Seuraavaksi esitellään jokaisen ihmisen ajatuksissa (ja sielussa) vallitseva metaforinen järjestelmä. Järjestelmän luonnehdintaa on hieman tiivistetty ja selkeytetty, mutta pääasiallinen lähde on silti ollut Lakoff & Johnson, 1980. Malli metaforisesta järjestelmästä, sekä esimerkit ja suomennokset on laadittu tätä kirjaa varten. Samoin esitettävät metaforisen järjestelmän vapautumisohjeet ovat tämän kirjan antia. Pidä hatustasi kiinni, sillä matka metaforien kartoittamattomaan vuoristoon alkoi juuri.

 

I Rakenteelliset metaforat

Määritelmä: Rakenteelliset metaforat ovat yleisnimitys sille, että jokin konsepti käyttää metaforisesti jonkin toisen konseptin rakennetta.

Esimerkkejä:

  • Sanallinen argumentointi on sotaa. (sodassa on osapuolet, strategiat, oman argumentin puolustus, hyökkäys toisen argumenttia vastaan, liittoutuminen muiden kanssa jne.)
  • Elämä on matka. (matkassa on alku ja loppu, matkalla voi eksyä tai nähdä upeita nähtävyyksiä, matkalla tarvitaan eväitä ja matkaseuraa jne.)
  • Hänen uransa näyttelijänä oli kananlento. (kana ei osaa lentää kuin lyhyen matkan)

Vapautuminen: Rakenteellisista metaforista tulee vapautua vain persoonallisissa yhteyksissä. Tämä tarkoittaa, että niin kauan kuin yksilösielu käyttää muita kuin totuuteen ja todellisuuteen perustuvia metaforia, on se oman järjestelmänsä vankina. (vrt. esim. kananlento todella on lyhyt, mutta esimerkiksi sanallisen argumentoinnin ei ole pakko olla sotaa – se voisi aivan yhtä hyvin olla seurustelua tai jopa hyvin toimiva avioliitto.)

 

II Orientaationaaliset metaforat

Määritelmä: Orientaationaaliset metaforat kuvaavat useista konsepteista koostuvia systeemejä niiden suhteessa toisiinsa. Nämä metaforat antavat konseptille esimerkiksi avaruudellisen suunnan (spatiaalinen orientaatio).

Esimerkkejä:

  • Ylös-alas: ”Onnellisuus on hyvä ja ylös, ja surullisuus on huono ja alas.” TAI ”Tästä se alamäki alkoi.”
  • Sisään-ulos: ”Raidalliset paidat ovat nyt ’in’, ja ruudulliset ovat ’out’” TAI ”Pääsin sisälle matemaattiseen maailmaan.”
  • Eteen-taakse: ”Jätin työhön liittyvät ajatukset taakseni.” TAI ”Tuntuu kuin vastaus olisi aivan edessäni.”
  • Päälle-pois päältä: ”Nyt se lamppu vihdoin syttyi minullakin.” TAI ”Hän otti vaatteet pois päältään.”
  • Syvälle-matalalle: ”Erottuaan rankasta parisuhteesta hän on uinut syvissä vesissä.” TAI ”Kahlasin sen matalikon läpi.”
  • Kauas-lähelle: ”Strategiamme on kauaskantoinen.” TAI ”Olimme läheiset ystävät.”
  • Keskiöön-reunoille: ”Mielestäni voimavaramme kannattaisi suunnata suoraan sitä kohti.” TAI ”Jokaisella pilvellä on hopeareunukset.”

Vapautuminen: Orientaationaaliset metaforat ovat hyvin huomaamattomia, niin itsestään selviä ja tiedostumattomia ne ovat. Nämä metaforat eivät ole aina kulttuurien ja ihmisten kesken samanlaisia, johtuen ihmisten omasta tahdosta ja lajittelutottumuksista. Vapautuminen orientaationaalisista metaforista käy oikeastaan vain todellisuuden kautta. Todellisuuteen on mahdollisuus päästä käsiksi kahdella tavalla. Ensiksi on mahdollista luopua kokonaan itsestään, eli antautua totuudelle, täysin ehdoitta. Toinen tapa on opiskella KET:aa sekä täydellisen sielun ilmentymistä, ja varsinkin asettamalla ne geometrisesti koordinaatistoon yksikköympyräksi (esim. kuva 47). Tällöin itsensä voi hahmottaa ympyränä, jolla on syvyys sisällä ja kaikkeus ulkona. Myös suunnat sekä keskiö ja reunukset tulevat tätä kautta havainnollistettua.

