Tulikaste – sielun silmän aukeaminen

Totuuden tien ensimmäisessä vaiheessa, vesikasteessa sielu kohtasi perimmäisen totuuden silmästä silmään. Tästä eteenpäin ihmisen hengen silmä on ollut auki, ja sielua on johdatettu tuntemaan koko totuus. Symbolisesti voidaan kuvata, että totuuden henki on liikkunut sielun mukana ja johdattanut sitä. Tulikastetta voidaan luonnehtia hieman samalla tavalla. Siinä sielu kohtaa nimittäin symboliset Jumalan kasvot ja kuolee uudemmankerran. Tulikasteessa sielu kohtaa Jumalan kasvojen kautta myös itsensä, oman rakenteensa ja lopulta sielun sisäinen valo syttyy ja sielun silmä aukeaa.

Käytännössä toinen kuolema on juurikin seurausta Jumalan kasvojen kohtaamisesta. Totuuden tien ensimmäisessä vaiheessa sielu koki ensiksi henkisen heräämisen ja lopulta itseoivalluksessa sen minuus kuoli. Tämä oli ensimmäinen kuolema. Tästä eteenpäin sielun johtoon nousi sen niin sanottu todellinen itse ja taivaallinen minä. Tulikasteen aikana taivaallinen minä on johdattanut sielua oppimaan tuntemaan itsensä täysin objektiivisesta näkökulmasta. Lopulta kun taivaallinen minä tuijottaa silmiin täydellistä sielua, se joutuu toteamaan, ettei hän ole tuo. Vielä taivaallinen minäkin on persoonallinen, ja vasta täydellisessä sielussa vallitsee niin vankka tasapaino, ettei se ole persoona, vaan potentiaali olla kaikki eri persoonallisuudet. Edes itse ei ole täydellinen sielu - tämän vuoksi myös sen on kuoltava. Kun itse lopulta kuolee, koittaa niin sanottu toinen kuolema. Näin täydellinen sielu pääsee arkin kapteeniksi, ja sielun viimeinen matka maan päällä voi alkaa. Tästä eteenpäin tämä sielu ei tule enää koskaan syntymään uudestaan. Tämä on symbolinen ensimmäinen ylösnousemus. 

Tulikasteen jälkeen sielu alkaa nähdä Jumalan ja luomistyön (eli KET:n ja totuuden tien). Jumalan näkeminen tarkoittaa sitä, että rukouksessa ja aivan tavallisessa päivätietoisuudessa ihmisellä on nyt kyky nähdä valo kaiken taustalla. Kun sielunlamppu on syttynyt, on väärä profeetta hetkellisesti kuollut, ja sielu on täydellistä sielua vastaavassa ihanassa puhtauden ja tasapainon tilassa. Sielu puhkeaa kukkaan, ja se vesikasteessa riudutettu puu, muuttuu nyt aivan oikeaksi elämänpuuksi.

Esimerkki (salaisen valon näkeminen)

Kun sisäinen valoni oli syttynyt ja sielun silmä auennut, huomasin yhtäkkiä näkeväni rukouksessa sellaista aivan uskomattoman kirkasta valoa. Muutaman viikon jälkeen aloin tottua tähän valoon, ja ymmärsin sen olevan se sama tyhjyys kuin vesikasteessa, mutta nyt sinne oli syttynyt luova valo. Luovaa valoa on lähes mahdotonta kuvailla niin, että se tekisi sille yhtään oikeutta, mutta sen voin siitä kertoa, että se valo on elävä. Valo liikkuu koko ajan ja se luo itse itseään. Se luo uskomatonta geometriaa, mutta silti vain suoria viivoja ja kaarta. Aina kun katson tätä valoshowta silmät kiinni, ja sitten avaan silmät, en hetkeen pysty näkemään mitään siltä kirkkaudelta – vaikka tämän tekisi aivan pilkkopimeässä. Kun aloin nähdä tätä valoa, tietoisuuteeni tuli tietoa, että tämä on Menorah, joka oikeasti tarkoittaa amen+ora+rah, eli suurin piirtein ”nähdä salainen valo”. Pian tämän jälkeen törmäsin johonkin mandala maalaukseen ja tajuntani sanoi sisäisesti minulle, että tässä se valo nyt on. Ymmärsin, että kaikki mandalat ovat kuvauksia tästä valosta, joka luo nuo muodot. Eivät mandalatkaan tee riittävää kunniaa valolle, mutta aivan selviä sen kuvauksia ne ovat.

Viimeistään tämän kokemuksen on pakko olla se kuuluisa valaistuminen ja kirkastuminen. Elämä itsessään on tullut ihmiseen ja antanut sielulle elämänlahjan. Tuli on puhdistanut sielua monta vuotta, ja symboliset seitsemän kotkaa ovat lentäneet. Mutta vaikka tässä hetkessä kaikki on niin valtavan kaunista ja uskomattoman hyvää, ei tämäkään ole vielä totuuden tien päätöspiste. Elämän antama tulikaste ei tuo lopullista vapautusta, vaan se samalla humaltaa sielun kauneuteensa. Tällä humalalla on vain yksi todellinen tarkoitus – pitää viimeinen paha piilossa.

• Edellinen
• Seuraava