Ravinto on osa jokaisen ihmisen normaalia päivää. Ravintoon liittyy paljon ennakkoluuloja, ja jopa uskonnollisia ohjesääntöjä, sekä sitä kautta tuomituksi tulemista ja vastarintaa. Ravintoon liittyen kannattaakin heti aluksi nostaa pari ohjesääntöä esiin. Näistä ensimmäinen on Jeesuksen opetus: ”Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee hänen sisältään ulos.” (Markus 7:15) Tämän lisäksi voidaan tarkastella vaikkapa buddhalaisten munkkien ruokavaliota. He nimittäin syövät luostareissaan todella yksinkertaista, yleensä kasvisruokaa, mutta ollessaan tienpäällä he ottavat vastaan melkein mitä tahansa ravintoa.

Ravinto ei välttämättä ole se ensimmäinen asia totuuden tiellä, joka loksahtaa kohdilleen. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä, ettei ravinto voisi lainkaan sairastuttaa ihmisen kehoa, vaan pikemminkin tämä tarkoittaa vain sitä, että ensisijaisesti totuuden tiellä keskitytään muuttamaan ihmisen ajatuspohja ensin kokonaan oikeaksi, ja tämän jälkeen ruokaan liittyvä eettisyys loksahtaa kyllä itsestään kohdilleen.

 

Esimerkki (uskontojen ravitsemusohjeet: kumarra ja pyllistä)

Kun elin yhteiskunnan ulkopuolella, aloin ymmärtää oikein hyvin Raamatusta tuttua Johannes Kastajaa. Erämaassa ollessaan Johanneksen kerrotaan syöneen vain heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa (Matteus 3:4). Aloin miettiä, että mikä ajaa miehen tuollaiseen tilanteeseen? Oletko koskaan miettinyt millaista olisi olla kaikkien uskontojen luvattu messias? Kysyn näin haastavan kysymyksen tähän väliin, sillä tämä kysymys on itse asiassa sama kuin sitä edeltävä kysymys.

Jos menet juutalaisten ja muslimien luokse, he kertovat sinulle sianlihan likaisuudesta. Jos menet hindulaisia tapaamaan, et voi koskea enää lehmänlihaan. Jos liikut mormonien mukana, et saa nauttia teetä tai kahvia. Lähes missään uskonnoissa ei katsota hyvällä alkoholin juomista. Jatkoin miettimistä, että jos minä haluaisin noudattaa jonkin uskonnon ohjeita ravintoon liittyen, se tarkoittaisi aina jonkin toisen uskonnon ohjeiden rikkomista. Näin kumarrus toiseen suuntaan johtaisi pyllistämiseen toiseen suuntaan. Sitten mietin, että mitä pitäisi olla, jotta todella voisin kunnioittaa ja kumartaa kaikki uskontoja? Mieleeni palasi Johannes Kastaja. Hän oli mies, joka luopui kaikesta niin kokonaisvaltaisesti, ettei yhdenkään uskonnon edustaja voinut tuomita häntä. Totisesti Johannes symboloi parasta, mitä maasta voi tulla ja naisesta syntyä. Johannes näytti meille saman esimerkin kuin Buddha luostarissa ollessaan, kun hän oli tarinan mukaan paastonnut niin paljon, että hänen selkärankansa näkyi mahan puolelta.

Tämän esimerkin opetus on silti monitahoinen. Johannes ei kirkastunut erämaassa, aivan kuten Buddhastakin tuli Buddha vasta, kun hän lähti luostarista pois. Yksinolon ja paastoamisen kautta nämä jalot miehet symbolisesti valmistelivat maaperän, eli he kielsivät ja pyhittivät itsensä jollekin, joka tuli heidän jälkeensä (täydellinen sielu). Kuitenkin se, mitä he tekivät, oli tehtävä, jotta myös lopullinen kirkastuminen oli mahdollista tapahtua.

