Symbolit, tietoisuus ja alitajunta

Symboleiden kielessä on monta tasoa. Oletko koskaan miettinyt mikä on kirjain ”A”? Sehän on vain symboli, jossa on kulman merkki, ja jonka sivuja yhdistää jana. Samalla tavalla voidaan käydä läpi kaikki aakkoset ja huomata miten ne on luotu pelkkiä janoja ja kaaria käyttäen. Toiseksi meillä on olemassa foneettiset aakkoset, eli lausuntaohjeet.¹⁹⁷ Kolmanneksi meillä on olemassa omat symbolinsa myös numeroille, ja yleisimmin numerojärjestelmistä on käytössä kymmenjärjestelmä, jossa tyhjää tarkoittavaa symbolia, eli nollaa (0) käytetään apuna ilmaisemaan tasalukuja, kuten kymmenen, sata, tuhat jne. Näin voidaan todeta, että symbolien kieli on läsnä kaikilla kolmella tietoisuudenlajilla, eli kirjaimilla, lausunnalla ja numeroilla.

¹⁹⁷ Foneettisia aakkosia käytetään kielissä, joissa lausunta ja kirjoitusasu ovat erilaisia. Huomio on tässä siksi, että esimerkiksi suomenkielessä sekä lausunta että kirjoitusasu ovat samanlaisia. Tämä on kuitenkin hyvin harvinaista. 

Ihmiskunnan yleinen tietoisuus ja jokaisen yksilön tietoinen mieli käyttävät symboleiden kieltä hahmottaakseen abstrakteja asioita. Tiedemaailmassa symbolit, kuten ääretön (∞), nolla (0), pii (π), ja Neperin luku (e) ovat hyvin arkipäiväisiä. Näitä kaikkia symboleita yhdistää kuitenkin yksi eräs merkittävä asia – kukaan ei voi koskaan piirtää ja kuvata niitä täydellisesti näkyviin kokonaan. Kaikkien yllä mainittujen symboleiden todellinen rakenne on nimittäin äärettömän pitkä ketju desimaaleja, ja siksi niitä on pakko merkitä symbolilla, jotta ne voi edes osittain ymmärtää ja ottaa tietoisen käsittelyn alle. Näin symbolit toimivat kuin majakanvaloina tieteen syvien vesien äärellä.

Tietoisuuden lisäksi symboleita esiintyy erityisesti tiedostumattoman mielen eri tasoilla. Periaatteessa mitä abstraktimpaan tietoon käydään käsiksi, sen merkittävämmän roolin symbolien kieli saa. Monet psykologit (esim. Freud, Jung, sekä Milton Erickson) ovat olleet sitä mieltä, että symbolien kieli on ihmismielen ymmärryksen ja kommunikoinnin syvin taso. Esimerkiksi Freudin teorian mukaan uni pukee sanomansa symbolien muotoon, jotta se pääsisi tietoisen mielen torjunnan läpi (Jung ym., 1991, 27). Jung ajattelee puolestaan näin: ”Ihminen ei näe kaikessa rationaalisuudessaan ja tehokkuudessaan tosiasiaa, että häntä määräävät ’voimat’, jotka eivät ole hänen hallinnassaan. Hänen jumalansa ja demoninsa eivät ole kadonneet mihinkään, ne ovat vain saaneet uudet nimet. Ne saattavat hänet levottomuuden, epämääräisten pelkojen valtaan, psyykkisiin vaikeuksiin, lääkkeiden, alkoholin, tupakan ja ruoan himoon – ja mitä erilaisimpiin neurooseihin.”

