Aloitetaan uskomuksiin tutustuminen kirjan alussa esitetyn määritelmän avulla. Määritelmän mukaisesti uskomukset toimivat jokaisen ihmisen mielen ja koko sielun rakennuspalikoina, aivan kuten solut toimivat kehon rakennuspalikoina.

 

Määritelmä 4. (Uskomus, ajatus)

Kuten solu on ihmiskehon rakennuspalikka, on uskomus (joskus käytetään ajatus) ihmismielen rakennuspalikka. Uskomus sisältää suoraan havainnoitua, eli kokemuksen kautta hankittua tai muuten opittua tietoa, joka rakentuu neljästä raaka-aineesta: i) muistista, ii) luovuudesta, iii) järjestä sekä iv) tunnetason emootioista. Uskomuksen sisältämä tieto voi olla mitä tahansa olemattomuudesta aina koko maailmankaikkeuteen asti. Uskomus voi olla tosi tai se voi olla epätosi verrattuna perimmäiseen totuuteen, eli todellisuuteen (jonka perusta on kuvattuna KET:na). Uskomus voi muuttua epätodeksi neljällä tavalla. Se voi 1) vääristyä, 2) yleistyä, tai siitä voi 3) jäädä pois asioita, tai siihen voi 4) lisätä uusia asioita. Ihmismielelle on ominaista, että se pitää itse totena kaikkia uskomuksiaan riippumatta siitä, ovatko ne oikeasti totta tai eivät. Uskomukset voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, jotka ovat tietoiset ja tiedostumattomat uskomukset. Lisäksi uskomukset voidaan jakaa ihmisen yksilöllisiin (myös sisäisiin) uskomuksiin sekä ryhmää koskettaviin (myös kollektiivisiin, yhteisöllisiin, sosiaalisiin, ulkoisiin) uskomuksiin.

 

Nopeat esimerkit uskomuksista voisivat olla: henkilökohtainen uskomus: ”en osaa tanssia” ja kollektiivinen uskomus: ”aurinko nousee joka aamu”.

Vuorovaikutustilanteissa, ja erityisesti sisäisissä pohdinnoissa, on tärkeää muistaa, että uskomus on kokijalleen aina totta. Pelkästään tämän asian ymmärtäminen auttaa tulemaan toimeen useimpien ihmisten kanssa. Varmaan lähes jokainen ihminen on elämänsä aikana uskonut sokeasti johonkin asiaan, ja lopulta joutunut toteamaan olleensa väärässä asian kanssa.

Uskomus kehittyy melko salakavalasti. Aluksi se on vain hiljainen mielipide, jonka vahvistamiseksi olemme tietoisesti tai alitajuisesti nähneet vaivaa. Ihminen siis itse kerää uskomustensa tueksi tietoisesti tai tiedostamattomasti todistusaineistoa: tämä on ihmisen luontainen taipumus, jonka avulla hän aina lähtökohtaisesti ruokkii omia uskomuksiaan, olivat ne totta tai eivät.

 

Esimerkki (uskomus ei ole Totuuden mittari)

Osoitetaan yllämainitut kaksi uskomusta epätosiksi.

  • Ihminen, joka ajattelee, ettei osaa tanssia, on yleensä perinyt tämän ajatuksen vanhemmiltaan, tai se pohjautuu johonkin huonoon ja nöyryyttävään kokemukseen lapsuudessa tai nuoruudessa. Uskomuksen haastamiseksi riittää kysymys, kuka oikeastaan määrittelee sen, osaako joku tanssia? Jos minä veivaan lantiotani sattumanvaraisesti ja päätän juuri tämän liikkeen olevan ainoa oikea tanssityyli, silloin mielestäni kukaan muu ei osaa tanssia. Kysymys on siis suhteellinen, ei tosi tai epätosi.
  • Mainittuun kollektiiviseen uskomukseen taas riittää sen osoittaminen, että koska Auringon massa on paljon suurempi kuin Maan, ja tämän vuoksi maapallo kiertää aurinkoa, ei Aurinko koskaan nouse Maahan nähden, vaan Maa pyörähtää itse akselinsa ympäri, ja tästä aiheutuu illuusio ”aurinko nousee”.

