Jokaisen ihmisen yksilösielussa ja tarkemmin hänen tahdossaan on hänelle itselleen rakentunut ja soveltuva lajittelujärjestelmä. Lajittelujärjestelmä sisältää esimerkiksi tunnetasolla temperamenttipiirteitä, joiden läpi ihmisen sielun menneisyysosaa, eli muistia ja järkeä käytetään. Lajittelujärjestelmä on myös esimerkiksi uskomuksia ja arvoja syvemmällä tasolla tiedostumattomuudessa. Sen vuoksi mahdolliset muutokset lajittelujärjestelmässä saattavat silloin tällöin muuttaa kuin itsestään myös uskomuksia ja arvoja. NLP:ssä lajittelujärjestelmä (metaprograms)¹¹³ määritellään seuraavalla tavalla:

¹¹³ NLP:ssä ei ole vielä ymmärretty metaohjelmien sijoittumista mielenrakenteeseen, vaan tämä malli esitetään tässä kirjassa neurologisten tasojen laajennoksena liitteessä 5.

 

Määritelmä 40. (Lajittelujärjestelmä)

Lajittelujärjestelmä rakentuu syvistä mentaalisista prosesseista, eli ajatustottumuksista, jotka hallitsevat, ohjaavat ja yhdistävät muita mentaalisia prosesseja. Eri lajittelujärjestelmän osia on tähän mennessä löydetty ja nimetty joitain kymmeniä ja niille on ominaista esiintyä ”joko tai” -muodossa.

 

Lajittelujärjestelmä on lopullisessa muodossaan, ja täyspäiväisessä tiedostumattomassa toiminnassaan kuin valtava postikeskuksen lokerointirobotti. Kun robotin käteen tuodaan kirjelähetys, se vain lukee siinä olevan osoitteen välittämättä sisällöstä. Lajittelujärjestelmän ajatustottumuksia on periaatteessa ääretön määrä, aivan kuten on erilaisia ajatuksiakin, mutta järjestelmästä saa jo riittävän kuvan käymällä läpi joitakin siihen liittyviä ajatustottumuksia. Ajatustottumuksiakin voidaan lajitella sen mukaan, mitä yksilösielun osaa ne koskettavat vai koskettavatko ne koko sielua.

 

Asioita, joita voidaan lajitella:

Tieto, elämä, Jumala, uskonto, henkisyys, hengellisyys, tarkoituksenmukaisuus, ikuisuus, käsitys sielusta, kuolemattomuus, kansalaisuus, hyödyllisyys, luovuus, mukavuus, tekeminen, terveys, aika, raha, vapaus, menestys, onnistuminen, paikka, ihmiset, erilaiset ryhmät, erilaiset asiat, joukkoihin kuuluminen, huomion kohdistaminen, määräysvalta, arvojärjestys, riskinottokynnys, turvallisuus, selviytyminen jne. jne.

 

Erilaisia ajatustottumuksia:

Muisti:

Pitkä tähtäin vai lyhyt tähtäin: kokeeko ihminen tapahtumat ja ajatukset mielessään osana pitkää ajanjaksoa vai hyvin lyhyitä pyrähdyksiä. Tähän liittyy oleellisesti se, onko ihminen pitkäjänteinen vai kärsimätön.

Säilömuisti ja työmuisti: käyttääkö ihminen pääsääntöisesti lyhytkestoista muistia vai pyrkiikö hän erilaisia tekniikoita hyödyntäen tallentamaan ajatuksiaan pitkäkestoiseen muistiin.

 

Järki:

Samanlaisuus vai erilaisuus (virheet): etsiikö ihminen luonnostaan samankaltaisuuksia, kuten poliisit tutkimuksissaan, vai virheitä, kuten tiedemiehet tutkimuksissaan.

Säännönmukainen vai sattumanvarainen: tunnistaako ihminen hyvin geometrisia muotoja ja hahmottaako hän säännönmukaisuuksia elämässään, vai esiintyvätkö asiat hänelle hyvin sattumanvaraisesti, kuin arvonnan tuloksena.