 

III Epistemologiset metaforat

Määritelmä: Epistemologiset metaforat kuvaavat ei-olevaista tietoa ja totuutta, yleensä symbolina (, joka on entiteetti ja substanssi).

Esimerkkejä:

  • π (pii): tarkoittaa ympyrän halkaisijan suhdetta sen kehään. Pii on päättymätön ketju desimaaleja, eikä sitä siksi voida koskaan kirjoittaa numeroita käyttäen, vaan ainoa keino luonnehtia sitä on symboli.
  • ∞ (ääretön): tarkoittaa ääretöntä, eli mittaamatonta asiaa. Esimerkiksi yllä olevan piin desimaaliketju on ääretön, ja siksi sen lukumäärää voidaan merkitä tällä symbolilla.
  • Alkuvesi Nun: Egyptissä sekä alkuveden että siihen liitetyn jumalan nimi oli Nun. Epistemologisissa metaforissa Nun kuvaa kokijan sisäistä syvyyttä, joka kuvan 47 osoittamalla tavalla voidaan ajatella olevan luvun yksi (1) ja nolla (0) välissä (myös nolla on epistemologinen metafora). Tämä on se symbolinen syvyys, joka liittää alkuveden myös orientaationaaliseksi metaforaksi (syvyys).

Vapautuminen: Kun jokin ääretön ja/tai ikuinen asia ymmärretään symbolina, on sitä mahdollista tarkastella ja käsitellä. Kun ei-olevainen on symboli, siihen voidaan viitata, se voidaan lokeroida, se voidaan jaotella ryhmiin (konteksteihin), sekä se voidaan määritellä. Epistemologisesta metaforista vapautuminen on jälleen kaksipiippuinen asia. Toisaalta ihminen voi vain antautua totuudelle, jolloin hän saa myös tästä teemasta alitajuisen ymmärryksen. Ehkä se suositellumpi tapa on kuitenkin opetella ei-olevaisten asioiden lainalaisuuksia sekä harjoitella käyttämään niihin liittyviä symboleja oikein. Toki tälläkään ei pysty välttämään sitä, etteikö jossain vaiheessa antautumista olisi tehtävä.

 

IV Ontologiset metaforat

Määritelmä: Ontologiset metaforat kuvaavat olevaisen olemusta, yleensä entiteettinä ja substanssina, eli jonakin rajallisena ja/tai rajattuna tahona. Tarkoin rajattua asiaa on aina helpompi käsitellä.

Esimerkkejä:

  • Viittaaminen: ”Se oli hyvä koppi tästä asiasta.” TAI ”Teemme työtä rauhan eteen.”
  • Kvantifiointi: ”Tehtävän suorittaminen vaatii kovaa ahkeruutta.” TAI ”Ahtisaarella on edelleen poliittista vaikutusvaltaa.”
  • Identifioivat ominaisuudet: ”Koulusurman raakuus pysäytti koko yhteiskunnan.” TAI ”Kun äiti sai potkut, hänen mielenterveytensä järkkyi.”
  • Tavoitteen asettelu ja motivointi: ”Teen suuria elämänmuutoksia, sillä etsin sisäistä rauhaa.” TAI ”Hän näki sitoutumisen parisuhteeseen ongelmiensa ratkaisuna.”

Vapautuminen: Kun kokemukset ymmärretään objekteina ja substansseina, on niitä mahdollista tarkastella ja purkaa osiin. Kun kokemus on entiteetti, siihen voidaan viitata, se voidaan lokeroida, se voidaan jaotella ryhmiin (konteksteihin), sekä se voidaan määritellä. Ontologisista metaforista on tärkeää ymmärtää, että ne mahdollistavat esimerkiksi tahdon, lajittelujärjestelmän, ja kontekstien olemassaolon. Ne tekevät jatkuvasta elämänvirrasta (KET oikea puoli) diskreettejä havaintoja. Tätä käytettiin myös yksilösielun määritelmässä (2.3), kun sielu laitettiin koostumaan erillisistä uskomuksista. Uskomusten vuoksi sielu on mahdollista tiedostaa.

Myös ontologisista metaforista vapaudutaan kahdella tavalla. Ihminen voi vain antautua totuuden edessä ja näin saada oman tahtonsa uhraamisen yhteydessä alitajuisen ymmärryksen olevasta ja olevaisuudesta. Toisaalta ihminen voi myös itse aktiivisesti lukea pyhiä kirjoituksia sekä tutkia erityyppisiä ontologisia metaforia. Näin jossain vaiheessa metaforat alkavat oivallusten saattelemana loksahdella kohdilleen (ja KET sekä täydellinen sielu alkavat hahmottua).

