Nyt tiedämme yksilösielun heijastavan ihmisen kokemuksia ja uskomuksia, ja luovan illuusion omasta olemassaolostaan ja jatkuvuudestaan ajatusten ketjuissa. Ajatukset ja uskomukset näyttäytyvät sekä yksilö- että ryhmätasolla. Ryhdymme seuraavaksi tarkastelemaan syvemmin yksilösielun toimintaympäristöä. Käytetään yksilösielusta myöhemmin yksinkertaistettua termiä ”sielu”.

 

Määritelmä 3. (Yksilösielun ympäristö)

Yksilösielun ympäristö jakaantuu ulkoiseen (ryhmä) ja sisäiseen ympäristöön (yksilö) sekä mentaaliseen ja fyysiseen ympäristöön. Sielun sisäinen ympäristö – sekä mentaalinen että fyysinen – lähenee nollaa, eli äärettömän pientä pistettä, syvyyttä. Syvyys on fyysisesti esimerkiksi supermassiivisen mustan aukon singulariteettipiste ja mentaalisesti se on tieto ja totuus. Sielun ulkoinen ympäristö – sekä mentaalinen että fyysinen – lähenee ääretöntä, eli äärettömän suurta pistettä, maailmankaikkeutta. Maailmankaikkeus on sekä fyysinen maailmankaikkeus, eli elämä itse, ja mentaalisesti se on maailmansielu. Koska sielun sisäinen ympäristö lähenee nollaa ja ulkoinen ympäristö ääretöntä, on luontevaa ja perusteltua antaa sielulle mitta, joka on yksi (1).13

13 Matemaattisesti sanottuna sielu siis kuuluu välille ]1/N,N[, jonka keskipiste N:n suhteen on luku yksi (1). Näin ollen luku yksi (1) on ”yhtä lähellä” nollaa ja ääretöntä.

 

Sielun ympäristöt

Taulukko 3. Sielun ympäristötyypit esimerkkeineen14

14 Yllä olevan taulukon jokaisesta rivistä saisi kirjoitettua ainakin muutaman kirjasarjan verran yleispätevää opetusta, mutta tämä olisi valtaosin turhaa työtä, sillä onhan näihin jokaiseen riviin liittyen jo olemassa omat tieteenalat, jotka jatkuvasti työstävät uutta materiaalia ihmiskunnan hyväksi. Jää siis lukijan vastuulle jatkaa oman yleistiedon kehittämistä eri ympäristötyypeistä.

Huomautuksena voidaan todeta, että koska sielu sisältää myös maan, eli ihmisen tiedostumattoman mielen, joka on sidottu ihmisen kehoon, voidaan tässä yhteydessä sielu samaistaa kokonaiseen ihmiseen. Täten myös ihmisen mitta on yksi (1).

Nyt on tietoisuuden piirissä sielun olemassaolon lisäksi sen toimintaympäristö, joka käsittää ääripäidensä kautta periaatteessa koko KET:n. Ja juuri näin se on – sielun tietoisuuden laajentumisen kautta sen on mahdollista ”syödä ja juoda” itseensä koko KET pala kerrallaan.15 Mutta jotta tämä henkinen matka voisi edes alkaa, on sieluun liittyen vielä pohdittava muutamaa eri asiaa. Näistä ensin nousee mieleen ajatus: jos sielu kerran koostuu kaikista ajatuksista, mitä nämä ajatukset sitten ovat?

15 Tämä metafora on muinaisesta Egyptistä, jossa KET:aa kuvaavat sanat todella olivat palvottuja jumalia ja jumalattaria, joita totuuden tien kulkijat kuvainnollisesti söivät ja joivat, eli he tekivät heistä ja heidän nimistä ja ominaisuuksistaan itsensä osia.

