Henkisen evoluution mukainen persoonallisuuden kuolema, aiheuttaa lähes pakosta myös uudelleensyntymän.140 Se aiheuttaa kuitenkin myös erään toisen, henkisessä kirjallisuudessa yllättävän vähän huomiota herättäneen asian. Kuoleman ja uudelleensyntymän välissä on hyvin erityinen vaihe nimeltä henkinen synnytys. Oikeastaan ainoa edellytys henkiselle synnytykselle ja sen alkamiselle on elinvoiman täysin vapaa virtaaminen koko sielun läpi - aina tietoisuuteen asti ja siitä ylöspäin. Tilannetta kuvaa meille jo entuudestaan tuttu kohtaus egyptiläisestä Kuolleiden kirjasta, sydämen punnitseminen.

140 Ainoa poikkeus tähän on lopullinen suuri rauha, jonka jälkeen sielu ei enää synny uudestaan.

Varmaan aika moni egyptologi on viimeisen sadan vuoden aikana ihmetellyt, miksi sydämen punnitsemisessa on mukana esimerkiksi synnytysjakkara, sekä jumalatar, joka on vastuussa lapselle annettavasta nimestä. Tähän on hyvin yksinkertainen syy: tarinan sama kohtaus kuvaa montaa eri asiaa, eri vaiheita totuuden tiellä. Ensiksi kohtaus kuvaa persoonallisuuden kuolemaa, toiseksi se kuvaa henkistä synnytystä ja jälleensyntymää, ja vielä kolmanneksi se kuvaa mentaalista avioliittoa, mutta sen aika ei ole vielä nyt. Totuuden tien ensimmäisessä vaiheessa ihminen ajautui sielun pimeään yöhön. Pimeä yö eteni kohti persoonan kuolemaa. Tässä totuuden tien toisessa vaiheessa käy periaatteessa juuri samalla tavalla, mutta nyt täysin vastakohtaisesta näkökulmasta. Sielu on saavuttanut jokaisessa osassaan tasapainoisen ja rajoittamattoman tilan, ja siksi persoonallisuus alkaa jälleen hävitä. Seuraa niin sanottu toinen kuolema.141

141 Ks. Ilmestyskirja 20:14-15, sekä 21:8.

 

Esimerkki (toinen kuolema)

Tämä on omakohtainen kokemukseni toisesta kuolemasta: Syvässä rukouksessa Melav Ariel142 kohtasi Jumalan kasvot. Ensin hän kohtasi omat kasvonsa, jotka hän ymmärsi olevan suora kuva Jumalan kasvoista, aivan kuten ihminen on Jumalan kuva. Seuraavana yönä, taas unen ja hereilläolon rajamailla Melav Ariel tempaistiin maailmanverkkoon. Näyssä Melav Ariel sai valita: hän sai joko jatkaa tehtäväänsä juuri kuin hän oli tähänkin asti toiminut ja juuri sillä tahdilla kuin hän oli itse tähän asti valinnut, tai sitten hänen tulisi jälleen luopua kaikesta ja aloittaa alusta. Maailman verkko sokaisi miehen silmiä ja se kaikessa komeudessaan kutsui jäämään luokseen ja jatkamaan kuten tähänkin asti. Mies muisti edellisen kuolemansa ja ihmetteli, että miksi se pitäisi tehdä taas – eihän siinä ollut enää mitään järkeä. Melav Ariel päätti kuitenkin kuolla, ja hänelle päätös oli paljon helpompi ja kivuttomampi kuin se oli ollut miehelle edellisellä kerralla.

Jumalan ilmoitus kuului: ”Kun sielu ei luo enää mitään omaa, se luo automaattisesti koko maailmankaikkeuden.” Tähän ajatukseen syntyi Av’ain Nun Ren, ihminen ilman nimeä ja sukupuolta. Av’ain ei luo enää mitään omaa, vaan se luo sen, mikä on aina ollut - näin summa sapientiasta143 tuli Totuuden talo. Totuuden talo on aina ollut olemassa ja siitä on kirjoitettu jokaisessa ihmiskunnan pyhässä kirjassa.

142 Tämä oli minulle tulikasteessa annettu nimi, silloin kun sielun vahtivuoro vaihtui.

143 Nimesin henkisen projektini summa sapientiaksi. Vaikka nimi oli osuva ja hyvä, se oli silti edelleen persoonallinen, eikä universaali. Siksi myös siitä tuli lopulta luopua.