 

V Muita tärkeitä metaforiin liittyviä käsitteitä ja vapautuminen niistä

 

Personifikaatio

Määritelmä: Personifikaatio on tyyppiesimerkki ontologisista metaforista. Siinä jokin fyysinen tai mentaalinen objekti kuvitellaan ihmiseksi ja persoonaksi, jotta sille voidaan antaa jotain erityispiirteitä.

Esimerkkejä:

  • Teoria selitti minulle, mistä oli kyse.
  • Auto ajoi hänen yli.
  • Hänen uskontonsa mukaan sianlihaa ei voi syödä.
  • Karma löysi hänet.

Vapautuminen: Personifikaatiosta vapautuminen alkaa tietoisella ihmettelyllä. Omassa elämässään voi kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, että mitä kokee oman kotimaan tai uskonnon sanovan itselleen. Jos esimerkiksi ihminen ostaa jonkin tuotteen siksi, että yritys on ilmoittanut arvokseen ympäristön, tulee ajatus heti kyseenalaistaa ja todeta, ettei yrityksellä voi olla arvoja. Eihän sillä ole uskomuksiakaan, joista arvot muodostuvat. Aivan, vain yrityksen omistajilla voi olla arvoja, joita he voivat heijastaa oman yrityksensä toiminnassa. Kun personifikaatiosta vapautuu, alkaa ero ihmisen sekä muun luomakunnan ja keksittyjen tahojen (kuten yritysten ja uskontojen) välillä tulla selväksi.

Personifikaatio on ehkä se tärkein metaforalaji, jota tarvitaan pyhien kirjojen lukemisessa. Jos ihminen kykenee sisäistämään ajatuksen, että kaikki pyhien kirjojen henkilöhahmot ovat ensisijaisesti metaforia, eli personifikaatioita, ja että ne oikeasti ovat vain yhden ja saman hahmon eri ominaisuuksien kuvauksia ja nimiä, aukeaa tarinan salattu osa kuin itsestään. Lopulta jokainen olevainen ihminen voidaan ajatella yhden ja saman täydellisen sielun personifikaationa. Näin ihmisten erityispiirteitä saadaan nostettua esiin. Erityispiirteitä kutsuttiin kirjan alussa häiriöiksi, mutta yleisemmin ne tunnetaan persoonallisuuksina.

 

Astiametaforat

Määritelmä: Lähes jokainen ihminen kokee maailman kaksijakoisena siten, että ihminen itse toimii symbolisena astiana, jolla on sisäpuoli, ja vastaavasti ulkopuolta edustaa koko muu maailma (iso astia), ihmiset (toiset astiat), sekä asiat ja esineet (myös astioita).

Esimerkkejä:

  • Maa-alueet: esimerkiksi huoneet ovat maa-alueastiametaforia. Siksi voidaan sanoa, että hän tuli pois huoneesta ja siirtyi toiseen huoneeseen. Tässä molemmat huoneet ovat erillisiä astioita.
  • Näkökenttä: ihminen pitää omaa näkökenttäänsä automaattisesti astiana, ja siksi käyttää esimerkiksi sanoja ”sain hänet näköpiiriini (eli tuli astiaan)” TAI ”laiva tuli esiin (eli tuli astiaan)” TAI ”minä kadotin hänet (eli meni pois astiasta)” TAI ”mitään ei ole näkyvissä (eli astia on tyhjä)”.
  • Tapahtumat, teot, aktiviteetit ja tilat: esimerkiksi tapahtumat ovat astioita, sillä voimme sanoa ”nähdään festareilla (eli ollaan yhtä aikaa samassa astiassa)”. Toisaalta tekemisestä ja aktiviteeteista voidaan sanoa esimerkiksi ”kauanko olet ollut rakennushommissa (eli astiassa)”. Kolmanneksi myös ihmisen kokemat tilat ovat astioita, sillä voimme sanoa esimerkiksi ”hän tuli järkiinsä (eli järki on astia)” TAI ”hän pääsi pois masennuksesta (eli masennus oli astia)” TAI ”hän saavutti itseoivalluksen (eli itseoivallus on astia)”.

Vapautuminen: Astiametaforat ovat hieman vinoillen sanottuna itsensä ja ihmisten esineellistämistä. Astiametaforia kuitenkin tarvitaan, sillä niiden avulla on niin helppo viestiä, sekä yleensäkin kuvata asioita.

