Miten minä koen tunteet?

Määritelmänsä mukaan temperamentti ilmaantuu lapsen mieleen varhain, jo 1–4 vuoden iässä. Identiteetti eroaa temperamentista siten, että se on kuin temperamentti, joka on laitettu johonkin kasvuympäristöön (perheeseen, asuinpaikkaan) ja tuossa kyseisessä ympäristössä tämä henkilökohtainen temperamentti on kasvanut tietynlaiseksi identiteetiksi. Ja vielä sama päinvastoin: kun identiteetistä otetaan pois kaikki ympäristön ja muiden ihmisten vaikutukset, jää jäljelle vain temperamentti. Symbolien kielellä voidaan sanoa, että ihmisen tulee ensin tunnistaa omassa mielessään vallalla oleva valheiden viidakko, jotta hän voi hukuttaa sen veteen ja sitten polttaa maantasalle. Tällöin esiin tulee ikuinen siemen, tiedonpuu, ja tiedonpuusta versoo muutamassa vuodessa elämänpuu. Tämän edellytyksenä on, että ihminen huolehtii siitä oikein, eli antaa sille kaiken tarvittavan tilan, ravinnon ja ajan. Jos ihminen ei hoida puutaan oikein, se kuihtuu ja katkeaa, kuin miekalla sivallettu profetian pää.

Määritelmä 26. (temperamentti)

Temperamentti on yksilöllinen käyttäytymistyyli tai reaktiopatteri, joka ilmaantuu hyvin varhain, on huomattavan pysyvä yli iän ja eri tilanteiden, ja jonka biologinen pohja on vakuuttavasti osoitettu. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 36)

Temperamentti on siis vahvasti kytkeytynyt käyttäytymiseen. Voidaan sanoa, että temperamenttinsa voi oppia tuntemaan vain tutkimalla omaa käyttäytymistään, ja muiden temperamentin voi oppia tuntemaan vain tutkimalla heidän käyttäytymistään. Temperamenttia käytetään usein kuvailemaan, millainen ihminen on. Termit kuten vilkas, seurallinen, rauhallinen, äkkipikainen, ujo, ärtyisä, sinnikäs, peräänantamaton, levoton ja keskittymiskyvytön ovat erilaisten temperamenttityyppien aikaansaannoksia (Keltikangas-Järvinen, 2004, 39). Kuuluisan Thomasin ja Chessin teorian (Keltikangas-Järvinen, 2004, 46-70) mukaan temperamenttiin voidaan liittää ainakin yhdeksän mittaria, jotka ovat:

1. Aktiivisuus (aktiivisuuden taso)
2. Rytmisyys (biologisten toimintojen säännöllisyys)
3. Lähestyminen tai vetäytyminen uusissa tilanteissa
4. Sopeutuminen
5. Vastaus- eli responsiivisuuskynnys
6. Reaktioiden intensiivisyys tai voimakkuus
7. Mielialan laatu
8. Häirittävyys
9. Tarkkaavuuden kesto ja sinnikkyys

Samat tutkijat ovat jakaneet ylläolevat yhdeksän perustyyppiä kolmeksi kategoriaksi, joihin valtaosa lapsista (ja aikuisista) voidaan sijoittaa. He käyttävät termejä 1) helppo temperamentti, 2) hitaasti lämpenevä temperamentti ja 3) vaikea temperamentti. Jaottelussa helppoon kategoriaan kuuluvat sellaiset lapset, jotka sopeutuvat muutokseen ja uusiin tilanteisiin parhaiten, ovat kiinnostuneita uusista asioista, ja heitä ei häiritse mikään. Vaikea tyyppi on luonnollisesti helpon vastakohta, ja loput löytävät itsensä hitaasti lämpenevien joukosta.

Temperamenttityypeissä ei ole havaittu suuria sukupuolieroja. Ainoa tieteellinen tulos kertoo, että pojilla on lapsena suurempi todennäköisyys olla motorisesti tyttöjä aktiivisempia. Tämän vastapainoksi on tosin osoitettu, ettei tällä ole myöhemmin ilmenevän yleisen aktiivisuuden tai ahkeruuden kanssa yhteyttä. Yhteiskunnallisesti ajateltuna tässä yhteydessä kannattaa pohtia sitä, miten miesten ja naisten kohdalla arvostetaan erilaisia temperamenttityyppejä ja niiden mukanaan tuomia ominaisuuksia. Esimerkiksi ”ujous ei missään olosuhteissa sovi miehelle, mutta jossain määrin se lisää naisellisuutta” -tyyppiset ajatukset ovat edelleen yhteiskunnan peikkona. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 203) Tasa-arvon nimissä asioita kannattaa pohtia hieman tuoreemmasta näkökulmasta kuin siitä, jolloin ihmiset vielä vaeltelivat eläinten keskuudessa metsiköissä.

Temperamenttiajattelu voidaan viedä myös kansainväliselle tasolle (KET:ssa ryhmän tasolle). On nimittäin huomattu, että: ”Samat temperamenttipiirteet, jotka toisessa kulttuurissa ovat riski, tekevät toisessa kulttuurissa ihmisestä selviytyjän.” Tästä Liisa Keltikangas-Järvinen vetää johtopäätöksen, ettei mikään temperamentti ole sinänsä positiivinen tai negatiivinen, vaan olosuhteet, ympäristö ja kulttuuri määräävät sen arvon. Temperamentti ei siis voi olla hyvä tai huono. (Keltikangas-Järvinen, 2004, 236) Jos tämä tieto yleistetään identiteetin tasolle asti, on tärkeää ymmärtää, ettei mikään temperamentti voi määritellä ihmistä hyväksi tai huonoksi ihmiseksi. Tästä voi myös ymmärtää, miten jokainen ihminen on jossain olosuhteissa, ympäristössä ja kulttuurissa enemmän kotonaan kuin toisissa. Näitä temperamenttieroja voisi helposti selittää edellisillä elämillä tai luonnon oman arvontakoneen sattumanvaraisuudella, mutta oikeastaan tätä pohdintaa ei tarvitse tehdä – tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä tässä ja nyt, tässä elämässä ja tässä hetkessä. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtui sekunti, 3000 vuotta sitten tai 42 elämää sitten, mutta jo seuraavien sekuntien, vuorokausien ja vuosien tapahtumiin jokainen voi vaikuttaa – tässä hetkessä.

• Edellinen
• Seuraava