 

Määritelmä 4. (Uskomus, ajatus)

Kuten solu on ihmiskehon rakennuspalikka, on uskomus (joskus sanotaan ajatus) ihmismielen rakennuspalikka. Uskomus sisältää suoraan havainnoitua, eli kokemuksen kautta hankittua tai muuten opittua tietoa, joka rakentuu neljästä raaka-aineesta: i) muistista, ii) luovuudesta, iii) järjestä sekä iV) tunnetason emootioista. Uskomusten sisältämä tieto voi olla mitä tahansa olemattomuudesta aina koko maailmankaikkeuteen asti. Uskomus voi olla tosi tai se voi olla epätosi verrattuna perimmäiseen totuuteen, eli todellisuuteen (jonka perusta on kuvattuna KET:na). Uskomus voi muuttua epätodeksi neljällä tavalla. Se voi 1) vääristyä, 2) yleistyä, tai siitä voi 3) jäädä pois asioita, tai siihen voi 4) lisätä uusia asioita. Ihmismielelle on ominaista, että se pitää itse totena kaikkia uskomuksiaan riippumatta siitä, ovatko ne oikeasti totta tai eivät. Ajatukset voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, jotka ovat tietoiset ajatukset ja tiedostumattomat uskomukset. Lisäksi uskomukset voidaan jakaa ihmisen yksilöllisiin (myös sisäisiin) uskomuksiin sekä ryhmää koskettaviin (myös kollektiivisiin, yhteisöllisiin, sosiaalisiin, ulkoisiin) uskomuksiin.

 

Esimerkki (erilaisia uskomuksia)

  • Kun näet pihalla auton ja ajattelet sen olevan ”auto”, on kyseessä uskomus. Uskomuksen juuret ovat siinä, että sinä olet oppinut mieltämään tietyn muodon ja aistihavainnot joksikin, mille olet antanut (tai pikemminkin oppinut) nimen auto. Aivan yhtä hyvin kyseessä voisi olla vaikkapa jättiläisen paperipaino.
  • Tutkitaan lausetta: ”Minä en osaa soittaa mitään soittimia.” Lause sisältää jo valmiiksi esimerkiksi seuraavat ajatukset: ”On olemassa jokin taho, joka mielletään minäksi”, ”on mahdollista soittaa”, ”soittimia on olemassa”, ”soittimia on mahdollista soittaa oikein tai väärin, jollakin tuntemattomalla mittarilla”, ”taho, joka on minä, ei osaa soittaa mitään soittimia”. Analysointia: kyseessä on luovuutta ja sielun auditiivista osaa rajoittava uskomus, joka on voinut muodostua esimerkiksi vanhemmilta opituista ajatusten yleistyksistä ja vääristyksistä.
  • Seuraava tutkittava ajatus on: ”Uskonnot ovat turhia.” Tämä on länsimaissa valitettavan laajalle levinnyt kollektiivinen, rajoittava uskomus. Ennakko-oletukset ovat: ”Uskontoja on olemassa”, ”on olemassa turhia ja ei turhia asioita”, ”uskonnot kuuluvat turhiin asioihin”. Tällainen uskomus on voinut jollain henkilöllä saada alkunsa jostain ääripääkokemuksista, tai se on vain suoraan vanhemmilta tai yliopistojen professoreilta opittu ajattelutapa (eli uskonto itsessään sekin). Todellisuudessa mikään todellisuutta kuvaava konteksti ei ole toista arvokkaampi, eri kontekstit vain sopivat johonkin tilanteeseen toisia otollisemmin.

Sielun ajatuksista koostuva rakenne on hyvin hienovarainen ja täydellinen luomus. Jotain kuitenkin menee vikaan, kun ihmisten sielut tulevat keskinäiseen kanssakäymiseen, vuorovaikutukseen. Tällaista sielujen kohtaamista, sekoittumista ja yhdistymistä voidaan luonnehtia valheiden viidakon määritelmän avulla.

 

Määritelmä 5. (Valheiden viidakko)

Valheiden viidakko on termi eri ihmisten sisäisten mentaalisten tai ulkoisten fyysisten ympäristöjen yhdistymiselle. Ne muodostavat yhdessä systeemin eli ryhmän, joka on uskomusten jakamisen suhteen suljettu. Valheiden viidakko voidaan kuvata yksinkertaisella mallilla, jossa yhdistyvät uskomusten jakaminen ja ihmisten keskinäinen, sosiaalinen luottamus. Näiden välisestä vuorovaikutuksesta (≅) saadaan aikaan systeemin pakottama vankeus.

