Tunnetason periytyminen

Kun pohditaan tunteiden hallintaa, nousee pian mieleen kysymys – onko tunne-taso perinnöllinen? Keltikangas-Järvinen toteaa, että temperamentin on tieteellisesti todistettu olevan vahvasti perinnöllinen ja että: ”Geenin olemassaolo ei vielä määrää psyykkistä ominaisuutta, vaan sama geeni vaikuttaa eri ympäristöissä eri tavoin.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 109) Tässä aiheessa tieteellä on niin sanottu poikkitieteellinen ongelma. Jotta tunne-tason perinnöllisyyttä voitaisiin totuudenmukaisesti luonnehtia, tulisi ympäristön ja perimän lisäksi ottaa erityisesti huomioon henkinen perimä. Tässä tarvitaan yhteisymmärrystä neurologian, psykologian ja biologian välille.

Esimerkki (henkinen perimä)

Esimerkkeinä toimivat tilanteet: i) Kun äiti pelkää hämähäkkejä yli kaiken ja aikuiseksi kasvettuaan hänen lapsensakin huomaa pelkäävänsä hämähäkkejä, ei kyseessä ole ympäristö tai perimä, vaan henkinen perimä. Äiti on käyttäytymisellään siirtänyt lapsensa alitajuiseen mieleen pelon. ii) Kun lapsi oppii isänsä käytöksestä tai äidiltään (joka alistuu), että naisia voi kohdella kuinka huonosti tahansa, hän ajautuu todennäköisesti parisuhteissaan nuoruudesta lähtien vaikeuksiin. Tässäkään tilanteessa ei ole kyse ympäristöstä tai perimästä, vaan ensisijaisesti henkisestä perimästä.

Kuten näistä esimerkeistä voidaan päätellä, on lapsen kasvattajilla - kuten vanhemmilla ja muilla perheen jäsenillä, opettajilla, hoitajilla sekä muilla lapsen elämään sen alkuvaiheessa liittyvillä ihmisillä - todella suuri merkitys siihen, millaisen henkisen perimän lapsi saa osakseen. Henkinen perimä on hyvin lähellä järjen-tasoa, eli yliminää, jota tutkitaan lähemmin Järjen yhteydessä.

Kuten todettu, tieteellisessä ajattelutavassa temperamenttia ja siten myös koko tunne-tasoa pidetään lähtökohtaisesti (määritelmän mukaan) hyvin pysyvänä. Historiasta tunnemme kuitenkin miljoonia tapauksia, joissa jokin tapahtuma/suuri muutos on saanut aikaan ihmisen mielen uudelleenkäynnistymisen, jolloin myös hänen syvimmät temperamenttipiirteensä ovat saattaneet muuttua, radikaalistikin (esim. uskoontulokokemukset, pyhimykset, oikean vesikasteen saaneet ja valaistuneet ihmiset). Nyt puhutaan siis uskonnollisista kokemuksista. Olemme pyrkineet tässä käyttämään niistä oikeita termejä, jotta myös tieteellisen ajattelun omaksunut lukija voi käsitellä tätä tietoa yhtä hyvin, kuin vaikkapa Raamatun tai Koraanin henkinen tutkija.

Thomasin ja Chessin mallin yhteydessä puhutaan (Keltikangas-Järvinen, 2004, 228) siitä, miten vauvat syntyvät tietyillä yksilöllisillä käyttäytymistyyleillä varustettuina, aivan samoin kuin he syntyvät tietyillä fyysisillä piirteillä varustettuina. On kuitenkin tehtävä kirkas ero sen suhteen, mikä on perinnöllistä ja mikä ei. Ja erityisesti on ymmärrettävä, ettei perinnöllisyys tai sen vastakohta ole syy käyttäytyä huonosti tai vaikkapa tehdä rikoksia. Vaikka tunne-taso on pääsääntöisesti tiedostumattomuuden peitossa, sitä voi oppia tuntemaan, tulkitsemaan ja jopa ohjaamaan. Myös psykologinen näkemys on: ”Temperamentti ei oikeuta ihmistä käyttäytymään miten tahansa.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 232)

Tässä lyhyessä katsauksessa on huomattu, miten ympäristö, kasvattajat, koulut ja kulttuuri muokkaavat jokaisen ihmisen temperamenttia – täysin hänen tiedostamattaan. Ihmisestä kasvaa tietämättömyyden valossa siis kokonainen persoona, jolla on muun muassa identiteetti. Identiteetin ja ihmisen todellisen, syntyperäisen olemuksen välinen yhdenmukaisuus on todella epätodennäköistä nyky-yhteiskunnassa. Tämä on syy siihen, miksi Jeesus, Buddha, Muhammed, Laotse, Kungfutse ja Krishna ohjaavat vetäytymään määräajaksi yksinäisyyteen. Ihmisen on todella vaikeaa nähdä itsensä ja ympäristönsä totuudenvalossa, jos hän ei astu siitä hetkellisesti ulos. Ihmisen täytyy saada ulkopuolinen näkemys itsestään, elämästään ja ympäristöstään – tästä on kyse ikuisessa Totuuden tiessä.

Vaikka tiede onkin jäänyt toistaiseksi tunteidensa valtaan (ja on kykenemätön tuottamaan toimivia tekniikoita), on jo olemassa paljon erilaisia sovelluksia tunteiden hallitsemiseksi. Tunteita voi esimerkiksi sanoittaa, eli tehdä itselleen tietoisuuteen. Toisaalta ajatusjonon kautta on myös fobioiden poistaminen ja automatisoitujen tunnereaktioiden, eli ankkureiden kumoaminen mahdollista. Ajatuksissaan voi myös rakentaa tunnemyrskysuojan tai vaikkapa elokuvateatterin, jossa omia tunteita on mahdollista turvallisesti käsitellä. Konkreettisia tunteiden hallintatekniikoita käydään läpi kymmenkunta harjoituksessa 4.

Tähän loppuun on syytä korjata yksi suuri harhaluulo: valaistunut ihminen ei ole tunteeton. Valaistunut ihminen kyllä tuntee kaikkia tunteita, mutta koska hän tuntee itsensä ja hallitsee oman tiedostumattoman mielensä - hän ei ole enää tiedostumattomien tunteidensa vanki. Valo, eli tietoisuus vapauttaa ihmisen, ja hän siirtyy pimeästä luonnosta Tietoon. Tunteiden vankina elävälle ihmiselle olisi helpompaa, jos hänen kaikki tunteensa vain poistettaisiin, mutta eheästä ja tasapainoisesta (valaistuneesta) ihmisestä ei puutu mitään, vaan kaikki asiat ovat tietoisuuden piirissä.

• Edellinen
• Seuraava