Uuden ajan ykseys, totuus ja uskonto

Uuden ajan totuudentahto johtaa ihmiskuntaa kohti ennennäkemätöntä ykseyttä. Kun ihmiset kohtaavat toisensa, ihmisinä, eri kansalaisuuksien sijaan, he voivat rakentaa uutta rauhaa ja tasa-arvoa. Uudessa ajassa uskontojen edustajat tunnistavat toisensa veljikseen. Myöskään miehet eivät enää ole miehiä tai naiset naisia, vaan kaikista tulee ihmisiä. Uuden, tahdottoman ajattelutavan näkee kilpailutarpeen vähenemisenä. Ainoa merkittävä vertailukohta ihmisellä on tästä eteenpäin vain hän itse, tai se, mikä hän oli eilen. Sielun evoluutio tapahtuu sisäisesti: vertailu toisiin ihmisiin johtaa usein vain harhaan. Tämä johtuu siitä, että kuten me kaikki olemme yhtä ja samaa henkeä, samalla olemme myös täysin erillisiä, omia olemuksiamme. Itsekäs tahto käyttää ajattelussaan vain ”joko tai”-tyyppistä katsontakantaa, eikä se millään haluaisi ymmärtää kaikkien ääripäiden olemassaoloa samanaikaisesti. Ihmisistä voi siis tulla jumalallisia olentoja, vaikka puolet heidän olemuksestaan edelleen säilyy ihmisenä.

Ihmisen persoonallista olemusta johtaa siis tahto. Tahdon voi nähdä valtavana postikeskuksen lajittelukoneena, johon on valmiiksi ohjelmoitu vastaus jokaiseen mahdolliseen lajittelutilanteeseen. Uuden ajan ykseys saavutetaan sieluntasolla vain tunnustamalla oman lajittelujärjestelmän mielettömyys. Se, miten lajittelemme, ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä – on vain lähtökohtaisesti erilaisia ihmisiä.

Itsekäs tahto haluaa vain kokea olevansa olemassa. Itsekäs tahto haluaa kiinnittää ihmisen tähän maailmaan luoden rajoittavia uskomuksia, maallisia arvoja ja identiteettikäsityksiä. Tämän jälkeen tahto haluaa lisääntyä, eli luoda omia kuviaan tähän maailmaan. Lisääntyminen tapahtuu tunteiden kautta, perheen perustamisena ja lasten hankkimisena, sekä järjen kautta omien oppien kehittämisenä ja eteenpäin viemisenä. Tämä on itsekkään tahdon tehtävä, ja siksi ihmiskunta on olemassa ja kasvaa edelleen.

Uuden ajan suurin haaste on ymmärtää, että juuri tästä kaikesta ihmisen tulee luopua. Luopumisen tulee olla niin kokonaisvaltaista, ettei mitään jää jäljelle. Vasta tällöin tahdon nollautuminen ja yhtyminen korkeampaan tahtoon tulee mahdolliseksi. Se voi vaikuttaa aivan järjettömältä, että evoluutio haluaa meidän nyt irtautuvan itsestämme ja kaikesta, mitä olemme tähän asti pitäneet normaalina ja oikeana. Lohdutuksen sanoina voidaan kuitenkin todeta, ettei tämän luopumisen ole tarkoitus olla pysyvää, vaan sen tulee tapahtua vain kerran, ja vain siihen asti, kunnes itsekäs tahto kuolee. Tällöin uusi aika koittaa myös yksilötasolla, omassa sydämessä. Tästä eteenpäin mikään ei tule enää olemaan niin kuin ennen.

Uuden ajan totuus

Uuden ajan totuus määritellään pelkästään järkeen ja logiikkaan pohjautuvaa tieteellistä totuutta tiukemmaksi. Tämä voi olla akateemisesti koulutetulle vaikeaa uskoa ja ymmärtää. Tiede ei olekaan se suurin auktoriteetti, vaan vasta totuus itse on. Uuden ajan totuus on siis kaiken tiedon (perimmäisen totuuden) yhdistymä, eli uskontojen ja tieteen liitto. Ikuiseen totuuteen ei riitä, että se täyttää tieteelliset määrittelyt ja kestää matemaattisen todistelun, vaan sen pitää olla myös pyhien kirjojen mukaan totta. Toisaalta ikuiseen totuuteen ei riitä, että siihen voi sokeasti uskoa ja luottaa, vaan se pitää pystyä saattamaan tieteellisen tarkastelun alle selkeästi todistettavaan muotoon. Kuten sanottu, uuden ajan totuus on uskontojen ja tieteen liitto.