Kokonaisuudet vai yksityiskohdat: hahmottaako yksilö asioita osana kokonaisuutta ja poimiiko hän vain yksityiskohtia ja paneutuu niihin. Sama toimii yksilö-tasolla: tunteeko ihminen olevansa kaunis ihminen vai, että jokin osa häntä on esimerkiksi liian iso tai pieni.

Hyväksyvä vai tuomitseva: onko ihmisen perusluonne toiset hyväksyvä ja tasa-arvoon taipuvainen, vai onko ihmisellä sisäinen tarve olla tuomarina joko ajatuksissaan, tai julkisesti ilmoittaa mielipiteitään.

 

Tunne:

Mahdollisuus vai pakko: motivoiko ihmistä mahdollisuus tehdä jotain, vai konkretisoituuko tekeminen vasta todellisen pakon edessä. Hyvä esimerkki on myös, etsiikö ihminen perimmäistä totuutta, koska se on hänelle mahdollista, vai saako vasta kuolemakokemus tai jokin muu kärjistynyt konflikti hänet pohtimaan asioiden todellista alkuperää.

Positiivinen vai negatiivinen: onko ihminen pohjimmiltaan positiiviseen vai negatiiviseen ajattelutapaan taipuvainen.

Ennakoiva vai ärsykkeeseen reagoiva: toimiiko ihminen elämäänsä etukäteen suunnitellen ja kaikkeen valmistautuen vai laukaiseeko vasta sopiva ärsyke kyseisen käyttäytymisen.

 

Koko sielu:

Kohti jotain vai pois jostakin: kokeeko ihminen olevansa matkalla kohti jotain vai pois jostakin. Esimerkiksi meneekö ihminen kohti menestystä vai pois köyhyydestä, tai etsiikö ihminen toimivaa parisuhdetta vai vältteleekö hän yksinäisyyttä.

Minä vai muut: kokeeko ihminen ensisijaisesti itsensä vai muut ihmiset tärkeämpänä tahona. Tasoon liittyvät olennaisesti hyvä itsetunto, itsekkyys jne.

Yksilöllinen vai ryhmän vertailukohta: käyttääkö ihminen mitä tahansa yleistä tai jonkin ryhmän mielipidettä mittarinaan tehdessään valintoja, vai pelkästään omaa mittariaan arvioidessaan onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan.

Kuuluu joukkoon vai ei kuulu joukkoon: kokeeko ihminen yhteenkuuluvuutta sielun tasolla muiden ryhmien ja ihmiskunnan kanssa, ja onko asioiden lajittelu ja niputtaminen muuten hänelle tyypillistä: esimerkiksi jos hän näkee pöydällä puunpätkän, jonka toinen pää on suippo ja terävä, lajitteleeko hän sen nopeasti esimerkiksi kynien ryhmään eikä esimerkiksi leivänpaahtimien ryhmään

Assosioituminen vai dissosioituminen; onko ihmisen elämä hetki hetkeltä aistien ilotulituksellista kokemusta ja kuin kaiken kokemista henkilökohtaisesti ja elävästi (assosioitunut), vai tunteeko ihminen lähinnä vain katselevansa elämäänsä ulkopuolelta (dissosioitunut).

Tunteellinen vai järjellinen: käyttääkö ihminen tiedostumattomasti enemmän tunnetta vai järkeä. Huom. todennäköisesti et itse voi antaa 100 % varmaa vastausta tähän, koska kyse on tiedostumattomasta mielestäsi, mutta kuka tahansa ihminen, joka tuntee sinut hyvin, voi.

Muisti vai luovuus: käyttääkö ihminen (tietoisesti tai tiedostumattomasti) enemmän apunaan muistiinsa tallentamia kokemuksia päätöksenteossa ja suunnittelussa, vai pyrkiikö hän itse luomaan uusia toimintamalleja aina mahdollisuuksien mukaan.

Mennyt aika vai tulevaisuus: hahmottaako ihminen itsensä yksilö-sielussaan menneisyydessä, tulevaisuudessa vai nykyhetkessä. Jos ajatukset toimivat menneessä, yleensä muisti ja järki ovat vallitsevia, ja jos vastaavasti tulevaisuudessa, yleensä luovuus ja tunne ovat vallitsevia sielun osia.