Uskomuksen jakaminen/esiintyminen ≅ Luottamus/usko

Vankeus systeemissä

 

Jaettava uskomus voi olla joko valhe, osatotuus tai totuus, mutta sen jakajien kesken yhteiset uskomukset ovat pääsääntöisesti ”totta” heille itselleen. Mitä suurempi ryhmä ihmisiä on kyseessä, sen suuremman roolin luottamus ja uskomuksen jakaminen saavat. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että vankeuden aiheuttama (tiedostumaton) kurjuus (mielipaha, huono omatunto, kärsimys) kasvaa suoraan verrannollisesti siihen nähden, kuinka monta ihmistä valhetta on jakamassa.

Valheiden viidakkoa ei tule ajatella vain mentaalisena, eli ajatuksissa ilmenevänä harhana, vaan sillä on myös fyysinen muotonsa. Esimerkiksi jonkin tavaran jakaminen ystävän kanssa tai jopa tietyn maapallon osan nimeäminen valtioksi on seurausta ihmisten välisestä luottamuksesta, joka on aiheuttanut vankeuden. Uskomus valtiosta toteutuu myös konkreettisesti suljettujen rajojen muodossa. On vain näkökulmakysymys, estävätkö valtakuntien rajat maahan tulemisen vai sieltä poistumisen.

Koska jokaisen ihmisen sielun perimmäinen tahto on jo murrosiän alkaessa valheiden viidakon hallussa, ei sitä tule kaunistella tai antaa sille armoa. Jokainen kytkös, kuten osakkuus yrityksissä, autojen ja talojen omistaminen, tai kerhoihin ja yhdistyksiin kuuluminen ovat vain valheiden viidakon ja sen hallitsijan, eli ihmisen narsismiin taipuvaisen persoonan tapa kiinnittyä tähän itse luotuun illuusioon. Siksi perisynnin alaisuudessa hankitusta omaisuudesta tulee luopua, ja tämän jälkeen luovutaan perisynnin alaisuudessa rakennetusta uskomusmaailmasta, arvoista, identiteetistä ja lopulta koko persoonasta.

 

Esimerkki (salaseurat)

Salaseurat ovat hyvä esimerkki suljetusta systeemistä. Tällaisella ryhmällä on suljetut toimintamallinsa ja uskomusjärjestelmänsä. Tieteellisesti ajateltuna on lähes väistä-mätöntä, että salaseuran uskomus- ja toimintajärjestelmä kehittyy sen jäsenten näköiseksi, ja siten sen suhde alkuperäiseen totuuteen joutuu koetukselle. Tästä on hyvä esimerkki 1600-luvun Englannista alkanut vapaamuurareiden erimielisyys, joka jakoi kyseisen organisaation edustajat Atlantin valtameren kahdelle puolelle. Tuolloin Amerikka perustettiin totuudelle, eli oikeudelle ja hyvyydelle, mutta nykyään tuosta suunnitelmasta ei ole enää näkyvissä paljon muuta kuin pyhää geometriaa mukailevat rakennukset. Jos tieto ei tule jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisesti suoraan ikuisesta lähteestään, on ihmisen egon mahdollista tunkeutua sielun ja hengen väliin. Tämä johtaa tiedon vääristymiseen, yleistämiseen ja turhaan piilotteluun. Salaseurat eivät ole koskaan tuottaneet yhtään valaistunutta yksilösielua. Jotkut salaseurat voivat toki väittää, että vaikkapa Jeesus Kristus on ollut heidän jäsen, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kun sielu lopulta kirkastuu, se ei ole sidottuna yhteenkään kontekstiin.

