Tietoisuus, sen rakenne ja ilmeneminen

Eräs hyvä ajatusleikki, jota jokaisen ihmisen kannattaa jossain vaiheessa kokeilla, on nimeltään ”mikä erottaa ihmisen ja eläimen”. Vertailukohdaksi voidaan valita vaikkapa lehmä. Tällöin ryhdytään pohtimaan, mikä ihmisen ja lehmän erottaa toisistaan. Voit vaikka miettiä, onko lehmällä nälkä, haluaako se lisääntyä tai kaipaako se turvaa. Mieti myös, onko lehmällä perustunteita, kuten onni, suru, viha ja pelko. Onko lehmällä muistia? Osaako se luovuuttaan hyödyntäen yrittää vaikkapa paeta aidatusta alueesta eri tavoin? Osaako lehmä yhdistellä asioita toisiinsa, onko sillä sosiaalista älykkyyttä, jota väistämättä tarvitaan lauman kasassa pysymiseen? Kun pohdit näitä asioita yhä syvemmin, tulet huomaaman, ettei ihmisen ja lehmän olemuksessa olekaan merkittävästi eroavaisuuksia. Missä se ero sitten oikein on? Se on tietoisuusasteessa.

Määritelmä 6. (Tietoisuus; Tiedostumattomuus; Tietoisuusaste)

Tietoisuus on ihmisen yksilösielu siltä osin, kuin se on ihmisen itsensä kuvailtavissa ja ymmärrettävissä hänelle itselleen. Tietoisessa mielessä on käynnissä jatkuva vuoropuhelu, jossa luovuustaso pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan ja muistitaso pyrkii hillitsemään tätä tarkoitusta. Näitä kahta tasoa sovittelee yhteen niiden välissä tietoisen minän taso. Tietoisuus sijaitsee ihmismielessä, minkä vuoksi mieli liitetään ihmisen sielunosaksi ja näinollen mieli ja sielu ovat toisistaan erottamattomat.

Tiedostumattomuus on ihmisen yksilösielu siltä osin, kun se ei ole ihmisen itse kuvailtavissa ja ymmärrettävissä. Tiedostumattomassa mielessä on käynnissä jatkuva vuoropuhelu, jossa tunnetaso pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan ja järkitaso pyrkii hillitsemään tätä tarkoitusta. Näitä kahta tasoa sovittelee yhteen niiden välissä tiedostumattoman minän taso. Tiedostumattomuus sijaitsee ihmiskehossa, minkä vuoksi keho liitetään ihmisen sielunosaksi ja näinollen keho ja sielu ovat toisistaan erottamattomat.

Ihmisen yksilösielun tietoisuusaste vaihtelee välillä 0 – 100 %. Nolla on täysin tiedostumaton mieli, kuten valtaosalla eläimistä on. Sata puolestaan viittaa valaistuneen ihmisen rukouksessa hetkellisesti saavuttamaan tilaan, jossa hän täydellisen sielun kautta ymmärtää itsestään ja ihmiskunnasta sekä maailmankaikkeudesta ja syvyydestä mitä tahansa. Täyden tietoisuuden tila on ykseys Jumalan kanssa. Mitä lähempänä mieli on tiedostumattomuutta, sen huonommin se osaa käyttää tietoisuuden kieltä, eli lukuja, kirjaimia, lausuntaa ja symboleja. Näiden sijaan tiedostumaton mieli kommunikoi pelkästään tiedostumattoman kehonkielen kautta.

Huomautuksena voidaan todeta, että valaistunut ihminen on normaalissa päivätietoisuudessa vain 50-prosenttisesti tietoinen. Tietoisuuden ja tiedostumattoman mielen liiton kautta hän kuitenkin hallitsee myös tiedostumatonta mieltään. Näin ollen tämä hallinta, tai rauhanomainen yhteistyö, koskee 100 prosenttia yksilösielusta (ja jopa maailmansielusta). Toinen huomautus voisi olla, että näiden määritelmien mukaan sielu yhdistää ihmisen mielen ja kehon, eli ajatuksen ja solun. Tämähän onkin nykytieteissä evoluution perusta. Johtopäätöksenä voisi todeta, että koska mieli ja keho, eli ajatus ja solu ovat yksilösielussa yhtä, myös evoluutio todistaa itse asiassa juuri näiden määritelmien puolesta.

