Sielun osa:  Luovuus
Psykologisesti:  Luovuus, Mielikuvitus
Neurologisesti:  Keskushermoston alempi yläosa, Wernicken ja Brocan alueet
Chakra:  Kaulachakra, Kommunikaatiokeskus, Vishuddha-chakra
Egyptissä:  Isis (Horuksen äiti)
Raamatussa:  Maria (Jeesuksen äiti)

 

Määritelmä 36. (Luovuus)

Luovuudeksi sanotaan ihmisen sielun kykyä muodostaa uusi yksilösielun uskomus74 a_l. Luovuus voidaan jakaa karkeasti kahteen osa-alueeseen, jotka ovat i) kyky muokata jo olemassa olevia uskomuksia, sekä ii) kyky rakentaa uusia uskomuksia käyttäen apuna eri tietoisuuden lajeja, yksilösielun osia sekä havainnointia todellisuudesta. Luovuuden keinot ovat 1) lisääminen tai poistaminen, 2) yleistäminen tai tiivistäminen, ja 3) vääristäminen tai oikeaksi todistaminen. Luovuuden keinoja sovelletaan yksilösielun olemassa oleviin tietoisiin ja/tai tiedostumattomiin uskomuksiin ja niiden ryppäisiin.

74 Tässä käytetään sanaa uskomus, sillä se edeltää myös jokaista tekoa. Koetapas luoda esimerkiksi aita ilman, että luot siitä ensin kuvaa ajatuksissasi. Huomioi, että kaikki ajatuskuvat ovat uskomuksia.

Luovuus on usein luoville ihmisille elämäntapa ja järkeen taipuvaisille ihmisille jotain hyvin vaikeasti käsiteltävää. Luovuuteen liitetään kyky käyttää mielikuvitusta, vapautua perinteisistä yhteiskunnan normeista ja persoonallinen tapa hahmottaa ja luoda uusia asioita. Tämän luvun tavoitteena on antaa normaalista poikkeava, mutta silti sellainen kuva luovuudesta, että se vastaa totuutta ja on sopusoinnussa luonnonlakien kanssa. Tehtävä on vaativa. Tehtävä ei ole vaativa kuitenkaan siksi, että siinä pitäisi olla mahdollisimman luova ja tehdä paljon töitä asioiden eteen, vaan se on vaativa juuri sen vuoksi, että maailmankaikkeuden luominen edellyttää luojaltaan luopumista omista näkemyksistä, ennakkoluuloista, uskomuksista ja lopulta jopa identiteetistä.

Mitä luovuus siis todella on? Tieteellinen vastaus kuuluu: ”Vaikka luovuutta on tutkittu vuosikausia, edelleenkään tiede ei osaa selittää, mikä on aivojen luova voima.” (Fisher & Williams, 2004, 7)75 Eräs uskonnollinen viite luovuuteen kuuluu: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (Raamatun 1. lause) Luovuus ja luominen on siis ensimmäinen verbi, eli ensimmäinen teko, jonka Jumala alun jälkeen tekee. Myös esimerkiksi buddhalaisuudessa puhutaan ikuisesta Dharman pyörästä, jossa maailmankaikkeuden elämänvoima luo ja tuhoaa itsensä kerta toisensa jälkeen. Uskonnoissa luova voima rinnastetaan Jumalaan ja vielä tarkemmin hänen lapseensa. Näitä Jumalan poikia on sittemmin tullut eri uskontojen välityksellä eri aikakausina. Heitä ovat esimerkiksi Horus, Melkisedek, Jeesus, Buddha, Krishna ja Laotse.

75 Tieteelle pitäisi riittää vastaukseksi: aivojen luova voima on mielen tietoisuus ja tiedostumattomuus, jotka molemmat kykenevät luomaan yllä olevan luovuuden määritelmän mukaisesti ja erityisesti luominen tapahtuu vain määritelmässä ilmoitetuissa rajoissa.

 

Henkilökohtainen luovuus

Ihmisten henkilökohtainen luovuus on oikeastaan samanlainen myytti, kuin jokaisen henkilökohtainen totuuskin on. Sellaista ei ole olemassakaan. On olemassa vain ihmisen omat uskomukset, arvot ja identiteetti, joihin nojautuen hän hahmottaa maailmasta juuri itsensä näköisen. Tässä prosessista alkuperäinen totuus vääristellään, yleistetään ja siitä jätetään jotain pois (vrt. NLP:n metamalli), tai siihen lisätään kokonaan uusia kohtia (vrt. NLP:n metamallin laajennos). Jossain vaiheessa tämä vääristymä alkaa tyydyttää ihmisen sisällä olevaa olemusta (ei kuitenkaan sitä syvimmällä olevaa olemusta) ja ihminen kokee olevansa luova, ja valitettavan usein jopa itse luoja.

Tieteellisestä näkökulmasta luovuus koostuu kolmesta aihealueesta (Fisher & Williams, 2004, 12):

  1. ihminen – itsetunto ja itseluottamus – kuka minä olen
  2. prosessit – luovuuden taidot ja käytettävissä oleva tieto76 – miten teen asiat
  3. tuotteet – luovuuden seurauksena syntyvät tuotokset – mitä minä teen.

76 Tässä sana ”tieto” viittaa lähinnä informaatioon, ei KET:n mukaiseen tietoon.

Jos oheista kolmen kohdan listaa verrataan KET:ssa oleviin sielunosiin ja Robert Diltsin nimeämiin loogisiin tasoihin, huomataan luovuuden tieteellisen määritelmän olevan täysin kytköksissä vain ihmiseen itseensä. Egoistinen näkemys ja kokemus ovat perustana juuri sille syylle, jonka vuoksi tiede ei osaa vielä selittää luovuuden voimaa. Tiede pitää ihmistä luojana – ei luomisen välineenä ja Jumalan kuvana, kuten KET.