Vaikka ihminen selviäisi valheenpaljastuskokeesta uskomustensa voimalla ja on valmis allekirjoittamaan niitä oman maineensa riskeeraten, on ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että useinkaan nämä asiat eivät kuitenkaan ole oikeasti totta. Uskomus ei ole Totuuden mittari, vaan vasta Totuus itse on.

 

Tässä ajassa (2000-luvun alussa) NLP näyttäisi olevan tehokkain keino tutustua uskomusten ihmeelliseen maailmaan. Ohessa jotain NLP-viittauksia suomalaisen NLP-harjoittajan kirjasta (Roos, Trygve: Mitä on NLP?):

”Tällä hetkellä vallalla olevan käsityksen mukaan voimme merkittävästi vaikuttaa omaan kehitykseemme, oppimiseen ja hyvinvointiimme niin halutessamme. Vastuu omasta kehittymisestä, käyttäytymisestä ja kommunikointimme vaikutuksista on itsellämme." "Omien rajoittavien uskomusten löytäminen ja tiedostaminen, sekä niiden muuttaminen on tärkeä askel oman kehityksen tiellä." "Uskomukset ovat ehkä tärkein osatekijä ajatustemme syvärakenteesta. Niihin pohjautuu se, millä tavalla koemme "pintarakenteen" todellisuuden." "Uskomukset ratkaisevat sen, millaisen merkityksen annamme kokemuksillemme ja esimerkiksi millä tavalla motivoidumme asioihin.” 

 

Perususkomukset

Tarkastelemme maailmaa, ihmisiä, asioita ja tapahtumia perususkomustemme kautta. Uskomukset ovat ajatusmalleja ja sääntöjä, jotka vaikuttavat siihen, miten näemme ja koemme asiat, ja miten niihin suhtaudumme. Näemme asiat juuri sellaisina, mihin uskomme. Tällaista uskomuksiin perustuvaa vääristynyttä maailmankuvaa Jeesus kuvaa vuorisaarnassa taloksi, joka on rakennettu hiekan päälle.

Uskomukset ovat koko järjentason perusta ja rakennusaine. Perususkomukset ovat yleistyksiä tai vääristyksiä sellaisista asioista, joilla on henkilölle suuri merkitys. Näihin persoonallisesti tärkeisiin asioihin kuuluvat käsitykset: 

  1. Omasta itsestä yksilönä (millainen olen, eli identiteettitason uskomukset),
  2. Toisista ihmisistä ryhmänä (millaisia ihmiset ovat), sekä
  3. Ihmiselle tärkeistä maailman aiheista (kuinka maailma toimii, mitä voi/ei voi, saa/ei saa, täytyy ja kannattaa tehdä, mitä mistäkin seuraa).

Koska uskomukset ovat ihmisyksilön omia, yleisiä totuuksia, eivät ne useinkaan muutu pelkällä maalaisjärjellä tai omalla harkinnalla – ainakaan ilman oikeita tekniikoita. Oikeastaan ainoa keino muuttaa omia uskomuksiaan on tulla ensin tietoiseksi niistä ja mielenrakenteiden kerroksista. Pelisäännöt tulee tuntea ennen kuin ryhtyy pelaamaan. Koska uskomukset ovat syvästi henkilökohtaisia, niihin sisältyy hyvin usein voimakas tunnelataus. Kaikkein lujimmassa olevat uskomukset ovat syntyneet henkilökohtaisten kokemusten kautta, eli voisi sanoa: elämällä ja kokemalla.