Jos uskonnot pystyisivät vastaamaan kaikkiin ihmisen tarpeisiin ja ihmisen elämää koskettaviin kysymyksiin, ei kukaan tarvitsisi lääkkeitä, luonnonlakeja tai esimerkiksi psykoterapiaa. Jos tiede olisi ylin auktoriteetti, kaikki totuudet olisi jo löydetty ja ihmiskunta eläisi niiden mukaan. Tällöin tiede olisi tehnyt itsestään tarpeettoman. Tämän vuoksi totuus on tiedettä ja uskontoja korkeampi auktoriteetti.

Maailmassa on etsitty ja rakastettu järkeen perustuvaa totuutta syvällisempää totuutta niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Vaikka valtaväestö on elänyt ihmiskunnan yhteisen henkisen kypsyyden näköisessä maailmassa, on maailmasta silti aina löytynyt paikka, jonne perimmäisen totuuden rakastajat ovat kerääntyneet. Egyptiläisen perimätiedon mukaan tällaisia paikkoja nimitettiin esimerkiksi totuuden taloiksi.

Ensimmäiset fyysiset totuuden talot olivat egyptiläiset mysteerikoulut (Hathor), joissa alkemian ja astrologian nimissä luotiin yhteinen pohja kaikille nykyaikaisille tieteen aloille. Myöhemmin tuli Aleksandrian Museion ja sen kuuluisa kirjasto, sekä Platonin Academica, ja sitä ennen Pythagoraan koulut. Myös Jeesuksen työn pohjalle rakennettiin Vatikaani kirjastoineen, ja Muhammedin jälkeen nousi Viisauden Talo (arab. بيت الحكمة). Näitä kaikkia eri aikakausina ilmestyneitä tiedonkeskittymiä yhdistää perimmäinen totuus, sen olemassaolon tunnistaminen ja määritteleminen sekä totuuden tutkiminen yli ihmisten perinteisten rajojen, eli rajoittavien uskomusten. Leonardo da Vincin sanoin: "Suurin harha, josta ihminen kärsii, on hänen omat uskomuksensa." Antiikin aikaan yleisneroja syntyi maailmaan, koska jotkut ihmiset yksinkertaisesti tutkivat kaikkia asioita, ei vain jotain rajattua pientä erityisalaa. Totuutta ei voi mitenkään hahmottaa, ellei ole valmis tutkimaan sen kaikkia puolia. Tämä tarkoittaa sydämen ja sielun kiinnittymättömyyttä yhteenkään kontekstiin. Jo aiemmin on noussut esiin, että kaikki tieteenlajit ja uskonnot ovat eri konteksteja.

Kun ihminen tunnustaa perimmäisen totuuden olemassaolon, hän aloittaa matkan itseään suuremmaksi. Häntä itseään nimittäin sitovat omat rutiinit ja muut käyttäytymismallit, uskomusjärjestelmät ja mielen syvimpien tasojen hyväksymä ajatus itsestä, eli identiteetti. Niin kauan kuin ihminen on kiinni itsessään, hän toimii niin kuin on aina toiminut ja uskoo kuten on itselleen asioita uskotellut ja todistellut. Nämä henkilökohtaiset totuudet ja uskottelut eivät yleisesti kestä tieteellistä tai edes uskonnollista tarkastelua. Tällöin ei siis kyseessä ole totuus, vaan jonkun ihmisen henkilökohtainen tulkinta.

Totuus on uskomuksia ja käsityksiä suurempaa. Totuus on olemassa, vaikka ihmistä itseään ei olisi olemassa. Totuus on vapaa mittayksiköistä, kielistä ja tulkitsijoista. Esimerkiksi tiedetään, että jokaisen tasasivuisen viisikulmion avulla on mahdollista piirtää tarkka kultainen leikkaus. Sillä ei ole merkitystä, onko sivun pituus 1, 72 tai x. Myöskään sillä ei ole merkitystä, kuka kyseisen kuvion piirtää tai mitä kieltä hän käyttää puheessaan ja ajatuksissaan, tai millä symboleilla hän merkitsee numeroita. Tämä sama pätee muun muassa ympyrän kehän suhteeseen sen halkaisijaan, joka tunnetaan nimellä pii. Vaikka nimittäisimme ympyrää aasiksi tai sandaalinremmiksi, sen sisältämä suhdeluku pysyisi edelleen samana.

