Ihmisen sanallinen kommunikointi vääristää, yleistää ja jättää pois syvimmillä mielentasoilla koettua tietoa. Metamalli on joukko kielellisiä kaavoja ja kysymyksiä, joiden avulla voidaan tutkia, selittää ja löytää poisjättämisen, vääristyksen ja yleistämisen taustalla olevia kokemuksia. Metamallin kysymysten avulla päästään siis käsiksi ihmisen viestinnän niin sanotusta pintarakenteesta alitajuiseen mieleen, eli mielen syvärakenteeseen.

Metamalli oli ensimmäinen NLP-malli, jonka Richard Bandler ja John Grinder kehittivät hyödyntäen esimerkiksi terapeuttien Virginia Satir ja Fritz Perls lingvististä osaamista. Kerätty tieto yhdistettiin John Grinderin aiempaan tutkimukseen muutokseen tähtäävästä sanaopista ja lopullinen tulos julkaistiin kirjassa The Structure of Magic Volume 1 (Science and Behaviour Books, 1975).

Metamalli on itsessäänkin jo erittäin hyvä työkalu itsehavainnointiin ja omien ajatusrakenteiden ja -mallien selvittämiseen. Metamalli tarjoaa myös apua parempaan ja syvällisempään kommunikointiin toisten ihmisten kanssa. Jokainen ihminen puhuu itselleen tavanomaista kieltä, mutta metamallissa on onnistuttu niputtamaan muutama asiakokonaisuus, jotka ovat kaikille silti samoja, olivatpa puhuja tai puhuttu kieli mitä tahansa.

Tässä kirjassa esitetään metamallin laajennos, joka luonnollisesti sisältää alkuperäisen NLP:n metamallin, mutta tämän lisäksi otamme huomioon valehtelun merkityksen, joka ihmisten keskinäisessä kommunikoinnissa on yllättävän suuri. Periaatteessa metamallin laajennosta voidaan luonnehtia siten, että kun alkuperäisessä metamallissa on keskitytty vain muistiin liittyviin ”huonoihin ominaisuuksiin”, eli poisjättämiseen, vääristämiseen ja yleistämiseen, laajennoksessa keskitytään myös luovuuteen liittyviin ”huonoihin ominaisuuksiin”. Muistin ja luovuuden kahtiajaon kautta myös ymmärretään, että muisti keskittyy työskentelemään vain menneisyydessä, ja vastaavasti luovuus keskittyy enemmän tulevaisuuteen. Samalla päästää mallin perimmäiseen ideaan käsiksi: jotta ihmisen ajatusrakenteita voidaan kuvata tässä ja nyt, tulee niitä ensin tutkia menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Metamalliin liittyy myös pieni sosiaalinen vaara. Jos vuorovaikutustilanteessa henkilö alkaa käyttää metamallin rakenteiden selvittämiseen tarkoitettuja kysymyksiä, ei toinen osapuoli oikeastaan voi välttää suuttumista jo muutaman vaihdetun lauseen jälkeen. Tämä pätee siis valaistumattomiin ihmisiin, ja erityisesti silloin, jos ihminen ei ole valmistautunut ja hyväksynyt sitä, että toinen ihminen päättää tunkeutua hänen mielensä syvärakenteeseen. Kyseessä on mielen (egon) automaattinen defenssi, eli puolustusreaktio. Yleensä uhatulla mielellä ei ole muita aseita käytettävänään kuin pelko tai viha. Näiden defenssien ilmeneminen kertoo jo paljon metamallin tehosta, mutta samalla se kertoo myös siitä, että tietoa tulee soveltaa vain yhteisymmärryksessä ja täydessä luottamuksessa ihmisten välillä. Metamalli on siis äärimmäisen tehokas keino kyseenalaistaa kenen tahansa ajatukset mihin tahansa asiaan liittyen. Käydään seuraavaksi läpi koko metamalli ja palataan sitten sen laajennokseen.

 

Määritelmä 38. (Metamalli)

Metamalli on joukko kielellisiä rakenteita ja kysymyksiä, joilla tunnistetaan ihmisen yksilöllinen tapa i) poisjättää, ii) yleistää ja iii) vääristää asioita ajatuksissaan. Metamalli sisältää 13 rakennetta, jotka sijoittuvat kolmeen yllä olevaan kategoriaan. (Bandler & Grinder, 1975; O’Connor, 2001)

 

I Poisjättäminen (deletions)

 

I.1 Yksinkertainen poisjättäminen (simple deletions)

Informaatiota puuttuu.

Esimerkki: ”Tämä on tärkeää.”

Kysymys: Hae lisätietoa avoimella kysymyksellä. ”Mikä erityisesti on tärkeää?”