 

Ravinnon lainalaisuudet ja persoonallisuus

Yhä useampi ravinnon ammattilainen on alkanut puhumaan sen puolesta, ettei ihmisille ole olemassa vain yhtä tai kahta oikeaa ruokavaliota. Tämä tarkoittaa, että jokaisen tulisi yksilötasolla ottaa vastuuta itsestään myös ravintoasioissa. Mikään asia maailmankaikkeudessa ei ole kuitenkaan yleensä yksioikoista, ja tässäkin asiassa on se toinen puoli. Vaikka ravinto olisikin hyvin persoonallista, liittyy siihen selviä lainalaisuuksia, jotka sitovat jokaista yksilöä samalla tavalla. Seuraavaksi pureudutaan niihin asioihin, jotka sitovat jokaista ruokailijaa riippumatta siitä, mitä he päättävät niellä.

 

♦ Ruoan eettisyys

Aloitetaan ehkä eniten uskomuksia sisältävästä aiheesta ruokaan liittyen, eli siitä, mikä ruoka on eettistä ja mikä ei? Mitä saa syödä ja mitä ei? Tähän on olemassa hyvin selkeä ja yksiselitteinen vastaus. Muistatko vielä, että ennen totuuden tien ensimmäistä kastetta sinun tehtäväsi on vähetä ja jopa mentaalisesti kuolla pois? Vain itsekäs tahtosi haluaa ohjata sinua pohtimaan arvokysymyksiä ja ripustautumaan niihin. Jos olet siis totuuden tien alussa, ruoan eettisyys ei kosketa sinua lainkaan. Voit mieluummin luopua omista tottumuksistasi: jos olet ollut kasvissyöjä, syö lihaa. Jos vain liha on maistunut, syö kuukausi kasviksia.

Totuuden tien aikana tulet saamaan vastauksia ruoan eettisyyteen liittyen. On tärkeää, että nämä vastaukset kumpuavat sisältäsi, eivätkä esimerkiksi muiden ihmisten suusta. Jos olet tottunut tottelemaan laumanjohtajaa ja seuraamaan sokeasti oman porukkasi ravintotottumuksia, voit nyt lopettaa sen ja oikeasti ottaa vastuuta itsellesi. Vastuun ottaminen on ainoa keino tulla toimeen siirtyessäsi totuuden tielle.

Nostetaan tähän loppuun kuitenkin vielä pari ajatusta ravinnon eettisyydestä, joita voit mietiskellä totuuden tien edetessä:

  • Jos ravinto selvästi rikkoo universaalia etiikkaa, tulee siitä kieltäytyä sen vuoksi, että se on oikea teko.
  • Sielun ei olisi hyvä nauttia mitään sellaista, mitä se ei tarvittaessa itse pystyisi valmistamaan alusta loppuun asti. Jos sielu ei kykene teurastamaan lihanlähdettä, ei sen kuulu sitä syödäkään.

 

♦ Ravinnon kolminaisuus

Ravintoa kannattaa ajatella, ainakin aluksi, melko yksinkertaisesti. Yksinkertaistettuna koko ravinto voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat suolainen, makea ja rasvainen. Näitä kolmea eri tyylilajia ajatellen jokaisen yksilön tulisi kyetä hoksaamaan myös oma paheensa, eli riippuvuutensa ruokaan liittyen. Lähes poikkeuksetta ravintoriippuvuus koskettaa ensisijaisesti jotain näistä kolmesta. Ravintotottumusten muuttaminen olisi hyvä aloittaa itsetuntemuksella ja sen hahmottamisella, mikä on sinun arkkivihollisesi. Oletko rasvaisten pizzojen ystävä? Otatko juhlissa ennemmin suolaista voileipäkakkua vai tavallista sokeripitoista, makeaa kakkua?

 

Esimerkki (hirsi pois omasta suusta)

Jossain vaiheessa minulla oli tapana huomata, miten ihmiset olivat makeaan koukussa. Ihmettelin omahyväisesti, miksi joka ilta pitää saada se suklaapatukka tai jokin vastaava herkkupala. Tätä ihmettelyä tein luonnollisesti makkaraa syöden. En ymmärtänyt, ettei suklaa ollut se ongelma, vaan riippuvuus, joka kohdallani oli vain ottanut suolaisen muodon. Näin siis alitajuisesti oman riippuvuuteni toisessa ihmisessä, enkä kyennyt ymmärtämään sitä, koska makkara ja suklaapatukka ovat erinäköisiä. Sain hyvät naurut egoni kustannuksella, kun huomasin oman heikkouteni.

