No sellanen kysymys mulla olisi, että kun Dzogchenissä puhdistettiin kehoa karmisesta kuonasta, eli jyrättiin jollain tantrisella harjoituksella joku vanha tunne/trauma tms matalaksi huomioimatta sitä, että olisiko sen tiedostamisella tai muistamisella mitään merkitystä. Mietin, että mikä mahtaa olla hyöty sille, että asiaa käsitellään/oikaistaan mielessä tai vaan 'jyrätään' kaikki mitä eteen tulee välittämättä mieleen mitään asian tiimoilta? Olikohan tämä ymmärrettävä kysymys?

 

Kysymyksesi koskettaa erittäin tärkeää aihetta: voiko mielen ongelmakohtia hoitaa lopullisesti jollakin pikatekniikalla vai täytyykö ihmisen tyytyä vuosikymmenten terapiaan?

 

Myös NLP:ssä sekä ratkaisukeskeisessä terapiassa ja monissa muissa nopeisiin tuloksiin tähtäävissä hoitomuodoissa on sellainen ajattelutapa, että mitään mennyttä asiaa ei oikeasti tarvitse kohdata. Ajattelutavan mukaan yksinkertaisesti sen tulisi riittää, että henkilökohtainen kokemus jostain tietystä tapahtumasta muuttuu ihmisen sisäisessä maailmassa niin paljon, ettei se enää vaivaa. Toisin sanoen tyydytään siihen, että kunhan ihminen voi jatkaa elämäänsä, niin kaikki on hyvin.

 

Esimerkki tällaisesta tilanteesta voisi olla se, että meillä olisi kyseessä ihminen, jota on koulukiusattu. Oikeiden tekniikoiden ja hyväksynnän kautta hänelle saadaan luotua kokemus, jossa kiusaajien mielipiteet koskettavat henkilön mieltä yhtä paljon kuin Kenian vitosdivarin jalkapallo-ottelun lopputulos. Tällaisen prosessin jälkeen henkilön koko kokemus kiusaamisesta on saattanut muuttua, sillä sisäinen arvosteluasteikko ei enää anna sille samaa arvoa kuin ennen. Tässä on kuitenkin eräs mutta. Tilanteessa tulisi myös miettiä, että onko tämä uusi arvostelu-asteikko totuudenmukainen? Mitä muita vaikutuksia sillä on? Ja jos muutos mielessä tapahtuu tällä tasolla, onko se oikeasti pysyvä muutos, vai alkaako ihmisen ”oma tahto” edelleen rakentaa hänen ajatusmaailmastaan jonkin tietyn näköistä. Tällöin ongelmat kyllä muuttuvat, mutta ne silti edelleen ovat olemassa.. Aihetta käyn läpi mm. tässä videossa, jossa osoitan miten mieli luo ihmisen, oman tahtonsa kuvaksi, yhä uudestaan ja uudestaan: Henkisyys, valaistuminen ja NLP (

)

 

NLP:n ja muiden ”pikatekniikoiden” täydellinen vastakohta on perinteinen psykoterapia, jossa samoja lapsuuden asioita puidaan läpi pahimmillaan koko elämä. Terapian ongelmakohta piilee siinä, että kun mennään yliminän ja idin (järjen ja tunteen) tasoille, niin käytössä olevat keinot loppuvat hyvin äkkiä kesken. Esimerkiksi yliminän jotain ominaisuuksia ja temperamenttipiirteitä pidetään tieteellisesti hyvin pysyvinä, joka ikuisina. Siksi terapia saattaa helposti kestää vuosikausia.

 

RATKAISUEHDOTUKSET

Ensimmäinen pointti on sellainen, että NLP:tä ja muita pikatekniikoita voi ja kannattaa käyttää samalla tavalla kuin ”lääkkeitä”. Tekniikat toimivat hyvin, täsmällisesti ja nopeasti, mutta ne eivät välttämättä saa aikaan pysyviä tuloksia. Sama pätee jos ihmisellä on migreeni. Lääke auttaa hetkellisesti, mutta jos ongelmaan ei paneuduta sen syvemmin, eikä merkittäviä muutoksia tehdä, tulee ongelma aivan varmasti kiusaamaan uhriaan yhä uudemman kerran. Ratkaisu ei siis löydy ääripäistä, pikapyrähdyksistä tai vuosikausien terapiasta, vaan ratkaisu on yhdistelmä niitä.

