Taivaallisen minän herääminen

Kirjan seuraava määritelmä on mentaalisen minän ja itsen kuoleman sekä tahdon kanta-ajatusten muuttumisen seuraus. Kun henkinen evoluutio on johtanut mielestä sydämen aukeamiseen, ja sen jälkeen tietoisuuden avartumiseen, on tahdon kuoleman kautta sielun mahdollista herätä henkiin.⁴¹

⁴¹ Kun esimerkiksi Jeesus puhuu kuolleita hautaavista kuolleista, hän tarkoittaa kuolleilla ihmisiä, joiden sielu ei ole vielä herännyt eläväksi.

Määritelmä 21. (Totuuden kohtaaminen, Sielun herääminen; Vesikaste; Maallinen ja taivaallinen minä)

Kun ihmisen persoonallinen tahto on hetkellisesti kuollut, hänen kanta-ajatuksensa muuttuneet, ja jos KET niin suo, tapahtuu henkisessä evoluutiossa sielun siirtyminen seuraavalle kehitysasteelle. Tästä tapahtumasta käytetään nimitystä totuuden kohtaaminen ja sielun herääminen. Tästä tapahtumasta voidaan käyttää myös nimitystä pieni sisäinen rauha⁴² ja vesikaste.⁴³ Sielun heräämisen jälkeen ihmisen tiedostumaton mieli ei enää hyökkää muita ihmisiä tai häntä itseään vastaan, vaan päinvastoin auttaa ihmistä hänen tietoisessa pyrkimyksessään totuuteen.⁴⁴ Totuuden kohtaamisen merkkinä on ihmisen Jumalalta, perimmäisestä totuudesta ja KET:sta saama ilmoitus, tieto/alkutieto ja ymmärrys maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta.⁴⁵ Pieni sisäinen rauha saavutetaan yksinäisyydessä koettujen oivallusten kautta, sekä lopulta vain ja ainoastaan täydellisen sielun ja KET:n puhtaasta armosta.

Maallinen minä tarkoittaa ihmisen yksilösielua siltä osin, kun se totuuden kohtaamisen jälkeen edelleen toimii tiedostumattoman mielensä ja oman persoonallisen tahtonsa alaisuudessa.⁴⁶ Maallista minää ohjaava keskus sijaitsee sen kehossa, suolistossa ja sisäelimissä. Tämän vuoksi se on itsekäs, eläimenkaltainen ja taikauskoon taipuvainen. Vastaavasti taivaallinen minä tarkoittaa valtaosin tietoiseen mieleen puhkeavaa tavoitteellista ihanneminää, eli täydellistä sielua. Taivaallinen minä on yksilösielun potentiaali, joka sielun ymmärryksen lisääntyessä houkuttelee tätä puhdistumaan maallisuudestaan.⁴⁷ Taivaallinen minä kuvaa ensisijaisesti KET:n ulkoreunoja ja maallinen minä sen sisäosia.⁴⁸

⁴² Tätä käytetään esim. islamissa. Pienempi pyhä sota, eli pienempi jihad tarkoittaa juuri vesikasteen aikaa, ja tämä on sen päätöspiste.

⁴³ Tämä on sama kuin Hengen silmän aukeaminen (symboli vasen silmä ja luku 2).

⁴⁴ Pyhät kirjat puhuvat tässä yhteydessä johdatuksesta, tai totuuden hengen tulemisesta ihmiseen.

⁴⁵ Koska ihminen tuntee tässä vaiheessa KET:n vasemman puolen, eli hengen silmän, voidaan sanoa, että ihminen tuntee Jumalan silmästä silmään.

⁴⁶ Tieteellisemmin sanottuna maallinen minä on mm. luonnonvalinnan ja kasvattajiensa ohjeistuksen, eli yliminän summa, jonka perusvoimavarana elämässä on itsekkyys, eli oma fyysinen ja henkinen säilyminen.

⁴⁷ Tämä viittaa tulikasteen aikaan, ja esim. Kuolleenmeren kirjakääröissä puhutaan johdatuksen ja eksytyksen hengestä.