 

Muita ajatustottumuksia:

Yksilön oma metamalli ja sen laajennos ovat osa hänen lajittelujärjestelmäänsä.

Yksilö voi olla myös laskija ja listaaja, eli hän käyttää usein sanoja ”ensiksi”, ”toiseksi”, tai käyttää paljon ranskalaisia viivoja.

Yksilö voi olla polariteettinen, eli hänelle usein ”kyllä” tarkoitta ”ei”, ja toisinpäin.

Lisäksi ihminen voi olla vaihtoehdon antaja, jolloin hän aina esittää vaihtoehtoja.

 

Lajittelujärjestelmän eri ajatustottumusten yhteisvaikutuksesta syntyy jokaisen ihmisen yksilöllinen tapa lajitella asioita. Lajittelujärjestelmä on kuin mielensisäinen kartta, jonka mukaan mieli toimii aina ja automaattisesti. Erään NLP:n perusolettamuksen mukaan jokaisen ihmisen kartta on erilainen, eivätkä nämä henkilökohtaiset kartat vastaa itse maastoa. NLP:n määritelmissä ei luonnollisesti ole huomioitu valaistuneen ihmisen mentaalista karttaa, joka nimenomaan on maasto, eli totuus itse. Joka tapauksessa, koska tässä vaiheessa tiedetään, että on olemassa mielensisäinen kartta, joka hyvin usein ei vastaa todellisuutta, on varsin luontevaa seuraavaksi kysyä: miten kartta saadaan vastaamaan maastoa? Käydään läpi hieman esimerkkejä lajittelujärjestelmästä ennen varsinaista vastausta.

 

Esimerkki (pois köyhyydestä)

Kun ihmisen lajittelujärjestelmän mukaisesti hänen mielensä kartassa lukee ”pois köyhyydestä”, se tarkoittaa, että aina kun ihminen pääsee pois köyhyydestä, hänen tiedostumaton mielensä ei enää motivoidu rahan ansaitsemisesta tai menestymisestä. Tämän yksinkertaisen mielessä sijaitsevan koodinpätkän johdosta ihmisen taloudellinen menestyminen on todella paljon työläämpää ja vaikeampaa, jopa lähes mahdotonta, verrattuna sellaisen ihmisen mielenkarttaan, jossa lukee ”kohti rikkautta”.

 

Esimerkki (mennyt aika, yksityiskohdat, erilaisuudet (virheet), tuomitseminen, ryhmän vertailukohta)

Esimerkin nimessä on esitetty henkilön x mentaalisen kartan tiedostumattomat ääripäävalinnat, eli osa hänen lajittelujärjestelmäänsä. Tässä vaiheessa lukija ehkä jo oivaltaa, kuinka helposti tällaisen kartan omistava ihminen voi ajautua itsensä sättimisen ja tuomitsemisen kautta ensin perfektionismin harhaan, ja lopulta syvään masennukseen.

Merkillepantavaa on sellainen asia, etteivät lääkärit ainakaan toistaiseksi edes yritä korjata ihmisen mielenkarttaa, vaan he hoitavat pelkkää oiretta (masennusta) määrättyjen lääkkeiden avulla. Kartanhaltijalla on kuitenkin todella suuri riski masentua aina uudestaan ja uudestaan, kerta toisensa jälkeen, sillä vaikka oire hetkellisesti häviäisikin, ei sen aiheuttanut syy ole poistunut mihinkään. Jos kuulut tähän esimerkkiryhmään, sinua saattaa helpottaa tieto siitä, mistä oikeasti on kyse. Sinua voidaan auttaa, ja jopa sinä itse voit auttaa itseäsi – olet jo aloittanutkin itsesi auttamisen lukemalla tätä tietoa. Pian opit, miten lajittelujärjestelmästä vapaudutaan.