Jung on onnistunut tiivistämään sen pääsanoman yhteen kappaleeseen, jota on yritetty paikoin avata ja selittää tässäkin kirjassa, useaan otteeseen. Kuten tämä kirja, ei Jungkaan väitä keksineensä mitään uutta. Hän vain yksinkertaisesti yrittää mallintaa ja selittää aina olleita asioita sekä nimetä niitä paremmin vastaamaan perimmäistä totuutta ja todellisuutta, tässä ajassa. Uusi, juuri tälle aikakaudelle ominainen sanoittaminen antaa nykyajan ihmiselle helpompaa tarttumapintaa asioihin. On helpompi ymmärtää, että puhutaan ihmisen sisäisistä asioista, kun käytetään termejä tietoisuus ja alitajunta, kuin että käytettäisiin 2000 vuotta vanhoja termejä taivas ja maa. Molemmat sanaparit tarkoittavat täsmälleen samaa asiaa henkisen kasvun kontekstissa (ja pyhissä kirjoissa).

Milton Erickson käytti lähes Jeesuksen tarinoihin verrattavissa olevia metaforia ja vertauskuvia, kun hän hoiti ja paransi potilaitaan. Tarinan mukaan erään pahasti alkoholisoituneen miehen tytär oli ottanut Ericksoniin yhteyttä ja kysynyt, miten Erickson onnistui parantamaan hänen isänsä, kun alkoholismi oli jatkunut jo vuosikausia, eikä mikään ollut aiemmin auttanut. Erickson kertoi vain, että heidän tapaamisessaan hän oli kehottanut miestä käymään seuraavana päivänä kyseisen kaupungin kasvitieteellisessä puutarhassa ja etsimään sieltä erään tietyn kaktuslajin silmiensä eteen. Kun kaktus sitten löytyisi, Erickson ohjeisti miestä pohtimaan hyvin tarkasti, että miksi juuri tuo kaktuslaji pystyy olemaan nauttimatta nesteitä jopa vuosikausia ja se voi erinomaisesti. Erickson oli käyttänyt sanoja: ”Mieti tätä asiaa, mieti sitä hyvin tarkkaan, hyvin, hyvin tarkkaan.” Ilmeisesti mies oli asiaa miettinyt, ja samalla parantunut alkoholismista. Miehen tytär otti Ericksoniin yhteyttä, koska hän oli asiasta niin kiitollinen – hän oli saanut isänsä takaisin, ja hänen lapsensa olivat saaneet ukin takaisin.

Sekä psykologiassa että pyhien kirjojen tarinoissa symbolien kieli toimii salakavalasti kuin käärme, mutta viattomasti kuin kyyhkynen. Jossain vaiheessa matkaa nämä kaksi upeaa eläintä – käärme ja kyyhkynen – yhdistyvät. Niiden liittoa voisi kuvata lentävällä lohikäärmeellä, joka tulta syöksemällä pitää loitolla kaikki tietämättömät mielet, mutta samalla se puhdistaa jokaisen totuutta etsivän sielun.

Symbolit avaavat olevaa ja olematonta

Symbolien kieltä käytetään hahmottamaan kaikkia kolmea tietoisuuden lajia – kirjaimia, lausuntaa ja numeroita. Nämä ovat KET:n olevainen osa (oikea puoli). Tämän lisäksi symbolien kieltä käytetään kuvaamaan niitä asioita, joita ei muuten voisi lainkaan kuvata – näin sen avulla voi ymmärtää olemattomia asioita (KET:n vasen puoli). Yhdessä nämä kaksi totuutta, elämän käyttämä tietoinen olevaisuus ja tiedon käyttämä olemattomuus, auttavat sielua saavuttamaan oivalluksen kaikesta ja ei mistään, eli KET:sta.

Kun yksilösielu etenee totuuden tien ensimmäiseen kasteeseen, ja kohtaa vesikasteessa puhtaan alkutiedon maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta, loksahtavat symbolit oikein päin kuin itsestään. Vasta tämän kokemuksen jälkeen kaikki pyhät kirjat aukaisevat niiden salatun kielensä (salatajunnan kielensä), eikä lukijan oma ego enää tunge sielun ja hengen väliin. Monet tähän asti tutuilta tuntuneet termit kääntyvät päälaelleen ja siksi niiden merkitykset aukeavat (vrt. kuva 48).

• Edellinen
• Seuraava