 

I.2 Epätarkka viitekehys (unspecified referential index)

Jotain on tapahtunut, mutta ei ole tarkasti selvillä, kuka sen teki ja ketä se kosketti.

Esimerkki: ”Virheitä tehtiin.”

Kysymys: Kerää informaatiota kysymällä, kuka teki, mitä ja kenelle. ”Erityisesti mitä virheitä tehtiin ja kuka virheet teki?”

 

I.3 Epätarkka verbi (unspecified verb)

Jotain on tehty, mutta miten se tehtiin, on edelleen epäselvää.

Esimerkki: ”Minä epäonnistuin.”

Kysymys: Selvitä miten tarkalleen teko tapahtui. ”Tarkalleen ottaen miten sinä epäonnistuit?”

 

I.4 Vertailu (comparison)

Vertailua tehdään selvästi, mutta mitta-asteikko ja vertailukohdat eivät ole tiedossa.

Esimerkki: ”Tein sen huonosti.”

Kysymys: Selvitä vertailun perusteet ja vertailukohta. ”Huonosti mihin verrattuna?”

 

I.5 Tuomitseminen (judgement)

Jotain tuomitaan, mutta ei ole selvillä, kuka tuomitsee ja mitä arvosteluasteikkoa hän käyttää.

Esimerkki: ”Selvästi tuo ei ole riittävän hyvä.”

Kysymys: Selvitä kuka tekee arviota ja mitkä ovat hänen standardinsa. ”Kenen mielestä tuo ei ole riittävän hyvä ja millä perusteella?”

 

II Yleistäminen (generalizations)

 

II.1 Yleispätevät sanat (universals)

Sanoja kuten ”aina”, ”ei koskaan”, ”kaikki” ja ”ei kukaan” käytetään kuin ei olisi olemassa yhtään poikkeusta.

Esimerkki: ”Olen aina oikeassa.”

Kysymys: Nosta yleispätevä sana jalustalle. ”Ihanko aina?” Tai liioittele asiaa tahallaan. ”Kyllä, olet aina oikeassa, et ole varmasti koskaan ikinä tehnyt yhtään virhettä koko elämäsi aikana.” Voit myös etsiä vastaesimerkin. ”Muistatko sellaista tilannetta, jossa olisit tehnyt virheen?”

 

II.2 Välttämättömyyttä koskevat ilmaukset (modal operators of necessity)

Sanat kuten ”pitäisi” ja ”ei pitäisi”, ”täytyy”, ”on pakko” ja ”ei ole pakko” sisältävät välttämättömyyttä koskevan oletuksen.

Esimerkki: ”Tämän ei pitäisi olla vaikeaa.”

Kysymys: Haasta kuvitellut seuraukset. ”Mitä tapahtuisi, jos tämä olisi minusta vaikeaa?” Haasta säännönmukaisuus. ”Miksi ei? Minusta on.” Käytä ’mitä jos’ -tekniikkaa. ”Kuvittele, että minusta se on vaikeaa. Mitä sitten?”

 

II.3 Mahdollisuutta koskevat ilmaukset (modal operators of possibility)

Sanat kuten ”osaan”, ”en osaa”, ”voin” ja ”en voi” asettavat rajoituksia sille, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Esimerkki: “En voi kertoa hänelle.”

Kysymys: Kyseenalaista yleistetty väite ja kuvittele seuraukset. ”Mitä tapahtuisi, jos kertoisit?” Kyseenalaista oletettu mahdottomuus. ”Mikä estää sinua?” Käytä ’mitä jos’ -tekniikkaa. ”Kuvittele, että voisit, millaista se olisi?”

 

III Vääristäminen (distortions)

 

III.1 Monimutkainen vastaavuus (complex equivalents)

Kaksi toteamusta on yhdistetty tarkoittamaan samaa asiaa, vaikka ne liittyvät eri neurologisiin tasoihin.

Esimerkki: “Hän on aina myöhässä, joten hän ei välitä.”

Kysymys: Kyseenalaista vastaavuus. “Kuinka hänen myöhästyminen tarkoittaa, että hän ei välitä?” Anna vastaesimerkki. ”Mikkokin oli myöhässä, mutta hän on todella sitoutunut tähän asiaan, eikö olekin?” Käännä asia ympäri. Uskooko puhuja, että hänen lausuntonsa pätee molempiin suuntiin? ”Tarkoitatko siis sitä, että jos joku joskus ei välitä, hän tulee aina olemaan myöhässä?” Päteekö väite väittäjään itseensä? ”Jos sinä et välittäisi, olisitko aina myöhässä?”

 

III.2 Nominalisaatio (nominalization)

Kokonainen prosessi asioita on muutettu yhdeksi substantiiviksi.