 

Esimerkki (uskonnot)

Uskonnot on toinen hyvä esimerkki suljetusta ryhmästä. Useimmissa uskonnoissa ei hyväksytä asioiden kyseenalaistamista tai edes ”turhia” kysymyksiä. Vastaesimerkiksi mainittakoon jälleen henkilö nimeltä Jeesus Kristus. Jeesus kyseenalaisti omana aikanaan kaikki vallanpitojärjestelmät. Hän opetti, ettei ihminen kirkossa rukoilemalla löydä Jumalaa, vaan se vaatii henkilökohtaista panosta. Tähän panokseen kuuluvat muun muassa luopuminen kaikesta (fyysisestä omaisuudesta ja mentaalisesta identiteetistä) ja totuuden tien seuraaminen. Nykypäivän kristityt eivät enää tunne Jeesuksen opetuksia ja kirkko muistuttaa juuri sellaista laitosta, jota vastaa Jeesus avoimesti puhui ja opetti 2000 vuotta sitten. Ennen Jeesusta esimerkiksi Buddha, Kungfutse ja Laotse (varsinaiset kolme itämaan tietäjää) olivat hylänneet yhteiskunnan uskomusjärjestelmät ja lähteneet totuuden tielle etsimään syvempää totuutta. Myös hieman alle 1000 vuotta Jeesuksen jälkeen nousi idempää Muhammed, jonka syvällinen profeetallinen tulkinta Raamatusta sai Jeesuksen opit hylänneet kristityt raivoihinsa. On jokaisen profeetan osa tulla vainotuksi uskonsa tähden ja vihatuksi ilman syytä.

Hyvät uskovaiset, kyseenalaistakaa uskontonne! Jos uskonto perustuu totuudelle, sen voi täysin huoletta ja hyvällä omallatunnolla kyseenalaistaa, kuten Krishna, Buddha, Kungfutse, Laotse, Jeesus ja Muhammed ovat opettaneet. Totuus kestää kaiken, ja ennen häviävät maa ja taivas kuin totuus tai totuuden tuntijan sanat. Totuus on aina olemassa, vaikka sinua ja minua ei olisi. Totuus on aina kaikille sama, ja siksi totuus ei voi olla henkilökohtainen uskomus, joka ei ole kaikille aina sama. Joka muuta väittää, puhuu vastoin yllä mainittujen miesten opetuksia. Uskonnot eivät ole koskaan tuottaneet yhtään valaistunutta yksilösielua. Läpi historian aina kun joku sielu on kirkastunut, on se ensin erkaantunut sen ajan uskonnoista ja henkisistä liikkeistä.

 

Esimerkki (Natsi-Saksa ja Milgramin tottelevaisuuskoe)

Natsi-Saksa on kauhea esimerkki siitä, mitä ihmisten sokea luottamus auktoriteetteihin voi saada aikaan. Varmaan lähes jokainen ihminen olisi valmis vannomaan, ettei koskaan osallistuisi vastaaviin julmuuksiin omassa elämässään. Stanley Milgram oli tästä kuitenkin eri mieltä jo 1960-luvulla. Koska Milgram oli tiedemies, hän suunnitteli kokeen todisteeksi, että jo lievä auktoriteetti - kuten valkoinen takki – riittää oikeu-tukseksi ihmisen mielessä toisen ihmisen tappamiselle. Kuuluisa koe uusittiin vuonna 2010 ranskalaisen tutkijaryhmän toimesta, ja tulokset olivat samansuuntaiset. Alku-peräisessä kokeessa 60 % ihmisistä oli valmis jatkamaan koetta aiheuttaen toisen ihmisen kuoleman, ja vuoden 2010 kokeessa vastaava luku oli 80 %. Tieteellisesti on siis osoitettu, että jokaisen ihmisen lähipiiristä löytyy useita ihmisiä, jotka väärissä olosuhteissa kykenisivät hirmutekoihin. Vaikka tämä tutkimustulos ei ole koskaan saanut sille kuuluvaa huomiota, kannattaa jokaisen ihmisen itsenäisesti tutustua Milgramin tottelevaisuuskokeeseen ja sen tuloksiin. (kokeesta lisää Harjoituksessa 28)

 