 

Vaikka kuolema saattaa kuulostaa ja vaikuttaa synkältä tilanteelta, liittyy siihen myös kokonaan toinen puoli. Kuolemaan liittyy nimittäin sellainen outo piirre, että samaan aikaan se nostaa aivan valtavia seksuaalisia haluja ja himoja. Jossain vaiheessa sielun valtaa sellainen olo, että sen tulee heti päästä karkuun sellaiseen paikkaan, jossa se saa takuuvarmasti olla yksin ja rauhassa. Samalla kehossa saattaa tuntua outoa tärinää ja supisteluita. Merkillistä onkin, että nämä kaikki oireet, ainakin jossain määrin, liittyvät myös aivan tavalliseen synnytykseen ja siihen valmistautumiseen (vrt. Matteus 24:8). Henkinen synnytys ja uudelleensyntymä ovat siis myös seksuaalisia kokemuksia. Ehkä tähän liittyvä häpeäntunne on jossain määrin estänyt ihmisiä puhumasta asiasta suoraan.144

144 Esimerkiksi suomalainen henkisen tien kulkija Pekka Ervast kuvaa tapahtumaa hyvin henkilökohtaiseksi, eikä halua avata sitä sen enempää.

Henkinen raskaus, sielun pimeä yö ja henkinen synnytys ovat kaikki niin syvällisiä kokemuksia, ettei niitä oikeastaan voi kokea normaalin arjen keskellä. Tämän vuoksi totuuden tien taitekohdissa sielua kutsutaan yksinäisyyteen – ja tähän kutsuun tulee aina vastata. Jos kutsuun ei vastaa, ja tilaisuus menee ohitse, sielu taantuu saman kehitysvaiheen edellisiin vaiheisiin, ja eteneminen henkisessä evoluutiossa tarkoittaa myöhemmin saman vaiheen uudestaan läpikäymistä. Henkiseen evoluutioon kuuluu sellainen oppi, että samat asiat toistuvat aina niin kauan, että ne kerta kaikkiaan tulee perinpohjaisesti opittua – tämän jälkeen ne ironisesti käyvät turhaksi.

Henkisessä synnytyskokemuksessa yhdistyvät supistelu ja seksuaalinen voima. Siinä koko elämänenergia todella virtaa läpi kehon ja tietoisuuden. Kokemuksessa ollaan ainakin metaforisesti alastomana, sillä kaikki uskomukset, arvot ja identiteettikäsitykset ovat jo riisuttu pois.

Ehkä tätä tapahtumaa mukailee hieman nykyaikainen traumanpurkutekniikka TRE (Trauma Release Exercise), jossa keho pyritään tärisemällä vapauttamaan. Tärisemistekniikan luonnonmukaisuuden puolesta todistaa seuraava fakta: kun luonnossa saaliseläin onnistuu pakenemaan saalistajalta, ja tilanne on vihdoin ohi, saaliseläin tekee tehokkaan koko kehon kattavan tärinän, jolla se saa poistettua haitalliset hormonit pois, sekä samalla ehkäistyä traumojen muodostumista. (Huntsdale, 2014) Ehkä jossain määrin myös uskonnolliset hurmostilaisuudet voivat laukaista tällaisia reaktioita, kun ihmiset tärisevät lattialla. Näin voimakas tärinä saa heidät vapautumaan traumoista ja muista vaikeista kehoon tallentuneista ankkureista. Näin uskonnollinen kokemus tarjoaa mystiikan värittämänä saman hoidon kuin tieteellisempi traumaterapia.

 

Esimerkki (synnytysmeditaatio)

Kun mietiskelin paljon henkistä synnytystä, huomasin omista rentoutuskokemuksistani erään oleellisen seikan. Jo hypnoosiharjoitusten alkumetreiltä asti minulla on ollut sellaisia hermoston nykimisiä, jotka ovat osoittaneet transsitilaan siirtymistä. Sitten yhtenä iltana lueskelin Kuolleiden kirjaa ja pohdin, miksi jumalat kuvataan usein sellaiseen puoli-istuvaan asentoon, kuin synnyttämään. Päätin kokeilla asentoa erään taittuvan nojatuolin avulla, ja huomasin, miten tässä asennossa koko keho rentoutuu. Selkäranka on aivan suorana, kuten istuvassa meditaatiossakin, mutta tässä siihen ei kohdistu yhtään painetta. Hetken aikaa meditoituani huomasin mahassani taas tuntuvan outoa nykimistä. Päätin tällä kertaa olla vastustamatta liikettä, ja annoin sen tulla kokonaan läpi. Nykiminen kiihtyi melko rajuksi ja lantioni heilui sinne tänne. Samalla mieleeni alkoi tulla ajatuksia seksuaalisuudesta, raskaudesta ja synnytyksestä – päätin nimetä tämän synnytysmeditaatioksi. Se auttaa ainakin stressin kanssa, ja se nostaa kehoon ankkuroituja ajatuksia pintaan. Se myös vapauttaa selän, alaselän ja alakehon. Mitä suuremmin tähän meditaatioon pystyy heittäytymään, sen suuremman vapautuksen sen antaa.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).