oikein vai saavatko tunteet aina liian suuren vallan: kiinnittyykö ihminen omiin tunteisiinsa, jolloin hän rakentaa niistä itselleen osan identiteettiä.

 

Tässä luvussa tunteisiin syvennytään kolmessa vaiheessa: i) ensin pohditaan, miten minä itse koen tunteet (subjektiivinen kokemus), ii) sitten yleistetään tätä näkökulmaa miettien, miten kaikki ihmiset kokevat tunteet (fysiologinen vaste), iii) ja lopulta hahmotetaan, mitkä ovat tunteiden kokemisen seuraukset (käyttäytyminen ja muu vaste). Tässä mallissa Teoriaan suhtautettuna kohta i) on yksilön tutkimista ja kohta ii) on ryhmän tutkimista. Kirjan harjoitusosiosta löytyy myös useita tekniikoita mielenhallintaan.

 

Huomautuksena todetaan vielä, että tieteellisesti tunteidenhallinta on hyvin ongelmallinen kenttä, sillä vielä tätä kirjaa kirjoitettaessa tiede on lähes kädetön tunteiden hirmuvallan alla. Joitakin tunteiden hallinnan psykologisia sovelluksia, kuten NLP, on kuitenkin jo olemassa, ja niistä alkaa olla tieteellistä näyttöä parilta vuosikymmeneltä. Tunteiden hallinnassa onkin mahdollista edetä vain yhdistämällä kaikki tieteellinen ja uskonnollinen tieto yhdeksi ja samaksi totuudeksi, jonka jälkeen tämä löydetty punainen lanka pystyy auttamaan meitä pääsemään ihmismielessä seuraavalle tasolle.

 

Miten minä koen tunteet?

 

Määritelmänsä mukaan temperamentti ilmaantuu lapsen mieleen varhain, jo 1–4 vuoden iässä. Identiteetti eroaa temperamentista siten, että se on kuin temperamentti, joka on laitettu johonkin kasvuympäristöön (perheeseen, asuinpaikkaan) ja tuossa kyseisessä ympäristössä tämä henkilökohtainen temperamentti on kasvanut tietynlaiseksi identiteetiksi. Ja vielä sama päinvastoin: kun identiteetistä otetaan pois kaikki ympäristön ja muiden ihmisten vaikutukset, jää jäljelle vain temperamentti. Symbolien kielellä voidaan sanoa, että ihmisen tulee ensin tunnistaa omassa mielessään vallalla oleva valheiden viidakko, jotta hän voi hukuttaa sen veteen ja sitten polttaa maantasalle. Tällöin esiin tulee ikuinen siemen, Tiedonpuu, ja Tiedonpuusta versoo muutamassa vuodessa Elämänpuu. Tämän edellytyksenä on, että ihminen huolehtii siitä oikein, eli antaa sille kaiken tarvittavan tilan, ravinnon ja ajan. Jos ihminen ei hoida puutaan oikein, se kuihtuu ja katkeaa, kuin miekalla sivallettu profetian pää.

 

Määritelmä 26. (temperamentti)

Temperamentti on yksilöllinen käyttäytymistyyli tai reaktiopatteri, joka ilmaantuu hyvin varhain, on huomattavan pysyvä yli iän ja eri tilanteiden, ja jonka biologinen pohja on vakuuttavasti osoitettu. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 36)

 

Temperamentti on siis vahvasti kytkeytynyt käyttäytymiseen. Voidaan sanoa, että temperamenttinsa voi tuntea vain tutkimalla omaa käyttäytymistään, ja muiden temperamentin voi tuntea vain tutkimalla heidän käyttäytymistään. Temperamenttia käytetään usein kuvailemaan, millainen ihminen on. Termit kuten vilkas, seurallinen, rauhallinen, äkkipikainen, ujo, ärtyisä, sinnikäs, peräänantamaton, levoton ja keskittymiskyvytön ovat erilaisten temperamenttityyppien aikaansaannoksia (Keltikangas-Järvinen, 2004, 39). Kuuluisan Thomasin ja Chessin teorian (Keltikangas-Järvinen, 2004, 46-70) mukaan temperamenttiin voidaan liittää ainakin yhdeksän mittaria, jotka ovat:

 

  1. Aktiivisuus (aktiivisuuden taso)
  2. Rytmisyys (biologisten toimintojen säännöllisyys)
  3. Lähestyminen tai vetäytyminen uusissa tilanteissa
  4. Sopeutuminen
  5. Vastaus- eli responsiivisuuskynnys
  6. Reaktioiden intensiivisyys tai voimakkuus
  7. Mielialan laatu
  8. Häirittävyys
  9. Tarkkaavuuden kesto ja sinnikkyys

 

Samat tutkijat ovat jakaneet ylläolevat yhdeksän perustyyppiä kolmeksi kategoriaksi, joihin valtaosa lapsista (ja aikuisista) voidaan sijoittaa. He käyttävät termejä 1) Helppo temperamentti, 2) Hitaasti lämpenevä temperamentti ja 3) Vaikea temperamentti. Jaottelussa ”helppoon” kategoriaan kuuluvat sellaiset lapset, jotka sopeutuvat muutokseen ja uusiin tilanteisiin parhaiten, ovat kiinnostuneita uusista asioista, ja heitä ei häiritse mikään. ”Vaikea” tyyppi on luonnollisesti helpon vastakohta, ja loput löytävät itsensä ”hitaasti lämpenevien” joukosta.

 

Temperamenttityypeissä ei ole havaittu suuria sukupuolieroja. Ainoa tieteellinen tulos kertoo, että pojilla on lapsena suurempi todennäköisyys olla motorisesti tyttöjä aktiivisempia. Tämän vastapainoksi on tosin osoitettu, ettei tällä ole myöhemmin ilmenevän yleisen aktiivisuuden tai ahkeruuden kanssa yhteyttä. Yhteiskunnallisesti ajateltuna tässä yhteydessä kannattaa pohtia sitä, miten miesten ja naisten kohdalla arvostetaan erilaisia temperamenttityyppejä ja niiden mukanaan tuomia ominaisuuksia. Esim. ”ujous ei missään olosuhteissa sovi miehelle, mutta jossain määrin se lisää naisellisuutta” -tyyppiset ajatukset ovat edelleen yhteiskunnan ”peikkona”. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 203) Tasa-arvonkin nimissä kannattaa pohtia asioita hieman tuoreemmasta näkökulmasta kuin siitä, jolloin ihmiset vielä vaeltelivat eläinten keskuudessa metsiköissä.

 

Temperamenttiajattelu voidaan viedä myös kansainväliselle tasolle (Teoriassa ryhmän tasolle). On nimittäin huomattu, että ”Samat temperamenttipiirteet, jotka toisessa kulttuurissa ovat riski, tekevät toisessa kulttuurissa ihmisestä selviytyjän.” Tästä Liisa Keltikangas-Järvinen vetää johtopäätöksen, ettei mikään temperamentti ole sinänsä positiivinen tai negatiivinen, vaan olosuhteet, ympäristö ja kulttuuri määräävät sen arvon. Temperamentti ei siis voi olla hyvä tai huono. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 236) Jos tämä tieto yleistetään identiteetin tasolle asti, on tärkeää ymmärtää, ettei mikään temperamentti voi määritellä ihmistä hyväksi tai huonoksi ihmiseksi. Tästä voi myös ymmärtää, miten jokainen ihminen on jossain olosuhteissa, ympäristössä ja kulttuurissa enemmän ”kotonaan” kuin toisissa. Näitä temperamenttieroja voisi helposti selittää edellisillä elämillä tai luonnon oman arvontakoneen sattumanvaraisuudella, mutta oikeastaan tätä pohdintaa ei tarvitse tehdä – tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä tässä ja nyt, tässä elämässä ja tässä hetkessä. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtui sekunti, 3000 vuotta sitten tai 42 elämää sitten, mutta jo seuraavien sekuntien, vuorokausien ja vuosien tapahtumiin jokainen voi vaikuttaa – tässä hetkessä.

 

Miten kaikki ihmiset kokevat tunteet?

 

Neuro-lingvistisen ohjelmoinnin (NLP) silmämallissa tunne sijaitsee oikeassa alakulmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että pyydettäessä muistelemaan jotain selkeää tunnetta ja siihen liittyvää viimeistä kokemusta keskivertoihmisen silmät hakeutuvat oikeaan alakulmaan. (O’Connor, 2001) Samaa logiikkaa käytettiin kuvissa 5 ja 6 yllä, jossa Tunne sijaitsee oikeassa alakulmassa. (Huom. kuvien 5 ja 6 perspektiivit ovat toistensa peilikuvia.)