⁴⁸ Koska vasen puoli on egyptiläisittäin kuvattuna Isä-Jumala Nun puoli, ja Nu on siis Alkuvesi, tämä antaa täydellisen selityksen sillä, mitä tarkoittaa uudelleensyntyä Vedestä ja Hengestä. (vrt. Johannes 3) Taivaallinen minä on siis esimerkiksi kaikki Nooan kolme poikaa (3 kastetta).

Maallinen ja taivaallinen minä eivät missään nimessä ole uusia keksintöjä, vaan tämä parivaljakko on kuvattuna oikeastaan kaikissa ihmiskunnan pyhissä kirjoissa. Maallinen minä ja taivaallinen minä pareja pyhissä kirjoissa ovat esimerkiksi Arjuna ja Krishna (Bhagavad Gita), Johannes Kastaja ja Jeesus Kristus (Raamattu), Anubis ja Horus (Kuolleiden kirja), sekä Siddhartha Gautama ja Buddha (buddhalaisuus).

Yhdellä lauseella sanottuna totuuden tien ensimmäinen vaihe, eli tie totuuden kohtaamiseen ja sielun heräämiseen, on uskon ja luottamuksen aikaan. Siinä mitataan lopulta ihmisen uskallusta heittäytyä totuuden ja Jumalan johdatuksen varaan luopuen kaikesta – omaisuudestaan, ystävistään, suvustaan, … , kaikesta.

KET:n määritelmänkin mukaan totuus ei ole oikeastaan koskaan yksinkertainen, vaan aina kaksitahoinen (siksi nimi ”kaksi totuutta”). Tämän vuoksi totuuden tien ensimmäinen kastevaihe voidaan symbolisesti kuvata myös käännetyssä järjestyksessä. Tällaiseen tapaan olen törmännyt esimerkiksi ruusuristiläisten parissa. Tässä tavassa totuuden tie alkaa pyhän hengen kohtaamisella (symbolinen pyhä henki), jatkuu ihmisen maallisen minän itseoivalluksella (symbolinen poika) ja tulikasteella, sekä lopulta huipentuu aurinkovihkimykseen ja todelliseen vesikasteeseen (symbolinen isä), eli uudelleensyntymään vedestä ja hengestä.

Totuuden tien ensimmäinen kastevaihe on siis mahdollista kuvata hyvin monella eri tavalla, eri konteksteissa. Pääasia on oikeastaan se, että konteksti on niin sanottu pitävä todistus, eli että se sisältää kuvauksen ja esimerkin perille itseoivallukseen, pimeään yöhön ja kuolemaan, sekä valaistumiseen, sielun uudelleenrakentamiseen ja suureen rauhaan asti. Jos näin ei ole, ei kontekstia seuraamalla voi kulkea totuuden tien läpi. Tällä hetkellä esimerkiksi psykologian mikään suuntaus ei sisällä kuvausta koko totuuden tiestä, ja näin ollen ne henkisen evoluution konteksteina ovat vajavaisia.

Vaikka totuuden kohtaaminen ja sielun herääminen kuulostavatkin lähes maagisilta, tajunnanräjäyttäviltä kokemuksilta, mitä ne tietysti ovatkin, eivät ne silti ole sama asia kuin lopullinen valaistuminen. Totuudessa onkin määrätty, että vesikaste antaa ihmiselle uuden mahdollisuuden, kuin puhtaan pöydän (vrt. tabula rasa), jonka jälkeen ihmisellä on noin 1260 päivää aikaa ”todistaa” olevansa kirkastumisen arvoinen. Vesikaste itsessään toimii oikeastaan vain lähtöpisteenä totuuden tielle, ja sen väistämätön seuraus on tulikasteen alkaminen.

Totuuden kohtaamisessa saavutettu sisäinen rauhantila kestää siis 3-4 vuotta, jonka aikana ihmisen tulee avata oma sielun silmänsä, eli tulla täydelliseksi sieluksi. Jos ihminen ei toteuta tehtäväänsä, otetaan häneltä määräajan kuluttua hänen saamansa alkutieto pois. Tieto perustuu nimittäin ennen varsinaista valaistumista vain profetointiin, eli se on hyvin intuitiivista ja persoonan sävyttämää tiedostumatonta ymmärrystä. Tämän vuoksi tiedolla on määräaika – kuin koeaika (eli tulikaste). Jos sielun silmä ei aukene ihmisessä määräaikana, tulee hänen aloittaa totuuden tie kokonaan alusta, tai odottaa seuraavaan elämään, jolloin hän aloittaa totuuden tien alusta joka tapauksessa. On valitettavaa, kuinka monet hengelliset opettajat ovat jääneet tässä vaiheessa kiinni omaan sisäiseen väärään profeettaansa. Väärät profeetat korostavat heidän omaa rooliansa ja näin he opettavat omia ajatuksiaan maailman kansoille, ei siis totuutta itseään.

