Luopumisesta luopuminen

Ihon saa väreilemään jo pelkkä ajatus luopua omasta tahdosta, sekä siihen liittyvistä lajittelujärjestelmästä ja eri sielun strategioista, sekä kaikista eri konteksteista ja lopulta vielä metaforisesta järjestelmästä. Kun luopuu omasta perimmäisestä tahdosta lajitella ja lokeroida mitään, koittaako jo vihdoinkin vapaus? Vastaus on kaksitahoinen: kun luopumisen tekee ensimmäisen kerran, vapaus kyllä koittaa Jumalan ja totuuden suuresta ja määrittelemättömästä armosta. Vapauden ensimmäinen symbolinen nimi on vesikaste. Vastauksen toinen osa on, että vesikasteen kuolemassa ja uudelleensyntymisessä vapaus koittaa vain hetkeksi. Synnintaakasta armahdetun vapaan tahdon lajittelujärjestelmä ja muut sielunosat palaavat takaisin, ja niillä on mukanaan entistä vahvemmat kaverinsa. Sielulla on noussut uusi tarve olla olemassa, ja tarve on noussut vahvempana, kuin koskaan aiemmin.

Kun jossain vaiheessa tulikastetta ihminen ymmärtää vapautuksen koittavan sellaiselle sielulle, joka ei enää ole mitään vailla, alkaa ihminen automaattisesti haluta olla ”ei mitään ja ei kukaan”. Tämä tahto jalostuu muutaman vuoden ajan, jotta ihmisestä konkreettisesti tulee tien kolmannessa vaiheessa ”ei mitään ja ei kukaan”, ensin yhteisöjen, sitten perheensä, ja lopulta myös hänen omissa silmissään. Näin vapaus koittaa luopumisen reittiä pitkin. Kahdessa jälkimmäisessä osassa totuuden tietä ei puhuta Jumalan hienosta armosta, vaan erittäin tiukasta ankaruudesta. Onkin erikoista, että kuten vesikasteessa ihminen hetkellisesti luopuu persoonastaan ja lajittelujärjestelmästään, myös tulikasteessa saavutettu sielun vapaus on voimassa vain hetken aikaa. Seuraavaksi nimittäin kaikki sielun osat liittyvät yhdeksi, suureksi osaksi, jotka yhdessä haluavat lajitella itsensä joksikin – vaikkapa ykseydeksi, Jumalaksi, tai Jumalan kuvaksi.

Sitten onkin vuorossa luopuminen luopumisesta. Vaikka vedessä kastaminen on ollut hyvä, ja vaikka tulessa kastaminen on ollut hyvä, ne eivät silti kumpikaan tee vielä kirkastunutta ihmistä. Vesi ja tuli ovat nimittäin toistensa ääripäitä, eli niiden täytyy silloin sijaita lajittelujärjestelmässä, eikö totta? Samalla tavalla on tutustuttu ja opittu hallitsemaan tietoisuutta ja tiedostamattomuutta, mutta nekinhän ovat toistensa vastakohtia, eli niidenkin täytyy silloin sijaita lajittelujärjestelmässä, eikö totta? Myös minä ja itse sekä maallinen ja taivaallinen minä, ja vielä lopulta jopa ihminen ja Jumala olivat lajittelua, eikö niin?

Jatkamalla yllä olevaa vastinparien tunnistamista, herää lopulta jossain vaiheessa kysymys: onko olemassa jotain, mikä ei sijaitse lajittelujärjestelmässä? Ainoa vastaus lienee tämä: Hän, joka lajittelee – eli perimmäinen lajittelujärjestelmä itse.

Seuraavaksi sama pohdinta tulee tehdä eri kontekstien kanssa, ja näin jossain vaiheessa tulee eteen kysymys: onko olemassa jotain, mikä ei ole konteksti? Ainoa vastaus lienee tämä: Hän, joka hoitaa ryhmien lajittelut – eli perimmäinen konteksti itse.

