Ihmismielen strategia on NLP:n määrittelemä termi, jolla tarkoitetaan ihmisen kykyä noudattaa hänelle itselleen ominaista, ja yleensä alitajuista, käyttäytymistapaa jossain tietyssä tilanteessa. Tällainen saadaan aikaiseksi jokin tietty tulos. Aukipurettuna mikä tahansa strategia on lopulta vain sarja mielteitä ja submodaliteetteja (määritelmät 7 ja 8).

 

Määritelmä 44. (Strategiat)

Strategia on sarja mielteitä ja submodaliteetteja, jotka aiheuttavat jonkin tuloksen.

 

Voit ajatella strategiaa metaforisesti vaikkapa pannukakkureseptinä. Valmiisiin pannareihin (tuloksiin) tarvitaan eri raaka-aineita (mielteitä). Vastaavasti jokaista raaka-ainetta tarvitaan tietty määrä ja laatu (submodaliteetit). Kuten pannareiden tekemisessä, myös strategioissa sarjan oikealla järjestyksellä on suuri rooli. Jos lisäät jauhot taikinaan vasta pannaripellin uunista ulosottamisen yhteydessä, ei tulos ole varmasti halutun mukainen.

 

Esimerkki (henkilön x luovuuden strategia)

Henkilö x voisi käyttää omaa persoonallista luovuuttaan esimerkiksi seuraavalla tavalla: i) Sisäinen tunne, ii) järki, iii) sisäinen tunne, iv) luotu kuva, v) ulkoinen tunne. Esimerkin kohdat i)-v) ovat eri mielteitä. Selkokielellä prosessi voisi edetä seuraavasti: Kun henkilö virittää itsensä luovaan tilaan, i) ensin hänelle tulee voimakas sisäinen tunne, ii) sitten järki yrittää hillitä tätä tunnetta omilla perusteluillaan, minkä jälkeen iii) tunne tulee vain voimakkaampana takaisin, ja iv) aiheuttaa vision jostain taiteellisesta kuvasta, mikä puolestaan v) nostaa henkilön ihon kananlihalle. Tällöin tämä kyseinen ihminen ehkä oppisi helposti luottamaan tuohon ihon kananlihalle menemisen tunteeseen ja näin aina kun se tunne tulisi, hän tarttuisi toimeen ja tekisi jotain luovaa.

 

Esimerkki (päätöksentekostrategia)

Toinen esimerkki strategiasta voisi olla vaikkapa jonkin henkilön päätöksenteko-strategia. Pohditaan sellaista strategiaa, jossa henkilö ei puntaroi vaihtoehtoja lainkaan, vaan suoraan valitsee jonkin vaihtoehdon ensituntemuksen perusteella. Tällainen strategia on lyhyt: käytännössä siinä on vain yksi mielle (sisäinen tunne), jonka pohjalta toimitaan. Tällaisen päätöksenteon kriittisessä analysoinnissa voisi pohtia, joutuukohan henkilö ongelmiin elämässään, jos hän valitsee puolisonsa ja ammattinsa tällä tavalla. Toisaalta strategian hienous on sen hyvin vähäinen stressikuorma käyttäjälleen.

 

Ihmisen sielulla on voimassa oleva strategia periaatteessa kaikkeen mitä hän ikinä keksiikään tehdä. Kahvinkeittämiseen on strategia, kuten myös lastenkasvatukseen ja laskujen maksamiseen. Kukaan ei väitä, että nämä strategiat olisivat aina hyviä, tai edes toimivia, mutta ihan aina ne ovat kuitenkin olemassa.

Strategioihin liittyen on mielenkiintoista huomata, että hyvin usein sama henkilö käyttää samaa strategiaa aivan erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi samaa päätöksentekostrategiaa saatetaan käyttää lähes kaikissa tehdyissä päätöksissä, ei vain tärkeissä tai mitättömissä. Tällöin voidaan puhua yleistetystä strategiasta.

Strategian sopivuutta ja soveltumattomuutta on vaikea nähdä arjen aherruksen keskellä. Omaa ajattelua kannattaakin tuoda mahdollisuuksien mukaan tietoiselle tasolle aina silloin tällöin. Aktiivisella asioiden pohtimisella väistää monta neljän ruuhkaa oman elämän autoilussa. Esimerkiksi lastenkasvatuksessa kannattaa muistaa, kuinka erilaiset tarpeet ovat 2-6-vuotiailla sekä 12-16-vuotiailla. Jos vanhemmat käyttävät samaa ankaruutta taaperoihin kuin teini-ikäisiin, on seurauksena todennäköisesti huonon itsetunnon kehittyminen, ja se aiheuttaa lapselle vaikeuksia koko loppuelämän ajan.