 

Esimerkiksi voi käydä tilanne, jossa henkilöllä on jokin lapsuusajan trauma. Kun trauma puhkeaa kukkaan yhtäkkiä aikuisiällä, kannattaa näitä pikakonsteja ottaa heti käyttöön. Niiden avulla homma saadaan haltuun heti, ja ns. tavallinen elämä voi taas jatkua. Tässä kuitenkin piilee se vaaran paikka. Jos homma lopetetaan tähän, tulee sama ongelma jossain vaiheessa uudestaan eteen, ja yleensä se ei tule helpompana versiona.. Kun tilanne on siis saatu kerran hallintaan, tulee omaa mieltä (sielua) alkaa hoitaa ”vapaaehtoisesti” kuntoon – esim. kulkemalla Totuuden tietä. Tätä tilannetta havainnollistaa symbolinen kertomus Nooasta ja arkista (hänen sielusta). Nooa ei ala rakentamaan arkkiaan vasta silloin, kun tulvavesi ulottuu jo hänen kaulaansa asti, vaan arkki on rakennettu kokonaan valmiiksi ennen kuin sade alkaa. Nooan kaltainen toiminta vaatii todellista itsekuria ja mielenlujuutta, mutta se on oikeastaan ainoa vaihtoehto, jos mielii puhdistaa oman mielensä ja sielunsa kaikista ”piilossa olevista” roskista puhtaaksi.

 

Toinen ehdotus on alkaa opiskella muistiin ja tunteeseen liittyviä asioita. Tunnemuisti on nimittäin sellainen taito, joka vapauttaa menneitä muistikuvia. Kun omia tunteita käsittelee ja ne hyväksyy, eikä kiinnity niihin, ja samalla aktiivisesti käyttää muistia, alkaa niin sanottu elämänfilminauha juosta mielessä. Tätä väitettä ei tue vain minun oma kokemukseni. Tähän asti jokainen ihminen (noin kymmeniä - satoja), joiden kanssa olen jutellut tai joiden kirjoja olen aiheesta lukenut, on kertonut miten heidän ”sielunsa” on alkanut tuottamaan tätä filminauhaa. Yhtäkkiä mieleen on tullut lapsuusmuistoja sieltä täältä, ja juuri nämä hukassa olleet vaikeat asiat ovat nousseet pintaan kuin itsestään. Tunnemuistin ja muistitekniikoiden harjoittamisen tavoitteena on juuri saada tämä filminauha liikkeelle, eli tulla tietoiseksi omasta sielusta.

 

Kolmas, ehkä se merkittävin ratkaisuehdotus, jonka haluan nostaa esiin, on yksinäisyys. Annan ensin vertauskuvan. Eräs tiedon ja totuuden symbolinen ominaisuus on ”lepo”. Ajattele, että tiede on todistanut sellaisen asian, että kun ihminen on esim. tekemättä yhtään mitään 72 tuntia, se on aikuisiällä eräs tehokkaimmista tavoista pudottaa syöpään sairastumisen riskiä. Eli kun ihminen ei tee mitään, eli ei syö, ei juo (vähän voi vettä tms. juoda), eikä rasita elimistöään tänä aikana, niin elimistö alkaa parantaa itse itseään. Tämä on ”levon” voima. Siksi myös esim. lepopäiviä tulee pyhittää. Kaiken ja Ei-minkään Teoria -kirjassa määrittelen paastoamisen termillä ”sielun paastoaminen”. Tämä paasto ei kosketa pelkästään ruokaa ja juomaa, vaan sillä on monta ulottuvuutta. Otetaan se määritelmä tähän esiin:

 

Määritelmä 47. (Sielun paastoaminen)

Sielun paastolla tarkoitetaan ihmiselle elämän kannalta luonnollisista asioista määräaikaista luopumista tarkoituksena kunnioittaa ja lähestyä perimmäistä totuutta sekä kieltää itseänsä. Pidättäytyminen voi koskettaa joko kaikkia alla olevia asioita, sielun täyspaastossa, tai vain osaa niistä sielun osittaispaastossa:

i) ravinto, eli ruoka ja juoma,

ii) seksuaalisuus, eli itsetyydytys ja seksuaalinen kanssakäyminen,

iii) liike, eli liikkuminen ja liikunta,

iv) turvallisuus, eli oma ”koti” tai muuten tuttu ja turvallinen ympäristö,

v) hygienia, eli oma ja ympäristön siisteys ja terveellisyys,

vi) informaatio, eli televisio, netti, lehdet, kirjat ja muut mediat, ja

vii) sosiaalisuus, eli puoliso, perhe ja muut ihmiset.