Kun perimmäisen totuuden lainalaisuudet ulotetaan käsittämään psykologiaa, mielen rakennetta, aivojen toimintaa sekä ihmistä itseään kokonaisuutena, ollaan jo hyvin lähellä pyhien kirjojen symbolisia kertomuksia (katso esim. egyptiläinen ja tiibetiläinen Kuolleiden Kirja, Nag Hammadin kirjaston kirjat, Kuolleenmeren kirjakääröt, Raamattu, Koraani, Bhagavad Gita ja Veda-kirjat, sekä kaikki Buddhan, Kungfutsen ja Laotsen tekstit). On suuri väärinymmärrys olettaa pyhien tekstien kertovan kuoleman jälkeisestä elämästä ja uudelleensyntymisestä. Esimerkiksi egyptiläisen Kuolleiden Kirjan päähenkilö Ani (hepreaksi "Minä", tai jopa "Minä Olen") kokee kaikki henkilökohtaiset muutokset, totuuden tien löytämisen, kasteiden riitit ja muut tapahtumat jo tässä elämässä. Monet opettajat ovatkin opettaneet, että ellei ihminen uudelleensynny jo tässä elämässä, ei hän osaa tehdä sitä oikein lopullisessa fyysisessä kuolemassakaan.

Totuutta tutkineissa tahoissa on siis aina ollut kyse ensiksi totuudesta, eli maailmankaikkeuden ikuisten, äärettömien, kuvaamattomien ja salattujen asioiden tuntemisesta. Toiseksi kyse on ollut ihmisen henkilökohtaisesta muutoksesta, jossa lähtökohtana on itsekkään tahtonsa ja alitajuisten viettiensä ja henkilökohtaisten uskomusten vankina elävä hahmo, sekä vastaavasti totuuden tien päässä Jumalan eläväksi kuvaksi palannut ja kirkastunut sielun ja hengen mentaalinen avioliitto.

Uuden ajan uskonto

Vaikka edellisen kappaleen totuuden hehkutuksen perusteella voisi luulla, ettei uuteen aikaan enää ole tarvetta uskonnolle, niin enempää väärässä ei voisi olla. Vain itsekäs tahto janoaa joko tai -tyyppisiä vastauksia. Uuden ajan uskonto on silti jotain aivan erilaista, kuin tähän asti uskonnoista on ajateltu. Uuden ajan uskonto on nimittäin täysin persoonallinen – räätälöity juuri sinulle.

Jos olet tähän asti ajatellut, että vain uskomalla jonkun toisen henkilön totuuden tien läpikulkemiseen, myös sinä olet jo pelastanut, niin nyt on tullut aika hylätä tuo rajoittava uskomus. Uskonnot nimittäin ovat jonkun yksittäisen ihmisen persoonallisia tapoja kulkea totuuden tien läpi. Uskonnot ovat siis eri konteksteja yhdestä ja samasta perimmäisestä totuudesta sekä ihmisen ja Jumalan keskinäisestä suhteesta. Tietysti osa konteksteista on kirjoitettu selkeämmin ja sitä vääristelty vähemmän kuin muita, mutta uudessa ajassa minkään yksittäisen kontekstin omaksuminen omaksi totuudeksi ei enää riitä – onhan kyseessä silti aina vain persoonallinen totuus, ei universaali.

Uusi aika kääntää ajatukset uskonnoista ylösalaisin. Nyt päteekin se, että jokaisen yksilön tulee kulkea totuuden tien läpi henkilökohtaisesti. Näin ihminen oppii tuntemaan itsensä ja oman sielunsa, sekä kohtaamaan hengen ja totuuden kaiken taustalla. Kun sielu aukeaa ja ihminen kulkee tiellä määrätietoisesti, ahkerasti ja keskittyen oikeisiin asioihin, niin aivan varmasti johdatus kuljettaa ihmistä omaksumaan juuri hänen sielulleen ominaisen tavan harjoittaa hengellisyyttä. En väitä, että valtauskontojen rituaalikaavat olisivat väärässä, tai ettei uskontojen opeista olisi mitään apua totuuden tiellä. Pikemminkin väitän päinvastoin: väitän, että totuuden tien kulkijan tulee täysin tietoisesti ymmärtää nämä rituaalikaavat ja itse kokea nämä uskontojen opit omassa jokapäiväisessä elämässä.