 

Aivoissa tunteiden koti on limbisen järjestelmän osassa nimeltä mantelitumakkeet. Mantelitumakkeiden on sanottu olevan ns. aivojen tunnetietokone. (Oatley, Keltner & Jenkins, 2000; Ilmoniemi, 2001)

 

”Sähköärsytys tai vaurio limbisen järjestelmän alueella voi johtaa suuriin tunnemuutoksiiin. Näin pystytään tuottamaan mielihyvää, mielipahaa, itsevarmuutta, tuskaa, pelkoa jne., riippuen ärsytyksen paikasta ja tilanteesta. Voimakkaita muutoksia näkyy usein myös sydämen toiminnassa, verisuonissa, suolistossa, karvankohottajalihaksissa, silmäterässä ja muissa autonomisen hermoston säätelemissä toiminnoissa sekä hypotalamuksen kautta aivolisäkkeen hormonituotannossa. Limbistä järjestelmää onkin kutsuttu "sisälmysaivoiksi".” (Ilmoniemi, 2001) Ihmisen sisälmysten ja suoliston merkityksestä puhuu myös tiededokumentti Suolisto – toiset aivomme (Denjean 2013), jossa osoitetaan tämä sama yhteys limbisen järjestelmän, emootioiden ja esim. suoliston välillä. On siis tieteellinen fakta, että ihmisen suolistossa sijaitsee ”toiset aivomme”.

 

Kuva 7. Tunteiden kehonkartat (Nummenmaa et al., 2014)

 

Tunteet voidaan havainnollistaa kuin lämpökameran kuviksi. Näin tehtiin suomalaisen Aalto-yliopiston tutkimuksessa vuonna 2014. Kuvaan 7 on kerätty tulokset itsehavainnointikokeesta, jossa koehenkilöitä pyydettiin kuvailemaan omien tunteiden sijaintia sekä voimistunutta tai alentunutta aktiivisuustasoa. Ihmiskehosta siis tuntee, mikä tunne/emootio on kyseessä, ja missä kohtaa kehoa tuon tunteen pitäisi tuntua. Vaikutukset erottuvat kehoista lämpiminä tai kylminä alueina verrattuna neutraaliin olotilaan. Ei ole ihme, ettei aivoistakaan ole löytynyt vain yhtä ainoaa kohtaa, jota voisi nimittää kaikkien tunteiden osoittajaksi. Tutkimuksen perusteella tunteet ovat todella vahvasti kytköksissä koko kehoon. (Kappaletta on muokattu 19.1.2017, ja muokkaus tulee Kaiken ja Ei-minkään Teorian seuraavaan painokseen.)

 

Lämpötilan vaihteluiden lisäksi tunteet aiheuttavat muun muassa sydämen tykytystä eli pulssin vaihteluja, verenpaineen muutoksia, ihokarvojen kohoamista, punastumista, miehillä erektion ja naisilla kostumisen, huulten turpoamista ja kasvojen lihasten hallitsemattomia liikkeitä.

 

Hauska huomio kuvasta 7 löytyy kohdasta ”häpeä”, jossa kehon kuvasta esiin nousee silmien alue. Onkohan tässä sananparren ”hävetä silmät päästään” alitajuinen viisaus? Toinen huomio kohdistuu kohtaan ”rakkaus”, jossa koko keho, jalkoja lukuun ottamatta, loistaa lämpöä. Silti on syytä epäillä, että kyseessä on pikemminkin ihastus ja seksuaalinen vetovoima, kuin rakkaus. On nimittäin hyvin yleistä määritellä rakkaus vain kahden ihmisen väliseksi kanssakäymiseksi, vaikka se ei millään muotoa liity todelliseen rakkauteen, jota tunnetaan maailmankaikkeutta, itse määriteltyä jumalaa (tai Totuutta) ja ihmiskuntaa kohtaan. Rakkaus on paljon kokonaisvaltaisempaa kuin vain emootio. Todellista rakkautta lähimmäksi näistä kehonkuvista pääsee emootio ”ilo”, jossa koko ihmiskeho on kauttaaltaan lämmin.

 

Viimein vastauksena alkuperäiseen kysymykseen ”miten kaikki ihmiset kokevat tunteet” saadaan tulos: koska tunteet sijaitsevat kehossamme, kaikki ihmiset kokevat tunteet kehoissaan. Sekä tieteessä että uskonnoissa on herätty ajatukseen siitä, että keho ja sielu ovat erottamattomat – ne ovat itseasiassa sama asia. Mitä lähemmäksi tietoista mieltä, eli taivasta liikutaan, sen pienempi rooli on alitajunnalla ja sitä ilmentävällä keholla. Vastaavasti, mitä lähemmäksi tiedostumatonta mieltä, eli maata liikutaan, sen suurempi rooli on alitajunnalla ja sitä ilmentävällä keholla. Tunne-taso on alitajunnan syvintä osaa, ja siksi sitä ei voida suoraan kuvata muuten, kuin sen aiheuttamien tulosten, eli käyttäytymisen (kuten silmien liikkeiden) ja ilmeiden perusteella.

 

Seuraava harppaus tieteellisessä tutkimuksessa on ymmärtää ”toisten aivojemme” olevan sama asia kuin Freudin määrittelemät Id ja Yliminä. Id vastaa Tunnetta ja Yliminä viittaa Järkeen. Sekä kiinalainen lääketiede, että esimerkiksi Dejeanin dokumentissa Suolisto – toiset aivomme esillä olleet tiedemiehet ovat jo hyvin lähellä sen oivaltamista, miten nämä kaikki tasot liittyvät chakroihin. Chakra-järjestelmässä Tunne löytyy toiseksi alimmasta kohdasta, eli juuri sukupuolielinten yläpuolelta. Tämä on hyvin loogista, sillä tieteellinen tutkimus yhdistää aivoissa temperamentin, emootiot, seksuaalivietin, virtsaamis- ja ulostamistarpeen samoihin osiin – limbiseen järjestelmään. Toiseksi alin chakra on siis limbisen järjestelmän, eli tunne-tason chakra.

 

Vielä viimeisenä asiana tunteiden ilmenemisestä ihmiskehossa on syytä nostaa esiin ihmiskasvot. Ihmiskasvot ja tunteet liittävät toisiinsa Facial Action Coding System (FACS), joka on Paul Ekmanin kehittämä järjestelmä. FACS perustuu ruotsalaisen Carl-Herman Hjortsjön työhön Man's Face and Mimic Language (Ihmisen kasvot ja elekieli). Nämä tutkijat ovat huomanneet, että kuten ihmisen silmistä näkee, mitä sielun osaa hän milloinkin käyttää, samalla tavalla ihmisen kasvoista näkee, mitä tunnetta hän tuntee milläkin hetkellä. Ihmiskasvoista on siis nähtävissä erilaisia mikroilmeitä, joita ei voi tietoisesti ohjailla. Tämä ymmärrys on myös esimerkiksi FBI:n käytössä, joka kuulustelutilanteissa nauhoittaa kuulusteltavien henkilöiden kasvot. Kuulustelun jälkeen kasvoista sitten etsitään videon hidastuksen avulla mikroilmeet, joita verrataan henkilön kertomaan tarinaan. Jos esimerkiksi tarinassaan henkilö ei ole koskaan nähnytkään rikoksen uhria, mutta hänen kasvoistaan on näkyvissä vihantunne rikospaikan kuvien katsomisen yhteydessä, on hänen tarinaansa syytä epäillä.

 

Mitä puhtaammaksi ihminen tulee omassa sielussaan ja tunne-tasossaan, sen paremmin myös hänen sisäinen FACS-järjestelmänsä alkaa toimia. Tiedostumattoman mielen tietoinen hallinta johtaa siihen, että ihmiselle tulee mahdolliseksi myös mikroilmeiden ja -eleiden hahmottaminen – sekä itsessä että muissa ihmisissä.

 

Mitkä ovat tunteiden kokemisen seuraukset?

 

Tutkitaan aluksi tunteiden kokemisen seurauksia (eli henkilökohtaisia vasteita) muutamien esimerkkien kautta. Nostetaan esille temperamentin vaikutuksia ihmisen jokapäiväiseen elämään iästä riippumatta, sekä pohditaan hieman erilaisten pelkojen ilmentymistä tunne-tason sääntöjen mukaan.