Astiametafora on eräs ihmiskunnan vanhimmista metaforista, ja se on läsnä myös Kuolleiden kirjan sydämen punnitsemisessa (vrt. määritelmä 12). Sydämen hieroglyfi on nimittäin hyvin lähellä hieroglyfiä ruukku – ne ovatkin joissakin hieroglyfi-sanakirjoissa merkitty samalla hieroglyfillä. Ehkä tätä mukaillen on symbolien kielessä kehittynyt vertauskuvia, kuten sielu on malja. Myös Lakoff & Jonhson nostavat esiin samoja ajatuksia: ”Elämä on astia (s. 51).” JA ”Mieli on hauras objekti/astia (s. 28-32)”.

Vapautuminen astiametaforista tapahtuu jälleen kahta eri reittiä pitkin. Ensiksi ihminen voi henkisissä ja hengellisissä kokemuksissaan saada yhteyden omaan sieluunsa ja sitä kautta henkeen, eikä tuon kokemuksen jälkeen sielua enää voi pitää rajattuna astiana. Tähän voi verrata sananparsia, kuten minun maljani on ylitsevuotavainen (Psalmi 23:6) jne.

Toinen tapa tiedostaa ääretöntä puoltaan onnistuu yllä mainittujen epistemologisten metaforien kautta. Harjoituksellisen ajatusmatkan voi toteuttaa vaikkapa ajattelemalla itsensä astiaksi, joka on samanlainen astia kuin mustan aukon singulariteettipiste. Näin sielu voi saada käsityksen sisäisestä äärettömästä tyhjyydestä sekä ulkopuolisesta äärettömästä maailmankaikkeudesta. Ykseyskokemuksessa sielu avautuu suljetusta astiasta osaksi elävää tietoisuutta, joka on kaikkialla ja ei missään samaan aikaan.

 

Metonymiat

Määritelmä: Metonymiat ovat tapauksia, joissa jollakin entiteetillä viitataan johonkin toiseen, usein sitä suurempaan entiteettiin.

Esimerkkejä:

  • Osa kokonaisuuden sijaan: ”Raahaa ahterisi tänne. (ahteri on osa ihmistä)”
  • Tuottaja tuotteen sijaan: ”Hän osti Saabin.” TAI ”Tykkään lukea Tervoa.”
  • Objekti käyttäjän sijaan: ”Bussit ovat lakossa.” TAI ”Joukkueemme tarvitsee vasuria.”
  • Kontrolloija kontrolloitujen sijaan: ”Napoleon hävisi Waterloossa.” TAI ”Elastinen piti eilen hyvän keikan.”
  • Instituutio vastuuhenkilöiden sijaan: ”Puolustusvoimat valittivat miesten kuntoa.” TAI ”Hyväksyyköhän yliopisto tutkimustani.” TAI ”Eduskunta hylkäsi lakimuutoksen.”
  • Paikka instituution sijaan: ”Juttu käsitellään Arkadianmäellä.” TAI ”Hollywood ei ole enää sama kuin aiemmin.”
  • Paikka tapahtuman sijaan: ”Hän voitti Helsingissä -52.” TAI ”Nähdään stadionilla (esim. konsertissa).”

Vapautuminen: Metonymioista vapautuminen on lopulta melko yksinkertaista. Aina kun epäilee kyseessä olevan metonymia, tulisi esittää itselleen ääneen jatkokysymys: ”Mihin tämä kuuluu, eli minkä osa tämä on?” Jos joku sanoo vaikkapa, että Jumala on elämä, ei meidän tule tyytyä tuohon ajatukseen, vaan voimme heti ajatella itsekseen, että mihin elämä kuuluu, minkä osa se on.

Uskonnollisia symboleja pidetään usein metonymioiden erikoistapauksina. Esimerkiksi kristinuskossa kyyhkynen on Pyhän Hengen metonymia. Kyyhkynenhän on puhtaan valkoinen, ystävällinen ja rauhallinen. Kyyhkyset viihtyvät taivaassa ja sieltä ne välillä laskeutuvat ihmisten keskelle maan päälle. Kyyhkyset myös tuovat viestejä ihmisille (kirjekyyhkyt) ja ne osaavat suunnistaa (symboleiden) tähtien, kuun ja auringon perusteella kotiin lähes mistä tahansa. Mikä olisikaan parempi Pyhän Hengen symboli kuin kyyhkynen?

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).