Järjen aikakautena ateismi on nostanut päätään ja joillekin ihmisille se on kohonnut uskontojen asemaan. Ateismin voi melko helposti kuitata käsitellyksi KET:n määritelmän (ks. määritelmä 1) nojalla, sillä sen mukaan jo lähtökohtaisesti KET, Jumala ja perimmäinen totuus ovat olemassa ja eivät ole olemassa yhtä aikaa. Täten on melko turhaa väitellä onko valo hiukkanen vai aaltoliike. Jos henkilö kuitenkin mielii sydämessään olla ateisti, on hänelle suotavaa keskittyä todella tutkimaan ja ymmärtämään olemattomuutta. Esimerkiksi suoraa viivaakaan ei ole olemassa ja siten kolmioita ja neliöitä ei voi olla olemassa. Terve epäily on yksi 12:sta valaistuneen sielun hyveestä – sitä ei koskaan tule unohtaa. Siksi ateismi on aivan yhtä kunnioitettavaa, kuin usko ja luottamuskin. Totuuden tiellä ei voi edes edetä oman tahdon ja kontekstien tasoille asti, jos ateismia karsastaa tai järjellinen epäileminen ja kyseenalaistaminen tuntuvat vaikealta. Ihmiskunta todellakin tarvitsee skeptikkoja, aivan yhtä paljon kuin rohkeita uskovaisia tiedemiehiä, joiden tehtävänä on vakuuttaa jopa nämä kaikkein piintyneimmät skeptikot. Toki ilkeästi ja tyhmästi käyttäytyviä skeptikoita ei tarvitse vakuuttaa mistään, he toimivat samalla tietoisuudentasolla kuin ristiretkeläiset aikoinaan. Jokainen sydän avarruttuaan suuremmalle tietoisuudelle joutuu kulkemaan läpi mustan yön, ennen kuin sielun hauta lopulta avataan. Mustassa yössä ihmisestä kuolee hetkellisesti pois kaikki usko, toivo ja rakkaus, ja tuolloin epäilys täyttää hänet kokonaan. Tätä kuvaa Raamatun lausu: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Eihän se Jumala oikeasti ketään hylkää, vaan ihmisen oma itsekäs tahto, mutta se todella tuntuu kuolemalta ja siltä kuin kaikki olisivat hyljänneet.

Toinen järjen aikakauden väistämätön seuraus on ollut tieteen nouseminen Jumalan ja totuuden asemaan. Ehkä voisi valitettavasti sanoa, että jopa useimmat länsimaisista ihmisistä uskovat johonkin asiaan sokeasti, jos se on todistettu tieteellisesti faktaksi. Tämä on melko helppo osoittaa vääräksi ajattelutavaksi. Tieteessä on yleensä kaiken taustalla erilainen kokoelma aksioomia ja määritelmiä, jotka lukijan odotetaan uskovan sokeasti. No minulla on sinulle yllätys: aivan kuten uskontojen pyhiä kirjoja ei tule uskoa ilman, että kykenee niiden opetukset itse todistamaan omassa elämässään, samalla tavalla tieteen pyhiä kirjoja ei tule uskoa ilman, että kykenee niiden opetukset itse todistamaan omassa elämässään. Järjen aikakauden seurauksena kirjaviisaita on maailma pullollaan ja tieteenalojen terminologia on erikoistunut niin vaikeaksi, että niiden omaksuminen on tavalliselle tien tallaajalle suhteellisen vaikeaa. Tämä onkin se hinta, mikä me ihmiskuntana maksetaan itsekkyydestä. Maailma tarvitsee nyt tiedemiehiä, jotka kykenevät selittämään näitä vaikeita asioita yksinkertaisesti, kuin pikkulapselle. Tämän seurauksena tieteenalat eivät enää vain erkane toisistaan, vaan alkavat kääntyä myös toisiaan kohti – ne alkavat yhdistyä.

Järjen aikakauden perisynti on ollut takertua yksityiskohtiin ja etsiä virheitä. Tälle ei ole enää uudessa ajassa käyttöä, vaan nyt tulisi sydämen värähdellä samankaltaisuuksille. Jos me haluamme maailmaan rauhan, se ei tule lokeroimalla, vaan yleistämällä. Meillä ei tule olla miehiä ja naisia, vaan ihmisiä. Meillä ei tule olla tiedettä ja uskontoja, vaan luomistyö. Kyllä, luomistyö. Se on tieteiden ja uskontojen yläkäsite – kaikki eri kontekstit kuvaavat vain ja ainoastaan luomistyötä, eli totuuden tietä. Luomistyö, eli evoluutio ja totuuden tie ovat se kaivattu uuden ajan uskonto.

• Edellinen
• Seuraava