Pahuuden olemassaolo ja rakenne
- Tietoja
- Kategoria: Totuudentalon verkkokirja Totuudentalon verkkokirja
- Julkaistu: 04.01.2018 04.01.2018
Pahaa on kuvattu eri aikakausina eri sanoilla. Se on ollut esimerkiksi Apophis (Apep) Egyptin hieroglyfeissä, Saatana (Raamatussa), Ashaitaan (arab. الشيطان) Koraanissa. Ilmestyskirjassa Johannes kuvaa pahaa muinaisten aikojen petona, jonka seurueeseen kuuluvat peto ja väärä profeetta. Myös egyptiläisessä perinteessä Apophis-käärme on joskus kuvattu yhdessä kahden muun käärmeen kanssa. Nämä kolme käärmettä, tai kolme ominaisuutta, muodostavat pahuuden ytimen, jonka päänä toimii itsekkyys, eli narsismi ihmisessä (Saatana) ja hänen käsinään tietämättömyyden alaisuudessa toimivat tunnetaso (peto) ja järkitaso (väärä profeetta).
Pahuuden kokonaisvaltaiseksi ymmärtämiseksi yllä mainittu kolminaisuus tulee edelleen jakaa kahteen eri osaan – kuin toimialueisiin. Pahuus nimittäin toimii ensisijaisesti ulkoisesti, eli suuntautuen ihmisen itsensä ulkopuolelle. Tästä voi käyttää nimitystä ulkoinen itsekkyys. Tämän vastakohtana ilmenee ihmisen sisäinen narsismi, joka ei hyökkää itsensä ulkopuolisiin tahoihin, vaan erityisesti kohdistaa kaiken pahan energiansa ihmiseen itseensä, hänen omaan sieluunsa.
Määritelmä 13. (Pahuus; Itsekkyys, Eläimellisyys ja Taikausko)
Pahuus ihmisessä jakaantuu ulkoiseen (ryhmä) ja sisäiseen (yksilö) itsekkyyteen, jotka puolestaan jakaantuvat eläimellisyyteen ja taikauskoon taulukon 5 mukaisesti:
Taulukko 5. Ihmisen pahuuden kuusi muotoa
Ihmisen pahuus on yksinkertaisesti seurausta hänen omasta tahdostaan, ja vastaavasti vasta valaistuneen ja pyhittyneen ihmisen vapaa tahto on vapaa lopulta myös pahuudestaan. Seuraavaksi käydään läpi muutama havainnollistava esimerkki symbolisesta pedosta ja väärästä profeetasta, ja tämän jälkeen syvennytään uuteen aiheeseen: ihmisen sisäiseen itsekkyyteen.
Esimerkki (vietit ja vaistot ovat pedon toimintoja)
1) Kun ihminen kokee jatkuvaa turvattomuutta ja haluaa rakentaa itselleen suuren ja turvallisen pesäkolon, hän on pedon pauloissa. Peto ohjaa ihmistä käyttäytymään kuten erämaan eläimet ja haalimaan itselleen omaisuutta ja irtotavaraa. Tähän liittyy myös todella kova tarve suojella omaa reviiriään sekä tarve pitää omaa pesuettaan tärkeämpänä ja parempana kuin muut.
2) Jos ihminen haaveilee satunnaisista parittelukumppaneista ja tuntee ylivoimaista vetoa seksuaaliseen kanssakäymiseen, on kyseessä pedon herättämä lisääntymisvietti. On turhaa kuvitella haluavansa vain tuntea nautintoa ilman tarvetta lisääntymiseen, sillä seksuaalinen nautinto on ihmisen alitajuiseen mieleen iskostettu juuri sen takia, että sitä ei tietämätön ja harjaantumaton mieli voi vastustaa. Tässä peto palvelee koko ihmiskuntaa ja sen säilyvyyttä, mutta usein parisuhdetasolla ja avioliitoissa tämä ominaisuus tuo suuria ongelmia. Tätä pedon ominaisuutta ruokitaan nykyään paitsi aikuisviihteellä, ihan kaikenlaisella viihteellä ja ihmisten esineellistämisellä.
3) Kun ihminen on syönyt itsensä ylipainoiseksi tai muuten sairaaksi, on kyseessä pedon tarve hankkia ruokaa erämaassa keinoja kaihtamatta. Monesti eläin joutuu syömään itsensä ähkyyn ja lihavampaan kuntoon, jotta se tulee säilymään seuraavan ruoattoman kauden yli. Peto antaa ihmisen mieleen tämän saman ajatuksen, mutta koska ihminen harvemmin joutuu todella näkemään nälkää, hän usein syö itsensä huonoon kuntoon. Tähän samaan ominaisuuteen liittyy myös monien ihmisten harhaluulo, että ainoa heille sopiva ravinto on liha.