Esimerkki: “Epäonnistuminen pelottaa minua.”

Kysymys: Muuta substantiivi verbiksi ja ilmaise ajatus nyt prosessina. ”Jos epäonnistut, mitä pelkäät sen aiheuttavan sinulle?”

 

III.3 Ajatustenluku (mind reading)

Toisen henkilön sisäinen tila oletetaan ilman todisteita.

Esimerkki: “Hän ei pidä minusta.”

Kysymys: Kysy todisteita. “Mistä sinä tiedät, ettei hän pidä sinusta?”

 

Huom. käänteinen ajatustenluku

Henkilö olettaa muiden osaavan (ja heidän tulee) lukea hänen ajatuksiaan ja käyttäytyvän sen mukaisesti.

Esimerkki: ”Jos välittäisit minusta, sinä tietäisit mitä minä haluan.”

Kysymys: Kysy miten sinun tulisi asia tietää. ”Miten minä voisin tietää asian? En ole ajatustenlukija.”

 

III.4 Syy-seuraus suhde (cause-effect)

Henkilö olettaa toisen henkilön käyttäytymisen automaattisesti vaikuttavan hänen omaan tunnetasoonsa tai käyttäytymiseensä.

Esimerkki: “Hän saa minut voimaan pahoin.”

Kysymys: Kysy suoraa syy-seuraus suhdetta. ”Miten tarkalleen ottaen sinä ajattelet hänen saavan sinut voimaan pahoin?” Tutki muut mahdollisuudet. ”Eli sinä voit pahoin, kun hän on lähettyvillä. Miten sinä haluaisit voida? Haluaisitko, että sinulla olisi mahdollisuus itse valita, miten voit?” Oleta henkilön itse tehneen valintansa. ”Miksi valitset voida pahoin, kun hän on lähettyvillä?”

 

Huom. käänteinen syy-seuraussuhde

Oletetaan itselle perusteeton vastuu toisen henkilön tunnetilasta ja käyttäytymisestä.

Esimerkki: “Tein hänelle huonon mielen.”

Kysymys: Kysy tarkalleen, miten toinen asia johtaa toiseen asiaan. ”Miten luulet tehneesi hänelle huonon mielen?” Tutki vaihtoehtojen olemassaoloa. ”No, sinä toimit miten toimit. Luuletko hänellä olleen vaihtoehtoja siinä, miten hän reagoi?” Oleta henkilön itse valinneen tuntea, kuten hän tuntee. ”Miksi ajattelet hänen valinneen reagoida tuolla tavalla?”

 

III.5 Ennakko-oletukset (presuppositions)

Perusteeton ja rajoittava olettamus on nostettu esiin, mutta sitä ei ole tehty avoimesti.

Esimerkki: “Miksi sinä et voi tehdä mitään oikein?”

Kysymys: Esitä ennakko-oletus suoraan takaisin. ”Luuletko, etten voi tehdä mitään oikein?” Esitä ennakko-oletus ja haasta se. ”Luuletko, etten voi tehdä mitään oikein? Minä uskon voivani.” Hyväksy ennakko-oletus, mutta haasta poisjättäminen ja yleistys. ”Mikä saa sinut ajattelemaan, etten voi tehdä mitään oikein?”, tai ”Voin tehdä jotain oikein, esimerkiksi voin…”

 

Kun metamallia ja sen laajennosta tutkitaan Totuuden tien eri vaiheisiin liittyen, tulee oivaltaa, että metamalli liittyy ensisijaisesti vesikasteen aikaan, jolloin omaa henkilökohtaista historiaa käydään läpi aina omaan syntymään asti. Metamalli pystyy parhaimmillaan toimimaan ihmisen ajatusten selittäjänä ja omien ”väärien kytkösten” paljastajana. Metamallin laajennos puolestaan sijoittuu ensisijaisesti tulikasteen aikaan, jolloin ihminen luo itseään uusiksi vesikasteessa saamansa totuuden ilmoituksen turvin. Metamallin laajennoksen tavoitteena on antaa tehokkaita työkaluja ihmisen omaa, itsekästä persoonaa vastaan, joka tässä yhteydessä on kuvattu mm. symbolin väärä profeetta avulla. Väärän profeetan tavoitteena on keinolla millä hyvänsä saada ihminen juurtumaan johonkin valheeseen, jotta hänen tiensä tulisi päätökseen ennen lopullista valaistumista.

Seuraavaksi määritellään ja käydään läpi koko metamallin laajennos. Laajennoksen yhteydessä kannattaa opiskella yhtä aikaa metamallia, sillä kun opiskelee sekä mennyttä että tulevaa samanaikaisesti, on mahdollista vapautua paremmin molemmista ääripäistä, ja löytää nykyhetki ”tässä ja nyt” niiden välissä.