 

Esimerkki (temperamentin vaikutuksia tunteiden kokemiseen)

  • Temperamentistaan johtuen ihminen voi kokea tunteita positiivisesti tai negatiivisesti, ja tällöin näyttäytyä optimistina tai pessimistinä. Muista: kumpikaan temperamenttityyppi ei tee ihmisestä hyvää tai huonoa ihmistä, hän vain on enemmän ”kotonaan” jossain tietyssä ympäristössä. Esimerkiksi ”optimisti” voi pärjätä paremmin myyntityössä ja ”pessimisti” tutkijantyössä.
  • Kun ihminen lyö jalkansa pöydänreunaan, hän voi reagoida tekemättä ulkoisesti yhtään mitään, tai hän voi saada dramaattisen kohtauksen, jossa voivottelee jalkaansa ja elämäänsä. Nyt kyse on reagointialttiudesta ärsykkeisiin, ja ainakin jälkimmäinen temperamenttitaipumus tukee näyttelijän tai esiintyjän uraa.
  • Ihminen voi jossain vaiheessa elämäänsä kohdata kotonaan homeongelman ja menettää koko omaisuutensa samalla. Nyt esiin astuu temperamenttipiirre, jonka tunnemme sopeutumiskykynä. Toinen ihminen voi huokaista syvään ja jatkaa elämäänsä samalla, kun joku toinen voi tuntea mielipahaa ja epäoikeudenmukaisuutta aina fyysiseen kuolemaansa saakka.
  • Myös stressinsietokyky, motivoituminen uusiin asioihin, seksuaalisuuden voimakkuus, turvan/rauhan kaipuu ja vuorokausirytmi ovat kaikki temperamenttipiirteitä, jotka heijastavat suuria vaikutuksia ihmisen jokapäiväiseen elämään.

 

Esimerkki (kovat äänet)

Ihmisellä on kaksi luonnossa selviytymiseen liittyvää pelkoa ylitse muiden - nämä ovat putoamisen pelko ja kovien äänien pelko. Luonnossa ”kova ääni” tarkoittaa pedon tulemista ja kuolemaa, aivan kuten putoaminenkin. Kova ääni toimii siis pelon laukaisijana, ja kun pelko laukeaa, ihminen toimii temperamenttinsa mukaan joko aggressiivisesti vihan kautta, tai säikähtämällä pelon kautta. Tämä selittää ihmisen erikoisia käyttäytymismalleja epätavallisissa tilanteissa: 1) ”kovaan ääneen” itkevä lapsi voi aiheuttaa vanhemmissa oudon aggressiivisia tuntemuksia, tai 2) jos jonkun henkilön säikäyttää oikein kovasti, hän saattaa reagoida pelkoon aggressiivisesti hyökkäämällä.

 

Esimerkki (vanhemman alkoholismi on uhka)

Otetaan esimerkki, jossa lasta kasvattaa alkoholisoitunut vanhempi. Jo pienestä vauvasta lähtien lapsen alitajunta pitää vanhemman alkoholismia uhkana omalle turvallisuudelleen. Kuten tiedämme, uhka laukaisee joko aggressiivisen käyttäytymisen tai pelon. Yleensä vauvat tuntevat aggressiivisuutta ja siksi ovat ”vaikeita vauvoja”, ja vastaavasti nämä vauvaiän ylittäneet lapset tuntevat pelkoa. Kun lapsi tuntee pelkoa, hän siis oikeasti kaipaa vain turvaa ja turvallisuutta – hän kaipaa läheistään. Lapsi oppii tekemään mitä tahansa, jotta hän ei ärsyttäisi juoppoa vanhempaa, ja että hänen turvallisuutensa olisi aina mahdollisimman hyvä. Tämä aiheuttaa oireen nimeltä läheisriippuvuus, josta lapsi tulee kärsimään niin kauan, kunnes hän itse saa taipumuksensa muutettua tai terapiassa löytää siihen oikeat työkalut. Tällainen ihminen tulee lähes aina tuntemaan joko pelkoa tai aggressiivisuutta alkoholin liikakäyttäjiä kohtaan, ja yleensä tietämättömyytensä vallassa ajautuu itsekin liikakäyttäjäksi – haluaahan hän alitajuisesti miellyttää juoppoa vanhempaansa tulemalla samankaltaiseksi kuin hän.

 

Tunne-taso on lopulta varsin ovela taso ja se ohjaa ihmisen käyttäytymistä esiripun takaa. Jotta tunne-tason muutoksia voi alkaa tekemään itsenäisesti, on hyvä tiedostaa seuraava määritelmä, joka itse asiassa toimii pohjana kaikille tunteille ja usein jopa temperamentille.

 

Tottumukset ja tavat

 

Seuraavaksi käydään läpi perusteet tunteiden ankkurointiin. Ankkurointi on neurolingvistisen ohjelmoinnin (NLP) termi, jolla viitataan visuaaliseen (näkyvään), auditiiviseen (kuuluvaan) tai kinesteettiseen (tuntuvaan) laukaisimeen, joka on yhdistynyt mielessä tuottamaan ennalta halutun vasteen tai vaikkapa tunnetilan. Ankkurit ovat ihmiselämän kannalta merkittäviä, sillä niiden avulla kaikki tavat ja tottumukset rakentuvat. Ankkurit ovat myös tapa juurruttaa jokin tieto tai kyky tiedostumattomaan mieleen. Tästä on hyvä esimerkki liikennevalot: kukaan ei tietoisesti pohdi, mitä punainen valo tarkoittaa, vaan väri toimii ankkurina pysähtymiselle. (O’Connor, 2001)

 

Määritelmä 27. (Tottumus, tapa)

Tottumus ja tapa ovat ihmisen automaattinen käyttäytymismalli hänen kohdatessaan tietyn tilanteen, ympäristön tai ärsykkeen. Tavanmukaisen käyttäytymisen laukaisijaa kutsutaan ankkuriksi. Ankkuri voi olla nähtävä, kuultava, tunnettava, haistettava tai maistettava.

 

Jokaiseen ihmiseen, myös sinuun, on asennettu tuhansia erilaisia ankkureita. Kun puhutaan tunteiden, vaistojen ja viettien vankilasta vapautumisesta, silloin tarkoitetaan ihmisen kykyä ymmärtää ankkureiden olemassaolo ja kykyä tehdä tietoisia valintoja sen suhteen, tarttuuko tiedostumattomaan ankkuriin vai ei. Vastaavasti, jos ankkuria ei tiedosta, ihmismieli tarttuu siihen automaattisesti. Ehkä seuraavien esimerkkien kautta on helpompaa ymmärtää, kuinka tiedostumatonta jokapäiväinen elämä voi olla.

 

Esimerkki (erilaisia ankkureita)

  • tietty ilme kumppanin kasvoilla tarkoittaa sinulle jotain (näkyvä ankkuri)
  • oma nimesi ääneen lausuttuna kiinnittää välittömästi huomiosi (kuuluva ankkuri)
  • joillakin ihmisillä polveen koskeminen laukaisee naurureaktion (tuntuva ankkuri)
  • kotimaan lippu saa sinut ajattelemaan jotain (näkyvä ankkuri)
  • lempilaulusi laukaisee sinussa hyvän ja rennon olotilan (kuuluva ankkuri)
  • maatilan haju laukaisee sinussa lapsuusmuistoja (hajuaistillinen ankkuri)
  • jos suklaa parantaa mielialaasi, myös se on ankkuri sinulle (makuaistillinen ankkuri)

 

On ehkä helpompaa alkaa hahmottaa, miten erilaisia ankkureita on asennettu sinuun läpi elämäsi, kun ensin tulet tietoiseksi siitä, miten ankkureita voidaan asentaa. Samalla ymmärrät, miten sinä itse voit asentaa niitä itseesi tai muihin ihmisiin. Koska ankkuroinnin avulla on mahdollista vaikuttaa muihin, moraalisen opetuksen tulee kulkea käsi kädessä mielenhallintataitojen opettelun kanssa.

 

Esimerkki (yksinkertainen kosketusankkuri)

Tässä esimerkissä pyydän sinua palauttamaan mieleesi jonkin viimeisen muistikuvan tilanteesta, jossa sinusta tuntui todella hyvältä. Samalla, kun palautat mieleesi tämän tunteen, voit koskettaa itseäsi hennosti nenänpäähän. Tämä hento kosketus on ankkuri. Ankkuri, eli kosketus tulee ajoittaa sellaiseen ajankohtaan, jolloin sisäinen tunteesi on jo herännyt ja se on alati kasvava. Ankkuri, eli kosketus tulee lopettaa ennen, kuin tunne kääntyy laskuun.