4) Peto luo ihmisen mieleen myös alitajuisen kaipuun kamppailla ja tapella muiden kanssa. Koska profeetat ovat tuoneet lakeja aikojen saatossa, ei peto enää useinkaan ohjaa ihmistä tappamaan toisia ihmisiä, mutta vahingoittamaan kylläkin. Tätä pedon ominaisuutta ylläpidetään lapsesta lähtien esimerkiksi sairaalloisella kilpailukulttuurilla harrastusten kautta. On olemassa kiistattomia tieteellisiä tutkimustuloksia joukkueurheilulajien ja lasten aggressiivisuuden välisestä yhteydestä. Jos sinulle voittaminen on todella tärkeää, olet alitajuisesti pedon pauloissa.
Esimerkki (järjenääni on väärän profeetan puhetta)
1) Kun ihminen tulee kaltoinkohdelluksi, hän saattaa pian ajatella, että "kaikki ihmiset ovat inhottavia". Tässä sana ”kaikki” on yleistys ja se vääristää totuuden. Kaikki ihmiset nimittäin eivät ole inhottavia. Toinen suosittu yleistys on ajatuksessa ”miksi minulle aina käy näin”, missä sana ”aina” yleistää tilanteen universaaliksi totuudeksi, vaikka kyseessä on henkilökohtainen totuus, eli uskomus.
2) Ihminen voi sanoa: "Se on tärkeää.” Tässä on kyseessä ensiksi tiedon poisjättäminen, sillä ilmi ei tule, mikä on tärkeää. Toisaalta ei myöskään käy ilmi, mihin verrattuna ”se” on ”tärkeää”. Onko se aina tärkeää, kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa?
3) "Eilen kello 07.07 minä heräsin painajaiseen, jossa olin vähällä hukkua, ja tämän vuoksi luku 7 tuo minulle huonoa onnea ja minä vältän sitä." Tässä kyseessä on väärän syy-seuraussuhteen luominen omaan ajatteluun ja siten kyseessä on vääristäminen.
4) ”Poltan tupakan, jotta rentoudun" viittaa vääristämiseen ja tässä yhteydessä ihmiseltä kannattaa kysyä, kenen mielestä ja minkä tutkimuksen mukaan tupakointi auttaa rentoutumaan. Ehkä nopean hypnoositekniikan avulla olisi helpompi, turvallisempi ja terveellisempi rentoutua missä ja milloin tahansa.
5) "Minulla on huono kielipää." Tässä kyseessä on identiteettitason uskomus, joka perustuu poisjättämiseen. Jos ihmisellä on huono kielipää, keneen verrattuna hänellä on huono kielipää? Todennäköisesti kyseessä on vain yliminästä lähtöisin oleva valhe, jonka ihminen on oppinut sukulaisilta ja perheenjäseniltä. Onko sinulla esimerkiksi vastasyntyneeseen vauvaan verrattuna huono kielipää? Ei varmasti. Voisit siis olla samaa mieltä, että kielipää voi kehittyä, koska se vauvallakin kehittyy jatkuvasti? Jos se voi kehittyä, mikä sitä sitten voi rajoittaa? Ainoastaan ihmisen omat uskomukset, jotka eivät useinkaan ole totta. Sinä siis voit kehittää kielipäätäsi aivan niin paljon kuin vain haluat.
6) Ehkä yksinkertaisin esimerkki väärästä profeetasta on tilanne, kun ihminen sanoo "en ollut siellä", vaikka todellisuudessa oli. Kyseessä on siis puhdas valehtelu, jossa kerrotaan totuuden sijaan epätosi asia.
Väärän profeetan toimia on helppo pitää yksinkertaisesti valehteluna, mutta asia ei suinkaan ole niin yksiselitteinen. Ihminen nimittäin ei yleensä itse tietoisesti käytä hyödykseen väärää profeettaa, vaan usein tilanne on päinvastainen: itsekäs tahto käyttää ihmisen omaa alitajuntaa ja siten ihmistä itseään hyödykseen. Tämän vuoksi ihminen voi selvitä valheenpaljastuskokeen käsittelystä, vaikka puhuisi totuutta vastaan. Seuraavaksi palautetaan mieleen, miten pahuus ilmenee jokaisen ihmisen elämässä.
Esimerkki (mentaaliset synnit)
Tuntemalla seitsemän luonnonlakia on melko helppoa väittää vastaavuuden lain mukaisesti, että kuten on olemassa fyysinen murha, varkaus, huorinteko ja raiskaus, niin on olemassa mentaalinen murha, varkaus, huorinteko ja raiskaus. Käydään seuraavaksi läpi näitä symbolisia käsitteitä.
