LUKU 2.7 – Tahdon ja persoonan teoria ja sovellukset
- Tietoja
- Kategoria: Totuudentalon verkkokirja Totuudentalon verkkokirja
- Julkaistu: 15.05.2016 15.05.2016
| Sielun osa: | Sydän ja koko yksilösielu |
| Psykologisesti: | Itsetunto, sisäinen narsismi, tahto, persoona, persoonallisuus |
| Neurologisesti: | Keskushermoston keskipiste ja sydän, ja lopulta keskushermosto ja koko keho |
| Chakra: | Sydänchakra, Sydänkeskus, tai Anahata-chakra |
| Egyptissä: | Horus-Anubis vs. Apophis, sekä Horus (ja Osiris) vs. Seth, ja vanhemmissa Ra vs. Apophis |
| Raamatussa: | Jeesus Kristus-Johannes Kastaja vs. Saatana, sekä esimerkiksi Mooses vs. Faarao |
Määritelmä 41. (Persoona)
Persoona on yhteenlaskettu kokonaisuus, joka muodostuu yksilösielunosista. Osaset voidaan jakaa kahteen osaan, joista ensimmäinen on kasvoista heijastuvat tunne, järki, muisti ja luovuus. Toinen osa koostuu ääripäistä tietoisuus ja tiedostamattomuus sekä persoonan toteuttavasta voimasta, tahdosta. Ihmisen tahto ja hänen koko persoonansa heijastaa itsekkyyttä, eli hyvää itsetuntoa tai narsismia riippuen voimassa olevista kanta-ajatuksista. Persoona on siis puhdistumaton yksilösielu, jonka ihannoima ideaaliminä ei ole taivaallinen minä, vaan kasvattajiensa esimerkkiä ja viettejänsä toteuttava itsekkyyteen taipuvainen maallinen minä.
Ihmisen yksilöllisyys, persoonallisuus, persoona ja tahto ovat toisistaan erottamattomia. Persoona on juuri se ihmisen olemisen mahdollistava mentaalinen astia, joka henkisen tien aikana saa osakseen eri kutsumanimiä. Ensiksi, kun ihmisen minä on vallassa, sitä kutsutaan mieleksi ja kehoksi, sekä henkisen heräämisen jälkeen sydämeksi. Itseoivalluksen jälkeen, kun itse on tullut valtaan, sitä nimitetään edelleen sydämeksi ja pian tietoisuudeksi tai jopa jumalaksi. Lopulta sielun auetessa, myös yksilöllisyys tulee tietoisuuteen sielun nimellä, ja sitä tässä kirjassa kutsutaan yksilösieluksi (määritelmä 2). Tässä vaiheessa on edelleen pidettävä kirkkaana mielessä sielun syntymämekanismi: yksilösielu syntyy häiriönä täydelliseen sieluun.
Kirjan alkuun verrattuna meillä on jo paljon enemmän tietoa ja ymmärrystä myös tahdon rakenteesta ja toimintamalleista, sen vuoksi on ajankohtaista päivittää tahdon määritelmää. Uusi tahdon määritelmä on yksinkertainen ja tehokas.
Määritelmä 42. (Tahdon ”parempi” määritelmä)
Ihmisen oma, itsekäs tahto on hänen lajittelujärjestelmänsä.
Syvimmällä ihmisen persoonassa sijaitsee hänen lajittelujärjestelmänsä, joka on hänen tiedostumaton tahtonsa. Tahdossa taistelevat jatkuvasti i) hyvä itsetunto ja ii) sisäinen narsisti, jotka molemmat ovat lopulta itsekkyyden ilmentymiä. Ne ovat hyväksyvä (itsetunto) tai kieltävä (narsismi) tapa käyttää ja tulkita omaa lajittelujärjestelmää.
Ihmisen persoonan (eli yksilösielun) ainoa tavoite on tulla kokonaan tietoiseksi ja siten saada esiin pysyvä vapaa tahto. Toisin sanoen persoonan tavoite totuuden tiellä, kun se lakkaa ihannoimasta maallista minäänsä, on irrottautua persoonallisesta lajittelujärjestelmästä. Kun sielulla on vapaa tahto, ei se enää ole tiedostumattoman mielensä vanki, vaan siitä tulee kirkastunut elävä henki, eli symbolinen Jumalan kuva.
Pyhissä kirjoissa persoonan osien yhteydessä puhutaan esimerkiksi Horuksen oikeasta silmästä sekä maasta ja taivaista. Sydän on nimenomaan se taho, jota symbolisella tuomiolla punnitaan hyveiden sulkaa vastaan. Kun siis Raamatussa, Koraanissa ja egyptiläisessä Kuolleiden kirjassa puhutaan ihmisen sydämestä ja sen punnitsemisesta, tarkoitetaan sydämellä totuuden tien alussa vain ihmisen omaa tahtoa, sekä totuuden tien lopussa ihmisen koko persoonaa eli yksilösielua. Totuuden tien kolmatta vaihetta nimitetään symbolilla viimeinen tuomio ja tuomiopäivä.
Nyt siis tietoisuutemme on täyttänyt ajatus siitä, että ihmisen sielun perimmäinen tavoite on kirkastuminen ja että siihen yltämiseksi on olemassa tie, jota nimitetään totuuden tieksi (sekä esimerkiksi henkiseksi evoluutioksi). Lyhyesti sanottuna kirkastuminen on sama asia kuin sielun tunteminen, puhdistaminen, eli itsensä kieltäminen, sekä vielä pyhittyminen. Tässä vaiheessa olemme jo ainakin sivunneet näitä kaikkia kolmea totuuden tien osaa. Seuraavaksi on tultava sinuiksi oman pahuuden kanssa, ja viimeistään tässä kohtaa tietämättömyytensä varjossa elävä yksilösielu ei enää kykene sisäistämään asioita – onhan se usein vaikeaa tunnustaa juuri itse olevansa kaiken pahan alku ja juuri.