 

♦ Makutottumukset

Perusmakuja on viisi kappaletta: makea, hapan, suolainen, karvas ja umami. Lähes jokaisella ihmisellä on lempiruoka ja -juoma sekä vastaavat inhokit, joita vältellään viimeiseen asti. Yleensä lempiruoka määräytyy pitkälle sen perusteella, mihin perusmakuun ihminen on mieltynyt. Mieltymysten kanssa yksilösielu saattaa joutua vaikeuksiin, ja ehkä siksi makuasioihin liittyen on kehitetty kollektiivinen uskomus, ettei makuasioista tulisi kiistellä – niin pysyvinä ne nähdään. Tämä on kuitenkin valetta. Makuasiat ovat yhtä pysyviä kuin uskomukset, arvot ja identiteettikäsitykset, eli ne voivat toki muuttua.

Pieni lapsi totutetaan kaikkiin makuihin jo hyvin pienenä, yleensä alkaen neljän kuukauden ikäisestä aina vuoden ikään asti. Tänä aikana lapsi oppii nauttimaan kaikista viidestä mausta tasapuolisesti, tietysti sillä ehdolla, että vanhemmat tämän totutustyön tekevät. Maut kuitenkin alkavat askarruttaa lasta jossain vaiheessa uudemman kerran ja varsinkin tahtoiässä lapsi saattaa sortua (toki vanhempiensa luvalla) vähemmän monipuoliseen makuseikkailuun. Toinen selvä taantuma tulee teini-iässä, kun jälleen ollaan oman tahdon kanssa tekemisissä. Näiden vaiheiden jälkeen jokaisen ihmisen tulisi kuitenkin jälleen totuttaa itsensä kaikkiin makuihin. Kun ihmisestä tulee kaikkiruokainen, on hänen huomattavasti helpompi ylläpitää terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota.

 

♦ Ravinnon ja elimistön pH-tasapaino

Eräs keino ottaa haltuun omia ruokailutottumuksia on alkaa tarkkailla ravinnon pH-arvoja. Netistä ja kirjoista löytyy oivia taulukoita, joista näkee eri ruokalajien pH-arvoja, eli että ovatko ne happamia vai emäksisiä. Elintarviketeollisuutta kiittäen on lähes varmaa, että melkein jokainen ihminen tarvitsee enemmän emäksistä ravintoa ja vähemmän happamaa. Kehon ja vatsalaukun pH-tasapainoa voi kokeilla heiluttaa omenaviinietikalla. Jotkut sanovat sen auttavan laihduttamiseen tai närästykseen, mutta ehkä tässä vaiheessa on jo opittu se, että aiheesta kannattaa itse ottaa selvää. Omenaviinietikkaa voi laittaa esimerkiksi pienen lorauksen puolikkaaseen vesilasiin. Juoma tulee aina juoda pilliä käyttäen, sekä niin että nielet mahdollisimman suoraan pillistä sitä juomaa. Näin tulee menetellä, sillä hampaat ja omenaviinietikka eivät pidä toisistaan. Kauhujuttuja voi lukea netistä. Eräs tapa kokeilla erilaista pH-ruokavaliota on suunnitella omaa syömistä sateenkaaren värejä käyttäen. Samalla kannattaa tietysti tutkailla esimerkiksi punaisen lihan, vihreän kurkun sekä violetin punasipulin pH-arvoja.

 

 Elimistö ja ruoansulatusjärjestelmä

Kaikilla ihmisillä on elimistö ja ruoansulatusjärjestelmä, joissa epätasapaino ravinnon kanssa alkaa jossain vaiheessa näkyä. Nykyään osataan jopa ulosteen perusteella kertoa, mitä suun ja peräsuolen välissä on mahdollisesti mennyt vikaan, ja mitä pitäisi syödä enemmän tai vähemmän, jotta tämä vika saadaan korjattua.

