Sielu henkilökohtaisen totuuden luojana

Ihmisen sielu on konkreettisesti ajateltuna suodatin absoluuttisen, eli perimmäisen totuuden ja ihmisen itsensä luoman, henkilökohtaisen totuuden välissä. Alkuperäinen totuus on yksinkertaisesti ajateltuna aina totta ja siitä hyvä esimerkki ovat luonnonlait, kuten voiman ja vastavoiman laki. Kun tämä alkuperäinen totuus saapuu ihmisen sieluun, sillä on kaksi vaihtoehtoa: 1) totuus pysyy muuttumattomana, eli se pysyy juuri sellaisena kuin se on, tai 2) totuus muuttuu. Vain valaistunut mieli kykenee olemaan puuttumatta alkuperäiseen totuuteen ja siksi kohta 1 on tähän mennessä toteutunut vain hyvin harvojen ihmisten kohdalla. Toisin on kohta 2:n laita. Valaistumattoman ihmisen sielu on täynnä vääristyksiä, yleistyksiä, poisjätettyjä ja lisättyjä asioita (ks. metamalli ja sen laajennos). Tieteellisemmin näistä puhutaan termeillä uskomukset, henkilökohtaiset arvot ja identiteetti.

Kun alkuperäinen totuus astuu sieluun, sen tulee selvitä ensin ihmisen omasta tahdosta, sitten tiedostumattomasta tiedonkäsittelystä, ja vielä lopulta myös tietoisesta tiedon-käsittelystä. Tiedostumattoman mielen yhteydessä puhutaan erityisesti kahdesta sielun osasta – tunteesta ja järjestä. Tunteeseen kuuluvat ihmisen eläimelliset vietit ja vaistot, joiden tarkoitus on laukaista muun muassa ihmisen turvallisuuden edistämiseen, ravinnonsaamiseen ja lisääntymiseen tähtäävää käyttäytymistä. Järkeen puolestaan vaikuttavat jo varhaislapsuudessa opitut käyttäytymismallit ja kasvattajilta omaksuttu käsitys hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä. Kuten olettaa saattaa, on tiedostumaton mieli usein hyvin kaukana totuudesta, eli luonnonlakien ja universaalin etiikan ymmärryksestä ja toteutuksesta.¹¹⁸

¹¹⁸ Huomautetaan, että nykyaikainen koululaitos on suunniteltu opettamaan vain luonnonlakeja. Tämän vuoksi lapsilla ja nuorilla ei ole usein ketään, joka opettaisi heille universaalia etiikkaa ja perimmäistä totuutta. Tosin tilanne on ollut sama koko ihmiskunnan historian ajan ja nämä opetukset ovat siirtyneet vain isältä pojalle.

Kun tiedostumaton tiedonkäsittely on ohi, siirtyy alkuperäinen tai muuttunut totuus tietoisen mielen käsittelyyn. Tällöin puhutaan erityisesti kahdesta sielun osasta – muistista ja luovuudesta. Jos ihminen ei hallitse muistiaan tai tunne luonnonlakien vaikutusta luovuuteensa, hän väistämättä muokkaa alkuperäistä totuutta. Vasta sitten, kun tieto on edennyt sekä tiedostumattoman että tietoisen mielen läpi, päästään käyttäytyminen tasolle. Käyttäytyminen voi ilmetä esimerkiksi tekona, puheena, tai kirjoituksena. Tosin tässäkin vaiheessa tieto voi vielä kokea muutoksia, jos se selvästi olisi ristiriidassa ihmisen omien itsekkäiden halujen, eli tahdon kanssa.

Kuva 31. Totuuden muuttuminen yksilösielun kautta ihmisen henkilökohtaiseksi totuudeksi, eli uskomukseksi

Esimerkki (valehteleva ystävätär)

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa hyvä ystäväsi tulee luoksesi ja kertoo sinulle valheen. Valhe voisi olla vaikkapa, että uudet kenkäsi ovat todella hienot. Tilanteessa alkuperäinen totuus on ystävättären mielipide, että kengät ovat rumat. Alitajuntasi on koulutettu hyväksymään totena läheistesi sinulle esittämät asiat. Tämä sokea usko ja luottamus saavat sinut vääristämään ystävättäresi valheen paljastaneet kasvonilmeet ja äänensävyn siten, että näet ne sellaisina kuin itse haluat, et niin kuin ne oikeasti ovat. Tämä on sinun sisäinen prosessisi, jolla valhe muuttuu hyväksyttäväksi kehuksi. Seuraavaksi vielä tietoisesti varmistelet ja kaivat muististasi samankaltaisia tilanteita, joissa joku muu, tai tuo sama ystävä, kehui jotain muuta asiaa, ja lopulta päättelet jopa identiteettitasolla ansainneesi nämä kehut. Seuraavaksi sielusi laukaisee käyttäytymisen, joka tässä tilanteessa on hyvänolon- ja hyväksynnäntunne, ja kohteliaisuudesta kiittäminen. Kuten huomaat, näillä ei ole enää mitään tekemistä alkuperäisen totuuden kanssa.

