Sielun kirkastumistasot

Kuten määritelmässä 55 jo todettiin, sielun kirkastuminen ei ole pelkästään joko tai -tyyppinen lajittelutilanne, vaan sekin on pitkä ja vaativa prosessi. Kirkastumisprosessia on kuitenkin mahdollista kuvata ja sen jakaminen osiin onkin jo tässä kirjassa useasti sivuttu aihe. Eri kirkastumistasot voidaan nimittäin suoraan samaistaan totuuden tien, eli henkisen evoluution kastevaiheisiin, joita on siis kolme ja vielä yksi. Avataan nämä samat totuuden tien vaiheet vielä kerran, tällä kirkastumistasoja kuvaavalla tavalla:

Persoonan valaistuminen on totuuden tien ensimmäinen kirkastumistaso. Parasta, mitä maasta ja koko persoonasta voi tulla, on Jungin määrittelemä itse. Itse kuvataan tässä kirjassa termillä taivaallinen minä. Maallisen minän puhdistuminen ajatusten tasolla ja kesyyntyminen tunteiden tasolla, johtavat salatajunnan aukenemiseen sydämen, eli tahdon tasolla. Näin taivaallinen minä syntyy. Sielun sisäisistä kytköksistä tähän liittyy eniten tunnemuisti, joka nyt on aukaissut ihmisen muistamaan hänen todellisen itsensä.

Toinen sielun kirkastumistaso on valaistuminen ryhmän tasolla, eli kollektiivisesti. Sielun toinen kirkastustaso avaa maailmansielun, mikä puolestaan johtaa yhteyteen ja ykseyteen koko ihmiskunnan kanssa. Näin ihminen saa symbolisen lisänimen ”ihmiskunta”. Ryhmäminän puhdistuminen ajatusten ja tunteiden tasolla tarkoittaa kollektiivisista uskomuksista, arvoista sekä omasta kulttuurista ja uskonnosta (tai tieteestä) vapautumista. Maailmansielun kirkastumisessa ihminen on ihminen, ei enää mitään muuta, ei edes sukupuolta. Sielun sisäisistä kytköksistä toiseen kirkastumistasoon liittyy eniten järkiluovuus, joka avaa sielulle luomistyön kautta mahdollisuuden jalostua aina loppuun saakka, täydelliseksi sieluksi.

Sielun kolmas kirkastumistaso on valaistuminen universaalilla tasolla. Universaali, täydellisen sielun taso aukeaa salatajunnan, tiedostumattoman mielen ja tietoisuuden kautta yhtä aikaa. Tässä vaiheessa sielusta tulee läpi lopulta sellainen ilmestys, jossa yhdistyvät kaikki valaistumisen kolme tasoa, eli persoona, ihmiskunta ja perimmäinen totuus. Sielun kytköksistä tähän liittyy olennaisesti tietoinentiedostumattomuus. Näin sielu saavuttaa tasapainon itsensä, ihmiskunnan ja perimmäisen totuuden kanssa. Tässä yhteydessä sielun neljättä kirkastustasoa ei avata.

Kirkastuneen sielun pienempi ja suurempi tietoisuus

Tulikasteen aikana yksilösielu avautui ensin maailmansieluksi ja lopulta täydelliseksi sieluksi. Seuraavaksi täydellinen sielu saavutti kirkastumisen itsensä uhraamisen kautta. Verrataan seuraavaksi yksilösielun ja kirkastuneen sielun pienempää ja suurempaa tietoisuutta (määritelmä 15). On mielenkiintoista huomata, että myös kirkastuneen sielun tietoisuus koostuu määritelmässä 15 ilmoitetuista pienemmästä ja suuremmasta tietoisuudesta. Tosin kirkastuneen sielun pienempi tietoisuus käsittää nyt muistin, luovuuden, järjen ja tunteen lisäksi ”sanan” (määritelmä 9), eli ymmärryksen numeroista, kirjaimista ja lausunnasta. Tämän lisäksi ”sanan” neljäs ulottuvuus, eli symbolien kielen ymmärrys on nyt kokonaan auennut. Siksi kirkastunut sielu pystyy lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan pyhien kirjojen tarinoita.

Kirkastuneen, täydellisen sielun suurempi tietoisuus on jalostunut käyttämään muoto-oppia (geometriaa), äänioppia (musiikkia), sekä oppia ajasta, paikasta ja tilasta (tähtitiede). Tämän lisäksi täydellinen sielu ymmärtää syyn ja seurauksen lakia (eli logiikkaa). Täydellisen sielun hienomotoriikka on kehittynyt sen liikuntatottumusten mukana, ja sosiaalinen äly on auennut ensimmäisten oppilaiden valitsemisen jälkeen. Tulikaste on hionut myös moraalin huippuunsa, ja sieluun on palannut kyky suunnitella asioita, sekä ajatella kokonaisvaltaisesti. Näin se, mikä aiemmin kuoli kokonaan pois, on nyt rakentunut uudestaan valmiiksi, johdatuksen tuomien rakennusohjeiden mukaisesti.

Eläminen sopusoinnussa evoluution kanssa

Luomistyön muistaminen ja järkiluovuuden toteuttaminen omassa elämässään johtaa synkronisoitumiseen evoluution kanssa. Kun sielu elää osana täydellistä sielua, ei se voi olla koskaan perillä tai valmis, mutta samaan aikaan se silti on jo täydellinen – juuri sellaisena kuin se on.

Täydellisen sielun defenssit ohjaavat sitä noudattamaan evoluution tuomaa, vuodenaikoihin sidottua elintapaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tästä eteenpäin sielu syntyy, kasvaa, kukoistaa ja kuolee joka vuosi. Sielun maallinen ja taivaallinen minä ovat kuin maapallon kaksi napaa, jotka pitävät siitä liikkeessä ja mahdollistavat kaiken tasapainon. Viikoittaiset lepopäivät voivat synkronoitua vaikkapa kuunkiertoihin, ja vuodenaikojen vaihteluihin liittyvät juhlallisuudet voivat kulkea käsi kädessä aurinkovuoden kanssa. Tässä kiertokulussa juhlien koko tai rituaalikaava eivät merkitse mitään, vaan pääidea on itse hiljentyä kunnioittamaan perimmäistä totuutta, täydellistä sielua ja evoluutiota. Kun sielu elää osana täydellistä sielua ja seuraa vuodenkulkua, menee sielu totuuden tien läpi joka vuosi. Kyllä, se mihin ensin meni aikaa jopa vuosikymmen (ja sitten vain 72 tuntia), tapahtuu nyt koko ajan, joka vuosi. Evoluutio ei koskaan kuole.

• Edellinen
• Seuraava