Jos jossain sisäelimissä ilmenee vikoja, tulee korjausliikkeet ravintoon liittyen suorittaa välittömästi. Sisäelimet voivat nimittäin aiheuttaa melko ilkeitä seurauksia, kuten diabetesta. Monet ihmiset elävät harhaluulossa, että sisäelinten aiheuttamat taudit ovat aina perinnöllisiä, vaikka lähes poikkeuksetta myös geenit tarvitsevat aktivoituakseen oikeat olosuhteet. Esimerkiksi kakkostyypin diabetekselle oikeat olosuhteet ovat väärät ravintotottumukset.

Ruoansulatusjärjestelmän toimivuuteen vaikuttavat suussa tapahtuva pureskelu, sekä mahassa ja suolistossa tapahtuva ravinnon pilkkoutuminen ja imeytyminen. Jokainen voi vaikkapa kokeilla pureskella ruokaansa puolet kauemmin kuin normaalisti, ja tarkkailla sen vaikutusta omaan olotilaan. Jos vatsa puolestaan turpoaa jokaisen ruokailun jälkeen, on ongelma todennäköisesti siinä. Ehkä kärsit tietämättäsi vatsalaukuntulehduksesta tai jostain muusta ravinnon aiheuttamasta ongelmasta.

 

Esimerkki (ihmeparantumisia tapahtuu myös arkisesti)

On ollut ilo seurata, miten useat ihmiset ovat parantuneet henkisellä tiellä, eivät pelkkien ihmeiden vuoksi, vaan siksi että he ovat muuttaneet ravinto- ja liikuntatottumuksiaan. Itselläni parani krooninen vatsalaukuntulehdus, pelkästään alkamalla liikkua ja syödä paremmin.

 

Myös ihmeparannukset noudattavat aivan tavallisten parannusten kanssa samaa kaavaa. Kun Jeesus parantaa ihmisiä, hän sanoo ”mene, äläkä tee enää syntiä”. Synti tarkoittaa Jumalan tahdon vastaista tekoa, ja määritelmien 1 ja 2.1 mukaisesti Jumalan tahto on täydellinen sielu ja sen tasapainotilanne. Jos Jeesuksen parantama ihminen tekee edelleen oman tahtonsa mukaan, eli vaikkapa syö epätasapainoisesti, ei parannus ole pysyvä, vaan hänen tekemänsä synti ajaa hänet uudelleen sairaaksi (eli pois täydellisestä sielusta yksilösieluksi). Ihmeparantuminen on vain parantumiseen otolliselle sielulle annettu uusi mahdollisuus, jotta sielu korjaisi elämänsä suunnan oikeaksi.

 

♦ Ravinnon ja liikunnan suhde

Ruoka ja liikunta kulkevat käsi kädessä, ja siksi niiden läheiseen suhteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Ruoka, tai ehkä konkreettisemmin sanottuna ravinto on liikkumisen polttoainetta, eikä niitä kumpaakaan voi kuluttaa ilman toista, tai kohta huomaa takuulla olevansa ongelmissa. Jos autoon tankkaisi vain bensaa ilman yhtään ajoa, ei tankki enää antaisi myötä, vaan olisi pakko rakentaa uusia tankkeja, jolloin kohta koko auto olisi täynnä tankkia ja bensaa. Näin käy myös ylitankatun kehon kanssa. Toki ongelmia syntyy aivan yhtä paljon, jos autolla vain ajetaan ilman säännöllisiä, matkasta riippuvaisia tankkauksia. Kukaan ei varmasti halua, että bensa loppuu kesken.