 

Esimerkki (polariteetin kyllä ja ei)

Seuraavaksi annetaan esimerkki polariteetin omaksuneesta ihmisestä, jolle tuottaa todennäköisesti suuria vaikeuksia ymmärtää tätä esimerkkiä. Kun esimerkiksi pelikaveri sanoo toiselle: ”Äijä on aivan idiootti”, se useimmiten tarkoittaa juuri sen vastakohtaa, eli ”Et ole idiootti, vaan olet hyvä tyyppi”. Tässä on kyse polariteetin vaikutuksesta ajatuksissa. Jos sinulla on samanlaisia piirteitä, esimerkin aloittaneet sanat ”suuria vaikeuksia ymmärtää” motivoi tiedostumatonta mieltäsi ja jostain syystä heti kiinnitit tähän kaiken tietoisen huomiosi. Polariteettinsa armoilla olevaa ihmistä on yleensä maailman helpoin (lue: vaikein) motivoida, sillä hänelle riittää, että sanotaan ”Sinä et varmasti saa tätä tehtyä” ja jos on kiire, niin ”et ainakaan nyt heti”. Jos et yhtään tiedä mistä puhun, en ainakaan kannusta sinua opiskelemaan tätä aihetta mahdollisimman hyvin.

 

Erilaisista ajatustottumuksista irtipäästäminen

Monet henkiset opettajat ovat kertoneet henkilökohtaisen itsehavainnoinnin tärkeydestä. Voisikin sanoa, että itsehavainnoinnin on tultava ensin, ja vasta sitten itseoivallukset voivat alkaa. Itsehavainnointi (sekä nykyajan termi mindfulness) on kuin itsensä tarkastelua ulkopuolisin silmin ja kaikilla aisteilla. Esimerkiksi NLP:ssä tästä tilasta käytetään nimeä dissosioitunut tila. Ulkopuolisen havainnoinnin pääidea on päästää irti automaattisista kokemustavoista, joihin juuri nämä ajatustottumukset, sekä kaikki mielen ja kehon ankkurit kuuluvat. On siis kysymys lapsenkaltaisesta tilasta, jossa kaikki vastaantulevat asiat koetaan, kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa. Jos esimerkiksi kaadat täyden lasin vettä vahingossa lattialle, ja oikeasti koet sen kuin ensimmäistä kertaa, ei sinulla automaattisesti nouse vihan tai epäonnistumisen tunteita, vaan ehkä vain ihmetystä, joka pian muuttuu huvittuneeksi tunteeksi. Erilaisista ajatustottumuksista irtipäästäminen edellyttää siis kiinnittymättömyyden harjoittelua.

Aluksi pohditaan ja palautetaan mieleen, miten jokaisen ihmisen yliminä rakentuu järjen tasolla. Tässä rakennustyössä ovat ensin vanhemmat ja muut kasvattajat mukana, jotka omalla käyttäytymisellään ja arvoillaan istuttavat lapsen mieleen erilaisia ajatustottumuksia. On hyvin epätodennäköistä, että molempien vanhempien pyyteetöntä rakkautta vaille jääneellä lapsella olisi mielenkartassa koodi, joka ohjaisi häntä automaattisesti tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja tunteidenilmaisun mestariksi. On paljon todennäköisempää, että hänen kartassaan on ohjeet vältellä konflikteja esimerkiksi pysymällä omissa oloissaan. Tällaisen ihmisen mukana saattaa aina kulkea ulkopuolisuuden kokemus, ja siksi elämä voi tuntua päättymättömältä karkumatkalta. Vika ei kuitenkaan koskaan ole ihmisessä, eikä edes mielessä, vaan kärsimyksen vika ja syy on kartassa. Jos kartta on väärä, ei sillä ole mitään merkitystä, kuinka hyvin sitä voi tai osaa lukea. Väärä kartta johdattaa joka tapauksessa väärään paikkaan.