Mentaalisesta raiskauksesta voidaan puhua, kun ihmisen mieleen vaikutetaan joko väkivaltaisesti ihmisen omasta tahdosta piittaamatta, tai hienovaraisesti ihmisen itsensä sitä koskaan huomaamatta. Kun esimerkiksi myyjät selvittävät kohdehenkilöiltään heidän arvonsa (”mikä sinulle on tärkeää” -kysymyksillä) sekä tämän jälkeen keräämäänsä tietoa hyväksikäyttäen myyvät uhreilleen periaatteessa mitä tahansa, on kyseessä mentaalinen raiskaus. Toinen esimerkki voisi olla sellainen huomio, että ihmiselle on hyvin ominaista kiihkoilla omien uskomustensa puolesta. Aasinsiltana voidaan todeta, että oman uskomuksen esille nostaminen, korostaminen ja toiselle ihmiselle pakolla syöttäminen voidaan ajatella olevan mentaalinen raiskaus, tai ainakin henkistä häirintää. Tässä yhteydessä uskomus ei ole pelkästään esimerkiksi oma uskonto, vaan esimerkiksi oma musiikkimaku, tyylitaju tai makumieltymys. On vanha viisaus, ettei makuasioista tule kiistellä, ja sitä kunnioittaen pyydän tarkkailemaan omaa tarvettasi lähteä mentaaliselle ristiretkelle keskustelukumppanisi sisäiseen maailmaan.
Mentaalinen huorinteko tunnetaan kansankielisellä nimellä ”juoruilu”. Tässä taiteenlajissa kaksi ihmistä puhuvat keskustelun ulkopuolisesta, kolmannesta tahosta, usein ivalliseen sävyyn. Mentaalinen huora viihtyy jokaisessa porukassa, jossa jostain muista ihmisistä puhutaan näiden selän takana. Hän myös janoaa päästä keskustelemaan kanssasi henkevistä asioista, mutta vain, jotta hänen omassa juonitteluviinissään olisi nuolia, joilla ampua sinua selkään seuraavan tapaamansa juttukumppanin kanssa. Mentaalinen huora tarjoaa luotettavuutta kaikille ihmisille, mutta ei todellisuudessa kykene olemaan kenellekään lojaali.
Mentaalinen varkaus on jo luokiteltukin rikokseksi useimmissa maissa, ja tätä prosessia on jouduttanut liikeideoiden ja taiteellisten luomusten omistustarve, eli ihmisten itsekkyys. Mentaalinen varkaus on silti mielenkiintoinen ilmiö, koska on tieteellisesti osoitettu fakta, että ihminen pyrkii muokkaamaan muistikuviaan itselleen suotuisempaan suuntaan. Tämä siis tarkoittaa, että professori, joka ohjaa opiskelijoidensa töitä, ei välttämättä tietoisesti olekaan niin paha ihminen kuin voisi olettaa, kun hän muutaman vuoden sisään julkaisee omana ansionaan opiskelijansa tuherruksen. Toisaalta, ehkä joku voisi ajatella olevansa oikeasti hauska ihminen, vaikka esittää muilta kuulemiaan vitsejä ominaan.
Jäljellä on vielä mentaalisista rikoksista se kaikkein pahin – mentaalinen murha. Mentaalisella murhalla tarkoitetaan tässä yhteydessä toisen ihmisen täysin tietoista ja täydellistä poistamista omasta elämästä. Kun ihminen suuttuu toiselle ihmiselle, eikä enää koskaan vastaa hänelle puhelimeen, viesteihin, tai muutenkaan ota enää mitään kontaktia kyseiseen ihmiseen, on kyseessä mentaalinen murha. Samoin, kun kaveriporukka hylkää yhden jäsenistään yksinäisyyteen, perustelematta tai antamatta mahdollisuutta puolustautumiseen, on kyseessä mentaalinen murha.
On jokseenkin erikoista, että mentaalinen varkaus on monesti rikos, mutta mentaalinen murha ei ole. Tämä osoittaa, että ihmiskunnan keskuudessa pidetään yleisesti menetettyä omaisuutta tärkeämpänä kuin toisille ihmisille aiheutettuja mentaalisia ”kuolinhaavoja”. Kysymys kuuluukin: kuinka monta ihmistä sinä olet elämäsi aikana mentaalisesti murhannut, ja toisaalta, kuinka monta kertaa sinut on elämäsi aikana mentaalisesti murhattu? Jos olet ollut vain toteuttavana osapuolena, etkä uhrina, on sinun ehkä vielä hankalaa käsittää, kuinka raaka ja julma tekosi on ollut. Toisaalta, jos olet itse joskus toteuttanut pelkuruudessasi tällaisen hirmuteon, olet varmasti joutunut kohtaamaan sen samalla, kun sinut itsesi on joskus poistettu elämästä jonkun toisen toimesta. Kuten fyysinen murha, poikkeuksetta myös mentaalinen murha johtuu sen toimeenpanijan vihasta tai pelkuruudesta, jotka molemmat saavat voimansa kaiken pahan takana olevasta itsekkyydestä, eli ihmisen sielun sisäisestä narsismista.