Seuraavaksi määritellään ne työkalut, joita jokainen ihminen kulttuuristaan tai mistään muista yksilöllisistä tekijöistään riippumatta käyttää apunaan lisätäkseen tietoisuuttaan. Kyse on aistikanavista ja aistien käyttämisestä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä.

Määritelmä 7. (Aistit, aistikanavat, miellejärjestelmät, mielteet)

Ihmisellä on viisi ulkoista ja sisäistä aistia, jotka ovat: näkö, kuulo, tunne, haju ja maku. Sisäiset (yksilölliset) aistit toimivat ihmisen keinoina havainnoida itseään ja ympäristöään nykyhetkessä. Ulkoiset (ryhmä) aistit toimivat nykyhetken lisäksi ihmisen keinona havainnoida itseään ja ympäristöään menneessä ja tulevassa ajassa ajatusten avulla. Miellejärjestelmä on NLP-malli, jonka mukaan ihminen ensin käyttää aistejaan ulkoisesti ja näin kerää haluttua informaatiota itselleen, ja tämän jälkeen hän uudelleenesittelee juuri keräämänsä tiedon itselleen oman sisäisen maailman mukaisella tavalla.¹⁶ Myös tässä sisäisessä uudelleenesityksessä käytetään apuna aisteja ja aistikanavia.

Ihmisen pääaistikanavaksi kutsutaan sitä aistia, jota hän kaikista eniten käyttää sekä sisäisessä tarkkailussaan että puhutussa kielessään. Pääaistikanava on myös sama asia kuin ihmisen johtava miellejärjestelmä. Yleisimmät pääaistikanavat¹⁷ ovat näkö, tunne ja kuulo, sekä harvinaisemmat pääaistikanavat ovat haju ja maku.

¹⁶ Tämä uudelleenesittely on eräs syy siihen, miksi yksilösielu ei ole vielä täydellinen sielu. Yksilösielu vääristää, yleistää, poisjättää ja lisää informaatiota perimmäiseen totuuteen.

¹⁷ Tässä ”yleisimmät” -sanalle toimii perusteluna se, että ihmisen silmien liike heijastaa vain näitä kolmea aistikanavaa, eli visuaalista, auditiivista ja kinesteettistä. Lähteeksi kelpaa mikä tahansa NLP-kirja.

Miellejärjestelmää voi käyttää sekä todellisiin muistoihin, kuten edellisiin syntymäpäiviin tai täysin keksittyihin tulevaisuuden asioihin, kuten juttelen hiiren kanssa Jupiterin pyörremyrskyn sisällä. Ihminen käyttää omaa miellejärjestelmäänsä kaikkeen, mitä hän ikinä tekeekään - esimerkiksi muistiin, luovuuteen, unelmointiin, pelkäämiseen ja ongelmanratkaisuun. Käydään seuraavaksi läpi eri miellejärjestelmät.

• Visuaalinen miellejärjestelmä: Tämän avulla ihminen luo kaikki sisäiset ajatuskuvat, visualisoi asioita, unelmoi, fantasioi jne. Kun palautat mieleesi jonkin hienon maiseman vaellusreissulta tai kuvittelet itseäsi uudessa puvussa, käytät visuaalista miellejärjestelmää.
• Auditiivinen miellejärjestelmä: Tämä järjestelmä mahdollistaa ihmiselle esimerkiksi läheisten ihmisten äänien palauttamisen mieleen ja sisäisen musiikin soittamisen. Auditiivinen miellejärjestelmä mahdollistaa sinulle myös oman sisäisen keskustelusi ja periaatteessa mitä tahansa mielen sisäisesti teetkin, kunhan siihen liittyy olemassa olevia tai kuviteltuja ääniä.
• Kinesteettinen miellejärjestelmä: Tämä järjestelmä saa voimansa ulkoisista ja sisäisistä tuntemuksista ja emootioista. Siihen liittyy myös kehon kosketuksen aistiminen sekä koko kehon tietoisuus yleensäkin. Myös tasapainoaisti lasketaan kuuluvaksi kinesteettiseen järjestelmään. Jos henkilö vaikkapa kuvittelee koskettavan merenpintaa tai palauttaa mieleen jonkin oikein hyvältä tuntuneen asian, tuolloin käytetään aivan varmasti tätä miellejärjestelmää.18
• Olfaktorinen miellejärjestelmä: Tämä koostuu kaikista sinun aistimistasi hajuista ja tuoksuista tai muistisi tai luovuuden kautta mieleesi palauttamista tai keksimistäsi hajuista ja tuoksuista.
• Gustatorinen miellejärjestelmä: Tämä koostuu kaikista mahdollisista makuaistimuk-sistasi, olivatpa ne sitten todellisia muistoja, tässä hetkessä tapahtuvia kokemuksia tai tulevaisuuteen sijoitettua kuvittelua.