Valheiden viidakon erikoistapaukset: persoona ja parisuhde

Valheiden viidakolla on kaksi erikoistapausta. Niistä ensimmäinen koskee tilannetta, jossa ryhmän koko rajoittuu vain yhteen jäseneen, eli ihmiseen itseensä. Toisin sanoen on tärkeää oivaltaa, että jokaisen ihmisen persoona on rakentunut sielun sisäiseksi valheiden viidakoksi. Tämän vuoksi ihmisellä on esimerkiksi lempipaita ja -ruoka, musiikkimaku, hän on aamuvirkku tai iltaihminen, tykkää jalkapallosta ja inhoaa kissoja. Niin kauan kuin ihminen ajattelee olevansa jotakin, hän kiinnittää itsensä tähän maailmaan ja tekee KET:n vasemman puolen ymmärtämisen itselleen mahdottomaksi. Tämän vuoksi oikeastaan poikkeuksetta jokainen KET:n määrittelemän perimmäisen totuuden löytänyt ihminen on erkaantunut yhteiskunnasta määräajaksi. Lähes täydellisen yksinäisyyden kautta ihminen löytää omat rajoitteensa, sekä niistä irtaantumisen jälkeen saman perimmäisen totuuden, KET:n.

Toinen erikoistapaus ilmenee ihmisen sitoutuessa kumppaniinsa. Parisuhde ja avioliitto ovat valheiden viidakon kannalta erilaisessa asemassa kuin jonkin ryhmän tai yksilön itsensä muodostama valheiden viidakko. Tämä asia on varmasti helppo jokaisen ihmisen itse oivaltaa lyhyen pohdiskelun jälkeen: huomaat käyttäytyväsi eri tavalla ollessasi yksin, puolison kanssa, sekä ystävien/muun ryhmän kesken. Totuuden tiellä ja valaistumiseen tähdättäessä usein juuri parisuhde muodostuu suurimmaksi ongelmaksi. Ihmisen sisäinen pahuus nimittäin haluaa viimeiseen asti syyttää toisia ihmisiä kaikista mahdollisista asioista, eikä siten täydellinen vastuunottaminen ole mahdollista ennen kuin myös tästä sosiaalisesta ja psykologisesta kytköksestä hetkellisesti luovutaan. Hetkellinen luopuminen ei tarkoita avioeroa tai parisuhteen päättämistä, vaan se tarkoittaa toiselle runsaan tilan antamista tai itselleen sen ottamista, jotta totuuden etsiminen voi nousta kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Jos puoliso ei tässä vaiheessa anna tilaa tai aiheesta ei osata keskustella, tulee tilanne yleensä kärjistymään niin kauan, että joko ihminen lopettaa totuuden tiellä kulkemisen tai parisuhde ajautuu karille.

”Täydellisessä maailmassa” jokainen ihminen on jo ennen parisuhteen solmimista kulkenut koko totuuden tien läpi ja tuntee KET:n läpikotaisin. Samoin täydellisessä maailmassa ihminen ohjataan ulos yhteiskunnan sosiaalisesta hämähäkinseitistä alle parikymppisenä, ja hänen tehtäväkseen tuolla henkisessä erämaassa muodostuu vain ja ainoastaan maailmankaikkeuden hengellisen rakenteen ymmärtäminen. Näin toimittiin tietyissä intiaanikulttuureissa ja muiden alkuperäiskansojen parissa. Kun nuori poika suoritti miehuuskoettaan, hän ei tullut yhteiskuntaan takaisin ennen kuin tunsi ykseyden hengen kanssa. Tämän vuoksi perinteisiä ristiriitoja oman sosiaalisen verkoston kanssa ei muodostunut enää myöhemmässä elämässä.

Valheiden viidakosta on vain yksi todellinen ulospääsykeino – tietoisuus. Ajatusten ymmärtämisen jälkeen onkin mahdollista määritellä ihmisen yksilöllinen tietoisuus, joka toimii mittarina hänen kulkiessaan kohti henkistä vapautumista. Tietoisuuden vastakohtana määritellään seuraavaksi tiedostumattomuus, sekä lopulta tarjotaan työkaluja sen ymmärtämiseksi, kumpi toimii oman yksilösielun hallitsijana. Tällöin puhutaan tietoisuusasteesta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).