 

Kuva 8. Tunteen elinkaari

 

Kuvassa 8 on hahmotettu tunteen elinkaari sen voimakkuuden (asteikko 0 – 10) ja keston suhteen. Tunne alkaa vasemmasta laidasta, saavuttaa maksivoimakkuuden ”huippukohdassa”, ja sitten kääntyy laskuun, kunnes häviää kokonaan kuvan oikeassa laidassa. Ankkuroinnin optimialue on kirjoitettu kaavioon sanalla ”ANKKURI”. Periaatteessa optimialue jatkuu aina tunteen huippuun asti, mutta ennen huippua on hyvä jättää varoaluetta, sillä jos huipun ylittää, saattaa koko ankkuri menettää tehonsa.

 

Kun onnistut ankkuroimaan mielihyvän tunteen oikein, voit seuraavaksi palauttaa mielesi neutraaliin tilaan. Kysy itseltäsi esimerkiksi, mikä on parhaan ystäväsi toinen etunimi, tai mikä on puhelinnumerosi toiseksiviimeinen numero. Tämän jälkeen, kun aivosi on hämätty neutraaliin olotilaan, voit kokeilla ankkurin voimaa ja onnistumista. Tee nyt sama kosketus nenänpäähäsi ja tarkkaile itseäsi, saatko saman tunnetilan takaisin muutaman sekunnin kuluessa.

 

Ankkuroinnissa ja sen harjoittelussa ei ole oikotietä onneen. Kyseessä on puhtaasti harjoittelua vaativa taito. Mitä enemmän jaksat harjoitella ankkureiden asentamista ja eri tunnetilojen hahmottamista, sen paremmin opit tuntemaan tietoisesti tilanteita, joissa jokin ankkuri sinussa laukeaa itsestään. Valaistunut mielentila on tietoinen mielentila, jossa ihminen kykenee tarkkailemaan itseään ensin tietoisesti, ja lopulta tiedostumattoman mielen hallinnan kautta automaattisesti.

 

Huomautus i): lopuksi vielä hieman lisää erilaisia ankkureita, jotta opit oikeasti hahmottamaan niitä joka puolella. Hyvä treenimusiikki on ankkuri, puhelimen soittoääni on ankkuri, myös värinähälytys on ankkuri, kaikki hälytykset ovat ankkureita, lempivärisi on ankkuri, hyvältä tuntuvat/näyttävät housut ovat sinulle ankkuri, eturivi tai takarivi isossa tilassa on ankkuri, tietyn sanonnan toistaminen tai paidan nykäiseminen voi olla ankkuri, sairaalaan tai uimahallin tuoksu on ankkuri, kädenpuristus on ankkuri, kuten on halaaminenkin, suutelu on ankkuri, pyllylle taputtaminen on ankkuri, vilkuttaminen on ankkuri, kaikki mikä laukaisee sinussa itkun tai naurun, on ankkuroitua. Jokaisessa televisiomainoksessa sinuun yritetään asentaa tunneankkuri liittämään tuote johonkin positiiviseen tunteeseen.

 

Huomautus ii): muutama ankkuroinnin sovelluskohde:

1) Kun liikut yksilö-sielun ajatusjonossasi ja kohtaat ikäviä muistoja, voit kumota niitä positiivisilla ankkureilla, jotka laukaiset ajatellessasi kyseistä ikävää muistoa.

2) Voit myös pinota samaan kohtaan, kuten nenän päähäsi, useita eri positiivisia ankkureita, ja tehdä yhden megapositiivisen superankkurin, joka jo pelkästään olemassaolollaan saa kaikki negatiiviset menneisyyden muistot väistymään.

3) Voit ankkuroida itsevarmuutta ja onnistumisentunteita, jotka sitten laukaiset ennen julkista puheenvuoroasi tai tärkeää esitystäsi.

4) Voit muuttaa ärsyttävältä tuntuvan, mutta silti pakollisen asian mukavaksi tai neutraaliksi juuri oppimallasi megapositiivisella superankkurillasi.

5) Voit, ja todennäköisesti oletkin jo, ankkuroinut koirasi tottelemaan sinua haluamallasi tavalla. Samankaltainen ankkurointitapa, ehkä kuitenkin eri kepillä ja porkkanalla, pätee melkein jokaiseen ihmiseenkin.

6) Muodosta itsellesi ”tässä ja nyt” -ankkuri, jolla voit palauttaa itsesi aina silmänräpäyksessä nykyhetkeen. Tämä toimii myös suojanasi, kun käsittelet traumoja tai fobioita, jos tilanne alkaa tuntua liian voimakkaalta.

7) Voit ankkuroida itseesi nopean rentoutumisen ja tällä tavoin on mahdollista vaipua syvään hypnoosiin hyvin lyhyessä ajassa, jopa parissa sekunnissa.

 

Kun pohditaan, mikä on tunteiden kokemisen tärkein ja yksinkertaisin seuraus, on vastaus ennalta asennetun ankkurin laukeaminen. Tässä erityistä huomiota vaatii se, että ankkuri laukaisee tietyn toimintamallin joka tapauksessa: se ei välitä siitä, onko toimintamalli hyvä tai huono, tehokas vai surkea, omahyväinen tai positiivinen. Tästä esimerkkinä voidaan tarkastella tilannetta, jossa ihminen tulee vaikkapa jätetyksi ihmissuhteessaan. Joku ihminen lähtee tässä tilanteessa nauttimaan alkoholia muutamaksi vuorokaudeksi, kun joku toinen hakee seuraa satunnaisista kumppaneista. Joku kolmas taas ajautuu viikkoja kestävään masennukseen ja erakoituu kotiinsa, kun neljäs jatkaa elämäänsä jo seuraavana päivänä. Nämä kaikki ovat erilaisia jo etukäteen ihmiseen ankkuroituja toimintamalleja, jotka kaikki laukaisee sama ankkuri.

 

Tunne-tason kytkökset -kaavio

 

Tunne-taso, kuten koko tiedostumaton mielikin, on kytköksissä kaikkiin muihin sielun osiin. Seuraavaksi esitetään tunne-tason kytkökset -kaavio. Sen idea on auttaa hahmottamaan tunteiden syy-seuraus-suhteita, sekä oppia ymmärtämään itseä syvällisemmin. Pääsääntöisesti tunteet pettävät valaistumattoman yksilö-sielun ja siksi tiedostumattomina voivat saada aikaan suuriakin vahinkoja. Esimerkiksi narsismi ei ole vain pienen ja mielellisesti sairaan ryhmän ongelma, vaan se koskettaa jokaista ihmistä - myös sinua. Sisäinen narsistisi tekee kaikkensa, jotta se pysyisi piilossa ja vallassa – se edustaa pimeyden joukkoja pyhien kirjojen suurissa taisteluissa. Tämä kaavio puolestaan edustaa tietoisuutta, eli Taivasta ja Valoa. Tietoisuuden tehtävänä on auttaa ihmistä oppimaan ja ymmärtämään mielen syvimmät ja synkimmätkin kolkat, jotta lopulta se voi saada koko tiedostumattoman mielen hallintaansa. Kaikissa kuvatuissa tunne-tason kytköksissä on lopulta kyse taistelusta, jossa tietoisuus (taivas) valtaa tilaa tiedostumattomalta mieleltä (maa).

 

Määritelmä 28. (Tunne-tason kytkökset)

Perustunteiden suhteet sielun osien kanssa voidaan havainnollistaa yksinkertaisella mallilla tunne-tason kytkökset, jossa lähtötilanteessa verrataan turvallisuuden ja uhatuksi tulemisen tunteita toisiinsa. Tämän jälkeen uhkaa tutkitaan aggressiivisuuden ja pelon kautta, sekä vastaavasti turvallisuutta tutkitaan mielihyvän (onnellisuus) ja mielipahan (surullisuus) kautta.

 

1. TUNNE (turvallisuus, ravinto, seksuaalisuus, motivoituminen)

1.1. Turvallisuuteen liittyvä asetelma on seuraava:

Turva vs. Uhka

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen (taistele-pakene)

tai jos Turva:

Onnellisuus ja Mielekkyys vs. Surullisuus ja Tylsistyneisyys

 

Päätelmä: Perustunteet ovat läsnä ihmisen alitajunnassa, kun hänen turvallisuutensa on kyseessä. Jos turvallisuutta uhataan, on aseina yleensä vain viha tai pelko. Toisaalta jos välitöntä uhkaa ei ole, on tunteissa käynnissä tasapainoilu onnellisuuden ja mielekkyyden sekä surullisuuden ja tylsistyneisyyden kesken. Ihmiselle ei riitä, että hän on turvassa, vaan hänen pitäisi olla itse mielekkääksi kokemassaan turvassa.