Mikä lopulta siis erottaa henkisesti heränneen kanavoijan, parantajan ja opettajan todellisesta profeetasta? Vastus on vesikaste, eli yllä oleva määritelmä. Todellisen vesikasteen kokenut ja totuuden hengen osakseen saanut sielu ei ole enää kunniaa tai rahaa vailla tekemästään työstä, eikä hänellä ole enää ”omaa” nimeä. Seuraava kysymys on sitten luonnollisesti se, että mikä erottaa profeetan ja lopullisesti kirkastuneen Jumalan lapsen toisistaan? Vastaus on tulikaste, eli alla oleva määritelmä.

Määritelmä 22. (Suuri sota; Pyhä sota; Tulikaste) 

Yksinäisyyden kautta saavutetun perimmäisen totuuden kohtaamisen jälkeen profeetta palautetaan yhteiskunnan sosiaalisten suhteiden keskelle valheiden viidakkoon. Samaan aikaan ihmisen järkitaso palaa tuhkaksi hänen seuratessa uutta opastaan, taivaallista minää. Tätä 3-4 vuoden aikakautta⁵⁰ voidaan kuvata termein suuri sota, pyhä sota ja tulikaste, sillä niin tuskallinen ja vaikea ajanjakso se on. Tulikasteen ideana on säilyttää vesikasteessa saavutettu yksilösielun puhtaus, itsekuri, armo ja totuus, sekä täydellisen sielun tasapaino. Koko tulikasteen ajan sielun maallinen minä pyrkii rakentamaan samaa vanhaa itseään uudestaan ja taivaallinen minä pyrkii rakentamaan sielua täydellisen sielun kaltaiseksi. Yksilösielu käydään tulikasteessa läpi yhteensä seitsemän kertaa, jokainen sielunosa kerrallaan.⁵¹

⁵⁰ vrt. Ilmestyskirja 11:3. Tässä vaiheessa Totuuden tietä kaksi todistajaa ovat Taivaallinen ja Maallinen minä. 

⁵¹ Tulikasteen ainoa lohtu on se, että sillä on alku ja loppu. Tämä ymmärrys on sama asia kuin armolahja toivo, eli nimenomaan tulikasteen ajan armonlahja. 

Jokainen perimmäisen totuuden kohdannut ihminen on jo jossain määrin myös tulessa kastettu, sillä kuten sanottu, jo ensimmäisessä totuuden tien vaiheessa on kaikki vaiheet. Tulessa karaistettu sielu on kaikessa loistossaan Jumalan kuva. Sielun sisäiseen matkaan kuuluu tässä vaiheessa tuntea myös ihmiskasvojen erityispiirteet ja toimintaperiaatteet. Tämä on luonnollinen tapa oppia tuntemaan Jumalan kasvot, joiden kuva ihmisen kasvot ovat. Tämän vuoksi voidaan tulikasteen jälkeen todeta ihmisen tuntevan Jumalan kasvoista kasvoihin. Jumalan kasvoihin palataan muutaman luvun jälkeen.

Kun ihminen on saanut vesikasteessa hengen silmän ja tulikasteessa sielun silmän, tulee hän ohjatusti yhdistämään nämä silmät totuuden tien kolmannessa vaiheessa. Hengen ja sielun silmien yhdistymistä kutsutaan kaikkinäkeväksi silmäksi. Vaikka ihminen totuuden tien aikana luulee jo useita kertoja vastaanottaneensa kaikkinäkevän silmän, tulee todellinen kaikkinäkevä silmä hänelle vasta tien ”kolmantena päivänä”, jolloin symbolisesti noustaan kuolleista. Ennen kolmatta päivää on kuitenkin oltava toinen päivä, josta kirjan seuraava osa kertoo.

• Edellinen
• Seuraava