♦ Tunne itsesi (elämänfilminauha, eli yksilösielu)

Seuraavaksi totuuden tie vie meidät elokuviin. Tässä näytelmässä improvisoivaa pääosaa esittää itse tien kulkija. Uskon ja luottamuksen jälkeen ihminen on vihdoin valmis vastaanottamaan itsensä juuri sellaisena kuin hän on. Itseään ei voi tuntea, ellei ole oikeasti valmis kohtaamaan myös omaa varjoaan. Totuus sattuu aina todella paljon. Tähän vaiheeseen kuuluvat myös välähdykset menneestä elämästä. Kun ihminen tutkii omaa käyttäytymistään ja omia ajatuksiaan, hän huomaa mieleensä nousevan tilanteita, joissa hän toimi kyseenalaisesti tai muuten erikoisella tavalla. Ehkä myös nuoruuteen ja lapsuuteen liittyviä asioita alkaa muistua mieleen.

Tunne itsesi -teemaan kuuluu, että ihminen kykenee tutkimaan ja työstämään ajatuksiaan. Tällöin hänen tulee tuntea mielen- ja pelonhallintatekniikat sekä erilaisia rukous-, meditaatio ja hypnoositekniikoita. Nämä kaikki tekniikat voi oppia itsekseen, mutta niiden opettelemiseen kuluu aikaa. Itsensä tuntemiseen kuuluu myös mielen eri tasojen tunteminen, joten psykologian ja sen eri sovellusten karttaminen ei tule enää kyseeseen. Tämä on raskasta aikaa, mutta se on jokaisen vain tehtävä. Tämän kirjan tarkoitus on auttaa tässä tehtävässä.

Kun ajatusmaailma ja mielenhallinta kehittyvät, ihminen saa yhä useammin välähdyksiä menneistä tapahtumista. Jossain vaiheessa nämä tapahtumat alkavat näyttäytymään muodossa, joissa ihminen ei enää ole niiden kokija, vaan näkee kaiken ulkopuolisen näkökulmasta. Tässä vaiheessa hän saattaa pystyä aistimaan muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita. Kun tämä kyky kirkastuu edes jossain määrin hallittavaksi, tulee ihmisen elämässä kaikki muuttumaan. Koko henkilökohtainen menneisyys alkaa vaikuttaa hänestä valheelliselta ja hän hahmottaa uuden menneisyyden, jossa nyt on mukana oman näkökulman lisäksi myös muiden ihmisten näkökulma. Tämä on alkua itsekkyyden katoamiselle.

Todellinen itsensä tunteminen on oman henkilökohtaisen historian hahmottamista ja siellä asioiden muuttamista. Kun oman sielun ajatusjonolla jokin asia muuttuu, sen vaikutukset ovat koettavissa heti. Henkilökohtainen aikamatkustaminen omalla ajatusjonolla on eräs hypnoositekniikoiden perusteista, joka tulee jokaisen omaa historiaansa tutkivan hallita.

 

♦ Minä Olen

Itsetuntemuksen huipentuma tapahtuu mielen syvimmillä tasoilla. Syviä tasoja voidaan kuvata muun muassa psykologian termeillä kuten id, yliminä sekä identiteetti, temperamentti ja persoonallisuus. Mielen syvimmillä tasoilla ongelmien ja valheiden löytäminen on vaikeinta ja hitainta, mutta toisaalta myös onnistumisesta seuraava palkinto ja vapautuminen ovat vertaansa vailla. Tähän vaiheeseen totuuden tiellä kuuluu Jumalan nimen ymmärtäminen. Jumalan ensimmäinen nimi on ”minä olen”.

Ihminen on rakentanut koko elämänsä, itsensä ja identiteettinsä käyttämällä termiä ”minä olen”. Kaikki vaikeimmat riidat ja mahtavimmat suosionosoitukset ihminen on kokenut juuri tällä tasolla. Ihminen siis loukkaantuu helposti, kun häntä ivataan identiteettitasolla. Mitä suurempi sisäinen narsisti ihmisen sisällä asuu, sen vaikeampaa on anteeksiantaminen ja elämän jatkaminen identiteettitason loukkauksien jälkeen. Usein juuri narsistiset ihmiset myös osaavat mairitella ja manipuloida muita ihmisiä tämän tason avulla. Ehkä juuri näiden seikkojen vuoksi Mooses opetti käskyissään, ettei tätä Jumalan nimeä saa käyttää väärin. Ehkä tämä on myös syy siihen, ettei heprean, arabian tai hieroglyfien kielestä löydy tavallista olla-verbiä. On siis olemassa kansakuntia, jotka eivät kykene käyttämään tätä nimeä väärin.

Tässä vaiheessa totuuden tiellä ihminen saa ensimmäiset käsityksensä siitä, miten kaikki asiat ovat mahdollisia. Jumalan nimen voima voi ilmaantua esimerkiksi siten, että ihminen kokee olevansa jotain aivan uutta. Ihminen voi herätä joka aamu uutena persoonana, kuten kirjailijana, taikurina, näyttelijänä, yrittäjänä, tiedemiehenä, poliitikkona, elämäntapavalmentajana, alkemistina tai jälleen parantajana tai henkisenä opettajana. Jos ihminen ei tunne Jumalan nimeä, viimeistään tässä vaiheessa portit lyödään kiinni ja ihminen jää kiinni omaan identiteettiinsä, jonka luulee olevan hänen syvin todellisuutensa. Hän ei ole enää sama vanha itsensä, vaan nyt hän on sama uusi itsensä. Ihminen ei ole luonut itseään ikuisen lain mukaan, vaan omien tarkoitusperiensä, eli oman tahtonsa mukaan. Tilannetta voi verrata autonpesuun, jossa auto on pesty vasta ulkoapäin. Tässä vaiheessa auto voi edelleen sisältä olla kuinka likainen tahansa, moottoria ja peräkonttia myöten.

