LUKU 2.3 – Järjen teoria ja sovellukset

Määritelmä 31. (Järki)

Järkitaso on yksilösielun tiedostumattoman osan pintapuolinen osa (myös yliminä), johon kuuluvat ns. maalaisjärki eli looginen päättelykyky, matemaattinen hahmotuskyky, sekä yksilön tiedostumattomat ajatukset ja niiden ryppäät. Täten kaikki yksilölliset ja ryhmiin liittyvät uskomukset ja arvot, sekä uskomus itsestä, eli identiteetti kuuluvat järkeen. Järkitason perusta rakentuu ihmiselle varhaislapsuudessa vanhempien ja/tai muiden kasvattajien perintönä, omaksuttujen uskomusten, arvojen ja käyttäytymismallien kautta.

Järki on toinen ihmisen alitajunnan tasoista. Tieteellisesti siihen viitataan esimerkiksi termillä yliminä ja pyhissä teksteissä siihen on liitetty symbolit väärä profeetta, maasta versoavat kasvit ja puut, sekä linnut. Järkeen kuuluvat myös ihmisen uskomukset, henkilökohtaiset arvot ja identiteetti, siltä osin kuin ne ovat tiedostumattomia. Kyse on siis varhaislapsuudessa opituista moraalikäsityksistä sekä kasvattajien käyttämistä toimintamalleista ja niiden kehittymisestä elämän aikana. Järkeä on melkein yhtä vaikeaa hallita kuin tunnetta, mutta niillä on kuitenkin eräs merkittävä ero: järkeä on mahdollista hahmottaa ja kehittää ajatuskuvien ja varsinkin symboleiden kautta.

Erityisen maininnan ansaitsee järjen osa identiteetti, joka on ihmisen vääristynyt, yleistetty ja puutteellinen, tai itse keksitty kuva itsestä. Kyseessä ei siis ole ihmisen todellinen omakuva, vaan pikemminkin sen varjo. Järjentason tavoite on polttaa symbolinen väärä profeetta (eli väärä opetus, väärät toimintamallit, väärät uskomukset) pois ihmisen mielestä, ja siten saavuttaa totuudenmukainen ymmärrys itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Järkeen liittyen on hyvä määritellä, mitä esimerkiksi yliminällä tarkoitetaan. Käytetään määrittelyssä apuna Freudin kolminaisuutta – id, yliminä ja ego.

Huomautetaan tähän, että esimerkiksi Paul Bruntonin kirjoista tuttu termi ”yliminä” ei missään nimessä tarkoita tätä samaa yliminää. Bruntonin yliminä on sama asia kuin tämän kirjan käyttämä termi ”taivaallinen minä”. 

Määritelmä 32. (id, yliminä ja ego)

Id on se osa minuutta, joka toimii mielihyväperiaatteen mukaan ja pyrkii toteuttamaan viettejä. Pikkuvauvan käyttäytyminen liittyy kokonaan viettien tyydyttämiseen, mutta myöhemmin hän oppii kontrolloimaan niitä. Superego eli yliminä on kasvatuksesta sisäistetty kuva ihanneminästä. Se toimii moraaliperiaatteen mukaan ja siis tavallaan "omantunnon äänenä" kontrolloiden viettiminää. Näiden kahden välissä toimii ego, joka realiteettiperiaatteen mukaan sovittelee eri suuntiin vievien impulssien välillä. (Freud, 1923)

Freudin käsite ihanneminä on ”epätäydellinen ihanneminä”. Se ei ole Jumalan kuva ja totuuden tahtoa noudattava taivaallinen minä, vaan sen vajavainen kuva. Kun ihminen saa perimmäisen totuuden kohdatessaan täydellisen tiedon, hänen ihanneminästään kasvaa uusi versio (taivaallinen minä). Esimerkiksi Raamatussa taivaallinen minä kuvataan nimellä ja symbolilla Kristus. Symbolinen Kristus on tästä eteenpäin sielun uusi maali, johon tähdätä. Sielun on totisesti parempi seurata kirkastuneen sielun osoittamaa tietä, kuin esimerkiksi omien vanhempien tai muiden kasvattajien asettamaa vajavaista mallia. Tätä sisäistä kehittymistä ja kamppailua aiempaa itseä vastaan kuvataan myös esimerkiksi Bhagavad Gitassa, kun Arjuna huomaa yhtäkkiä sukulaistensa ja kasvattajiensa seisovan vihollisten riveissä. Arjunan taivaallinen minä on Krishna, aivan kuten Johannes Kastajalla se on Kristus.

