Päätös etsiä totuutta

Aina ensin on ajatus ja aikomus, eli tahto. Tahto kuvaa jokaisen prosessin alkua, jonka lopputulosta voimme seurata ihmisen käyttäytymisenä, puheena tai kirjoituksena. Ilman tahtoa ei ole syytä. Jos syy jää puuttumaan, mitään ei tapahdu. Ja jos jotain tapahtuu, silloin syy on olemassa. Ja jos tällöin tapahtumat eivät ole toivottuja tai haluttuja, on ihmisen tekoon johtanut syy ollut alitajuinen eli piilotettu, eikä ihminen näe itseään totuudenmukaisesti, eli tällöin ihmisen tahto toteuttaa jotain muuta kuin perimmäistä totuutta.

Yleensä päätös etsiä totuutta syntyy valtavien tuskien keskellä, kun ihminen on joutunut kohtaamaan valheellisen itsensä. Tämä on voinut tapahtua esimerkiksi fyysisten sairauksien tai mentaalisten nöyryytysten keskellä. Pakon keskellä tahto on kuitenkin puutteellinen ja ihminen joutuu maksamaan siitä myöhemmin. Tärkeintä nimittäin on se, että ihmisellä todella on aito halu ymmärtää totuus. Jos halu ei ole aito, vaan vaikkapa opettajan oppilaalleen tyrkyttämä, kuolemanrajakokemuksen tai huumausaineiden aiheuttama ei oikeita, pysyviä tuloksia saada aikaan ja todennäköisesti oppilas löytää itsensä jossain vaiheessa uudestaan vanhasta elämäntyylistään. Pahimmassa tapauksessa oppilas kokee pettyneensä opettajaansa ja itseensä. Tämä on turhaa: yritys oli alusta saakka tuomittu epäonnistumaan, koska oppilas oli vielä kypsymätön hedelmä.

Esimerkki (ei-valmis oppilas)

Kun oppilaalle on lähtökohtaisesti tärkeämpää viettää vapaa-aikaansa ihmisjoukoissa ja mukautua yhteiskuntaan, kuin esimerkiksi tutkia itseään, maailman mysteerejä ja pyhiä kirjoituksia, ei hän ole vielä valmis edes astumaan totuuden tielle. Jos on vielä monta pulloa juomatta, juhlia juhlimatta, naisia/miehiä löydettävänä, tarve salata ja peitellä asioita ja omia tunteitaan, miellyttää muita ihmisiä, tai pelätä uusia asioita, ei ihminen ole vielä valmis totuuden tielle. Tällainen ihminen on jumissa totuuden tien ensimmäisellä portilla, ja hänelle tapahtuvat asiat ovat vain sattumanvaraisia ja ikään kuin onnesta tai kohtalosta kiinni. Ihmiseen ei satu vielä tarpeeksi.

Esimerkki (Valmis oppilas)

Valmis oppilas voi olla juuri samanlainen kuin yllä kuvattu ei-valmis oppilas, mutta hänelle on tärkeämpää etsiä totuutta ja tutkia itseään kuin tyytyä ajattelemaan, kuten muut ajattelevat, ja uskoa sokeasti heidän ja omiin uskomuksiinsa.

♦ Kiinnittymättömyys uskontoihin, salaseuroihin ja salaliittoteorioihin

Koska oppilas on nyt valmis aloittamaan matkansa, maailma ohjaa hänet kohtaamisiin salaseurojen, erilaisten mysteerien palvojien, uskontojen ja moniulotteisten salaliittoteorioiden kanssa. Tämän ensimmäisen vaiheen, ensimmäisen portin tarkoitus on varmistaa, onko ihminen todellakin valmis oppilas, eli onko hän valmis etsimään perimmäistä totuutta itsestään käsin. Jos ihminen ei ole vielä valmis kohtaamaan itseään, jää hän todella helposti kiinni uusiin ilmiöihin, tai alkaa pohtia maailman epäoikeudenmukaisuutta salaliittoteorioiden näkökulmista, tai liittyy johonkin salaseuraan tai hengelliseen liikkeeseen. Tätä kiinnittymistä voi perustella esimerkiksi sillä, ettei ihmisen itsensä tarvitsisi nähdä kaikkea vaivaa etsiäkseen totuutta. Se, mihin ihminen tässä vaiheessa suuntaa huomionsa, siihen hän hukkuu. Kannattaa siis suunnata huomio itseensä, ei itsensä ulkopuolelle, eikä myöskään kannata liittyä mihinkään hengelliseen yhteisöön tässä vaiheessa.