Aistit siis liittyvät suoraan ja välillisesti ihmisen tietoisuuteen sekä esimerkiksi ajantajuun. Seuraavan määritelmän avulla opitaan, miten jokainen ajatus rakentuu. Koska ihmisen yksilösielu koostuu hänen kaikista ajatuksistaan, on tämän sielun läpikotaisin tuntemiseksi ymmärrettävä myös jokaisen ajatuksen komponentit, eli rakenneosat. Nämä niin sanotut submodaliteetit ovat kuin ajatusten todellisia alkulukuja – jokainen ajatus koostuu niistä ja niiden yhdistelmistä, mutta erityisesti vain niistä.¹⁹

¹⁸ Huomautus: joskus olfaktorinen ja gustatorinen miellejärjestelmä lasketaan osaksi kinesteettistä miellejärjestelmää.

¹⁹ Tarkoittaa, että kuten jokainen luku voidaan palauttaa alkulukuhajotelmaksi, niin vastaavasti jokainen ajatus voidaan palauttaa submodaliteettihajotelmaksi.

Määritelmä 8. (Submodaliteetit)

Uskomuksia (ja usein ajatuksia) voidaan konkreettisesti kuvata käyttämällä viittä aistia. NLP:ssä tätä kuvaustapaa nimitetään submodaliteeteiksi. Submodaliteetti on ajatuksen rakenneosa. Submodaliteettien tehtävä on kuvata ja ilmentää jokaista ajatusta sopivaksi ihmisen viidelle aistille. (O’Connor, 2001)

Submodaliteetit perustuvat sellaiseen huomioon, että jokainen ihminen rakentaa ja mieltää omat ajatuksensa tietyllä, persoonallisella tavalla. On hyvin epätodennäköistä, että kaksi ihmistä loisi täsmälleen samanlaisen ajatuksen vaikkapa koiranpennusta. Vaikka he ajattelisivat samaa koiraa, heiden tapansa rakentaa ajatus submodaliteettien avulla olisi erilainen. Käytännön tasolla submodaliteetit ovat ajatuskohtaisia vastauksia erilaisiin aisteja koskeviin kysymyksiin. Näihin kysymyksiin vastaaminen ja vastausten muuttaminen omassa mielessä tahdon voimalla, on eräs yksinkertaisimmista mielenhallintatekniikoista. Liitteessä 1 on esitelty yleisimpiä submodaliteetteja, joiden avulla omien ajatusten mallintaminen ja tarkkailu on mahdollista aloittaa.

Esimerkki (käytännön esimerkki submodaliteeteista)

• Jos esimerkiksi ajattelisin syöväni jäätelöä, voisin luoda ajatuksen, jossa näen omin silmin piteleväni jäätelöä kädessäni. Kun ajatuksissa jokin asia koetaan ”omin silmin”, omassa kehossa läsnä, sanotaan ihmisen olevan assosioitunut. Kuva sijoittuu suoraan eteeni, ehkä noin metrin päähän. Kuva on mustavalkoinen, ovaalin muotoinen pysäytyskuva, ja melko kirkas ja terävä. Ajatukseen liittyen kuulen hieman tuulen ääntä, ja tunnen onnellisuutta ja sellaista pientä jännitystä. Voin jo maistaa makea pehmiksen maun. Tämä ajatus on kuvattu kuvassa 6, vasemmalla puolella.

Kuva 7. Vasen: Assosioitunut ajatus jäätelöstä. Oikea: Dissosioitunut ajatus jäätelöstä.

• Saman ajatuksen voisi eri ihminen rakentaa täysin eri tavalla. Hänelle voisi olla luonnollisempaa ajatuksissaan nähdä itsensä syömässä jäätelöä. Kun ajatuksissa jokin asia koetaan ”itsensä ulkopuolella”, kuin pois omasta kehosta, sanotaan ihmisen olevan dissosioitunut. Ajatuskuva voisi olla vaikkapa viiden metrin päässä, ja se voisi olla sumea ja mustavalkoinen pysäytyskuva. Kuva olisi neliön muotoinen ja sillä olisi selvät reunukset. Yleensä dissosioituneeseen ajatukseen liittyy vähemmän tunteita, ja sovitaan, ettei tähän ajatukseen liity edes ääniä. Jostain syystä joku lapsuuden tuoksu siihen kuitenkin liittyy. Ajatus on kuvattu kuvassa 6, oikealla puolella.