 

1.2. Ravintoon liittyvä asetelma on seuraava:

Kylläisyys (turva) vs. Nälkä (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen

tai jos Turva:

Onnellisuus, Kohtuullisuus ja Energinen olo vs. Surullisuus, Ahminta ja Etova olo

 

Päätelmä: Perustunteet ovat läsnä alitajunnassa myös silloin, kun ravinnonsaanti on kyseessä. Jokainen ihminen tunnistaa varmasti itsessään tai muissa ihmisissä nälän tuomia aggressiivisia tunteita, tai ähkyyn jälkeisen etovan tunteen, joka vielä mahdollisesti kehittyy sosiaalisiksi tunteiksi kuten häpeäksi ja syyllisyydeksi.

 

1.3. Seksuaalisuuteen liittyvä asetelma on seuraava:

Tyydyttyneisyys (turva) vs. Tyydyttymättömyys/himo (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen/Masentuminen

tai jos Turva:

Onnellisuus, Yhteenkuuluvuuden ja Olemassaolon tunne vs. Surullisuus, Häpeä, Syyllisyys ja Riittämättömyys

 

Päätelmä: Perustunteet ovat läsnä ihmisen alitajunnassa silloin, kun seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on kyseessä. Jos ihmistä uhkaa parittelun puute, nostavat viha ja pelko päänsä esiin mielen syövereistä. Toisaalta, jos seksuaalisen kanssakäymisen suhteen on turvallinen tilanne, nousevat onnellisuus ja surullisuus päätaistelukumppaneiksi. Parhaimmillaan seksuaalinen kanssakäyminen on yhteenkuuluvuuden ja olemassaolon juhlaa tärkeän kumppanin kanssa, kun sen vastakohtana ovat himon kyllästyttämät satunnaiset parittelusessiot, joista seuraa aina lopulta alitajuista häpeää ja syyllisyyttä.

 

1.4. Motivoitumiseen liittyvä asetelma on seuraava:

Hyvä motivoituneisuus/Mielekäs (turva) vs. Huono motivoituneisuus/Ei-mielekäs (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen/Masentuminen

tai jos Turva:

Onnellisuus, Oppiminen, Onnistuminen ja Arvostus vs. Surullisuus, Epäonnistumisen pelko ja Ylpeys

 

Päätelmä: Perustunteet ovat läsnä ihmisen alitajunnassa silloin, kun hänen yleinen motivoituneisuutensa on kyseessä. Jos ihminen uhkaa jäädä toimettomaksi tai hän kohtaa vain ei-mielekästä tekemistä, voi velvollisuuksistaan selvitä vihan ja kiukun avulla, tai tarkoituksettomuuden kokemus voi johtaa jopa masennukseen asti. Toisaalta, jos ihminen tekee mielekästä työtä ja toteuttaa omia vahvuuksiaan esim. harrastusten ja vapaaehtoistyön kautta, nousee turvallisuuden tunteesta esiin onnistumisen ja epäonnistumisen mahdollisuudet sekä mahdolliset arvostuksen-, ylpeyden- ja jopa kateudentunteet.

 

2. JÄRKI (tunneälyllinen osaaminen, uskomukset, arvot ja moraali, persoonallisuus)

2.1. Tunneälylliseen osaamiseen liittyvä asetelma on seuraava:

Hyvä tunneäly (turva) vs. Huono tunneäly (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen/Masennus

tai jos Turva:

Onnellisuus, Onnistuminen vs. Surullisuus, Ylpeys

 

Päätelmä: Perustunteista on kysymys silloin, kun tunneälyllinen osaaminen on kyseessä. Jos ihminen ei tunnista toisten ihmisten tunteita tai osaa tulkita edes omia tunteitaan, saa heikko tunneäly hänet varmasti kokemaan olonsa uhatuksi. Heikon tunneälyn omaavan henkilön aseita ovat vain viha tai pelko – henkilö joko vetäytyy vuorovaikutuksesta tai hän hyökkää aggressiivisesti syytellen muita ihmisiä, asioita tai maailmaa.

 

Toisaalta, jos ihminen on tunneälykäs, hän onnistuu lukemaan ihmisten elekieltä, ja siten tuntee onnistumisensa kautta onnellisuutta vuorovaikutustilanteissa. Tässä ehkä suurimpana vaarana on taipumus narsistiseen ajatteluun ja ylemmyydentunteeseen, jos henkilö kokee olevansa muita selkeästi tunneälykkäämpi ja osaa johdatella ja ohjata ihmisiä haluamaansa suuntaan.

 

2.2. Uskomuksiin liittyvä asetelma on seuraava:

Totuuteen taipuvainen (turva) vs. Uskomuksiin taipuvainen (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen/Masennus

tai jos Turva:

Onnellisuus, Onnistuminen vs. Surullisuus, Ylpeys

 

Päätelmä: Perustunteista on kysymys silloin, kun uskomukset ovat kyseessä. Jos ihminen ei tiedosta uskomusten olemassaoloa ja hänen omaa luontaista taipumustaan niihin, on vuorovaikutus, opiskelu ja itsensä kehittäminen todella vaikeaa. Kun ihmisen uskomus joutuu uhatuksi, on hän usein valmis hyökkäämään aggressiivisesti puolustaakseen kantaansa.

 

Vastaavasti, jos uskomus osoitetaan hänelle vääräksi, saattaa se aiheuttaa pelkoa, epätoivoa ja jopa masennusta. Uskomuksiin taipuvaisen ihmisen tunteet pitävät hänet kiinni uskomuksessaan, vaikka se osoitettaisiinkin vääräksi. Vastaavasti totuuteen taipuvainen ihminen kokee olevansa alitajuisesti turvassa, sillä totuus on ainoa järkevä luottamuksen arvoinen asia. Totuuteen tähtäävä ihminen on onnellinen ja saa onnistumisenkokemuksia, mutta sen vastapainona tulee surullisuus uskomuksiin taipuvaisten ihmisten puolesta tai pahimmillaan jopa ylpeys ”omasta” erinomaisuudesta.

 

2.3. Arvoihin ja moraaliin liittyvä asetelma on seuraava:

Tärkeänä pitäminen/Tykkääminen (turva) vs. Epäolennaisena pitäminen/Inhoaminen (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Lamaantuminen/Masennus

tai jos Turva:

Onnellisuus, Ihastus, Ilo vs. Tottuminen, Tylsistyminen, Kehittyminen

 

Päätelmä: Perustunteista on kysymys silloin, kun arvot ja moraali ovat kyseessä. Arvojen kohdalla kyse on taistelusta tärkeänä koettujen asioiden ja epäolennaisten asioiden välillä. Taistelunkohteena ovat mielenkiinto, käytettävissä oleva aika sekä muut resurssit. Jos ihminen joutuu elämään tilanteessa, jossa hänen arvonsa ovat jatkuvasti uhattuina, ei tunteilla ole luonnostaan muuta vaihtoehtoa, kuin tarjoilla vihaa tai pelkoa. Jatkuva arvojenvastainen toiminta johtaa vääjäämättä pelkotilojen kautta syvään masennukseen tai vihan kautta kostonhaluun koko maailmaa kohtaan.

 

Omien arvojen mukainen elämä on onnellista ja ilontäyteistä, mutta vain kunnes tottumus ja tylsistyminen alkavat vaivata. Myös ihmisen oma henkinen kehitys haastaa jatkuvasti hänen arvomaailmaansa, ja aiheuttaa siksi ristiriitoja ja huonoja tuntemuksia tiedostumattomaan mieleen. Arvot ovat niin syvällisiä uskomusten kokonaisuuksia, että niitä kansankielessä nimitetään makuasioiksi – niistä kiistely johtaa lähes aina aggressiivisiin konflikteihin. Arvoista on mahdollisuus vapautua universaaliin eettiseen ajatteluun syvällisen itsetutkiskelun ja itsensäkieltämisen kautta.

 

2.4. Identiteettiin eli käsitykseen itsestä liittyvä asetelma on seuraava:

Hyvä itsetunto (turva) vs. Sisäinen narsismi (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio, Perfektionismi, Ylpeys, Ylimielisyys vs. Pelko/Lamaantuminen/Masennus, Häpeä, Syyllisyys

tai jos Turva:

Onnellisuus, Sosiaalisuus, Kehittyminen vs. Surullisuus, Ujous, Tylsistyminen

 

Päätelmä: Perustunteista siirrytään heti sosiaalisiin tunteisiin, kun identiteetti on kyseessä. Oman minäkuvan suurin uhka nousee sisältäpäin narsismin muodossa, ja tämä koskettaa kaikkia ihmisiä. Narsismi kokee uhaksi kaikki muut ja varsinkin itsestään tai halustaan poikkeavat persoonallisuuden piirteet. Narsismi vaatii itseltään vihan kautta täydellisyyttä ja on tuloksistaan ylimielinen ja ylpeä. Jos viha ei tuota haluttua tulosta, narsismi taantuu pelkoihin, ja häpeän sekä syyllisyyden taluttamana ajaantuu syvään masennukseen ja joskus itsetuhoisuuteen.

