Tietoisuuden suhde muihin sielunosiin

Tietoisuudella on siis yksi merkittävä tavoite: kasvaminen. Termi ”hän, joka kasvaa” on Raamatusta tutun Jeesuksen isän, Joosefin, nimen suora käännös. Ja jos vielä hieman enemmän muistelemme Raamatun tuttuja lauseita, voimme palauttaa mieleen kohdan (Johannes 3:30-31): ”Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista.” Tämä on kuin suoraan taivaallisen minän ja maallisen minän (eli Johanneksen ja Jeesuksen) välistä vuoropuhelua. Tulikasteen aikana tietoisuus kasvaa aivan konkreettisesti ihmisen sielussa, kun hän tulee tietoiseksi sielunosista ja oppii niiden todellisen tarkoituksen ja käyttöohjeet. Alla olevassa taulukossa 11 on kuvattu lyhyesti tietoisuuden suhde ja rooli kaikkiin muihin sielunosiin nähden.

Tietoisuuden pelikenttänä toimii pääsääntöisesti ihmisen yksilösielu. Tässä vaiheessa lukijan tulisi olla sielun rakenteesta jo hyvinkin perillä, sekä varsinkin siihen liittyvästä symbolista Jumalan kasvot, jotka vähän aikaa sitten kirkastettiin. Tietoisuuden pelikenttään liittyy myös kirjan alussa ollut määritelmä tietoisuuden ilmenemisestä. 

Taulukko 11. Tietoisuuden suhde muihin sielunosiin

Määritelmä 15. (Tietoisuuden ilmeneminen)

Yksilösielun tietoisuus ilmenee kahdessa osassa. Ensimmäistä osaa kutsutaan pienemmäksi tietoisuudeksi (myös sisäinen, eli yksilön tietoisuus) ja siihen kuuluvat muisti, luovuus, järki ja tunne. Pienempi tietoisuus kehittyy ihmiselle elinkuukausien 10-72 välillä. Tietoisuuden toista osaa kutsutaan suuremmaksi tietoisuudeksi (myös ulkoinen, eli ryhmän) ja siihen kuuluvat mm. hienomotoriikka, sosiaalisen äly, ajantaju, moraalinen ajattelu, logiikka, suunnittelukyky, tilan hahmotus ja kokonaisvaltainen ajattelu. Suurempi tietoisuus kehittyy ihmiselle pääsääntöisesti elinkuukausien 72-216 välillä, mutta se jatkuu myös tästä eteenpäin, aina niin kauan kuin ihminen omaa yksilösieluaan kehittää. Suuremman tietoisuuden eräs siirtymävaihe sijoittuu elinkuukausien 144-156 väliin, jolloin lapsella alkaa murrosikä. Tällöin yksilösielussa heräävät sukupuolivietti sekä varsinkin sosiaaliset tunteet, kuten häpeä.

Nyt uusin silmin voidaan huomata, että pienemmäksi tietoisuudeksi on kutsuttu juuri Jumalan kasvojen tiedostumatonta rakentumista, joka jokaisessa ihmisessä tapahtuu ensimmäisten elinvuosien aikana. Jumalan kasvojen kirkastuminen ei kuitenkaan vielä riitä lopulliseen valaistumiseen (muutenhan tämä kirja olisi jo päättynyt edelliseen kappaleeseen), vaan kasvojen jälkeen on aika käydä suuremman tietoisuuden kimppuun. Määritelmässä siihen luetaan kuuluviksi muun muassa hienomotoriikka, sosiaalisen äly, ajantaju, moraalinen ajattelu, logiikka, suunnittelukyky, tilan hahmotus ja kokonaisvaltainen ajattelu, ja nämä ovatkin niitä tietoisuuden lajeja, joihin tämän luvun seuraavassa osiossa syvennytään. 

Hengentasolla (tieto ja elämä) tietoisuus liittyy lähinnä tietoon ja sen tietoiseen heijastamiseen omassa elämässä. Taivas on siis kuin tiedon koti, ja maa on kuin elämän koti, vaikka lopulta myös tieto ja elämä ovat toisistaan erottamattomat. Tästä jaottelusta saattaa muodostua sellainen kuva, että tietoisuuden tehtävä on tappaa koko tiedostumaton mieli, mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus. Kyseessä on pikemminkin suureen sisäiseen rauhaan pääseminen kuin jatkuva loputon sota. Tämä jalo päämäärä on kuvattu symbolien kielellä kaikissa pyhissä kirjoissa sekä monissa hieroglyfisissä kirjoituksissa (kuva 28).

Kuva 11. Horus ratsastaa mustalla sialla⁹² (Budge, 1904)

⁹² Toisin sanottuna taivaallinen minä ratsastaa ja hallitsee maallista minää. Sama symboliikka on läsnä, kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin, eli taivaallinen minä ratsastaa ratsuista nöyrimmällä ja vähäarvoisimmalla suuren rauhan kaupunkiin.

Käydään lyhyesti läpi kuvan 28 todellinen tarkoitus: totuuden tien kautta ihmisen on mahdollista saavuttaa ensin valkoinen kruunu ja sitten vielä punainen kruunu. Kruunut symboloivat kahta kastevaihetta: vesikastetta ja tulikastetta. Lopulta ne yhdistyvät niin sanotuksi isäntien isännän tai kuninkaitten kuninkaan kaksoiskruunuksi, jolloin henkilöllä on valta niin taivaissa (tietoisuudessa) kuin maan päällä (tiedostumattomuudessa). Tällöin ihmisen käsissä on suuri voima, eli tieto ja totuus, joita symboloi kuvassa keihäs. Tällöin myös alitajunnan tasot, järki ja tunne, saadaan vihdoin tietoiseen hallintaan. Lyhyesti ja ehkä hieman tylystikin sanottuna tämä prosessi erottaa tietoisen ihmisen eläimistä ja taikauskovaisista.

Mitä heikommin ihminen tuntee ja tiedostaa tämän prosessin, sitä lähempänä ihmisen tietoisuus on eläinten tietoisuusastetta ja taikauskoista maailmankuvaa. Ilman tietoisuutta tiedostumattomuudestaan ihminen on kahlittu alitajuiseen vankilaansa, jossa hän juoksee kehää aistinautintojen ja eläimellisten viettien ohjaamana, vain vanhemmilta opitut vääristyneet moraalikäsitykset oman valheellisen ja harhaisen identiteettinsä tukena. Ei ihme, että tätä tilannetta on kuvattu muun muassa symbolin ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti” avulla (Ilmestyskirja 17:5). Lähtökohta ei ehkä ole kaunis, mutta se on silti reilu, eli kaikille yksilösieluille sama.

• Edellinen
• Seuraava