Tietoisuuden kehittyminen ja kehittäminen

Tietoisuuden kehittyminen on osa ihmiskunnan evoluutiota. Ilmeisesti tietoisuus, sekä sen tuoma kyky sanalliseen (ja numerolliseen) kommunikointiin ovat aivojemme tuoreimpien osien tulosta. Kirjan ensimmäisessä luvussa esitelty henkinen evoluutio tarkoittaa käytännössä ihmisen tietoisuusasteen kohoamista. Lähtötilanteena on täysin tiedostumaton mieli, joka pitää periaatteessa esimerkiksi eläinkuntaa ”nukkuvassa” mielentilassaan. Seuraavaksi esiteltiin, miten ihmiset nousivat tunnetasolle ja siitä eteenpäin järjenaikaan. Kun henkisen evoluution rappusia noustaan kohti symbolista taivasta, saavutaan jossain vaiheessa tietoisuuden porteille, ja viimeistään tuossa vaiheessa myös tämän kirjan tämä kyseinen luku tulee ajankohtaiseksi. Määritelmä 15 näyttää meille, miten jokaisessa ihmisessä aukenevat henkisen evoluution tasot jo aivan pienenä lapsena. Tuossa vaiheessa ihminen ei mitenkään voi olla valmis olemaan vastuussa omasta sielun rakentamisestaan, ja siksi totuuden tien kautta se sama työ on tehtävä uudestaan. Ensin on vanhat virheelliset rakenteet kuitenkin purettava, ja vasta sitten – totuuden perusjalkaa käyttäen – on uuden rakennuksen aika nousta. Lapsena tähän meni aikaa kuusi vuotta, eikä se todennäköisesti paljon sen nopeampaa tapahdu aikuisenakaan.

Tietoisuuden kehittyminen ei siis ole mikään hetkessä saavutettava valaistumis-kokemus, vaan pikemminkin vuosia kestävä suuri työ. Esimerkiksi Buddhan sanotaan saavuttaneen sen kuudessa vuodessa luovuttuaan kaikesta maallisesta. Jeesuksen kohdalla kerrotaan vuosien mittaisesta valmistautumisesta (ikävuodet 12–30), ja sen jälkeen noin kolmen vuoden aikajaksosta. Jo nämä kaksi esimerkkiä riittävät kertomaan meille, että kyseessä on normaalille tuloksia heti odottavalle mielelle pitkä ja vaativa prosessi. Ehkä tärkein ja eniten toivoa tuova tiedonjyvänen on kuitenkin se, että tämä prosessi on oikeasti totta ja olemassa. Se on niin tärkeä, että sen kuvaus löytyy jokaisesta pyhästä kirjasta, vain eri kirjaimia, numeroita ja lausuntaa käyttäen. Nämä kolme kulttuurista riippuvaa työkalua ovatkin tietoisuuden kehittymisen ensimmäinen vaihe. Ilman kirjaimia, numeroita ja lausuntaa tietoisuutta ei olisi olemassakaan.

Aistit tuovat raakadatan sisään, tietoisuus antaa sanat käsitellä sitä

Tietoisuus alkaa täysin automaattisella vaiheella, joka on aistikokemus. Ihminen nimittäin kuvaa ja käsittää kaiken viittä aistiansa käyttäen (näkö, kuulo, tunto, haju ja maku). Tämä tarkoittaa sitä, että yhtään sanaa tai edes ajatusta ei voi olla olemassa ilman sitä edeltänyttä aistikokemusta. Jotta aistikokemuksia voidaan käsitellä sisäisesti, on työkaluina muisti, luovuus, ajatukset ja tunteet. Ja jotta aistikokemuksia voidaan käsitellä ulkoisesti, on työkaluina elekieli, sekä varsinkin tietoisuuteen liitettävä puhuttu ja kirjoitettu kieli. Sillä ei ole merkitystä, onko tietoisuuden muoto sisäinen, ajatuksissa oleva, vai ulkoisesti viestitty: aistikokemus on niiden molempien perusta.⁹³

⁹³ Vrt. kirjan alusta määritelmä 7, liite 1, sekä aivan normaali puhe tai mikä tahansa teksti.

Esimerkki (ulkoinen ja sisäinen aistikokemus)

”Eräänä päivänä, kun olen vanhalla koulullani, potkaisen näkemäni mustavalkoisen jalkapallon näkemääni koulun tiiliseinään, kuulen siitä kuuluvan äänen ja tunnen oloni hyväksi.”

Kun yllä oleva kuvaus tapahtui, koin useita aistikokemuksia yhtäaikaa, enkä olisi mitenkään voinut toimia ilman aistejani. Sama toimii sisäisesti. Kun muodostan tietoisen ajatuksen, jossa ”potkaisen mustavalkoisella jalkapallolla seinään”, luon ajatuksissani kuvan. Tämä kuva on kaikilla ihmisillä erilainen, mutta se on aina tietyissä rajoissa (rajat ovat liitteessä 1). Minulla ajatuskuva muodostuu hieman alaviistoon keskelle, ja noin metrin päähän minusta. Näen mustavalkoisen jalkapallon ja näen itseni potkaisemassa sitä. Potkaisen palloa kohti tiiliseinää vanhan kouluni pihalla. Pallon osuessa seinään siitä kuuluu selvä ääni, ja minulla on hyvä mieli.

Yllä olevasta esimerkistä havaitaan, että vaikka aistikokemus muuttuu ulkoisesta sisäiseksi, kuvausta ei voisi tehdä ilman aistittavaa informaatiota. Voin siis kokea saman tapahtuman ensin ulkoisesti, ja sitten sisäisesti, mutta aina käyttäen aistikanavia. Ulkoisen ja sisäisen kokemuksen lisäksi voin vielä kirjoittaa tämän saman ajatuksen ylös paperille: ”Potkaisen mustavalkoisella jalkapallolla seinään.” Vaikka nyt en enää edes itse koe tätä tapahtumaa, voin silti kuvata sitä edelleen käyttäen visuaalista aistikanavaa, eli aivan normaalia näköaistia. Olisi mahdotonta esimerkiksi tietää pallon olevan mustavalkoinen tai edes pallonmuotoinen, jos en näkisi sitä mieleni silmin.

Tässä kannattaa myös huomata, miten ”väärä profeetta” on jättänyt sanan ”tiili” pois sanan ”seinä” edestä, ja myöskään ääntä tai tunnetta ei kuvauksessa mainita. Kyseessä on melko tavallinen yksilösielussa tapahtuva informaation poisjättäminen. Näin persoonallinen tietoisuus eroaa perimmäisestä totuudesta. Pääasia on kuitenkin se, että kuvaamme kaiken tietoisuuteen tulevan viiden aistimme avulla, ja että jos haluamme kuvata kokemiamme tai keksimiämme tapahtumia myös muille ihmisille, tarvitsemme siihen kirjaimia, numeroita ja lausuntaa.

• Edellinen
• Seuraava