Esimerkki (sydämen punnitseminen)

Tämä esimerkki sisältää ajatusleikin. Ajattele olevasi, tässä ja nyt, egyptiläisessä suuressa salissa. Tila on avara ja täynnä tieteellistä pyhää kirjoitusta. Tilassa ei ole valoa, mutta se ei silti ole pimeä tai valoisa. Sielusi (ja sydämesi) on irrotettu kehostasi. Näet itsesi, eli tekosi ja ajatuksesi kaikkien sielunosiesi kautta. Et enää tunne mitään, vaan näet ja koet kaiken ulkopuolisen silmin. Edessäsi on oudonnäköistä porukkaa. Ylhäällä on 12 todistajaa, joista jokainen tarkkailee sinua ja näkee lävitsesi. Joku shakaalikasvoinen mies virittelee vaakaa käyttövalmiiksi, ja pian huomaat sielunpalasten olevan toisessa vaakakupissa. Toiseen vaakakuppiin tuodaan suuri sulka. Se on lähes näkymätön ja kevyt, kuin höyhen. Tämä sulka on nimeltään Isä. Hän on ikuinen totuus ja alkuperäinen tieto – sinusta itsestäsi, ihmiskunnasta ja maailmankaikkeudesta. Myös kirjuri on valmiina: kuulet hänen pensselinsä suhinan. Kirjuri on suipponokkainen lintumies, jonka sanotaan keksineen kirjaimet, numerot ja lausunnan – kuka olisikaan parempi mittaaja. Sitten on tullut sinun tuntisi. Oletko elänyt sopusoinnussa itsesi, muiden ihmisten ja maailmankaikkeuden kanssa? Oletko käyttäytynyt kuin peto vai ihminen? Sydämesi tietää vastauksen.

Esimerkki (näkymätöntä, mutta totta)

Mielen syvimmällä tasolla on yhteys maailmankaikkeuteen ja tämän yhteyden kautta ihminen on osa muun muassa ympäristöään, erilaisia aaltoja ja säteilyä. Alitajuisesti ihminen voi aistia säteilyn ja jotkin aallonpituudet, mutta ei tietoisella tasolla. Sama efekti tapahtuu näkökyvyssämme: näemme vain tietyssä mittakaavassa esiintyvät asiat.

Vaikka emme näe soluja, kaasuja, galakseja tai atomeita, se ei tarkoita, ettei niitä olisi – ne vain ovat vain aistiemme ulottumattomissa. Tuntemalla tämän ilmiön on pystytty ratkaisemaan esimerkiksi kummitustalojen mysteerejä, kun "kummittelu" onkin paljastunut vaikkapa rikkinäiseksi tuuletusjärjestelmäksi, joka on aiheuttanut ihmisen normaalin kuuloalueen ulkopuolisia ääniä. Näitä ääniä jotkut herkät ihmiset ovat onnistuneet alitajuisesti aistimaan ja tulkinneet aistimuksensa yliluonnollisiksi.

Vaikka emme suoranaisesti pystyisi aistimaan jotain asiaa, se ei silti tarkoita, ettei tämä asia voisi olla totta. Tiede ja tieteelliset mittaukset ovat keino saattaa aistimatonta informaatiota aistittavaan (ja erityisesti luettavaan ja vertailtavaan) muotoon, ja siksi yhdenkään perimmäiseen totuuteen perustuvan uskonnon tai muun hengellisen liikkeen ei tarvitse pelätä tai vieroksua yhteistyötä tieteen kanssa. Taikausko on väärän profeetan uskonto ja omat uskomukset ovat väärän profeetan tiede. Jos millä tahansa aatteella ja siinä mukana olevilla ihmisillä on puhtaat jauhot pussissaan, ei synny tarvetta peittelylle.

• Edellinen
• Seuraava