♦ Luopuminen kaikesta (Martta ja Maria)

Koska totuuden tien lopussa ihminen joutuu luopumaan syvimmistä uskomuksistaan, joita hän on koko elämänsä rakentanut, on heti tien alkuun asetettu suuri haaste. Haaste on nimeltään ”Martta ja Maria” (ks. esim. Luukas 10:38–42). Tässä portissa mitataan ihmisen valmiutta luopua ja heittäytyä johdatukseen. Martta on yhteiskunnan silmissä kunnollinen, ahkera ja täsmällinen ihminen. Martta pitää asiat järjestyksessä, laskut maksettuna, omaisuuden kasvussa, lapset hoidettuna, ruoan valmiina – ja on niin sanotusti hyvä tyyppi. Martta ei tule koskaan pääsemään tästä portista läpi. Maria puolestaan on laskenut arkihuolten taakan pois selästään ja nyt vain keskittyy olemiseen, maailman ihmettelyyn ja perimmäisen totuuden etsimiseen. Maria on kiinnostunut ikuisista asioista kuten sielusta, totuudesta, tiedosta ja elämästä. Maria pitää esikuvinaan viisaita, rikkauksien metsästäjien sijaan. Joka päivä Martalla ja Marialla on vähemmän yhteistä. Heistä toisen on tullut aika väistyä ja vähetä, ja toisen on tullut aika ottaa tilaa ja kasvaa.

Martta puolustaa kotiaan kuin eläin reviiriään ja suojelee perhettään, olivat he millaisia tahansa. Maria puolestaan on luopunut koko omaisuudestaan, rutiineistaan ja laajasta ystäväpiiristään. Saatuaan iskuja vasten kasvojaan Maria on oppinut kääntämään aina myös toisen poskensa, eikä hän siten koskaan tee pahalle vastarintaa.

♦ Tiedän vain sen, etten tiedä mitään (Perisynnintunnustus)

Martta pitää kiinni omaisuuden lisäksi myös identiteetistään, arvoistaan ja uskomuksistaan. Martta toimii siten, kuin hän on aina toiminut, ja pitää itseään muita ihmisiä tärkeämpänä ja arvokkaampana. Maria on valinnut toisin. Maria on laittanut itsensä ahtaalle ja metsästänyt omia uskomuksiaan, ja ampunut niitä alas. Maria-ajattelun lähtökohtana on ajatus ”tiedän vain sen, etten tiedä mitään”. Tämä on perisynnintunnustus.

♦ Menettämisen pelon voittaminen

Martta ei ole tunnustanut syntejään, eikä siten näe metsää puilta. Martta luulee olevansa hyvä ja reilu, sillä näinhän monet ihmiset hänestä ajattelevat. Martta voi jopa luulla toteuttavansa omaa tarkoitustaan, eikä hän siten osaa kuvitella olevansa edelleen alitajuntansa orja. Martta pelkää itsensä menettämistä niin paljon, ettei hän koskaan kykene luopumaan edes fyysisestä omaisuudestaan, jonka hän on rakentanut omaksi kuvakseen. Tämän portin vartija ei tunne Marttaa. Marialla ei enää ole perisynnin alaisuudessa hankittua omaisuutta, eikä hän enää koe tarvetta olla kiinnittyneenä itseensä. Maria on voittanut menettämisen pelon.

• Edellinen
• Seuraava