Ihmisen seitsemän sielun osan lisäksi tunteella on vahva suhde myös hengen tasolle. Hengen taso yhdistää kaikkia ihmiskunnan jäseniä. Se antaa jokaiselle ihmiselle samat mahdollisuudet ja voimavarat kulttuurista, sukupuolesta tai mistään muusta väliaikaisesta ja muuttuvasta tekijästä riippumatta. Hengen tasoa kuvataan kahden Raamatusta tutun käsitteen avulla – tiedon ja elämän (tiedonpuu ja elämänpuu).

 

Elämä eli ulkoinen elinympäristö

Elämä voidaan jakaa ihmisen suhteen kahteen osaan – elämään ihmisen ulkopuolella, jonka osa hän on, ja elämään ihmisen sisällä/iholla, jonka elinympäristö hän on. Elämää ihmisen ulkopuolella heijastava elinympäristö ja siihen kuuluvat ihmiset ovat mukana kehittämässä lapsen, ja miksei aikuisenkin tunne-tasoa. Ehkä hankalampaa on ymmärtää, että myös ihmisen sisäinen elinympäristö on mukana kasvattamassa hänen tunne-tasoaan.

Kuten aiemmin todettiin, ihminen on synnynnäisen temperamenttinsa nojalla tietyssä ulkoisessa ympäristössä enemmän ”kotonaan” kuin jossain toisessa. Liisa Keltikangas-Järvinen puhuu samasta aiheesta: ”Sopeutumisvaikeudet eivät johdu lapsen temperamentista tai ympäristön vaatimuksista, vaan näiden yhteensovittamisesta.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 117) Vain syvällinen itsetuntemus on siis oikea tapa oppia hallitsemaan itseään ja elinympäristöään. Jos elinympäristö ei miellytä, sen voi onneksi muuttaa. Suurempi oivallus on se, että jos oma persoonallisuus ei jostain syystä miellytä, niin onneksi myös sen voi muuttaa. Itsensä muuttaminen on paljon haasteellisempaa, mutta siitä saatava palkkio on pysyvä ja parempi elämänlaatu.

Ympäristö voi olla ihmiselle todella haitallinen. ”Paradoksi on, että ympäristö usein vahvistaa ei-toivottuja temperamenttipiirteitä, myös silloin kun tarkoitus olisi karsia niitä.” (Keltikangas-Järvinen, 2004, 180) Tähän liittyy myös ymmärrys, että usein ympäristö määrittelee sen, pystyykö ujo ihminen kehittämään positiivisen minäkuvan (identiteetin) (Keltikangas-Järvinen, 2004, 197). Kun identiteetin rakentaminen on sidoksissa ulkoiseen ympäristöön ja siten myös muihin ihmisiin, ei tällaisella minäkuvalla ole enää mitään tekemistä totuuden kanssa. Ihminen on alitajuisesti ympäristöään mukaillen luonut itsensä – kuin sattumanvaraisesti. Symbolisesti voidaan sanoa, että jos ihmisen persoona on hänen ”vaatteensa”, on ihmisen ”vaatteet” arvottu sattumanvaraisesti.59

59 Siksi ”vaatteet” pitää riisua ja siksi ”paratiisissa” ei ollut ”vaatteita”. (ks. esim. Luukas 23:34; Anubiksen päätön Imiut Fetish Egyptissä, huom. Anubis on rinnastettavissa päättömään Johannes Kastajaan Raamatussa)

 

Tieto eli sisäinen elinympäristö

Ihmisen sisäinen elinympäristö koostuu mikrobeista, kuten viruksista ja bakteereista. Dokumentissa Suolisto – toiset aivomme (Denjean, 2013) kuvataan, miten suolistossa elävät bakteerit ovat hermostorakenteiden kautta suorassa vaikutussuhteessa ihmisen aivoihin ja siten myös jokapäiväisten päätösten tekemiseen. Tilannetta voisi kuvata, että kuten maapallolla elää paljon ihmisiä ja he pystyvät käyttäytymisellään vaikuttamaan maapallon ekosysteemiin, myös ihmisen sisällä elää paljon mikrobeja, jotka pystyvät käyttäytymisellään vaikuttamaan ihmisen sisäiseen ekosysteemiin.

Ymmärrys ihmisen sisäisestä elinympäristöstä on elinehto sen hallitsemiselle. On esimerkiksi todistettu, että ihmisen ruokailutottumukset määrittävät sen, millainen bakteerikanta suolistossa on. Lihaa pääsääntöisesti nauttivat tarvitsevat paljon kovemman bakteerikannan, kuin pääsääntöisesti kasviksia nauttivat ihmiset. Ihmisen bakteerikannalla on myös yhteys siihen, miten ihmisen hampaat, suu ja iho voivat.

Rakkauden vaikutuskeinot sisäiseen elinympäristöön ovat 1) armollinen, eli eettinen ja terveellinen ravinto, sekä 2) ankarat vedenpaisumukset ja autiomaapaastot. Tämä on syytä ymmärtää tarkasti: nopein ja tehokkain tapa vähentää merkittävästi esimerkiksi syöpäriskiä on paastota muutama päivä säännöllisesti. Vielä parituhatta vuotta sitten oli itsestäänselvää, että paastoaminen oli osa kulttuuria ja ihmisen hyvinvointia – aivan kuten sapatti, eli lepopäiväkin. Olipa kyseessä sitten rauhoittuminen lepoon tai ensin vesikuurilla elimistön puhdistaminen ja sitten paastolla bakteerikannan karsiminen, näitä pyhien kirjojen ohjetekoja ei tehdä vain Jumalaa varten, vaan ensisijaisesti omaa terveyttä varten (esim. Markus 2:27). Lepopäivä (meditaatioineen) ja paastokausi ovat olemassa siksi, että ihmisellä olisi hyvä olla. Tämä on myös 2000-luvulla osoitettu tieteellinen fakta (UCLA, 2011; Dart, 2012-2013; Denjean, 2013).

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).