NLP:ssä on tehty huomio, että keskivertoihmisen silmien liikkeitä tarkkailemalla huomataan hänen liikuttavan silmiään suoraan oikealle (luodut äänet) sekä kohti oikeaa yläkulmaa (luodut kuvat), kun hän käyttää luovuuttaan ja mielikuvitustaan (O'Connor, 2001). Jollain muotoa luovuutta voidaan pitää siis muistin vastakohtana, koska muistin koti on suoraan vasemmalla ja vasemmassa yläkulmassa. Myös neurologisesti luovuus sijoitetaan oikeaan aivopuoliskoon, jossa avaruudellinen hahmottaminen tapahtuu. Mielenkiintoinen tutkimustulos on myös se, että ajatuskuvat eivät tallennu muistiin esineiden, tapahtumien, sanojen tai lauseiden näköispainoksina, vaan kun jokin muisto palautetaan mieleen, se joudutaan luomaan aina uudestaan (Damasio, 1994, 105). Tämä tulos tarkoittaa ihmisen toimivan muistojensa luojana koko ajan. Ja vielä se tarkoittaa sitä, että luovuus on suoraan kytköksissä muistin kanssa. Vaikka aivoissa on eri osa-alueita, niiden väliset suhteet ja liittoumat mahdollistavat ihmisen tämänhetkisen ja kehittyneemmät tietoisuudentasot.

 

Kollektiivinen luovuus

Suomen kieli sisältää luovan sanaleikin sanan ”luovuus” kohdalla. Sana voidaan mielessä tavuttaa siten, että ”luovuus” tarkoittaisi ”luovu uus”. Pohditaan seuraavaksi, mitä se voisi tarkoittaa, että todellinen luovuus ja luominen olisivatkin uudesta luopumista? Intuitiivisesti ajateltuna asiahan olisi juuri päinvastoin. Selitys on kuitenkin hyvin yksinkertainen: luomisella on olemassa rajat. On olemassa ääretön määrä asiakokonaisuuksia, jotka rajoittavat luomista ja antavat sille selkeät pelisäännöt. Näitä sääntöjä sanotaan luomisenlaeiksi uskonnollisissa teksteissä (ks. esim. Kuolleenmeren kirjakääröt ja Kybalion) ja luonnonlaeiksi tieteellisissä teksteissä. Molemmat tarkoittavat samaa asiaa, vaikka tiedemiehet ja uskontojen edustajat niistä keskenään väittelevätkin.

 

Esimerkki (ryhmäteoriaa ja kellonaikoja)

Matemaattista ryhmäteoriaa hyödyntämällä voidaan todistaa esimerkiksi, että kellonajat ovat ryhmä. Tämä tarkoittaa sitä, että kellonajat muodostavat algebrallisen rakenteen ja ovat tässä esimerkissä yhteenlaskun suhteen suljettu joukko. Toisin sanoen, meidän on siis mahdollista tuntea kaikki kellonajat, eikä niitä voi koskaan missään olosuhteissa luoda enää lisää. Todistus on yksinkertainen ja mukailee suoraan ryhmän määritelmää: 1) lisäämällä tai vähentämällä mikä tahansa kellonaika mistä tahansa kellonajasta, on tuloksena edelleen kellonaika, joka edelleen kuuluu kellonaikoihin. 2) jos lisäämme toisiinsa kolme kellonaikaa, sillä ei ole merkitystä, lisäämmekö ensin kaksi ensimmäistä vai kaksi viimeistä. 3) ryhmässä on neutraalialkio, eli aika 00:00, joka lisättäessä mihin tahansa kellonaikaan, aika pysyy samana (esim. 01:15 + 00:00 = 01:15). 4) ryhmässä on myös jokaisella alkiolla käänteisalkio siten, että alkion ja käänteisalkion välinen operaatio tuottaa neutraalialkion (esim. 00:30 + 23:30 = 00:00). Todistus päättyy.

 

Tuntemalla kellonaikojen taustalla vaikuttavan ryhmäteorian on mahdollisuus välttyä vuosikausien (tai vuosisatojen tai vuosituhansien) turhalta työltä. Ei nimittäin ole olemassa sellaista luovuutta, joka pystyisi luomaan uuden kellonajan lisäämällä tai vähentämällä jo olemassa olevia kellonaikoja keskenään. Tästä on kyse LUOVU + UUS -ideologiassa. Kellonaikoja voidaan valita mielivaltaisesti, mutta on kuitenkin olemassa rajat, joiden puitteissa toimitaan ja luodaan. Tämä on tiedon, eli luonnonlakien ja luomisenlakien tapa hallita maailmankaikkeutta. Oheisessa esimerkissä tietoa edustavat ymmärrys kymmenjärjestelmästä, modulo 12 laskusäännöistä ja ryhmäteoriasta.

Samaa ajattelutapaa voidaan soveltaa ja todeta esimerkiksi, ettei ihminen voi luoda muita kuin olemassa olevien värien sekoituksia, määrättyjen geometristen kuvioiden yhdistelmiä, sekä sovittuun sävelasteikkoon kuuluvien sävelten yhdistelmiä. On siis olemassa paljon (ääretön määrä) erilaisia lakeja, jotka tuntemalla ihminen pystyy kouluttamaan alitajuisen mielensä lähestymään totuutta ja KET:aa. Ihmisen on mahdollista oppia tuntemaan luomisenlakeja niin hyvin, että hän voi ajatuksissaan luoda koko maailmankaikkeuden. Tämä kyky on kaikilla valaistuneilla ihmisillä, joista on tullut KET:n eläviä kuvia.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).