LUKU II: SIELUN SEITSEMÄN OSAA

Kirjan edellisessä osassa kuvattiin ihmisen henkinen herääminen, itseoivallus ja astuminen totuuden tielle. Tie johtaa aluksi kuolemaan, jolloin valmistaudutaan kohtaamaan perimmäinen totuus. Persoonallisen yksilösielun on pakko kuolla, jotta sen taustalla vaikuttava täydellinen sielu ja KET voivat tulla esiin. Hyvin monet henkiset opettajat ovat opettaneet tämän pisteen olevan lopullinen päämäärä ja vapautus. Tämä on kuitenkin vastoin pyhien kirjojen opetuksia – pienempi sisäinen rauha ei missään nimessä ole lopullinen vapautus, vaan vasta alku totuuden tielle. Sama olisi väittää yksin uskon, ilman tekoja, pelastavan ihmisen (ks. määritelmä 18). 

Jossain määrin totuuden tien ensimmäistä vaihetta voi luonnehtia taisteluksi pedon kanssa, ja jos tätä samaa Ilmestyskirjan symboliikkaa käytetään toiseenkin osaan, on kyseessä seitsemän kertaa suurempi taistelu väärän profeetan kanssa. Tahto ihmisellä on nyt kohdallaan, mutta vielä tulee oma perusluonto saattaa jumalalliseen järjestykseen. Palautetaan vielä mieleen kirjan määritelmä 2.3, joka esittää ihmisen yksilösielua. Sieluun kuuluvat seuraavat (chakroihinkin liitetyt) osat: tietoisuus, muisti, luovuus, tahto, järki, tunne, sekä tiedostumattomuus. Kirjan toisessa luvussa sielunosat käydään yksi kerrallaan läpi.

Kuva 17. Sielun rakenne 52	Kuva 18. Sielun rakenne yhdistettynä silmien liikkeisiin ja aistikanaviin

⁵² Huomioi, että kuvien 17 ja 18 perspektiivit ovat toistensa peilikuvat.

Neurolingvistisen ohjelmoinnin terminologiaa hyödyntäen voidaan puhua strategioista, joiden mukaisesti jokainen sieluosa toimii jokapäiväisessä elämässä. Strategioiden taso on hyvin voimakas mielentaso, joka muuttuessaan muuttaa automaattisesti uskomuksia, arvoja ja jopa identiteettikäsityksiä. Nopea esimerkki voisi olla muistipalatsin rakentaminen, joka vastaa kokonaan uuden strategian sisäistämistä sielunosaan nimeltä muisti. Huomioitavaa on, että vaikka ihminen ei olisi palatsiaan rakentanut, on hänellä silti muisti, joka voi toimia hyvin, huonosti, tai jotain siltä väliltä.

Opittuaan tuntemaan kaikki sielunsa osat ihminen ryhtyy aktiivisesti kieltämään niihin liittyvän maallisen minän. Se, mikä jää jäljelle, on lopulta vain ja ainoastaan taivaallinen minä. Kun taivaallinen minä on saavuttanut hallinnan sekä tietoisuudessa että tiedostumattomuudessa (taivaissa ja maan päällä), on tulikasteen päätöspiste tosiasia. Ihmisen vanha maallinen minä on alistunut symboliseksi aasiksi, eli ratsuista vähiten arvostetuksi, joka kantaa nyt taivaallista minää, mihin se ikinä ihmistä ohjaakaan. Tämän kirjan toinen luku muodostuu kahdesta erillisestä osasta, joista ensimmäinen käsittelee symbolisesti Jumalan kasvoja, eli neljää sielunosaa – tunnetta, muistia, järkeä ja luovuutta. Luvun jälkimmäinen osa puolestaan kattaa ihmisen syvemmän tietoisuuden kolme osaa, eli tietoisen mielen, tiedostumattoman mielen ja vielä lopulta ihmisen tahdon (sydän). Kirjan tässä vaiheessa tahto ja sydän ulotetaan koko yksilösieluun, jota nimitetään persoonaksi. Tulikasteessa on siis lyhyesti sanottuna kyse siitä, kumpi ihmisen persoonaa hallitsee, taivaallinen minä vai maallinen minä.