Kansankielellä yliminää voidaan luonnehtia vanhemmilta ja muilta varhaislapsuuden tärkeiltä ihmisiltä opituiksi arvoiksi. Nämä arvot vaikuttavat ihmisen koko uskomus-maailman taustalla ja siksi niiden voidaan sanoa kuuluvan tiedostumattomaan mieleen, eli alitajuntaan. Jos esimerkiksi ajattelet, ettei ruokaa saa jäädä lautaselle ruokailun päättyessä, on kyseessä kasvattajien yliminään iskostama uskomus, ei perimmäinen totuus.

Freudin termit voidaan samaistaa tässä kirjassa opetettaviin sielunosiin seuraavalla tavalla:

• id = tunne,
• yliminä = järki, sekä
• ego = maa, eli tiedostumaton mieli, tai ihmisen koko persoona, eli yksilösielu.

Järkitasoa symboloivat pyhissä kirjoissa erityisesti Joosef (Raamattu) ja Osiris (Kuolleiden kirja). Raamatun tarinassa Joosef joutuu tilanteeseen, jossa hänen vaimonsa Maria (luovuuden taso) on synnyttämässä uuden taivaan ja maan (Kristuksen) ihmisen sydämeen. Siksi enkeli ilmestyy Joosefille ja kertoo, että tuleva tapahtuma on hyvä ja oikein. Muutoinhan Joosef yliminäsä pauloissa olisi ollut kiinni isiensä uskomuksissa ja moraalikäsityksissä, ja siten hyljännyt vaimonsa. Vastaavasti Kuolleiden kirjassa Osiris hakataan veljensä Sethin (tunnetaso) toimesta palasiksi ja palaset sirotellaan ympäri Egyptin maata (saastunut maa, maallinen minä). Seuraavaksi Osiriksen vaimo Isis (luovuuden taso) auttaa keräämään palaset ja heidän poikansa Horuksen (= Kristus) avulla Osiris saadaan taas kasaan jumalalliseen järjestykseen ja näin syntyvät uudet taivas ja maa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta symboloi Äiti-Lapsi, eli Maria-Jeesus tai Isis-Horus. Kehitysvaiheen mukaisesti luovuus tekee hyvin paljon töitä, ja sitä työtä samalla arvostelee ja ohjaa taivaallinen minä. Tämän vuoksi tiedonsaanut ihminen saattaa tuottaa esimerkiksi kymmeniä tai satoja kirjoja, elokuvia ja näytelmiä henkisen heräämisensä seurauksena.

Määritelmä 33. (Sisäinen keskustelu, Järjen ääni)

Neurolingvistisessä ohjelmoinnissa (NLP) sisäinen keskustelu määritellään yksinkertaisesti ”itselleen puhumiseksi”. Silmämallin yhteydessä sisäinen keskustelu mainitaan siten, että pohtiessaan sisäisesti asioita ihmisen silmät hakeutuvat vasempaan alakulmaan. (O’Connor, 2001)

Myös NLP:n määritelmä sisäisestä keskustelusta on hyvin luonnollista yhdistää ihmisen mielen sisäiseen järjenääneen, joka viittaa yliminään. Täten sisäinen keskustelu voidaan samaistaa järjentasoon. NLP:n silmämallin mukainen silmien liike toteutuu järjen kohdalla siten, että silmät hakeutuvat vasemmalle ja alas (kuvat 16 ja 17). Kuten sanottu, ihmisen silmistä on siis mahdollista nähdä, mitä sielunosaa hän milloinkin käyttää. Jos häntä pyydetään pohtimaan vaikkapa moraalista ongelmaa, tavallisesti oikeakätisen ihmisen silmät liikkuvat tuijottamaan vasemmalle alas, juuri sinne missä järki sijaitsee.

Yksilösieluun liittyvät osaset voidaan kuvata myös suorana linjana ihmisen keskushermostossa, jolloin ne vastaavat vanhaa viisautta seitsemästä chakrasta. Tässä jaottelussa järjentaso sijoittuu kolmanneksi alimmaksi pisteeksi, juuri navan yläpuolelle ja sydämen alapuolelle. Dokumentissa Suolisto – toiset aivomme tutkijat ovat huomanneet, miten juuri tämä piste ihmisen vatsassa tuntuu olevan myös psykologisessa mielessä vastuussa ihmisen päätöksenteosta ja ajattelusta (Denjean, 2013). Tieteellisesti seuraava merkittävä asia on oivaltaa, ettei uutta psykologiaa tarvitse kehittää suolistoon ja sisäelimiin liittyen, vaan Freudin määritelmät (id ja yliminä) pätevät suoraan sydämen alapuolella sijaitseviin tiedostumattoman mielen chakrapisteisiin (kuva 32).

• Edellinen
• Seuraava