 

Hyvä itsetunto tarjoaa identiteetille jatkuvan turvallisuudentunteen. Hyvä itsetunto on muiden asettamista mittareista vapaa ja siksi se tarjoaa onnellisuutta, henkistä kehittymistä ja tervettä sosiaalisuutta. Hyvän itsetunnon mahdollisia varjopuolia ovat jatkuva surutyö maailman ja muiden ihmisten puolesta, ujous sekä mahdollinen tylsistyminen. Hyvä itsetunto johdattaa identiteettiä automaattisesti oikeaan suuntaan, mikä on sisäinen narsismin painajainen – tämä sisäinen taistelu johdattaa ihmisen elämän syvimpien kysymysten ääreen. Ihmisen oma tahto olla hänen ”valheellinen” identiteettinsä, on käytännössä vastakohta perimmäisen totuuden, eli Jumalan tahdolle. Identiteetti, tahto ja persoona ovat kaikki kytköksissä toisiinsa.

 

3. TAHTO JA PERSOONA (oma tahto, itsekkyys, rakkaus)

3.1. Tahtoon ja persoonaan liittyvä asetelma on seuraava:

Omistaminen (turva) vs. Luopuminen (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio, Katkeruus, Kapinamieli vs. Pelko, Surullisuus, Toivottomuus, Masennus

tai jos Turva:

Onnellisuus, Olemassaolon tunne vs. Surullisuus, Riittämättömyys

 

Päätelmä: Perustunteet yhdistyvät sosiaalisiin tunteisiin, kun ihmisen oma tahto ja persoona ovat kyseessä. Tahto ja persoona ovat ihmisen syvin olemisenhalu, joka on periaatteessa sama asia kuin elämänhalu. Olemisenhalu ilmenee fyysisessä muodossa omaisuuden, esineiden ja tavaroiden omistamisena sekä henkisessä muodossa ”omien” ajatusten ja tunteiden omistamisena. Jos ihminen luopuu olemisenhalustaan eli esimerkiksi omaisuudestaan tai uskomuksistaan, hänessä herää pian vihan kautta katkeruus ja kapinamieli niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole luopuneet, ja jotka silti syystä tai toisesta saavat edelleen epäreilulta tuntuvia tuloksia luopujaan itseensä nähden. Toisaalta, kun menettämisenpelko laukeaa, se tuo mukanaan menettämiseen liittyvän suremisen ja toivottomuudentunteen, jotka hallitsemattomina johtavat syvään masennukseen.

 

Jos tahto ja persoona pääsevät nauttimaan omistamisesta, kuten arvojensa ja identiteettinsä mukaisesta toiminnasta tai uuden omakotitalon tuomasta turvasta, on ihminen automaattisesti onnellinen ja tuntee olevansa olemassa. Jokaista olemassaolontunnetta nousee kuitenkin vastaamaan riittämättömyydentunne, ja siksi onnellisuus herää vain, jotta myös surullisuus voi herätä. Persoonan olemassaolon taistelu on ihmismielen suurin sisäinen sota. Pyhissä kirjoissa puhutaan Jumalan nimestä ”minä olen”, joka viittaa olemisenhaluun, eli identiteetin ja persoonan rakentamiseen oman tahdon pohjalta. Jos persoona rakennetaan tietämättömyyden varjossa, on se kuin hiekalle rakennettu pyramidi. Jos ihminen mielii sielunsa herraksi, on hänen ensin luovuttava kaikesta, jotta uudelleenrakentaminen voisi alkaa. Jos perusta on rakennettu väärin, koko rakennus tulee purkaa maantasalle, muuten sen korjaaminen kestää ikuisuuden.

 

Tahdon ja persoonan tarkoitus on pitää ihminen elossa. Siksi tämä taso pakottaa ihmisen hankkimaan fyysistä omaisuutta ja varallisuutta. Eläimenkaltaiseen mieleen on ohjelmoitu malli, jossa pesän rakentaminen ja varaston ylläpito auttavat saamaan lisääntymismahdollisuuksia. Samaan mieleen on myös ohjelmoitu malli, jossa omannäköisen totuuden ja identiteetin rakentaminen, sekä niiden opettaminen ja edistäminen auttavat tuomaan itseä paremmin esille ja siten saamaan lisääntymismahdollisuuksia. Persoonan tasolla, vaikka sen kuinka haluaisi kaunistella, on kyse aina olemisesta ja elämästä itsestään, eli lisääntymisestä ja perimän siirtämisestä eteenpäin. Perimä voi olla luonteeltaan fyysistä, kuten omaisuutta, tai henkistä, jota edustavat henkilökohtaiset totuudet ja arvot sekä identiteetti.

 

3.2. Rakkauteen liittyvä asetelma on seuraava:

Armo (turva) vs. Ankaruus (uhka)

jos Uhka:

Viha/Aggressio vs. Pelko/Masennus

tai jos Turva:

Onnellisuus, Myötätunto vs. Surullisuus, Sääli

 

Päätelmä: Rakkaus on ihmisen perustunteita syvällisempi kokemus, kun se määritellään ja sisäistetään armon ja ankaruuden kautta. Periaatteessa armo on yhdenvertainen käsite turvan (tai rauhan) kanssa, ja ankaruus on yhdenvertainen käsite uhan (tai sodan) kanssa. Kun pyhissä kirjoissa puhutaan sisäisestä rauhasta ja rakkaudesta, on juuri tästä sydämen syvimmästä sisäisestä taistelusta kyse. Jos jumalaa kuvataan termeillä ”tieto” ja ”elämä”, tieto tuo meille armoa ja hyväksyvää rakkautta koko ihmiskuntaa kohtaan, sekä tiedon vastakohtana elämä tarjoaa ankaraa eläimellistä kasvatusta.

 

Jos ihmisen elämässään kokema rakkaus on vain ankaruuden tuomaa uhkaa, on väistämätöntä, että rakkauden kokemukseen kuuluvat erilaiset pelot ja vihantunne. Monet psykologit jopa opettavat, ettei rakkautta voi ilmetä miehen ja naisen välillä ilman vihan tunnetta. Väitteeltä putoaa pohja, kun rakkautta tutkitaan sen kokonaisessa muodossaan, ei vain ankaruuden kautta. Jos ihminen rakastaa itseänsä ensisijaisesti ankaruuden kautta, hän tuomitsee ja nuhtelee itseään jatkuvasti. Pian on muodostunut mieleen kehä, jossa ihminen alitajuisesti hakee epäonnistumisen tilanteita päästäkseen nuhtelun kautta rakastamaan itseään. Tämä kehä johtaa syvään masennukseen. Rakkauden kaksinaisesta perusolemuksesta tulee kuitenkin ymmärtää, että siihen kuuluvat välttämättä molemmat ääripäät – siksi oikeudenmukainen ja totuuteen pohjautuva ankaruus on opittava osaksi jokapäiväistä elämää siinä, missä armokin.

 

Kun ihminen alkaa hahmottaa rakkautta armon ja turvallisuuden kautta, tulee hänen elämänsä kokemaan valtavan muutoksen. Rakkauden armo nimittäin pehmittää ihmisen sisäistä petoa ja siten tuo mukanaan onnellisuuden ja myötätunnon. Tietysti myös armolla on varjonsa, josta esiin nousevat erityisesti surullisuus ja sääli maailman sekä koko ihmiskunnan puolesta. Tämän vuoksi hallitsematon armo on aivan yhtä pelottava ja lamaannuttava, kuin hallitsematon ankaruuskin on.

 

4. LUOVUUS (tunneluovuus vs. järkiluovuus)

Luovuuden ja mielikuvituksen tasolla tunne ja tiedostumattoman mielen toinen taso, järki, ovat jatkuvassa taistelussa keskenään. Jos ihminen on tunneluovuuden vallassa, hän rakentaa perustunteistaan lähtöisin olevien motiivien nojalla jotain omaa ja omannäköistä. Tällöin luovuus on räiskyvää, tunteellista sekamelskaa, jossa näennäisesti ei ole mitään rajoituksia. Todellisuudessa rajoittamattoman vaikutelman antaa vain se, ettei järki, eli yliminä anna normaaleja sitovia signaalejaan luomisprosessin aikana. Parhaimmillaankaan tunteeseen perustuva luovuus ei siis yllä kuin turvallisuuden, ravinnon ja seksuaalisuuden ilmaisemiseen. Kun sosiaaliset tunteet astuvat mukaan kuvioihin, ei kyseessä ole enää aito tunneluovuus, vaan sekoitus järkeä ja tunnetta. Tunneluovuuden avulla luodaan omanlaisia, itse keksittyjä maailmoja.

