Vatsalaukun ja suoliston mikrobikanta

On vielä melko helppoa ymmärtää, että sielu on nimenomaan se pyhä temppeli ja koti, jonka Jeesus sanoi rakentavansa uudestaan kolmessa päivässä. Tällä hän viittasi totuuden tien kolmeen vaiheeseen, joista kolmantena päivänä noustaan kuolleista, eli valaistutaan ja saavutetaan suuri rauha – jokainen todellisen vesikasteen saanut todistaa tämän puolesta. Onkin sitten jo hieman vaikeampaa käsittää seuraava asia: sen lisäksi, että sielusi on myös sinun kotisi, se on myös monien muiden – jopa miljoonien ja miljardien muiden olioiden koti.

Esimerkki (planeetta maa elinympäristönä)

Kun planeetta maa kiertää jatkuvasti aurinkoa, eli sen tähteä, maapallo elää niin sanotusti taon mukaisesti. Maapallo nimittäin toimii juuri sopusoinnussa maailmankaikkeuden perimmäisten lakien kanssa, ja sen vuoksi sille on tarkkaan määrätty paikka kokonaisuudessa. Voisi sanoa, että koska maapallo toimii, kuten kaikki toimii, se on voinut luoda itseensä elinympäristön muun muassa ihmiskunnalle ja kaikille eläville olennoille, joita maalla, vedessä ja ilmassa liikkuu, sekä vielä kaikille kasveille ja elottomille aineyhdistelmille, kuten kiville. Erityistä huomiota maapallon ”elämässä” vaatii se seikka, ettei se tavoittele mitään epätasapainoon johtavaa. Jos maapallon ottaisi hurjia spurtteja radallaan, tai jopa lähtisi pois radaltaan, se ajautuisi liian kauas tai lähelle tähteään, ja siksi kuolisi. Vaihtoehtoisesti siitä tulisi pallo, joka vain vaeltaa tyhjyydessä ilman päämäärää (kohti masennusta). Tällöin maapallo olisi luonnon armoilla ja pelaisi sen säännöillä, sattumalla. Koska maapallo elää taon mukaisesti, eli toteuttaa perimmäisen totuuden tahtoa, se on voinut luoda itsestään elinympäristön myös ihmiskunnalle. Ymmärrätkö, kuinka kunnioitettavaa se on?

Yllä olevan esimerkin toinen puoli voisi olla, jos planeetan asukkaat alkaisivat rettelöidä ja viedä planeettaa epätasapainoon. Jos maapalloa alettaisi saastuttaa sisältäpäin, mitä se voisi asialle tehdä? Se voisi puolustautua, eli luoda sisäisille saastuttajilleen sellaiset elinolosuhteet, jotka pakottaisivat tuholaiset vetäytymään. Toisaalta voisi käydä myös niin, että maapallo päättäisi yhtäkkiä alkaa itsekkääksi. Se nauttisi hiilidioksidista niin paljon ilmakehässään, että se alkaisi tuottaa hiilidioksidia uloshengittäviä olentoja, jotta se saisi tuettua tätä riippuvuuttaan mahdollisimman paljon. Jossain vaiheessa hengittäviä olentoja olisi sitten niin paljon, että ne olisivat täyttäneet kaikki paikat, ja lisääntyisivät koko ajan enemmän ja enemmän. Pian maapallo huomaisi olevansa pulassa – sen resurssit eivät riittäisikään torjumaan tätä uutta porukkaa, ja ilmakehäkin alkaisi jo saastua rikki. Lopulta maapallo ajautuisi tilanteeseen, jossa sen pitäisi valita, tuhoaako se koko sisällään olevan porukan vai tuhoutuuko se itse kaikkien muiden mukana. Oikeastaan jokainen luonnosta lähtöisin oleva kappale valitsee harventaa ennemmin muita, kuin itseään. Tämä olisi nolo loppu ihmiskunnalle.