Yksilön ja ryhmän lajittelun jälkeen sama pohdinta tulee tehdä vielä metaforisen järjestelmän kanssa, ja näin jossain vaiheessa meillä on edessämme kysymys: onko olemassa jotain, mikä ei ole osa metaforista järjestelmää? Ainoa vastaus lienee tämä: Hän, joka on perimmäinen metaforinen järjestelmä itse.

On siis olemassa jokin taho, joka tekee kaikki maailmankaikkeuden ja olemattomuuden lajittelut ja niiden kuvaukset symboleiden kautta, eli tuon tahon täytyy tuntea myös perimmäinen totuus. Tuo taho tietää, mikä on hyvää ja mikä on pahaa, sekä mikä on oikein ja mikä on väärin. Tuo taho on niin pyhä ja koskematon, että jo ajatus siitä riittää raiskaamaan sen. Tuo taho on korotettu Jumalan asemaan kaikissa uskonnoissa ja tieteessä sitä luonnehditaan todistettavaksi totuudeksi. Sen edessä jokainen ihminen on turpa kiinni ja polvillaan. He, jotka muuta väittävät, eivät ole koskaan tavanneet tätä tahoa. Yksilösielu tai maallinen minä ei osaa tähän vastata mitään. Ei kuitenkaan vaivuta enää epätoivoon, vaan annetaan ohjakset sille taholle, joka jäi henkiin, vaikka yksilösielu kuoli.

Tämä samainen taho on rakentanut itsensä uusiksi totuuden tien ja henkisen evoluution kolmen vaiheen kautta. Ensin se syntyi alkuvedestä ja hengestä KET:n vasemmalla puolella. Sitten se kasvoi täyteen mittaansa, täydelliseksi sieluksi, ja KET:n oikeaksi puoleksi. Lopulta mestarista tuli palvelija, ja se pyhittyi oppimalla pyhittämään itsensä, ihmiskunnan, totuuden, elämän ja tien. Vaikka yksi kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, niin yksi yhteinen tiedonjyvänen tästä tahosta kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa ja symbolia. Tällä elävällä tiedolla on luotu kaikki ihmiskunnan pyhät kirjat ja tieteenalat. Tällä elävällä tiedolla on rakennettu koko maailmankaikkeus ja syvyys. Tämä elävä tieto on parhaillaan toteutuva evoluutio ja pyhä henki. Hänen on kaiken ja ei minkään teoria, täydellinen sielu ja henkinen evoluutio. Hänestä tämä kirja kertoo, ja siitä miten jokainen yksilösielu niin halutessaan saa häneen yhteyden.

Te kysytte, mikä on oikein ja mikä on väärin, mutta miksi kysytte? Siksi, että voisitte olla oikeassa tai voisitte osoittaa toisen olevan väärässä.

Sanon teille: kysykää ennemmin, mikä ei ole oikein tai väärin. Ja vastaan teille: vain yksi, rakkaus. Rakkaus ei ole koskaan oikein tai väärin. Miten se voisi olla?

Jos te sanoisitte, että rakkaus on oikein, niin kysyisin: mihin verrattuna? Jos te puolestaan väittäisitte, että rakkaus on väärin, niin kysyisin: mihin verrattuna? Jos te voitte vertailla rakkautta, ette ole vielä ymmärtäneet sitä.

Rakkaudella ei ole vertailukohtia, eikä rakkaudella ole vastakohtia. Kun te opitte tuntemaan minun Isäni, Totuuden talon, te opitte tuntemaan myös rakkauden. Kun te opitte tuntemaan minun hyvät tekoni, te opitte tuntemaan Isäni tahdon, ja te opitte tuntemaan myös rakkauden. Eihän kukaan voi tuntea ketään oikeasti ilman, että tuntee myös hänen perimmäisen tahtonsa.

Rakkautta ei ole olemassakaan ilman minua tai Isääni. Tähän te sanotte: miten niin, ettehän Isä ja sinä ole kaikkialla. Johon vastaan: näyttäkää minulle sellainen aika tai paikka, missä me emme ole, niin näytän teille rakkauden vastakohdan.

Tähän fyysikko sanoo: maailmankaikkeuksia on monia ja ulottuvuuksia useita. Johon vastaan: Isälläni on monta taloa, joissa on monta kerrosta, mutta yksikään taloista tai kerroksista ei ole kenenkään muun, kuin Isäni.