 

Yksilösielun päästrategiat

Ihmisen henkisen evoluution kannalta on olemassa muutama strategia, joilla on selvästi merkittävin rooli. Näitä strategioita on yhteensä seitsemän kappaletta ja niitä kutsutaan yksilösielun päästrategioiksi. Ne ovat ihmisen perimmäinen, ja persoonallinen tapa olla olemassa. Yksilösielun päästrategiat ovat:

  1. Tietoisuuden strategia,
  2. Muistin strategia,
  3. Luovuuden strategia,
  4. Tahdon ja persoonan strategia,
  5. Järjen strategia,
  6. Tunteen strategia, ja
  7. Tiedostumattoman mielen strategia.

KET:ssa seitsemää päästrategiaa ovat siis seitsemän sielunosaa, eli jokaisen olemisen mahdollistava täydellinen sielu. Osat vastaavat suoraan myös seitsemää muinaista chakrapistettä. On merkittävää, että myös tiede tunnustaa nämä kaikki eri strategiat ja sielunosat, ja niitä jopa tutkitaan koko ajan lisää. Ainoastaan oppi chakroihin liittyen on ollut epätäydellinen, tai todennäköisemmin se on vääristynyt ajansaatossa. Tässä kirjassa esitetty tapa ajatella ja nimetä chakrat on muutaman vuoden työn tulos, mutta nyt ne on saatu tietoisuuteen sellaisessa muodossa, että ne ovat sekä tieteellisesti oikein ja silti sopusoinnussa esimerkiksi hindulaisuuden oppien kanssa.

Vaikka strategiat voidaan psykologisesti nähdä melko pysyvinä läpi ihmisen elämän, se ei tarkoita, että niin pitäisi olla. Psykologia ei vielä edusta perimmäistä totuutta ja jos ihminen jää sen varaan, ei hän usein pääse edes itseoivallukseen asti. Strategioita voidaan siis muuttaa, ja aivan täysin tietoisestikin. Strategioiden jopa kuuluu muuttua, sillä ihmisen sielun tehtävä on kulkea eteenpäin evoluutiossa, ei pysyä paikoillaan. Muistia käsittelevässä luvussa on esimerkki siitä, miten koko muistamisen strategian voi oppia uudestaan. Tällöin muistia koskevat uskomukset ja identiteettikäsitykset muut-tuvat automaattisesti. Jos sellaista sattumanvaraisesti ihmiselle rakentunutta muistikapasiteettia kutsuisi hänen luonnolliseksi muistikseen, voisi tätä uutta ja parempaa tapaa muistaa asioita kutsua jopa täydelliseksi muistiksi. Täydelliseksi tämän muististrategian tekee se, että muistipalatsin avulla voi muistaa lähes rajatta mitä tahansa.

 

Kokonaisvaltainen tahdon määritelmä

Tässä vaiheessa kirjaa meillä on vihdoinkin kasassa ainekset tahdon kokonaisvaltaiseen määritelmään. Samalla voidaan muuten huomata käyneen toteen, että tahdosta on tullut hyvin pitkälle sama asia kuin yksilösielu. Päästrategiat nimittäin tuovat kaikki sielun seitsemän osaa osaksi tahdontasoa. Päästrategioiden lisäksi tahtoon laskettiin jo aiemmin kuuluvaksi yksilöllisyys lajittelujärjestelmän kautta sekä eri ryhmien vaikutus eri kontekstien kautta. Muodostetaan jälleen uusi tahdon määritelmä.

 

Määritelmä 45. (Tahdon ja persoonan ”paras” määritelmä)

Ihmisen tahto ja persoona koostuu i) hänen persoonallisesta lajittelujärjestelmästä, ii) niistä eri ryhmien konteksteista, joissa ihminen on tietoisesti tai tietämättään mukana, sekä iii) hänen seitsemästä päästrategiasta, joita hän toteuttaa sielunosissaan.

 

Koska tahto on kirkastunut sielussamme, jopa tullen sieluksemme, on tietoisuuden valo saanut suuren työn jo melkein valmiiksi. Jos tulikaste on edennyt edes suurin piirtein johdatuksen mukaisesti, ovat ihmisen arki, ystävät ja jopa perhe mahdollisesti muuttunut näiden vuosien aikana. Tulikasteen päätöstä kuvaa hyvin sielun syttyminen.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).