Maapalloon liittyvä esimerkki ei ole kuitenkaan aivan tuulesta temmattua utopiaa, sillä se koskettaa jokaista ihmisyksilöä. Samalla tavalla toimii nimittäin se porukka, jonka elinympäristö sinä olet (eli sielusi on). Nyt puhutaan elimistösi ja ihosi mikrobeista, kuten bakteereista ja viruksista, jotka pitävät sinua kotinaan. Tuo porukka voi ryhtyä halutessaan aiheuttamaan sinulle kaikenlaisia ikäviä asioita sairauksien, allergioiden ja muiden epätasapainotilojen muodossa. Toisaalta, sinä itse voit alkaa vavisuttamaan niiden elämää ryhtymällä kuluttamaan valtavia määriä alkoholia tai nauttimaan liikaa sokeria. Voit myös halutessasi saastuttaa tuota porukkaa tupakoimalla tai nauttimalla muita kehollesi haitallisia aineita. Eikö olekin eriskummallista, miten elimistössäsi asuvan yksittäisen bakteerin ja sinun itsesi välisesi suhde on niin lähellä sinun itsesi ja maapallon välistä suhdetta? Sen, minkä sinä teet bakteerille ja maapallolle, sitä samaa voit odottaa myös niiden tekevän sinulle. Laki on varmasti kaikille tuttu ja se koskettaa meistä jokaista, DNA-rakenteesta tai kokoluokasta riippumatta.

Miten sielusta voidaan huolehtia fyysisenä elinympäristönä? Tähän pätee sama vastaus kuin henkiseenkin elinympäristöön. Ehkä muistat kirjan alun määritelmistä, miten sielusi on sekä fyysinen että henkinen elinympäristö (määritelmä 3). Voitko palauttaa tietoisuuteesi, miten edellisessä luvussa sielun henkisen osan, eli ajatusten hallitsemiseksi opeteltiin rukouksen voimaa. Arvaatko siis, mitä voimaa nyt tarvitaan, kun kyseessä on sielun fyysinen elinympäristö? Aivan oikein: paastoa.

Mikrobikanta sairastuttaa ja parantaa

Suolisto – toiset aivomme -dokumentin (Denjean, 2013) mukaan jokaisella ihmisellä on persoonallinen mikrobikanta vatsassaan ja suolistossaan. Tutkijoiden mukaan mikrobikannat voidaan kuitenkin yleistää muutamaksi pääryhmäksi, joista johonkin kaikki maailman ihmiset kuuluvat. Lisäksi tutkijat ovat osoittaneet, ettei mikrobikanta periydy. Siksi sinulla on aivan yhtä todennäköisesti sama mikrobikanta kuin toisella puolella maailmaa asuvalla ihmisellä tai kuin fyysisellä äidilläsi. Tämä osoittaa periaatteessa suoraan sen, etteivät vanhemmat välttämättä voi opettaa lapselle hänelle itselleen oikeita ruokatottumuksia, vaan se tulee jokaisen tehdä itse.

Sisäiseen mikrobikantaan pätee sellainen mielenkiintoinen ilmiö, että mitä rikkaampi mikrobikanta, sen paremmin ihmisen ruoansulatus ja elimistö voivat. Jotkut ovat jopa tehneet tutkimuksia, että jos henkilö syö vain pikaruokaketjun hampurilaisia, niin jo parissa viikossa hänen mikrobikantansa romahtaa ja näin keho alkaa voida huonosti. Pitkällä tähtäimellä roskaruokaan perustuva ruokavalio takuuvarmasti sairastuttaa ihmisen. Kokeiluissa huomattiin, että mikrobikannan takaisinsaanti ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu, vaan hyvä ja oikea ruokavalio tuli säilyttää moninkertaisesti kauemmin, ennen kuin mikrobikanta oli palannut alkuperäiselle tasolle.

Mikrobikanta antaa vastauksia myös laihdutus- ja lihomisasioissa. Sillä on näet suuri merkitys ruoansulatukselle ja yleensäkin laihtumiselle, että minkälainen mikrobikanta ihmisellä on. Joskus laihtuminen voi olla vaikeaa, tai jopa mahdotonta, ilman sisäisen bakteerikannan muutosta. Uusissa tutkimuksissa on selitetty mikrobien avulla myös lapsuusajan traumojen ja ärtyvän suolen yhteys toisiinsa (Labus ym., 2017).

Mikä sitten on paras lääke omaa mikrobikantaa vastaan? Tähän on olemassa toki useita vastauksia, aina ulostesiirrännäisistä lähtien, mutta jos mietitään ilmeisintä vastausta, niin se on paastoaminen. Paasto ideana on tasaisesti karsia mikrobikantaa sen luonnolliseen tilaan, kuin tehdä omaan suolistoon puhdas ja tyhjä pöytä. Tällöin mikrobikanta pääsee kehittymään uusiksi, parempaan tasapainoon. Yleislääkäreiden mukaan myös ennaltaehkäisevät toimenpiteet ovat tärkeitä. Hyvä mikrobikanta säilyy paremmin, jos muun muassa syö kuituja ja välttelee antibioottikuureja.

• Edellinen
• Seuraava