Vastaavasti kirjoista ja opettajilta opittu tieto syntyy kielen kautta ja opiskelemalla. Kun kirjoista opittu tieto törmää ristiriitatilanteessa uskomukseen, on valitettavan usein tilanne se, että uskomus voittaa – ihminen alitajuisesti päättää olla huomioimatta uutta, uskomuksensa kanssa ristiriitaista tietoa. Näin siis saattaa tapahtua, vaikka kyseessä olisi aivan uskomaton valhe. Uskomuksen tunnistaa esimerkiksi sanoista "näinhän se on aina ollut" tai "minä nyt vain olen sellainen".

 

Uskomusten suhde muihin mielentasoihin

Kun uskomus murtuu kokonaan tai vaihtuu toiseen, muuttuvat kaikki alemmat mielentasot automaattisesti. Neurologiset tasot (Dilts, Robert: Logical Levels of Change Model, NLP) sijoittaa uskomusten tason alapuolelle muun muassa osaamisen ja käyttäytymisen tasot. Kun uskomus muuttuu, ei erikseen tarvitse muuttaa uskomukseen liittyvää osaamista tai käyttäytymistä, vaan ne muuttuvat itsestään. Tilannetta havainnollistetaan usein myös käyttäen syyn ja seurauksen lakia (ks. esim. Kybalion), jossa uskomus kuvaa syytä ja käyttäytyminen seurausta.

 

Esimerkki (suuntavaisto)

Luulin aiemmin, että minulla oli todella huono suuntavaisto. Tämän uskomuksen vuoksi usein sitten harhailinkin pitkin katuja etsien oikeita osoitteita, ja ajoin autolla väärää reittiä. Kun pääsin eräällä henkisellä kurssilla käsiksi tähän uskomukseen ja sain paljastettua sen itselleni – se vain hävisi. Tämä muutti automaattisesti käsitystäni itsestäni ja sitä kautta käyttäytymisen tasolla asti tuli selväksi, että yhtäkkiä osaankin suunnistaa. Tästä eteenpäin olen jopa nauttinut suunnistamisesta.

 

Kun yritämme pakolla muuttaa asiaa tai käyttäytymismallia, jonka takana onkin syvälle juurtunut uskomus, eivät tulokset ole hyviä, tai varsinkaan pysyviä. Uskomuksia korjatessa tulee mielenrakenteissa päästä riittävän syvälle, jotta alemmat tasot seuraavat uutta suuntaa kuin automaattisesti. Jos mielestä pystytään metsästämään esille oikea syy, on täysin varmaa, että myös seuraukset tulevat esille – kumpikaan ei voi olla olemassa ilman, että myös toinen on.

 

Esimerkki (tupakanpolton lopettaminen)

Olin useita kertoja yrittänyt vähentää tupakanpolttoa ja olla tupakkalakossa. Luulin jossain vaiheessa jopa, että voisin aina aloittaa ja lopettaa polttamisen, milloin ikinä halusin – mutta jostain syystä en kuitenkaan lopettanut. Lopulta, kun siivosin omia ajatuksiani riittävän kauan, kohtasin suuren oivalluksen kuin syötettynä: ymmärsin aloittaneeni tupakanpolton nuorena ja tavoitellen sillä kovan jätkän mainetta. Tämä tarve oli syöpynyt syvälle identiteettitasolleni, ja pidin itseäni tupakanpolttajana, koska halusin olla kova jätkä. Usein paheisiin liittyy jokin identiteettitason rajoittava uskomus: minulla se oli, etten kokenut olevani riittävän arvostettu tai ihailtu ilman tupakointia. Nyt kuitenkin oli tapahtunut jotain (olin edennyt totuuden tiellä), mistä johtuen en enää tuntenut itseäni arvottomaksi, ja näin ollen minulla ei ollut enää tarvetta rangaista itseäni epäterveellisellä tavalla, eikä minulla myöskään ollut enää tarvetta esittää kovan jätkän roolia kenellekään. Tupakanpoltto loppui siihen. En siis tehnyt minkäänlaista tietoista päätöstä asian suhteen, en yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni tai mitään muutakaan, vaan muutos tapahtui syvemmällä mielentasolla, ja siksi muu seurasi automaattisesti. Tuon hetken jälkeen en ole kaivannut, ihastellut tai vihastellut, tai oikeastaan edes ajatellut tupakanpolttamista.