 

Järkiluovuus on tunneluovuuden vastakohta, jossa aito totuuden tuntemus esimerkiksi luonnonlakien ja geometrian muodossa ovat syrjäyttäneet tunneluovuuden. Järkiluovuuden tyyppiesimerkkejä ovat Gizan Suuri Pyramidi ja ylipäätään arkkitehtuuri, sekä erilaiset energiaa tuottavat ratkaisut, kuten vesivoima tai aurinkoenergia. Järkiluovuudessa ihminen ei siis luo mitään omaa, vaan pelkästään heijastaa ja hyödyntää ymmärrystään koskien koko maailmankaikkeutta. Järkiluovuuden avulla luodaan olemassaoleva ja aito maailmankaikkeus. Järkiluovuudesta kerrotaan lisää luovuutta käsittelevässä luvussa.

 

5. MUISTI (tunnemuisti)

Viimeinen taso, joka joko hyödyntää tunnetta tai taistelee tunne-tason kanssa, on muisti. Tavallinen, lyhytkestoinen päivämuisti pystyy käsittelemään asioita vain siihen asti, että jokin muu ajatus tai tunne sotkee kyseessä olevan ajatuksen ja se katoaa mielestä. Päivämuistin vastakohta on tunnemuisti, jossa muisti on liittoutunut hyödyntämään tunne-tasoa, eikä taistele sitä vastaan. Tunnemuistin avulla on mahdollista rakentaa mielensisäinen muistipalatsi, jonka avulla voi periaatteessa muistaa mitä tahansa. Tunteet antavat siis muistille mahdollisuuden kehittyä esimerkiksi kymmen-, sata- tai satatuhattakertaiseksi – rajoituksia ei ole muuten, kuin muistipalatsin rakentamiseen kuluvan ajan muodossa.

 

Kun ihminen oppii yhdistämään tunne-tason ja muistin, alkavat hänen ajatuksensa tuottaa automaattisesti niin sanottua elämänfilminauhaa. Elämän filminauha on tuttu käsite myös kuolemakokemusten yhteydestä, sillä hyvin suuri osa fyysisesti kuolleista, ja esimerkiksi elvytyksen kautta takaisin elämään vironneista, kuvaavat tämän filminauhan juuri samalla tavalla. Nauhassa näkyvät kaikki oman elämän aikana vastaan tulleet tilanteet, jotka aiheuttavat katumusta, syyllisyyttä tai muuten ovat jääneet kaivelemaan mieltä. Tunnemuistin aktivoituminen on eräs tapa tiedostaa näitä tapahtumia jo eläessä.

 

Neurolingvistisessä ohjelmoinnissa (NLP) elämänfilminauhaa kutsutaan henkilökohtaiseksi aikajanaksi, mikä kuvaa nauhaa hyvin totuudenmukaisesti.41 Yllä puhuttiin myös ankkuroinnista, jossa kehon kohtia käytetään hyväksi tallentamaan jokin tietty tunne tai tunnetila. Käytännössä juuri näitä ankkureita elämänfilminauha on pullollaan. Kun esimerkiksi nenääsi tulee tuttu tuoksu, saattaa ajatuksiisi tulla lämmin tunne lapsuudenkodista, ja samassa näet kyseisen rakennuksen peilikirkkaana mielessäsi. Tässä on kyseessä hajuaistia hyödyntävä ankkuri. Samoin jokin sävel voi saada sinut herkistymään, tai jokin näky kauhistumaan – molemmissa tapauksissa kyseessä on ankkuroitu muistikuva, johon liittyy jokin voimakas tunne. Koska elämänfilminauha tallentuu väistämättä jokaisen ihmisen mieleen ja yleensä ihmisen sitä tiedostamatta, tulee helposti eteen tilanteita, joissa ihminen tuntee pelkoa tai ahdistusta ilman mitään näkyvää syytä. Tässä on kuitenkin suuri salaisuus: tunteille on aina olemassa syy. Koskaan ei ole yhtään seurausta ilman, että siihen johtavaa syytä ei olisi ollut olemassa ensin. Kyse on oman elämänfilminauhan tiedostamisesta ja hallitsemisesta – ja sen avain on tunnemuisti.

 

41 Tämä määriteltiin kirjan alussa yksilö-sieluksi, jota voidaan kuvata myös esim. ajatusjonon muodossa. Ajatusjono on täsmälleen sama asia kuin tämä henkilökohtainen aikajana.

 

Tunteen suhde hengen tasoon

 

Ihmisen seitsemän sielun osan lisäksi tunteella on vahva suhde myös hengen tasolle. Hengen taso yhdistää kaikkia ihmiskunnan jäseniä. Se antaa jokaiselle ihmiselle samat mahdollisuudet ja voimavarat kulttuurista, sukupuolesta tai mistään muusta väliaikaisesta ja muuttuvasta tekijästä riippumatta. Hengen tasoa kuvataan kahden Raamatusta tutun käsitteen avulla – tiedon ja elämän (tiedonpuu ja elämänpuu).

 

Elämä – sisäinen ja ulkoinen elinympäristö

Elämä voidaan jakaa ihmisen suhteen kahteen osaan – elämään ihmisen ulkopuolella, jonka osa hän on, ja elämään ihmisen sisällä/iholla, jonka elinympäristö hän on. Elämää ihmisen ulkopuolella heijastava elinympäristö ja siihen kuuluvat ihmiset ovat mukana kehittämässä lapsen, ja miksei aikuisenkin tunne-tasoa. Ehkä hankalampaa on ymmärtää, että myös ihmisen sisäinen elinympäristö on mukana kasvattamassa hänen tunne-tasoaan.

 

Kuten aiemmin todettiin, ihminen on synnynnäisen temperamenttinsa nojalla tietyssä ulkoisessa ympäristössä enemmän ”kotonaan” kuin jossain toisessa. Liisa Keltikangas-Järvinen puhuu samasta aiheesta: ”Sopeutumisvaikeudet eivät johdu lapsen temperamentista tai ympäristön vaatimuksista, vaan näiden yhteensovittamisesta.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 117) Vain syvällinen itsetuntemus on siis oikea tapa oppia hallitsemaan itseään ja elinympäristöään. Jos elinympäristö ei miellytä, sen voi onneksi muuttaa. Suurempi oivallus on se, että jos oma persoonallisuus ei jostain syystä miellytä, niin onneksi myös sen voi muuttaa. Itsensä muuttaminen on paljon haasteellisempaa, mutta siitä saatava palkkio on pysyvä ja parempi elämänlaatu.

 

Ympäristö voi olla ihmiselle todella haitallinen. ”Paradoksi on, että ympäristö usein vahvistaa ei-toivottuja temperamenttipiirteitä, myös silloin kun tarkoitus olisi karsia niitä.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 180) Tähän liittyy myös ymmärrys, että usein ympäristö määrittelee sen, pystyykö ujo ihminen kehittämään positiivisen minäkuvan (identiteetin) (Keltikangas-Järvinen, 2004, 197). Kun identiteetin rakentaminen on sidoksissa ulkoiseen ympäristöön ja siten myös muihin ihmisiin, ei tällaisella minäkuvalla ole enää mitään tekemistä totuuden kanssa. Ihminen on alitajuisesti ympäristöään mukaillen luonut itsensä – kuin sattumanvaraisesti. Symbolisesti voidaan sanoa, että jos ihmisen persoona on hänen ”vaatteensa”, on ihmisen ”vaatteet” arvottu sattumanvaraisesti.42

 

42 Siksi ”vaatteet” pitää riisua ja siksi ”paratiisissa” ei ollut ”vaatteita”. (ks. esim. Luukas 23:34; Anubiksen päätön Imiut Fetish Egyptissä, huom. Anubis on rinnastettavissa päättömään Johannes Kastajaan Raamatussa)

 

Ihmisen sisäinen elinympäristö koostuu mikrobeista, kuten viruksista ja bakteereista. Dokumentissa Suolisto – toiset aivomme (Denjean, 2013) kuvataan, miten suolistossa elävät bakteerit ovat hermostorakenteiden kautta suorassa vaikutussuhteessa ihmisen aivoihin ja siten myös jokapäiväisten päätösten tekemiseen. Tilannetta voisi kuvata, että kuten maapallolla elää paljon ihmisiä ja he pystyvät käyttäytymisellään vaikuttamaan maapallon ekosysteemiin, myös ihmisen sisällä elää paljon mikrobeja, jotka pystyvät käyttäytymisellään vaikuttamaan ihmisen sisäiseen ekosysteemiin.