 

Määritelmä 39. (Metamallin laajennos)

Metamallin laajennos (extended meta model) on joukko kielellisiä rakenteita ja kysymyksiä, joilla tunnistetaan ihmisen yksilöllinen tapa i) lisätä, ii) yksinkertaistaa ja iii) esittää totuutena asioita ajatuksissaan. Metamallin laajennos sisältää 13 rakennetta, jotka sijoittuvat kolmeen yllä olevaan kategoriaan.

 

I Lisääminen (additions)

 

I.1 Yksinkertainen lisääminen (simple additions)

Informaatiota on mielivaltaisesti lisätty.

Esimerkki: ”Henkilökohtaisen kasvun kannalta tämä on tärkeää.”

Kysymys: Hae lisätietoa avoimella kysymyksellä. ”Miten erityisesti tämä liittyy henkilökohtaiseen kasvuun?”

 

I.2 Liian tarkka viitekehys (superspecified referential index)

Jotain on tapahtunut ja jostain syystä on liiankin tarkasti selvillä, kuka sen teki ja ketä se kosketti.

Esimerkki: ”Osaan selittää teille pikkutarkasti, mitä ihmeitä Jeesus teki ikävuosina 13–29.” ”Herra ”se ja se” teki lauantaina 22.2. viime vuonna aamupäivästä virheen ollessaan yksin työvuorossa ja toimiessaan osastomme vastuuhenkilönä.”

Kysymys: Odota rauhallisesti koko tarinan päättymistä, ja sen jälkeen harhauta ajatukset esimerkiksi kysymällä, mikä on äitisi tyttönimi. Tämän jälkeen pyydä toistamaan sama tarina uudelleen. Jos tarina on täsmälleen sama pikkutarkkoja yksityiskohtia myöten, on se ehkä ulkoaopeteltu, ja viittaa valheeseen. Sama pätee esimerkiksi poliisikuulusteluissa: jos kaksi todistajaa antavat täsmälleen saman lausunnon, on aihetta epäillä kuulusteltavien sopineen yhdessä etukäteen, mitä tullaan sanomaan.

 

I.3 Liian tarkka verbi (superspecified verb)

Jotain tehdään, ja se miten se tehdään, on liiankin hyvin selvillä.

Esimerkki: ”Minä manifestoin epäitsekkäästi Jumalan ilmoitusta.” ”Minä ihmeparansin hänet.”

Kysymys: Selvitä, mistä johtuu tarve kuvata niin tarkasti miten ja kenen valtuutuksella tätä tekoa on suoritettu. Voit kysyä: ”Tarkalleen ottaen mistä tiedät manifestoineesi ja toteuttaneesi juuri Jumalan tahtoa?” ”Onko tämä teko aina ja kaikissa olosuhteissa tehtynä Jumalan tahto, vai onko siinä tulkinnanvaraa?” ”Miksi sinun piti ihmeparantaa hänet, eikö pelkkä parantaminen olisi riittänyt?”

 

I.4 Keksitty vertailu (imaginary comparison)

Luodaan itse mitta-asteikko ja vertailukohdat, jotka eivät perustu todellisuuteen (tai pyhiin kirjoihin).

Esimerkki: ”Itsetyydytin, tein syntiä.” ”Jumala pyhitti käyttämäni keinot, jotta pääsisin päämäärääni.” ”Poltan ja juon, koska se on oikea tapa rentoutua.” ”Jos et lahjoita rahaa yhteisöllemme, et ole siinä tosissasi mukana.” ”Se on paras, joka kärsii eniten.”

Kysymys: Selvitä vertailun perusteet ja vertailukohdat. Kestääkö luotu vertailukohta tieteellisen ja pyhien kirjojen valossa tehdyn tarkastelun? Voit kysyä: ”Tarkalleen ottaen missä pyhässä kirjassa/tieteellisessä artikkelissa itsetyydytys on yhdistetty syntiin?” ”Koska Jumala on kaikille ihmisille sama, mitä tapahtuisi, jos hän pyhittäisi kaikkien ihmisten keinot, jotta he pääsisivät päämääriinsä?” ”Mitä muuta luomaasi lakiin kuuluu, siis siihen lakiin, jonka mukaan polttaminen ja juominen on oikea tapa rentoutua?” ”Miksi ja minkä ohjesäännön mukaan tarkalleen ottaen samaistatte minut ja rahan toisiinsa?” ”Minkä uskonnon tai ajattelumallin pohjana on loputtoman ja päämäärättömän kärsimyksen ihannointi?”