 

Rajoittavat uskomukset

Yleisimmät uskomukset koskevat ympäristöä, muita ihmisiä, omaa käyttäytymistä sekä omaa osaamista. Tällaisilla uskomuksilla on ihmisen elämään merkittävä positiivinen tai negatiivinen vaikutus. Jos vaikutus on negatiivinen, voidaan puhua rajoittavista uskomuksista. Rajoittavat uskomukset esiintyvät useilla mielentasoilla ja pääsääntönä voidaan pitää, että mitä syvemmällä mielen tasolla liikutaan, sen suurempi haittavaikutus kyseisellä uskomuksella on ihmisen jokapäiväiseen elämään. Tässä syvyys ilmenee siten, että esimerkiksi arvot ovat uskomuksia syvempi taso, sillä arvot koostuvat uskomusten ryppäistä. Vastaavasti persoona ja sen näkemys itsestään, eli identiteetti, on arvoja syvempi taso, sillä se koostuu kaikista uskomuksista ja arvoista.

 

Esimerkki (rajoittavia uskomuksia)

Uskomus: Kaikki ihmiset ovat pahoja. Seuraus: Elän varovasti ja olen jatkuvasti epäluuloinen ihmisiä ja tilanteita kohtaan. Uskomus: Minulla on huono muisti. Seuraus: Minulla on oppimisvaikeuksia, enkä millään muista uusia asioita tai nimiä. Uskomus: Vain raha ratkaisee. Seuraus: Käyttäydyn kuin eläin taistellen ja riidellen muiden kanssa, ja haalin itselleni tavaroita. Uskomus: Kyllä äiti tietää, miten lasta tulee hoitaa. Seuraus: Tieteellisillä tutkimuksilla ei ole minulle mitään merkitystä, vaan lapsenhoito perustuu arvaukseen sekä omilta vanhemmilta opittuihin kokemuksiin.

 

Rajoittavat uskomukset, kuten kaikki perimmäisestä totuudesta ja todellisuudesta poikkeavat ajatukset ovat sinun oman mielikuvituksesi, eli luovuuden sekä vääristyneen yliminän ja väärien tunnekytköksien tuotetta. Sinun tulee tehdä töitä vapautuaksesi rajoittavista uskomuksistasi. Sinun tulee opetella psykologisia käsitteitä koskien omaa sieluasi, jotta kykenet sanoittamaan ajatuksiasi ja heti seuraavaksi muokkaamaan ja hallitsemaan niitä. Samaan aikaan sinun tulee opiskella eettistä ajattelutapaa, eli syventyä pohdiskelemaan oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan perusolemuksia. Kun rajoittavia uskomuksia etsitään, koko sielu tulee kyseenalaistaa. Lopulta vasta tieto perimmäisestä totuudesta (KET) vapauttaa jokaisen mielen alitajuisesta vankilastaan, jossa uskomukset toimivat kaltereina.

On olemassa kolme rajoittavaa uskomusta ylitse muiden. Nämä ilmenevät identiteettitasolla, ja niistä opetetaan erikseen identiteettitason yhteydessä. On mielenkiintoista ajatella, että jopa ihmisen minäkuva on vain uskomus. Olet rakentanut minäkuvaasi syntymästäsi lähtien ja usein onkin vaikeaa hahmottaa, mikä on totta ja mikä ei. Myös tässä tapauksessa ainoastaan puhdas totuus antaa ihmiselle kyvyn nähdä itsensä totuudenmukaisesti – ilman eri rooleja, eri konteksteissa. Kun uskomukset metsästetään yksi kerrallaan pois alitajuisesta mielestä, tulee ihminen hetki hetkeltä enemmän tietoiseksi omasta todellisesta itsestään ja täydellisestä sielusta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).