Sielunosia opiskeltaessa on pidettävä koko ajan mielessä jako yksilöön ja ryhmään. Jokainen sielunosa on nimittäin erilainen yksilön ja ryhmän näkökulmasta. Ihmistieteissä jako on tehty käsitteiden psykologia ja sosiologia avulla, ja kuten niin harmittavan monesti tieteissä on tapana, nämä kaksi saman asian eri ääripäätä eivät enää tunne toisiaan. Siksi tieteellinen kuva ihmisestä ei vastaa todellisuutta, vaan se on enemmän kuin rikkinäinen palapeli. Ihminen ei koskaan ole vain joko ryhmän jäsen tai yksilö, vaan ihminen on aina sekä yksilö että ryhmän jäsen. Vaatii todellista tarkkaavaisuutta huomioida henkilön persoonallisen identiteetin ja eri ryhmien tuoman ryhmäidentiteetin eroavaisuuksia – puhumattakaan yksilön perheidentiteetistä.

Syy siihen, miksi tätä toista lukua ei ole kirjoitettu erikseen miehille ja naisille on yksinkertaisuudessaan siinä, että fyysinen sukupuoli ja mentaalinen sukupuoli eivät ole sama asia. Sukupuolielimiä lukuun ottamatta mies ja nainen on luotu täydelliseen tasa-arvoon, mistä johtuen ei ole olemassa naisten tai miesten tehtäviä tai heille ominaisia piirteitä⁵³ – kaikki tällaiset ajatukset ovat miesten (tai naisten) itsekkyyden luomaa harhaa, jolla on tavoiteltu mielivaltaisesti enemmän vapauksia jommallekummalle sukupuolelle. Mentaalinen sukupuoli ei siis ole fakta tai vakio, vaan se elää ja liikkuu, kuten muutkin elämään kuuluvat asiat. Viime kädessä myös mentaalisen sukupuolen perimmäinen tavoite on ääripäät tuntemalla löytää kultainen keskitie ja ikuinen tasapainotila. Juuri tästä johtuen valaistunut mies ja nainen ovat lopulta ykseydessään, fyysistä olemustaan lukuun ottamatta, täysin samanlaisia ja yhdenvertaisia ihmisiä.⁵⁴ Jako mieheksi ja naiseksi on lähtöisin eläimenkaltaisuudesta, taikauskosta ja itsekkyydestä, ei perimmäisestä totuudesta.

⁵³ Esimerkkejä ovat muun muassa kodin elatusvelvollisuus, lastenhoito, kotityöt, ruoanlaitto ja pihatyöt (tehtävät) sekä ”akkojen juoruilu", "herrasmiessopimukset", lempeä äidillisyys, karski miehekkyys (piirteet).

⁵⁴ Tämän voi yrittää kiistää vetoamalla perinteisiin ja vaikkapa siihen, että Raamatussa Jumala loi ensin miehen. Kiistämiseen on kuitenkin helppo vastata, että itse asiassa Jumala loi ensin ”Ihmiskunta” –nimisen, symbolisesti maskuliinisen olennon, joka oli ensimmäinen ihminen, eikä häntä ollut jaettu vielä sukupuoliin. Ensimmäisen ihmisen mentaalinen sukupuoli oli tasapainoinen ja neutraali, aivan kuten hänen jälkeensä jokaisen valaistuneen ihmisen mentaalinen sukupuoli on myös ollut. Koraani kommentoi asiaa näin: ”Katso, Jeesus on Jumalan edessä samankaltainen kuin Aadam; Hän loi hänet (Aadamin) maan tomusta, sitten Hän sanoi hänelle: »Ole!» ja hän oli (elävä sielu).” (Imranin perheen suura, 3:59)

Tulikasteen ajan perisynti ei ole enää tietämättömyys (kuten vesikasteen ajassa), vaan perisynti on nyt kaksiosainen: peto haluaa olla tekemättä mitään ja väärä profeetta haluaa fokusoitua turhuuksiin. Tarkkanäköinen lukija voisi muotoilla tulikasteen ajan perisynnistä omaksi elämänohjeekseen: ”Nouse ylös, ja toimi oikein."

• Edellinen
• Seuraava