 

I.5 Väärä tuomitseminen (false judgement)

Ihminen on korottanut itsensä tai muun auktoriteetin tuomitsemaan muita ja luottaa tähän arvosteluun sokeasti.¹⁰¹

Esimerkki: ”Opettajamme/Gurumme mukaan tuo on väärin.” ”Saamani tiedon ja ymmärryksen mukaan tämä on oikein, eikä sitä koskaan tule kyseenalaistaa.” ”Olen valaistunut ihminen.” ”Minä osaan luonnonlait, te muut ette vain ymmärrä niitä.”

Kysymys: Selvitä, kuka on tekemässä tuomitsemista ja mitkä pyhät kirjat ja lainsäädännöt ovat hänen standardinsa. Onko kyseessä valaistunut ihminen, ja jos on, mitä tuo ihminen hakee tuomioillaan. Voit kysyä: ”Onko mahdollista, että et ole vielä kokonaan valaistunut ihminen, ja jos et ole, onko mahdollista, että tunteesi ja järkesi ovat vielä epätäydelliset?” ”Mikä on antamasi todistus valaistumisesta?” tai voidaan kysyä vastakysymys: ”Osaatko nyt tulkita kaikki pyhät kirjat ja luoda maailman ajatuksissasi?” ”Jos sinä osaat luonnonlait, ja minä haluan ymmärtää niitä, varmasti saat minut ymmärtämään ne.”

¹⁰¹ Kyseessä on Dunning-Kruger-vaikutus, eli ylivertaisuusvinouma ja tässä yhteydessä Jumalasta/Hengestä saatuun tietoon liittyen. Aihe liittyy vesikasteessa tulevaan ”profetian päähän”, sillä ilman tuskaista tulikastetta profeetta ei pysty tunnustamaan, ettei hän vielä tiedäkään kaikkea, ja että hänen oma persoonansa on edelleen mukana vääristämässä tietoa. Jos ihminen ei halua lukea pyhiä kirjoja väittäen niitä väärin käännetyiksi tai muuten epäolennaisiksi ,tai jos ihminen ei kykene omaksumaan tieteellistä ajattelutapaa todistaakseen pitävästi Jumalan puolesta, on hän mitä todennäköisimmin edelleen väärän profeetan vaikutuksen alaisena.

 

II Yksinkertaistaminen (simplifications)

 

II.1 Yksinkertaistamisen yleispätevät sanat (universals of simplifications)

Sanoja kuten ”aina”, ”ei koskaan”, ”kaikki” ja ”ei kukaan” käytetään kuin aina olisi olemassa jokin poikkeus, eli kuin perimmäistä totuutta ei olisikaan mahdollista lähestyä.

Esimerkki: ”Kaikilla ihmisillä on oma henkilökohtainen totuutensa./Kukaan ei voi koskaan tuntea perimmäistä totuutta.” ”Kukaan ei voi kohdata Jumalaa.”

Kysymys: Nosta yleispätevä sana jalustalle. ”Ihanko kaikilla?” Liioittele asiaa tahallaan. ”Kyllä, varmasti jokainen ihminen osaa piirtää esim. ympyrän erilaiseksi.” Etsi vastaesimerkkiä: ”Pystytkö luomaan ajatuksissasi jonkin muun kellonajan kuin tämän hetken ajanmittausjärjestelmä antaa myötä?” ”Jos jokin asia todistetaan esim. matemaattisesti todeksi, onko saatu tulos kaikille erilainen ja mielivaltaisesti tulkittavissa oleva?”

 

II.2 Valinnanvapauden harhaa koskevat ilmaukset (modal operators of abundance)

Sanat kuten ”pitäisi” ja ”ei pitäisi”, ”täytyy”, ”on pakko” ja ”ei ole pakko” sisältävät valinnanvapauden harhaa ¹⁰² koskevan oletuksen. Tässä yhteydessä valinnanvapaus on siis ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Esimerkki: ”Minun ei pidä syödä tai juoda, sillä voin elää pelkällä valoravinnolla.” ”Minun on pakko tehdä näin, jotta kehoni eläisi ikuisesti.”

Kysymys: Haasta valinnanvapauden harha: ”Mitä tapahtuisi, jos pieni vauva eläisi vain valoravinnolla, eikä äitinsä maidolla?” Kyseenalaista tarkoituksenmukaisuus: ”Tarkalleen ottaen miksi sinun tulee elää valoravinnolla, eikä tavallisella ravinnolla?” Haasta säännönmukaisuus: ”Miksi kehon pitäisi elää ikuisesti? Minusta sen ei pidä. Voisiko se olla persoonasi, joka pelkää kuolemaa ja siksi pakottaa sinut ihannoimaan ikuista elämää juuri tällä tavalla?” Toteuta haave ja kyseenalaista se: ”Kuvittele, että nyt kehosi elää ikuisesti, mitä se tarkalleen ottaen muuttaa?” 