 

Ymmärrys ihmisen sisäisestä elinympäristöstä on elinehto sen hallitsemiselle. On esimerkiksi todistettu, että ihmisen ruokailutottumukset määrittävät sen, millainen bakteerikanta suolistossa on. Lihaa pääsääntöisesti nauttivat tarvitsevat paljon kovemman bakteerikannan, kuin pääsääntöisesti kasviksia nauttivat ihmiset. Ihmisen bakteerikannalla on myös yhteys siihen, miten ihmisen hampaat, suu ja iho voivat.

 

Rakkauden vaikutuskeinot sisäiseen elinympäristöön ovat 1) armollinen, eli eettinen ja terveellinen ravinto, sekä 2) ankarat vedenpaisumukset ja autiomaapaastot. Tämä on syytä ymmärtää tarkasti: nopein ja tehokkain tapa vähentää merkittävästi esimerkiksi syöpäriskiä on paastota muutama päivä säännöllisesti. Vielä parituhatta vuotta sitten oli itsestäänselvää, että paastoaminen oli osa kulttuuria ja ihmisen hyvinvointia – aivan kuten sapatti, eli lepopäiväkin. Olipa kyseessä sitten rauhoittuminen lepoon tai ensin vesikuurilla elimistön puhdistaminen ja sitten paastolla bakteerikannan karsiminen, näitä pyhien kirjojen ohjetekoja ei tehdä vain Jumalaa varten, vaan ensisijaisesti omaa terveyttä varten (esim. Markus 2:27). Lepopäivä (meditaatioineen) ja paastokausi ovat olemassa siksi, että ihmisellä olisi hyvä olla. Tämä on myös 2000-luvulla osoitettu tieteellinen fakta (UCLA, 2011; Dart, 2012-2013; Denjean, 2013).

 

Miten tunteita hallitaan?

 

Kun pohditaan tunteiden hallintaa, nousee pian mieleen kysymys – onko tunne-taso perinnöllinen? Keltikangas-Järvinen toteaa, että temperamentin on tieteellisesti todistettu olevan vahvasti perinnöllinen ja että: ”Geenin olemassaolo ei vielä määrää psyykkistä ominaisuutta, vaan sama geeni vaikuttaa eri ympäristöissä eri tavoin.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 109) Tässä aiheessa tieteellä on niin sanottu poikkitieteellinen ongelma. Jotta tunne-tason perinnöllisyyttä voitaisiin totuudenmukaisesti luonnehtia, tulisi ympäristön ja perimän lisäksi ottaa erityisesti huomioon henkinen perimä. Tässä tarvitaan yhteisymmärrystä neurologian, psykologian ja biologian välille.

 

Esimerkki (henkinen perimä)

Esimerkkeinä toimivat tilanteet: i) Kun äiti pelkää hämähäkkejä yli kaiken ja aikuiseksi kasvettuaan hänen lapsensakin huomaa pelkäävänsä hämähäkkejä, ei kyseessä ole ympäristö tai perimä, vaan henkinen perimä. Äiti on käyttäytymisellään siirtänyt lapsensa alitajuiseen mieleen pelon. ii) Kun lapsi oppii isänsä käytöksestä tai äidiltään (joka alistuu), että naisia voi kohdella kuinka huonosti tahansa, hän ajautuu todennäköisesti parisuhteissaan nuoruudesta lähtien vaikeuksiin. Tässäkään tilanteessa ei ole kyse ympäristöstä tai perimästä, vaan ensisijaisesti henkisestä perimästä.

 

Kuten näistä esimerkeistä voidaan päätellä, on lapsen kasvattajilla - kuten vanhemmilla ja muilla perheen jäsenillä, opettajilla, hoitajilla sekä muilla lapsen elämään sen alkuvaiheessa liittyvillä ihmisillä - todella suuri merkitys siihen, millaisen henkisen perimän lapsi saa osakseen. Henkinen perimä on hyvin lähellä järjen-tasoa, eli yliminää, jota tutkitaan lähemmin Järjen yhteydessä.

 

Kuten todettu, tieteellisessä ajattelutavassa temperamenttia ja siten myös koko tunne-tasoa pidetään lähtökohtaisesti (määritelmän mukaan) hyvin pysyvänä. Historiasta tunnemme kuitenkin miljoonia tapauksia, joissa jokin tapahtuma/suuri muutos on saanut aikaan ihmisen mielen uudelleenkäynnistymisen, jolloin myös hänen syvimmät temperamenttipiirteensä ovat saattaneet muuttua, radikaalistikin (esim. uskoontulokokemukset, pyhimykset, oikean vesikasteen saaneet ja valaistuneet ihmiset). Nyt puhutaan siis uskonnollisista kokemuksista. Olemme pyrkineet tässä käyttämään niistä oikeita termejä, jotta myös tieteellisen ajattelun omaksunut lukija voi käsitellä tätä tietoa yhtä hyvin, kuin vaikkapa Raamatun tai Koraanin henkinen tutkija.

 

Thomasin ja Chessin mallin yhteydessä puhutaan (Keltikangas-Järvinen, 2004, 228) siitä, miten vauvat syntyvät tietyillä yksilöllisillä käyttäytymistyyleillä varustettuina, aivan samoin kuin he syntyvät tietyillä fyysisillä piirteillä varustettuina. On kuitenkin tehtävä kirkas ero sen suhteen, mikä on perinnöllistä ja mikä ei. Ja erityisesti on ymmärrettävä, ettei perinnöllisyys tai sen vastakohta ole syy käyttäytyä huonosti tai vaikkapa tehdä rikoksia. Vaikka tunne-taso on pääsääntöisesti tiedostumattomuuden peitossa, sitä voi oppia tuntemaan, tulkitsemaan ja jopa ohjaamaan. Myös psykologinen näkemys on: ”Temperamentti ei oikeuta ihmistä käyttäytymään miten tahansa.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 232)

 

Tässä lyhyessä katsauksessa on huomattu, miten ympäristö, kasvattajat, koulut ja kulttuuri muokkaavat jokaisen ihmisen temperamenttia – täysin hänen tiedostamattaan. Ihmisestä kasvaa tietämättömyyden valossa siis kokonainen persoona, jolla on muun muassa identiteetti. Identiteetin ja ihmisen todellisen, syntyperäisen olemuksen välinen yhdenmukaisuus on todella epätodennäköistä nyky-yhteiskunnassa. Tämä on syy siihen, miksi Jeesus, Buddha, Muhammed, Laotse, Kungfutse ja Krishna ohjaavat vetäytymään määräajaksi yksinäisyyteen. Ihmisen on todella vaikeaa nähdä itsensä ja ympäristönsä totuudenvalossa, jos hän ei astu siitä hetkellisesti ulos. Ihmisen täytyy saada ulkopuolinen näkemys itsestään, elämästään ja ympäristöstään – tästä on kyse ikuisessa Totuuden tiessä.

 

Vaikka tiede onkin jäänyt toistaiseksi tunteidensa valtaan (ja on kykenemätön tuottamaan toimivia tekniikoita), on jo olemassa paljon erilaisia sovelluksia tunteiden hallitsemiseksi. Tunteita voi esimerkiksi sanoittaa, eli tehdä itselleen tietoisuuteen. Toisaalta ajatusjonon kautta on myös fobioiden poistaminen ja automatisoitujen tunnereaktioiden, eli ankkureiden kumoaminen mahdollista. Ajatuksissaan voi myös rakentaa tunnemyrskysuojan tai vaikkapa elokuvateatterin, jossa omia tunteita on mahdollista turvallisesti käsitellä. Konkreettisia tunteiden hallintatekniikoita käydään läpi kymmenkunta harjoituksessa 4.

 

Tähän loppuun on syytä korjata yksi suuri harhaluulo: valaistunut ihminen ei ole tunteeton. Valaistunut ihminen kyllä tuntee kaikkia tunteita, mutta koska hän tuntee itsensä ja hallitsee oman tiedostumattoman mielensä - hän ei ole enää tiedostumattomien tunteidensa vanki. Valo, eli tietoisuus vapauttaa ihmisen, ja hän siirtyy pimeästä luonnosta Tietoon. Tunteiden vankina elävälle ihmiselle olisi helpompaa, jos hänen kaikki tunteensa vain poistettaisiin, mutta eheästä ja tasapainoisesta (valaistuneesta) ihmisestä ei puutu mitään, vaan kaikki asiat ovat tietoisuuden piirissä.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).