Mentaalisesta kartasta tulee siis vapautua. Raamatussa opetetaankin: ”Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.” (Matteus 3:10) Samaa opetetaan egyptiläisessä perinteessä, jossa tätä karttaa nimitetään termillä Ka(u). Yleensä puhutaan seitsemästä kausta, joihin viitataan myös Raamatun vanhassa testamentissa, kun Joosef tulkitsee faaraon unta seitsemästä hyvästä ja pahasta lehmästä (vrt. ”cow” ja ”kau”). Kaut ovat vastakohtia, eli juuri näitä lajittelujärjestelmän ajatustottumuksia, jotka ilmenevät kaksijakoisuuden kautta. Maailmankaikkeuden kaksinainen rakenne, jota ihmisen oma tahto mukailee, on nimenomaan se, mikä erottaa ihmisen ykseydestä. Otetaan lyhyt esimerkki.

 

Esimerkki (tunnetason harha)

Seuraavassa esimerkissä käsitellään yhtä monista tunnetason harhoista. Ihmisen sieluun on ohjelmoitu tunnetasolle niin sanottu ”taistele tai pakene” -koodi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmisen perusturvallisuus on uhattuna, hän joko ryhtyy taisteluun vihan motivoimana, tai pakenee pelon motivoimana. Kyseessä on siis valintatilanne, jossa paljastettu ääripääkaksikko on ”viha vs. pelko”. Kumpi näistä ”voimavaroista” mahtaa johtaa valaistumiseen? Ei varmasti kumpikaan, ja siksi niistä tulee irrottautua. Tilanteen erityisluonne tulee kuitenkin oivaltaa: jotta vihasta ja pelosta pääsisi irti, niitä molempia tarvitaan. Irrottautumisen mahdollisuus piilee nimittäin niiden täydellisessä harmoniassa, keskiarvossa. Kun voimat ovat tasapainossa, ne kumoavat toisensa.

 

Ääripäät ovat usein illuusio, jossa ihminen jää jahtaamaan omaa häntäänsä. Myös tätä vaikutusta kuvataan yleisesti tunnetulla elämänpyörän symbolilla, jossa käärme syö omaa häntäänsä. Käärmettä ei voi voittaa, mutta sen otteesta voi irrottautua riittävällä viekkaudella, sekä puhtaalla ja viattomalla sielulla. Jotta sielusta voisi tulla puhdas ja viaton, kuin kyyhkynen tai neitsyt, on sen kohdattava yhteensä seitsemän ääripäätä. Seitsemän ääripäätä ovat jokaisen ihmisen perusdualismi, eli kaksijakoinen luonne.

Taulukko 14. Sielun seitsemän ääripäätä

Myös yliminästä eli omasta järjenäänestä vapautuminen alkaa kiinnittymättömyydestä. Kun havainnoit tätä maailmaa ja muita ihmisiä, tulet pian huomaamaan, miten sinulla on tarve puuttua jokaiseen asiaan ja ohjata niitä haluamaasi suuntaan. Tätä on itsekäs halu ja sisäinen narsismi. Sisäisen narsistin valtaa käyttää hänen lähettelijänsä, väärä profeetta, jonka mielestä tukan pitää olla lyhyt tai pitkä, auton pitää olla punainen tai musta, jokin paita on ruma, ja tietty kahvi on hyvää. Lista on loputon, sillä itsekkään halun astialla ei ole pohjaa. Sinne voi työntää mitä vain, ja aina se on vailla lisää ja enemmän.

Perimmäisestä itsekkäästä halusta luopuminen on siis periaatteessa sama asia, kuin lajittelujärjestelmästä luopuminen. Eräs nykypsykologian sovellus, nälkäilluusio,¹¹⁴ tähtää juuri tähän oivallukseen. Nälkäilluusiossa ihminen, jolla on tapana syödä jääkaapilta iltaisin, astelee nyt jääkaapille, mutta tällä kertaa hän ei otakaan mitään, hän vain tyytyy katselemaan jääkaappia ja itseään tuossa tilanteessa. Näin yksinkertaisen harjoituksen teho on uskomaton, sillä jo muutaman sekunnin kuluessa mieli alkaa tuottaa tietoa sisäisen keskustelun kautta. Syömiselle tulee perusteita ja vastaväitteitä, ehkä jopa selityksiä. Juuri tätä on itsehavainnointi. Harjoituksessa ei tule tarttua eri selityksiin kiinni, vaan antaa niidenkin vain olla ja tulla juuri, niin kuin ne tulevat. Näin ihminen itsehavainnoinnin kautta irtaantuu omasta itsestään, eli yksilö-sielulleen ominaisista ajatustottumuksistaan, ja riittävän kauan¹¹⁵ toistettuna jopa koko lajittelujärjestelmästään.