¹⁰² Valinnanvapauden harha tarkoittaa, että valitaan asia, joka ei ole mahdollista tai oleellista.

 

II.3 Mahdottomuutta koskevat ilmaukset (modal operators of impossibility)

Sanat kuten ”osaan”, ”en osaa”, ”voin” ja ”en voi” eivät noudata perimmäistä totuutta eli luonnonlakeja ja universaalia etiikkaa.

Esimerkki: “Osaan leijua ja lentää.” ”Voin kommunikoida enkelien ja vieraiden tähdistöjen edustajien kanssa.” ”En osaa enää elää normaalia elämää kokemusteni jälkeen.”

Kysymys: Pohdi väitteen oleellisuutta: ”Tekeekö tämä erityistaitosi sinusta paremman tai valaistuneen ihmisen?” Kyseenalaista väite ja kuvittele seuraukset: ”Mitä tapahtuisi, jos et osaisi, eli jos olisit vain tavallinen ihminen, joka on löytänyt totuuden sisältään, ilmenee se totuus sitten omissa ajatuksissasi missä muodossa tahansa?” Vertaile: ”Osaatko hengittää, osaatko kävellä, osaatko pohtia mikä on oikein ja mikä väärin? Jos osaat, olet jo hyvin pitkällä myös normaalissa elämässä.”

 

III Totuutena esittäminen (presenting the truth)

 

III.1 Yksinkertaistettu vastaavuus (simple equivalents)

Sama asia on yhdistetty tarkoittamaan kahta tai useampaa toteamusta, vaikka ne liittyvät eri sielun osien neurologisiin tasoihin.

Esimerkki: “Hän on profeetta/henkinen opettaja, joten hän saa… tai hän voi…”

Kysymys: Kyseenalaista vastaavuus: “Kuinka tarkalleen ottaen hänen profetoimislahjansa tarkoittaa, että hän on aina oikeassa tai että hänellä on oikeus tuomita muut?” Anna vastaesimerkki: ”Jeesuskin oli alun perin profeetta, mutta hän opetti nimenomaan, ettei muita tule tuomita, eikö?” Käännä asia ympäri. Uskooko puhuja, että hänen lausuntonsa pätee molempiin suuntiin: ”Tarkoitatko siis sitä, että jos joku voi tuomita muut, onko hän myös automaattisesti profeetta?” Päteekö väite väittäjään itseensä: ”Jos sinä voisit… tai saisit…, olisitko sinä profeetta tuolla perusteella?”

 

III.2 Denominalisaatio (denominalization)

Yksi substantiivi on muutettu prosessiksi asioita, joiden totuudenmukaisuus on kyseenalaista.

Esimerkki: “Valaistuminen tarkoittaa, että ihminen voi kävellä veden päällä, parantaa kaikki maailman ihmiset ja tehdä mitä haluaa.” ”Itsetuntemus on kallis prosessi, johon kuuluu sitä, tätä ja tuota.”

Kysymys: Pohdi yksittäisten verbien oleellisuutta itse substantiiviin: ”Jos epäonnistut kävelemään veden päällä, eikö sinulla ole mitään mahdollisuutta valaistua?” JA ”Voisiko veden päällä käveleminen olla myös symbolinen teko?” Kyseenalaista koko prosessi: ”Eikö kukaan ole koskaan muistiin kirjoitetussa historiassa oppinut tuntemaan itseänsä ilmaiseksi?” ”Miten esim. Jeesus, Buddha, Krishna ja Laotse tulivat toimeen ilman tätä kallista prosessia?”

 

III.3 Ajatustenkirjoitus (mind writing)

Toisen henkilön sisäiseen tilaan vaikutetaan ilman lupaa tai eettisiä perusteita, tai opetetaan toisen ihmisen sisäisen tilan tarkoittavan jotain valheellista asiaa.

Esimerkki: “Koska olet syntinen ja Jumala ei voi rakastaa sinua, sinun tulee antaa almuja/lahjoituksia.” ”Pelkkä uskosi pelastaa sinut.” ”Sinulla on juuri nyt vaikeaa, sillä tähdet ovat väärässä sijainnissa, mutta minä voin auttaa sinua.”

Kysymys: Kysy todisteita: “Mistä sinä tiedät, ettei Jumala rakasta minua, ja miten tarkalleen ottaen lahjoitusten tekeminen auttaa minua pääsemään Jumalan suosioon tai vapautumaan synneistäni?” Kyseenalaista väitteen alkuperä: ”Kuka on opettanut pelkän uskon pelastavan minut?”¹⁰³ ”Miten tarkalleen ottaen tähtien sijainti vaikuttaa kulkemiseeni Totuuden tiellä?”

