Tietoisuus on avain taivaiden valtakuntaan. Taivaiden porttia voidaan jo kolkutella ajattelemalla, että vapaa tahto on kaikesta tahtomisesta vapaa tahto. Tiedostaminen voidaan nähdä lopulta itsensä kieltämisenä ja jopa tuhoamisena – oman elämänsä kadottamisena (vrt. Markus 8:35). Tietoisuus on kuin suuri valo, joka vyöryy pimeyteen paljastaen synkkiä tunteita ja huonoja käyttäytymismalleja. Seuraavaksi liian lähelle aurinkoa lentävät ajatukset, kuten rajoittavat uskomukset, kasvattajilta opitut maalliset arvot ja oma puutteellinen, jopa sattumanvaraisesti luotu käsitys itsestä, eli identiteetti. Tämän kaiken seurauksena ihmisen muisti alkaa tuottaa piilotettuja muistoja ja pelkoja, jotka ovat kaikki tallentuneet niin sanottuun elämänfilminauhaan (eli ihmisen omaan yksilö-sieluun). Tietoisuus itsestä – erityisesti kaikista vastenmielisimmistäkin asioista – aiheuttaa kuitenkin kaiken kärsimyksen ja epätoivon jälkeen sen viimeisen vapautuksen – vapaa tahto syntyy puhtaaseen sieluun.

Tietoisuudella on vain yksi perimmäinen tehtävä: palauttaa ihminen ”tehdasasetuksiin”, eli Jumalan kuvaksi, täydelliseksi sieluksi. Tällöin ihmisellä todella on vapaa tahto, joka automaattisesti tähtää hyvyyteen ja rauhaan, sekä luonnonlakien mukaiseen elämään. Tässä vaiheessa ihminen muistaa luomistyön ja osaa siksi luoda elinympäristöään ja itseään vastuullisesti. Tätä potentiaalia silmällä pitäen ihmiselle on alun perin annettu käsiin koko planeetta, sen eläimet ja kasvit. Ihmisen tulee käyttäytyä sen mukaisesti kuin mihin hänet on luotu, sillä hänen sydämensä ja lopulta koko sielunsa punnitaan joka tapauksessa tämän tarkoituksen mukaan. Sydäntä ei punnita sen mukaan, mikä on ihmisen ymmärrys tai tietoisuusaste, vaan sen mukaan, mikä on perimmäinen totuus ja jumalallinen järjestys (KET).

Jotta tietoisuus voisi tehdä ihmisen kokonaan vapaaksi, täytyy ihmisen ensin ymmärtää olevansa vankilassa. Jotta liika ylpeys saadaan karsittua pois totuudelle aukeavasta mielestä, on tätä tietoisuuden omaksumista kuvattu esimerkiksi Danten Jumalaisessa näytelmässä seuraavin sanoin: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää.” Matka Taivaiden valtakuntaan johtaa siis Helvetin läpi – kumpaakaan ei voi olla olemassa ilman, että myös toinen on olemassa. Ja kuten arvata saattaa, palkinto ei tule ennen kuin suuri työ on tehty.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest
Don't have an account yet? Register Now!

Sign in to your account

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).