 

Lue lisää: Kaiken ja Ei-minkään Teoria: Sielun paastoaminen

 

Kun ihminen on yksin, yksinäisyydessä, hän käytännössä paastoaa tuosta viimeisestä kohdasta, eli sosiaalisuudesta. Myös tämän teho on aivan uskomatonta. Samalla tavalla kun keho alkaa parantaa itseään fyysisessä paastossa, alkaa mieli parantaa itseään henkisessä paastossa. Olen itse todistanut tapahtumia (sekä kuullut jo lukuisia esimerkkejä ja tarinoita), joissa jo viikonlopun tai viikon, kahden yksinäisyys on parantanut ihmistä kaikin puolin enemmän kuin useat itsetuntemuskurssit tai vuosikausien terapia.

 

Kun ihminen on yksin, hän saa olla se mitä hän syvimmillään on. Ja tämän syvin osa, todellinen osa ihmistä, on hyvin usein juuri se osa, joka on vastuussa kaikista ”ongelmista”, joista ihminen kärsii. Syvin osa on kuitenkin niin ovela, että se pysyttelee piilossa varsin taitavasti, ja se ohjaa mielenkiinnon aina itsestään pois, siis jos se on mahdollista. Tämän vuoksi ihmiset etsivät Jumalaa kaukaisilta tähdiltä ja menneisyydestä ja tulevaisuudesta, kaikesta muusta kuin itsestään ja tästä hetkestä. Sama pätee ongelmien syihin. Jos ihminen ei paastoa koskaan sosiaalisesta elämästä, hän lähes vuorenvarmasti syyttää muita ihmisiä ja ympäristöä omista ongelmistaan. Ainakin omalla kohdallani toimi äärettömän hyvin se, että kun oli ollut yksinäisyydessä jonkin aikaa ja huomasin edelleen kärsiväni samoista ongelmista, niin koska nyt ei enää ollutkaan ketään muuta ihmistä, jota osoittaa syyttävällä sormella, sormi kääntyi itseäni kohti. Tämä on tärkeä vaihe Totuuden tiellä.

 

Siksi yksinäisyyteen meno joksikin aikaa on eräs ihmisen merkittävimmistä tehtävistä aikuisiällä.

 

Lopuksi vielä lyhyt vastaus kysymykseesi: ongelman voi jyrätä hetkellisesti jollain oikealla tekniikalla, mutta sitä ei voi loppuun asti jättää käsittelemättä, tai ongelma palaa samassa tai erissä muodossa myöhemmin uudestaan. Ihmisen tehtävä on vapautua omasta henkilökohtaisesta historiasta ja siellä rakentuneista mielen esteistä. Tähän vapautumiseen kuuluu ensiksi vaihe ”Tunne Itsesi”, jolloin näistä kaikista ongelmista tullaan tietoiseksi ja ne hyväksytään juuri sellaisena kuin ne ovat. Ihmisen tulee siis hyväksyä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin hän on. Ja vasta tämän jälkeen voi henkinen matka jatkua eteenpäin, ja tulee seuraava vaihe ”Kiellä Itsesi”. Tässä vaiheessa nämä kaikki nyt tunnetut asiat ja ongelmat käsitellään ja niistä vapaudutaan irti, lopullisesti. Jos jotain ongelmia on mennyt identiteettitasolle asti (kuten usein on), myös identiteetti tulee hakata palasiksi. Tämä prosessi kuulostaa äkkiseltään rajulta, ja niinhän se onkin, mutta se on ainoa prosessi, joka todella vapauttaa ihmisen elämästä itsestään, ilman fyysistä kuolemaa (, joka sekin on vain hetkellinen vapautus). Kulkemalla Totuuden tietä vapaaehtoisesti, silloin kun kaikki on hyvin, loppuu Buddhan määrittelemä kärsimys, ja koittaa lopulta jopa valaistuminen ja kirkastuminen.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).