 

Esimerkki (syö, liiku, syö, liiku, mutta älä väsy)

Ravinnon ja liikunnan suhde ei lopulta ole mitään EU-tukilomakkeiden täyttämistä - tärkeintä on pohtia paljonko syö, ja paljonko liikkuu. Jos syö enemmän kuin kuluttaa, silloin lihoo, ja jos syö vähemmän kuin liikkuu, silloin alkaa tulla erilaisia puutostilaoireita. Väsyminen on kuitenkin sellainen jännä oire, että se tulee molemmissa ääripäätapauksissa. Jos syö liikaa, väsyy. Jos syö liian vähän, väsyy. Jos liikkuu liikaa, väsyy. Ja vielä jos liikkuu liian vähän, väsyy. Eräs yksinkertainen tapa tutkailla omaa hyvinvointia on siis olla jatkuvasti virkeä! Jos väsyy, jokin menee pieleen.

 

♦ Ravintoon liittyvät vaaratekijät

Kungfutse varoittaa keskusteluissa liikaa kiinnittymästä ruokaan. Hän kertoo, että huonot, eli ihmiselle itselleen haitalliset ilot ovat i) ilo ylpeydestä, ii) ilo laiskuuden nautinnoista, sekä iii) ilo herkkupöytien ääressä. Huonoja iloja vastaavat hyvät ilot ovat puolestaan i) ilo tutkia hyviä tapoja ja musiikkia, ii) ilo puhua toisten hyveistä, sekä iii) ilo saada paljon jaloja ystäviä. Kungfutsen sanoja pohtien jokainen voi miettiä oman päivänsä rutiineja, sekä ruoan merkitystä osana rutiineja. Jos herkkupöydät alkavat näytellä liian suurta roolia, esimerkiksi lohduttajana, palkintona tai jonain muuna ylisuurena asiana, on tullut aika katkaista tämä käärmeenkaula.

Toinen vaaratekijä ruokaan ja ravintoon liittyy omaan henkilökohtaiseen ajatteluun ja puheeseen. Ei ole sattumaa, että jotkut elämäntapavalmentajat kiinnittävät paljon huomiota siihen, mitä sanoja ihminen käyttää puhuessaan itselleen ja viestiessään muille. Syömiseen liittyen voi ollakin, että kannattaa tarkkailla omaa puhumista. Voit aloittaa pohtimalla, mitä eroa on ”ruoalla” ja ”ravinnolla”? Miksi vain ihmiset syövät ruokaa, mutta eläimet etsivät ravintoa? Ja miksi vain ihmiset lihovat ja sairastuvat ruoasta, mutta eläimet luonnostaan eivät liho tai sairastu ravinnosta?

Mitä parempaan tasapainoon ja harmoniaan pääset liikunnan ja ravinnon kanssa, sen helpompaa sinun on toteuttaa koko sielun osittaisia ja täydellisiä paastoja (määritelmä 50). Jos kehossasi on päällä jatkuva epätasapainotila tai jokin muu ongelma, kannattaa sinun pohtia lääkäreiden, kuntosaliohjaajien sekä mahdollisten muiden hoitajien kanssa tilannettasi. On sinun omalla vastuullasi tehdä suunnitelma, toteuttaa se, analysoida tuloksia, vaihtaa sitten parempaan suunnitelmaan, ja toteuttaa se. Esimerkiksi ravinnon kanssa vaatii paljon ponnistelua selvittää, onko sinulla allergioita tai edes lieviä yliherkkyyksiä, mikä imeytyy hyvin ja mikä ei, mikä pH-arvo elimistössä tällä hetkellä on, onko puutostiloja vitamiineista tai jostain muusta, onko paha sokeririippuvuus tai nykyajan viljankäsittelymenetelmistä johtuva yliherkkyys. Työ ei ole välttämättä helppo tai lyhyt, mutta se on vain tehtävä siksi, että tasapainotila lopulta saavutetaan.

Muista erityisesti myös keskiaikaisten alkemistien ihmelääkkeet, joita ovat muun muassa omenaviinietikka, oliiviöljy, ruokasooda ja alkoholi. Ennen kyseisten aineiden käyttöä selvitä itsellesi niihin liittyvä lainsäädäntö, sekä haittavaikutukset ja vaarat: esimerkiksi omenaviinietikka tuhoaa hampaat lyhyessä ajassa, jos juot sitä päivittäin pullonsuusta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).