Yliminän ongelmat ja uudelleenohjelmointi

Järjentasolla sijaitsevan yliminän epätasapaino voidaan karkeasti jakaa kahteen ääripäähän. Tieteellisessä kirjallisuudessa näitä ääripäitä on nimitetty seuraavalla tavalla: i) Väljä yliminä, ja 2) Tiukka yliminä. Tutustutaan väljään ja tiukkaan yliminään seuraavan esimerkin avulla.

Esimerkki (Väljä vs. Tiukka yliminä)

Väljä yliminä ottaa usein liian suuria riskejä, ja siksi kokee myös liian suuria tappioita. Väljä yliminä ei myöskään vastusta tunteita, minkä vuoksi ihminen saattaa huomata olevansa esimerkiksi pettämisen tai ylensyönnin kierteessä. Liian tiukka yliminä puolestaan ilmenee henkilössä, joka tuntee jatkuvaa häpeää ja syyllisyyttä olemassaolostaan. Hänessä ilo ja suru heittelehtivät päivittäin, sekä ylpeyden tavoittelu ajaa häntä huimiin suorituksiin, mutta vain siksi, että hänen polttoaineenaan toimii säälimätön perfektionismi.

Tieteellisestä näkökulmasta yliminä nähdään hyvin pysyvänä, koska se kuuluu tiedostumattomaan mieleen. Myöskään mitään kunnollisia yliminän hallintatekniikoita ei näyttäisi olevan tieteellisesti testattu tai todistettu. Vaikka tässä yhteydessä tiede on siis ollut varsinainen pettymys, onneksi tieteen välittömässä läheisyydessä tapahtuu jo paljon asioita. NLP sekä muutamat muut psykologian sovellukset ovat osoittaneet tehonsa ja tehneet muun muassa ajatusten ja pelkojen hallinnan, rajoittavien uskomusten muuttamisen, arvojen nopean kartoittamisen sekä identiteetin kyseenalaistamisen mahdolliseksi. Tästä vielä pidemmälle päästään pyhien kirjojen kautta, jossa yliminän uudelleenohjelmoinnista käytetään muun muassa symboleja tulimeressä käveleminen, tulikasteen saaminen, ja palavalla miekalla kaikkien huonoa hedelmää tuottavien oksien leikkaaminen. Tämän ymmärryksen saattelemana voisi ajatella, että tiede ja uskonnot ovat lähteneet kulkemaan toisiaan kohti. Tiede vain on aloittanut matkan tietoisessa mielessä ja uskonnot tiedostumattomassa mielessä. Lopulta ne kohtaavat toisensa ihmisen sydämessä saavuttaen syleilyotteen ja syvän yhteisymmärryksen.

Yliminän uudelleenohjelmointi

Eräs keino ohjelmoida yliminää esitellään Pythagoraan nimiin laitetussa henkisessä tekstissä Kultaiset säkeet. Säkeissä kerrotaan, miten nukkumaan mennessä ei koskaan saisi vain sulkea silmiään ja nukahtaa, vaan järjen ja tietoisuuden avulla tulisi käydä kaikki päivän tapahtumat läpi. Ohjeissa neuvotaan nuhtelemaan itseään ankarasti kaikista vääristä teoista ja vastaavasti kehumaan itseään kaikista hyvistä teoista.

40. Älä koskaan anna unen sulkea silmiäsi maata pantuasi, 41. Ennen kuin olet järjelläsi tutkinut kaikkia päivän tekojasi. 42. Missä olen erehtynyt? Mitä olen tehnyt? Mitä olen jättänyt tekemättä sellaista, jota minun olisi pitänyt tehdä? 43. Jos tässä tutkinnossa huomaat tehneesi väärin, moiti itseäsi ankarasti siitä; 44. Ja jos olet mitään hyvää tehnyt, iloitse.” (Pythagoras: Kultaiset säkeet. 40-44)

Ohjeiden mukainen toiminta tähtää tiedostumattoman mielen tietämättömästi ja sattumanvaraisesti rakennettujen virheiden korjaamiseen. Harjoituksessa ei ole kyse yhden tai kahden yön aikajaksosta, vaan kolme ja puoli vuotta kestävästä ankarasta työskentelystä (Ilm. 11:3). Itsensä uudelleenohjelmointi on niin haastavaa, että sitä on kuvattu symbolein tulikaste ja suuri/pyhä sota. Suuri sota käydään siis maallisen minän yliminän ja perimmäisen totuuden kesken. 

Yliminä heijastaa vanhempien ja muiden kasvattajien suullisia ohjeita ja mallintaa heidän käyttäytymistään. Lapsuudessa yliminä rakentuu seuraamalla vanhempien antamaa esimerkkiä käyttäytymisen tasolla. Tämä on syy siihen, miksi myöskään korjausvaiheessa ei riitä, että vain puhumalla ohjelmoisi uudestaan oman mielensä, vaan mielessä tapahtuva työ tulee toteuttaa myös aitoina tekoina. Jos teko jää puuttumaan, on se sama kuin jos sinulla olisi taskussasi aarrekartta, muttet koskaan kaivaisi aarretta maan sisästä. Tähän viitataan myös Raamatussa Johanneksen toimesta, kun hän kertoo Jeesuksen asettamasta esimerkistä: ”Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.” (1 Johanneksen kirje 2:6) Tämä vahvistaa sen, ettei pelkkä sokea usko riitä pelastamaan ketään.