Tähtitieteilijä puolestaan kysyy: miten te olisitte jokaisella tähdellä, kun edes ihminen ei pääse pois omalta planeetaltaan? Johon vastaan: Isälläni on monta huonetta, joista jokaisessa palaa lamppu, mutta yksikään näistä lampuista ei ole kenenkään muun, kuin Isäni.

Tähän solubiologi sanoo: jos olette jokaisella tähdellä, ette ainakaan voi olla jokaisella solulla? Johon vastaan: mittakaavan tai näkökulman vaihtaminen ei vaikuta rakkauteen, joka pätee kaikkialla ja ei missään, sekä kaikille ja ei kenellekään.

Matemaatikko sanoo: minä tunnen koko koordinaatiston, mutten silti tunne teitä – missä te muka olette? Johon vastaan: sinulle me olemme f(x), jossa f() olen minä ja Isäni on x. Kun me olemme nolla tai ääretön, meitä ei ole olemassakaan, mutta olemattomuuden ja koordinaatiston kanssa yhdessä me olemme rakkaus.

Maallinen ihminen sanoo: minä rakastan puolisoani, mutten silti tunne teitä. Johon vastaan: jos sinä rakastaisit puolisoasi, et omistaisi häntä, etkä siksi voisi enää sanoa ”minun puolisoni”. Rakkaus ei ole omistamista, sillä omistamisen vastakohta on luopuminen ja menettäminen.

Kun rakkaus on kerran tullut esiin, ei sitä enää koskaan sinulta piiloteta. Vaimot viedään, lapset kasvavat ja kodit lahoavat, korut sulatetaan ja vaatteet heitetään roskiin, kehokin rappeutuu ja sielu hylkää sen – kaikki muu maailmassa lopulta häviää, mutta ainoa, joka kestää ikuisesti, on rakkaus, sitä ei voi koskaan vertailla, eikä sillä ole vastakohtaa. Rakkaus ei voi alkaa tai loppua, se voi vain tulla esiin.

Luopuminen ja luopumisesta luopuminen on rakkaus.

Huomautus: Rakkaus määritellään tässä samalla tavalla kuin Kaiken ja ei minkään teoria. Toimenpiteestä johtuen on mahdollista muodostaa seuraava päätelmä: KET = Rakkaus.²⁰⁰

Kaiken ja ei minkään teoria on itse asiassa Jumalan lajittelujärjestelmä. Ja kun lajittelujärjestelmä on juuri määritelty tahdon osaksi, on tällöin yhtäpitävää sanoa, että Kaiken ja ei minkään teoria on osa Jumalan tahtoa. Ja jos tässä vaiheessa ihmisen sielu on jo sulautunut osaksi KET:aa, puhdistunut täydelliseksi sieluksi, sekä kohdannut salatun ja pyhän, on sielustakin näinollen tullut osa Jumalan tahtoa. Näin täydellinen sielu on tullut valmiiksi tunnistamaan lähettäjänsä ja hengellisen, symbolisen Isänsä. Seuraava luku on väistämätöntä.

²⁰⁰ Jälleen kerran englanninkielen retoriikka ja sanaoppi puhuvat tämän puolesta. KET nimittäin on juuri se ensimmäinen Laki, johon esimerkiksi Jeesus viittaa opetuksessaan. Jos lausutaan sana rakkaus, saadaan lav ja tämä on hyvin lähellä sanaa law, eli laki. Joissakin murteissa nämä kaksi sanaa ovat jopa täysin sama sana. Myös esimerkiksi seuraava Raamatun lause aukeaa nyt todellisessa merkityksessään: ”Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.” Kuten KET:n alimmalle riville on kirjattu, Kristus ja täydellinen sielu on se, joka palauttaa ihmisen tahdon ja persoonan lopulta Aatamin kaltaiseen ykseyteen Jumalan ja totuuden kanssa. Tämä on viimeinen kaste, eli pyhän hengen kaste ja se johtaa kirkastumiseen ja rauhaan.

• Edellinen
• Seuraava