Vaikka se tuntuisi loogiselta, eivät nämä ajatusten rakenneosat ole kuitenkaan vielä syvin taso, josta käsin tietoisuus alkaa hahmottua. Jotta tietoisuuteen liittyvät aistit ja aistikanavat voisi ymmärtää, täytyy ensin ymmärtää kaiken tietoisen kommunikoinnin mahdollistava käsite ”Sana” sekä kaiken tiedostumattoman kommunikoinnin mahdollistava käsite ”Ele”.

Määritelmä 9. (Sana, tietoisuuden kieli)

Sana on konsepti, jossa yhdistyvät erottamattomasti 1) luvut, 2) kirjaimet ja 3) lausunta. Sanalla on vielä neljäskin ulottuvuus, joka on nimeltään salattu.²⁰ Termillä salattu viitataan metaforisen järjestelmän ja symbolien kielen ymmärrykseen ja sen tietoiseen tai tiedostumattomaan käyttämiseen kommunikoinnissa. Sanan kautta, ja erityisesti vain sanan kautta on mahdollista antaa nimi tai jokin muu merkitys mille tahansa yksittäiselle ajatukselle tai useammasta ajatuksesta koostuvalle kokonaisuudelle.²¹

²⁰ Egyptin hieroglyfeillä tämä salattu kirjoitetaan ”amen/amon”. Sana tarkoittaa myös erään jumalan nimeä, joka on yksi kahdeksasta Nun arkin jumalista. Näihin jumaliin pohjautui myös KET:n määritelmä.

²¹ Määritelmän lähteenä on myös Kabbalan pyhä kirja Sefer Yetzirah, eli Luomisen kirja, sekä jossain määrin antiikin seitsemän vapaata taidetta ja tiedettä. Määritelmä toimii selittäjänä Johanneksen evankeliumin alulle, jossa puhutaan mystisestä symbolista ”sana”. Kun nämä kaksi ”sanaa” ymmärtää samana asiana, on Johanneksen kirjaama ”määritelmä” helppo todistaa oikeaksi, eli totuudeksi. Myös Johannes kuvaa KET:aa kaikissa opetuksissaan.

Sana tai sanallinen viestintä on tietoisuuden kieli ja sitä käytetään, tai ainakin tulkitaan, lähinnä mielessä. Sanallisen viestinnän idea on saattaa ajatuksia tietoiseen muotoon, eli itselle (ja muille) tiedostettavaksi. Tämän periaatteen vuoksi ensimmäinen tunteiden hallinnan oppitunti onkin usein ”sanoittaa tunteita”, jolloin tietoisen ymmärryksen kautta jokin pelko tai mielipaha voidaan helpommin tietoisesti hyväksyä ja saada hallintaan.

Määritelmän mukaan numerot, kirjaimet ja lausunta ovat toisistaan erottamattomat. Tämä tarkoittaa, ettei ole olemassa kirjainta ilman, että sillä olisi myös numeroarvo ja äänne, jolla se lausutaan. Myöskään tietoinen²² lausunta ei ole mahdollista ilman kirjaimia (myös esim. hieroglyfit ovat kirjaimia), joita lausua. Ei myöskään voi olla toista kirjainta ilman, että jo ensimmäinen kirjain olisi olemassa, ja siksi myös luvut ovat erottamattomasti yhteydessä kirjaimiin.

²² ”tietoinen” siksi, että voihan ihminen esim. matkia lehmää ”ammumalla”, mutta tosin tämäkin viesti yhdistetään lehmään eikä esimerkiksi koiraan tai saippuaan.