¹⁰³ Huom. tässä esimerkiksi Jeesus opettaa vain i) uskon ja ii) totuuden tekojen tekevän ihmisestä Jumalan Lapsen (ks. Määritelmä 18.).

 

Huom. käänteinen ajatustenkirjoitus

Henkilö olettaa muiden osaavan (ja heidän tulee) kirjoittaa hänen ajatuksiaan ja hän käyttäytyy sen mukaisesti.

Esimerkki: ”Turhaahan minä itse teen mitään, sillä vapahtaja on tulossa.” ”Terapeuttini parantaa minut.”

Kysymys: Haasta tuleva kokemus: ”Kun et ole tehnyt mitään itse, ja vapahtaja tulee, miten tarkalleen ottaen ajattelet hänen suhtautuvan sinuun?” Kenellä on vastuu: ”Pidätkö vapahtajaa/terapeuttia vastuussa sinun omasta elämästäsi, ajatuksistasi ja teoistasi?” Nosta ajatus uudelle tasolle: ”Mistä tarkalleen ottaen tiedät, milloin vapahtaja on tullut, mitä jos (kuten esim. Jeesus opettaa) vapahtaja on jo tullut?”

 

III.4 Seuraus-syy-suhde (effect-cause)

Henkilö olettaa oman tunnetason tai käyttäytymisen automaattisesti seuranneen toisen henkilön käyttäytymisestä tai jostain muusta asiasta.

Esimerkki: “Hän parani, se johtui siitä, että rukoilin hänen puolestaan.” ”Minulla on paha mieli, jotain pahaa tulee tapahtumaan/on jo tapahtunut läheisilleni.”

Kysymys: Kysy suoraa seuraus-syy suhdetta: ”Miten tarkalleen ottaen sinun rukouksesi paransi hänet?” Tutki muut mahdollisuudet: ”Eli sinä paransit hänet ajatuksesi voimalla. Onko Pyhällä Hengellä, joka toimii myös ihmisen sisäisenä elinvoimana, mitään mahdollisuuksia parantaa ihmistä itseään aivan luonnollisesti?” Kyseenalaista tunne: ”Ovatko koskaan tunteet pettäneet valaistumatonta sielua?”

 

Huom. käänteinen seuraus-syysuhde

Oletetaan toiselle perusteeton vastuu omasta tunnetilasta ja käyttäytymisestä.

Esimerkki: “Minulla on huono mieli, hänen on täytynyt tehdä minulle jotain.”

Kysymys: Kysy tarkalleen, miten toinen asia johtaa toiseen asiaan: ”Miten luulet tarkalleen ottaen hänen tehneen sinulle huonon mielen?” Tutki vaihtoehtojen olemassaoloa: ”Oliko sinulla koskaan ennen tuon ihmisen tuntemista huono mieli? Johtuiko se jo silloin hänestä?” Oleta henkilön itse valinneen tuntea, kuten hän tuntee: ”Onko sinulla mahdollisuutta omilla tunteillasi tehdä itse itsellesi paha mieli, vai tarvitaanko siihen välttämättä toisen ihmisen loitsuja tai pahoja tekoja?”

 

III.5 Valheelliset ennakko-oletukset (false presuppositions)

Perusteeton ja rajoittava tai perusteltu ja rajoittamaton olettamus on nostettu esiin, mutta se on valhe.

Esimerkki: “Jos Jumala ilmoittaa sinulle itsensä, olet muita ihmisiä parempi” ”Jos enkelit puhuvat sinulle, olet kotoisin kaukaiselta tähdeltä.” ”Jos ihminen on kosketuksissa korkeampaan tietoisuuteen, se tapahtuu juuri tällä ja tällä tavalla.”

Kysymys: Esitä ennakko-oletus suoraan takaisin: ”Luuletko, että Jumala kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti?” Esitä ennakko-oletus ja haasta se: ”Oletko varma, etten voi olla millään muulla tavalla yhteydessä korkeampaan tietoisuuteen? Minä voin, ja sen puolesta todistaa tämä ja tämä.”

 

Metamalli hahmottaa itseä ja metamallin laajennos kyseenalaistaa sen

Metamallin ensisijainen tehtävä on auttaa ihmistä hahmottomaan ja tuntemaan omia ajatuksiaan sekä itselleen ominaisia ajattelutapoja. Kun huomaa omat taipuvaisuutensa esimerkiksi poisjättämiseen tai yleistämiseen, on huomattavasti helpompaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan reaaliajassa – sitä on konkreettinen tietoisuuden esiintulo. Kun ihmisen oma järjenääni tuo esiin ajatuksen ”minä osaan tämän”, voi ajatuksistaan heti etsiä lisätietoja, kuten ”mistä tiedän osaavani tämän?”, ”mikä tämä on?”, ”mihin tai keneen verrattuna osaan tämän, ja kuka erityisesti ei osaa tätä?” jne. Ja juuri tässä on metamallin voima: se auttaa havainnoimaan, eli tuntemaan omia ajatuksia.