¹¹⁴ Nälkäilluusio esitellään kokonaisuudessaan harjoituksessa 5.

¹¹⁵ Tälle epämääräiselle ajan ilmaukselle on annettu eri lähteissä eri mittoja. Esim. Ilmestyskirjassa puhutaan 1260 päivästä, joka Totuuden tiehen samaistettuna vastaa Tulikasteen aikaa. Toisaalta vedenpaisumus kestää Raamatussa 5-6 kuukautta, jolloin vesikasteen ajaksi voisi samaistaa tuon aikamääreen.

Pohditaan seuraavaksi kiinnittymättömyyttä parin käytännön ajatusprosessin kautta. Kun kohtaat pöydälläsi kirjan, älä ota sitä käteesi, vaan pohdi itseksesi, mikä tämä esine/hahmo/juttu oikein on? Mikä on kirja, ja miksi se on olemassa? Huomaatko: kirja on jonkun toisen ihmisen yksilösielun pätkä. Hän näki omat ajatuksensa niin tärkeiksi, että hän halusi kirjoittaa ne ylös muistiin, jotta osa tuosta tiedosta olisi nyt sinun käytettävissäsi. Kirja on siis muistin ulkoistettu tukitoiminto, jolla omat yksilösieluun kuuluvat ajatukset saadaan siirrettyä eteenpäin. Näin on myös kuvien, taideteosten, elokuvien ja näytelmien laita – samoin jopa tieteellisten tutkimusten ja uskonnollisten tekstien laita.

Kuitenkaan yhtäkään edellämainituista ei olisi olemassa ilman aakkosia. Mitä siis kirjaimet ovat? Jos tästä jatketaan vielä eteenpäin, on tuloksena tässä kirjassa lukemistasi kappaleista muutama, eli päätetään tämä esimerkki tähän.

Saman ajatusprosessin voi tehdä kohtaamalla erilaisia asioita, kuten numeron seitsemän (7), pihalla olevan pikkulinnun, tai oman sisäisen arvottomuudentunteen. Tässä ajatusleikissä rajana on vain taivas, eli oma tietoisuutemme. Ehkä sekin on lopulta vain alaraja taivaalliselle minällemme.

 

Esimerkki (vesikasteen kokeminen)

Lajittelujärjestelmä liittyy olennaisesti totuuden tiehen. Totuuden tien ensimmäisessä vaiheessa, eli niin sanotussa vesikasteessa ihminen luopuu hetkellisesti koko lajittelujärjestelmästään. Tulikasteen alussa tuo vastakohtien järjestelmä herää uudestaan henkiin, valitettavasti voimakkaampana kuin koskaan aiemmin. Tulikasteen ideana onkin polttaa järjestelmä maantasalle niin monta kertaa, ettei sillä enää ole ihmistä sitovaa tehoa. Tämä tapahtuu luonnollisesti tietoisuuden kautta.

Taulukko 15. Lajittelujärjestelmän korostuneet ääripäät lähestyttäessä perimmäistä totuutta

Kun kuljin vuonna 2011 kohti totuuden tien vesikastetta ja kuolemaa, lajittelujärjestelmässäni tapahtui monia muutoksia. Aiemmin minua oli esimerkiksi motivoinut pakko, ei mahdollisuus. Olin myös pitänyt aina muita ihmisiä vertailukohtana, enkä ollut koskaan kokenut olevani mistään ulkopuolinen. Taulukossa 15 on kuvattu senhetkistä lajittelujärjestelmääni, kun olin puoleksi vuodeksi eristäytynyt yhteiskunnasta pois. Ja kun lopulta itse kaste koittaa, on mieli lopulta päästänyt irti myös kaikista näistä ominaisuuksista.

• Edellinen
• Seuraava