Pythagoraan kanssa samankaltaisia ohjeita antavat myös mystikkokirjailija Paul Brunton kirjassaan Yliminän viisaus sekä elämäntaitovalmentaja Anthony Robbins paperivihkosessaan Notes from a Friend: A Quick and Simple Guide to Taking Charge of Your Life. Myös kaikki pyhät kirjat opettavat tämän saman oppiläksyn: Bhagavad Gitassa Krishna käyttää tästä termiä Toiminnan tie, karma-marga, sekä vastaavasti Buddha käyttää termiä Śīla - Sīla - Moraali (eettinen toiminta). Tässä kirjassa puhutaan yliminän uudelleenohjelmoinnista käyttäen siihen liittyvää ikuista symbolia tulikaste, joka on siis yhdenvertainen käsite kaikkien yllämainittujen käsitteiden kanssa.

Syy siihen, miksi yksi onnistuu yliminän uudelleenohjelmoinnissa samalla, kun joku toinen epäonnistuu, löytyy totuuden tien rakenteesta. Jos tulikasteen asioita alkaa suorittaa ilman edeltävän kastevaiheen – vesikasteen – oppeja, ja ennen kaikkea siinä saavutettua henkilökohtaista suhdetta tietoon ja totuuteen, ei uudelleenohjelmointi perustu absoluuttiseen totuuteen (KET ja täydellinen sielu), vaan edelleen ihmisen itsensä luomaan käsitykseen tästä totuudesta (yksilösielu). Ihmisen luoma käsitys on aina puutteellinen siksi, että se on muunnos (ja häiriö) alkuperäisestä totuudesta. Kun ihminen ei muuta alkuperäistä totuutta tai lisää siihen mitään, pysyy totuus ennallaan – myös kulkiessaan ihmisen mielentasojen läpi. Tällöin voidaan sanoa ihmisen elävän totuudenmukaisesti, tai taon mukaisesti. Tätä tarkoittaa myös Jumalan valtakunnan vastaanottaminen omaan sydämeen – ihminen ottaa kaiken vastaan sellaisena kuin se on, ilman itsekästä halua muuttaa mitään.

Myös persoonallisuus ajaa yliminää epätasapainoon

Yliminä ja koko järjentaso, kuten kaikki muutkin sieluntasot, ovat toistensa kanssa kytköksissä. Tästä aiheutuu eräs todella mielenkiintoinen seuraus: hyvä ja paha sekä oikea ja väärä ovat sidottuja toisiinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos persoona ei ole puhdistunut, se ei voi niin helposti käsittää oikeaa tietoakaan. Tämän vuoksi tällainen henkilö joutuu koulussakin opettelemaan kaiken ulkoa, ilman kykyä todistaa asioita. 

Yliminään heijastuvia järjentason ongelmia muodostuu myös silloin, kun ihminen lokeroituu käyttämään esimerkiksi enemmän luovuutta kuin muistia. Usein tällaisissa tapauksissa ihminen keskittyy vain tunteen ja luovuuden liittoon, eli hän käyttää pääsääntöisesti vain oikeaa aivopuoliskoaan. Aivan samalla tavalla on mahdollista lokeroitua myös vasempaan aivopuoliskoon, ja tällöin ihminen käyttää ajattelunsa resursseina muistia ja järkeä. Nämä kuvaukset kertovat rivienvälistä taiteilijan ja tiedemiehen eroavaisuudet. Totuuteen tähtäävä tapa olisi pyrkiä saavuttamaan sielussaan tasapaino, jolloin jokainen aivoihin kytkeytyvä keskushermoston osa saisi sopivasti kuormitusta ja siten kaikki sielunosat kehittyvät yhtä aikaa. Tämä estää yliminän vääristymistä tulevaisuutta ajatellen.

Jos ihminen ei hallitse itseään yliminän ja järjentasolla, on hänen sielunsa väärän profeetan hallussa. Väärä profeetta on Johanneksen Ilmestyskirjassaan antama käsite, jolla viitataan juuri järkiosaan ihmisen sielussa. Jotta väärä profeetta saadaan kukistettua, tässä luvussa syvennytään järkeen kolmessa vaiheessa: i) ensin pohditaan järkeen kuuluvia uskomuksia, jotka ovat niin sanotut henkilökohtaiset totuudet, ii) sitten pohditaan ihmisen henkilökohtaista etiikkaa, eli kasvattajilta ja omien uskomusten pohjalta kehittyneitä arvoja, ja lopulta iii) hahmotetaan ihmisen henkilökohtaista ymmärrystä itsestään, josta tieteessä käytetään termiä identiteetti.

• Edellinen
• Seuraava