Metamallin laajennoksen ensisijainen tehtävä on auttaa ihmistä kyseenalaistamaan ja kieltämään omia ajatuksiaan sekä muihin kuin perimmäiseen totuuteen pohjaavia ajattelutapoja. Kun huomaa omat tai esimerkiksi itseensä vaikuttavien ihmisryhmien taipumukset ajatella jotain kaavoja ja uskomuksia noudattaen, on huomattavasti helpompaa hahmottaa oman sielun todellista syy-seuraus-kaaviota. Metamallin laajennos auttaa ihmistä siis lopulta tunnistamaan oman sisäisen narsistin vaikutuksia mielessään. Tässä yhteydessä narsistia kuvataan erityisesti symbolilla väärä profeetta, joka kaikin keinoin yrittää luoda ihmisestä ylivertaista ja muita parempaa yksilöä, jonka tehtävä olisi sitten jakaa tätä omaa henkistä perintöään kaikille maailman kansoille. Ihmisellä on myös valtava kiire jakaa tätä puhdistumatonta, ja vielä hyvin vahvasti ihmisen persoonan sävyttämää tietoa, jotta se myöhemmin muodostuisi mahdollisimman suureksi esteeksi jatkokehitykselle. On valtavan paljon helpompaa tunnustaa itselleen olleensa väärässä tai liikkeellä puutteellisin tiedoin kuin tehdä sama synninpäästö satojen tai tuhansien ihmisten edessä.

Metamallin laajennosta kannattaa käyttää hyödyksi samalla, kun kehittää itselleen järkiluovuutta. Järkiluovuuden työkalut metamallin ja sen laajennoksen suhteen ovat 1) poista tai lisää, 2) yleistä tai yksinkertaista, ja 3) vääristä tai esitä totuutena jokin ajatus tai ajatusrypäs. Järkiluovuuden rakennusvaiheeseen kuuluu jo melko syvällinen totuuden tunteminen (Teorian vasen puoli). Siksi ihmisen mielelle on jo itsestään selvää, että kaikki ajatukset on mahdollista ja suotavaa myös todistaa, eli näyttää tietoisesti toteen. Ilman henkilökohtaista, tietoista todistusta ja näyttöä ei ole mitään perusteita sanoa ”aamen” millekään asialle.¹⁰⁴ 

¹⁰⁴ ”Aamen” tarkoittaa täsmälleen samaa kuin matemaattinen ilmaus ”se, mikä oli todistettavissa”, eli jos ihminen sanoo ”aamen”, hänen tulee myös kyetä todistamaan itse henkilökohtaisesti juuri sanomansa. Jostain syystä esim. nykyajan kristityt papit eivät ole tästä perinteestä enää tietoisia. Pääsääntöisesti tässä ajassa kukaan kristityistä papeista ei voi lausua edes ”Isä meidän” -rukousta ja päättää sitä sanaan ”aamen”, sillä heidän ulkoaopeteltu ymmärryksensä Jumalasta ei vastaa Hänen perimmäistä totuuttaan. Jos ei ole varma, ei kuulu todistaa mitään.

On helppoa sanoa Jumalan ilmoittaneen, minkälaista tiede tulee olemaan kuuden tuhannen vuoden päästä, tai että minkälaista on elämä tähdistössä, jonne ei koskaan tulla pääsemään tai edes katsomaan. On jo huomattavasti vaikeampaa sanoa Jumalan haastaneen ihmisen ottamaan selvää esimerkiksi piin olemisen ja olemattomuuden ongelmasta tai sielun konkreettisesta koostumuksesta jokaisessa ihmisyksilössä. Jos Jumalan antamat tehtävät

• vaikuttavat vain henkilökohtaisesti ihmiseen itseensä (kuten lapsen tekeminen, taulujen maalaaminen),
• nostavat häntä muihin ihmiseen nähden jalustalle (kuten menestys kirjailijana tai tiedemiehenä tai oman perheen hyvinvointi), tai
• ihmisen saama tieto liittyy ihmiskunnan kannalta epäolennaiseen asiaan (kuten syntyikö Jeesus fyysisesti naisesta, joka ei ollut sukupuoliyhteydessä tai nostiko Krishna fyysisen vuoren ilmaan),

kannattaa oma ajatusmaailma kyseenalaistaa ja polttaa maantasalle vielä kerran. Olisiko valaistumattoman mielen hallitsijana edelleen väärä profeetta?

• Edellinen
• Seuraava