 

♦ Kiellä itsesi (tekojen, ajatusten ja itsensä katuminen)

Itseoivallus ja uskoontuleminen ovat kuin kaksiteräinen miekka. Sitä tarvitaan tiellä etenemiseen, mutta se haluaa niellä ihmisen sielun ja juurruttaa sen väkisin tähän maailmaan. Juurrutus toteutuu yleensä esimerkiksi johonkin tiettyyn uskontoon tai muuhun uskomusjärjestelmään, kuten tieteeseen tai ateismiin kiinnittymällä. Siksi itsensä tuntemisen ja Jumalan nimen tuntemisen jälkeen seuraa vaihe nimeltä itsensä kieltäminen. Jos itsensä tuntee, muttei kiellä, on se sama kuin näkisi rikoksen, muttei ilmiantaisi tekijää. Tällöin ihminen asettaa kätensä perisyntinsä päälle ja jää portille jumiin. Portinvartija ei häntä tunne. Itsensä kieltäminen tarkoittaa kulkemista oman elämänsä alkupisteeseen. Jokainen ajatuksista päivänvaloon kumpuava uskomus on kyseenalaistettava ja tutkittava. Miksi ajattelen näin? Ajattelenko näin oikeasti, vai onko joku opettanut minua ajattelemaan juuri näin? Jos minulla on vihollisia, kuka nämä viholliset on minulle antanut ja miksi he ovat minua vastaan?

Jos sinulla on elämässäsi vihollinen, yritä ymmärtää kuka sinulle antoi tuon vihollisen, siinä on todellinen vihollisesi.

Itsensä kyseenalaistuminen jatkuu pohtimalla, mikä on oikein ja väärin? Onko antiloopin tappava leijona paha? Onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Kuka tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin? Mitä saan syödä ja mitä saan juoda? Niin kauan kuin ihminen itse luulee tietävänsä vastaukset näihin kysymyksiin, ei portinvartija tunne häntä ja ihminen on jumissa juuri tällä portilla. Jos ihminen ei ole aiemmin voinut luopua omaisuudestaan, on hänen hyvin vaikeaa, ellei täysin mahdotonta luopua omasta identiteetistäkään. Omaisuudesta luopuminen on nimittäin paljon helpompaa.

Jos joku haluaa kulkea tämän portin läpi, tulee hänen tarmokkaasti kieltää itsensä joka päivä. Jos tässä vaiheessa elää aktiivisesti osana yhteiskuntaa, on valitettavan todennäköistä, että mielenlujuus alkaa järkkyä ja ihminen voi helposti joutua etsimään apua lääkäriltä tai mielenterveyspalveluista. Usein tien kulkeminen loppuu tähän vaiheeseen, ja se johtaa paluuseen alkupisteeseen. Myös tämän vuoksi ihmisellä täytyy olla aikaa ja tilaa käydä prosessia läpi kaikessa rauhassa, niin kauan kuin se ikinä kestääkin. Jos ihmisellä on yhtään kiire, hän ei voi löytää totuutta ikuisesta levosta.

Jos ihminen alkaa tunnistaa itsessään ajatuksia kuten ”tässä maailmassa on pakko toimia näin”, ”ei ilman rahaa voi kukaan elää”, ”tarvitsen jotain hyödyllistä ja toimivaa” tai ”en voi tehdä näin koska minulla on perhe”, on tämä selvä merkki jumiutumisesta tälle portille. On myös varmaa, ettei tämä ihminen ole vielä kyennyt luopumaan fyysisestä omaisuudestaan. Niin kauan kuin ihminen ajattelee, kuten totuuden tiestä tietämättömät ihmiset ajattelevat, ei hän voi edetä tiellä. Jos näin ei olisi, kaikki ihmiset olisivat jo kulkeneet tien läpi, ja riittäisi, että ihmiset toimisivat siten kuin ovat aina toimineet. Jos ihmisellä ei kuitenkaan ole vielä tietoa maailmankaikkeuden hengellisestä rakenteesta ja ymmärrystä pyhistä kirjoista, ja jos ihminen ei ole vielä valaistunut, on hän jumissa jollakin totuuden tien portilla.

Itsensä tuntemiseen ja kieltämiseen liittyvät erityisen paljon sielunosat nimeltä luovuus ja muisti. Tässä vaiheessa totuuden tietä omaa henkilökohtaista luovuutta ei saa liikaa rajoittaa, vaan kaikki tulee ottaa vastaan sellaisenaan. Jos tekee mieli laulaa tai soittaa, niin sitten sinun todella tulee laulaa tai soittaa. Tanssi, maalaa, piirrä, tai tee mitä ikinä tämä sydämen johdatus sinua kutsuukaan. Luovuus herää myös siksi, että se tulee pehmittämään järjentasoa, jolla hyvin usein on luovuutta rajoittava olemus. Sama pätee muistin kanssa: aivan sama mitä muistoja sinulle alkaa tippua taivaalta, ota ne kiitollisesti ja hyväksyen vastaan. Älä kuitenkaan lopulta kiinnity liikaa omaan luovuuteen tai muistikuviisi. Anna niiden nousta, mutta heti kun ne ovat nousseet riittävästi, siirry seuraavaan vaiheeseen.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).