Tahtojen taistelu – oma vai kaikille sama totuus
- Tietoja
- Kategoria: Totuudentalon verkkokirja Totuudentalon verkkokirja
- Julkaistu: 06.11.2017 06.11.2017
Järjentasolla voi saavuttaa kuuluisan itseoivalluksen, mutta vasta tahdon tasolla voi saavuttaa seuraavan valaistumisasteen. Itseoivalluksen kokenut sielu on juovuksissa elämästä ja sen ihanuudesta. Itseoivalluksessa ihminen ymmärtää, että kaikki asiat ovat todella hänelle mahdollisia tässä elämässä. Sielu ja mieli aukeavat elämälle itselleen. Tässä vaiheessa sielu ei kuitenkaan vielä kykene toteuttamaan puhettaan käyttäytymisen tasolla asti, vaan ihanat ajatukset johtavat pian takaisin elinkeinoajatteluun ja oman edun tavoitteluun. Yleensä tässä vaiheessa omiin mielipiteisiin uskotaan myös niin lujaa ja sokeasti, ettei muiden ihmisten mielipiteillä näytä olevan mitään virkaa. Teot kuitenkin paljastavat, että ihmisen sielunlaivaa ohjaa oma, itsekäs tahto. Paha puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää, eikä hyvä puu pahaa hedelmää, niin se vain on.
Tahdon tason perisynti on juuri se, mikä on järjen tason voimavara: ”Minä Olen”. Niin kauan, kuin ihminen pyrkii itse olemaan haluamansalainen, hän samalla kääntää selkänsä perimmäiselle totuudelle. Näin ihminen joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan todellisuuden, ettei hän olekaan se, joka on, vaan että on olemassa jotain häntä suurempaa ja kokonaisvaltaisempaa – se kaikille sama ”Minä”, joka ”On” meissä kaikissa ja meidän kaikkien kautta.
Kun tämä ajatus alkaa tulla läpi sydämestä ja sielusta, sielu irrottautuu rahalähtöisestä ajattelusta ja suuntaa kaiken tarmonsa uuden ajan ihmettelyyn. Tässä vaiheessa asiat, kuten äärettömyys, ajattomuus, valo ja valonnopeus, mustat aukot, pii ja kultainen leikkaus ja luomistyö nousevat ihmisen mieleen oivallusten sarjana. Samaan aikaan ihmisen mielessä alkaa juosta hänen elämänfilminauhansa. Filminauha palauttaa mieleen yllättäviä oivalluksia lapsuus- ja nuoruusajoista, jolloin ihminen saa uutena aikana tarvitsemiaan uusia voimavaroja kuin tilauksesta. Nämä oivallukset ovat sielun lahja menneisyydestä hänelle itselleen.
Oivallusten ja erilaisten muistojen alettua olisi hyvä, jos ihminen voisi vetäytyä hetkeksi pois yhteiskunnan rattaista. Tässä vaiheessa ihmisestä tulee hetkellisesti lapsenkaltainen ihmettelijä, ja mitä lähemmäksi mielen nollatilaa päästään, sen vaikeampaa on huolehtia edes normaaleista arjen askareista. Tällä kaikella on kuitenkin selkeä tarkoitus uudessa ajassa. Prosessin tarkoitus on itsekkään tahdon kuolema, ja siinä samassa uudelleensyntymä totuudessa. Se on tahdontason päätepiste, uuden ajan tarkoitus.