Lähes kaikki valtauskontojen pyhät kirjat on kirjoitettu ”sanan” voimalla. Kun puhdistunut yksilösielu ryhtyy luomaan pyhää tekstiä, on tekstin kirjoittamisprosessi juuri päinvastainen kuin sen tulkitsemisprosessi. Pyhät tekstit on luotu siten, että ensin on ollut vain ketju symboleita, jotka kuvaavat KET:aa. Vasta tämän jälkeen jokaiselle tapahtumapaikalle ja henkilöille on annettu nimet, joissa yhdistyvät tarinan juoni ja siihen liittyvät sanojen synonyymit sekä mahdolliset sanojen numeroarvolliset tai lausunta-arvolliset vastaavuudet (esim. Jafet = 490 = 7 x 70 = 7 silmää; Son = Sun, Water = Father = Feather). Lopulta, kun pyhä käsikirjoitus on valmis, tulee sen kirjoittaja elämään tarinan toteen tuomalla vastaavat ihmisten ja tapahtumapaikkojen nimet myös tähän fyysiseen elämään. Vasta tämä tekee tarinasta ”totta”.²³

²³ Tämän vuoksi Jaakob saa ns. nebty-nimekseen ”Israel” tulikasteessaan painiessaan enkelin kanssa ja vastaavasti myöhemmin tämä sama nimi on annettu kokonaiselle kansakunnalle. Samasta syystä esimerkiksi Egypti, Jerusalem, Nasaret tai Betlehem ei tule ensisijaisesti ymmärtää fyysisenä paikkana, vaan mentaalisena konseptina, eli ”sanana”.

Määritelmä 10. (Ele, tiedostumattomuuden kieli)

Tietoisemman sanallisen viestinnän vastakohdaksi nousee ele, eli tiedostumattoman mielen käyttämä elekieli. Elekieli (myös ei-sanallinen viestintä, kehonkieli) on kehon viestintää, joka ei perustu sanojen merkityksiin. Elekieltä ovat muun muassa katseet, silmäkontakti ja silmien liike, tunnetiloja ilmaisevat ilmeet, käsien eleet ja muut eleet, kosketukset, liikkeet ja vartalon asennot sekä myös äänensävyt, puheen nopeus ja puheen voimakkuus. Eräs elekielen osa on ihmisen pukeutumistyyli, joka viestii ainakin henkilön kulttuurista, mielialasta, itseluottamuksesta, mielenkiinnonkohteista, iästä, auktoriteetista sekä uskomuksista ja arvoista.²⁴ Elekieli jakaantuu ulkoiseen elekieleen (ryhmä), kuten käsien ja silmien liikkeet, jolloin sillä viestitään pääasiassa muille ihmisille, sekä sisäiseen elekieleen (yksilö), kuten tunteiden aiheuttamat lämpöaallot ja kivuntunne, jolloin sillä viestitään vain itselle.

²⁴ Pukeutumisen vaikutuksesta lähteenä esimerkiksi Baumgartner, Jennifer (2012).

Koska elekieli on tiedostumattoman mielen kieli, se myös viestii pääsääntöisesti toisten ihmisten tiedostumattomien mielten kanssa. Kun ihminen kertoo puhuvansa totta, mutta samalla osoittaa päänsä liikkeillä elekielellä juuri päinvastaista, tulee kuulijoille helposti epätietoinen olo. Monestikaan ihmiset eivät ymmärrä, mistä on kyse, mutta heidän intuitionsa kertoo jonkin olevan pielessä. Se on elekielen voima: ainoastaan perinpohjaiset sosio- ja psykopaatit kykenevät käyttämään elekieltään esimerkiksi valehtelun tukena. Tällainen kyky ei ole kuitenkaan opeteltua, vaan siihen voi kasvaa samalla tavalla kuin hyvyyteenkin. Sekä hyvän että pahan kautta voi oppia hallitsemaan ja tulkitsemaan sekä omaa että muiden ihmisten elekieltä.

Kuten KET:ssa havainnollistetaan, liittyy elekieleen yksilön lisäksi myös ryhmän sovellus. Ryhmälliseen elekieleen kuuluvat muun muassa muoti-ilmiöt, saman joukkueen pelikaverin pepulle taputtamiset, keskisormella viestiminen liikenteessä, sekä kaikki muut kollektiiviset eleet. Kollektiivisten eleiden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä jossakin eri kulttuureissa samat eleet saattavat tarkoittaa jopa vastakohtaisia asioita. Näin on esimerkiksi pään puistelun kanssa, jossain se tarkoittaa kieltoa, eli ei-sanaa, kun taas jossain päin sillä halutaan tukea myötäilyä ja kyllä-sanaa.

Ajatusten ja niiden rakenteiden jälkeen on tärkeää ryhtyä pohtimaan tietoisuutemme mahdollisuuksia hallita tätä KET:n esittämää kokonaisuutta. Ensimmäinen merkittävä konsepti tähän liittyen on ihmisen oma tahto.

• Edellinen
• Seuraava