Mikä on näkemyksesi sanansaattajista, heidän opetuksistaan yms.

 

Hei! Kiitos kysymyksestäsi mielenkiintoisesta aiheesta. Avaan aiheen vastuullisesta näkökulmasta, sillä tästä on yleensä kyse, kun puhutaan sanansaattajista, profeetoista, tai jopa nykyään yleistyneestä termistä kanavointi.

Lähes poikkeuksetta sanomia tuovat henkilöt ovat kyllä täysin oikealla asialla, mutta heidän kohderyhmänsä on väärä.

Usein ihmiset alkavat saada erilaisia viestejä ja sanomia juuri siinä vaiheessa, kun he ovat kokeneet ulkoisen uskoontulon eli henkisen heräämisen, tai sisäisen uskoontulon eli itseoivalluksen. Tällöin myös sydän pyrkii suojelemaan itseään, ja siksi se samalla hieman sulkeutuu ulkomaailman koetteluilta ja kritiikiltä.

Yllä oleva yhdistelmä aiheuttaa erään henkisen evoluution vaaranpaikan. Jos tuossa vaiheessa tietoa, ymmärrystä ja sanomaa otetaan vastaan, se tulisi kohdistaa ensisijaisesti suoraan itselle, ei muille ihmisille. Sielu on kuitenkin sen verran ovela, että se hyväksyy hengenjohdatusta vain siinä muodossa, kuin mihin se on valmis. Siksi monet ryhtyvät saarnaamaan muille niitä asioita, joita heidän tulisi itse oppia. He eivät ole vielä valmiita kääntämään opetusta sisäiseen maailmaan, vaan he etsivät sille vastakaikua ulkopuolelta, muista ihmisistä.

Sanansaattajalla on usein ristiretkimäinen moodi päällä (tai ainakin minulla oli, ja todella monella vastaavassa tilanteessa olevalla on ollut). Tuolloin hänen ”opettaminen” tai edes hienovarainen keskustelu voi johtaa konfliktiin. Tähän liittyy sellainen tarina, kun vuosia sitten kiersin väittelemässä kristillisten pappien kanssa. Väittelyt menivät aina samalla kaavalla: i) molemmat esittivät näkemyksen Raamatusta ja Jeesuksen opetuksista, ii) tietoa etsittiin Raamatusta, iii) huomattiin, etteivät papin opetukset löytyneet tuosta kirjasta, vaan hän oli omaksunut ne joltain muulta opettajalta kuin Jeesukselta. Tällaisia opettajia ovat esim. Martti Luther ja Aristoteles. Väittely ei kuitenkaan edennyt mihinkään, ja minä totesin aina kotimatkalla, että olipa tyhmä pappi. No oliko pappi tyhmä, todennäköisesti ei – minä vain en osannut ensinnäkään itse esittää omaa asiaa oikeita sanoja käyttäen, ja toiseksi se sanoma, jota olin esittämässä, oli tarkoitettu minulle itselleni. Joskus näitä ristiretkiä toisten ihmisten sisäisiin maailmoihin tulee tehtyä, mutta eivät ne ole koskaan tuottaneet mitään tulosta. Sama on pätenyt toisin päin. Jos olen törmännyt sanansaattajaan, huom. minkä tahansa aiheen sanansaattajaan, olen vain tuonut jotain avartavia näkökulmia esiin ja jäänyt odottamaan. Jotkut ovat myöhemmin ottaneet yhteyttä ja halunneet tavata ja keskustella lisää. Jotkut eivät ole. Ja näin se tulee olemaan.

Siinä vaiheessa, kun vastuullinen ajattelu ja henkilökohtaisen suhteen luominen Jumalan/totuuden kanssa astuvat mukaan ajatuskuvioihin, sanansaattajien rooli menettää hyvin paljon merkitystään. Totta kai ammentaa voi monien ihmisten eri opetuksista ja niistä saakin usein hyviä, avartavia näkökulmia, mutta mitään ”pelastusta” ne eivät tuo. Itse me joudutaan tai saadaan oma maaperä valmistella, ja siten sielu tulee valmiiksi etenemään henkistä evoluutiota. Mitä vähemmän on kulkenut henkistä evoluutiota eteenpäin, sen suurempi rooli itsensä ulkopuolisilla sanansaattajilla on.

Ihmissuhteiden ohimenevyys on yksi luonnonlaki, ja liika kiinnittyminen niihin aiheuttaa vain itselle kärsimystä. Jos koira viettää apinoiden kanssa kaikki päivät, niin kyllähän se jossain vaiheessa voi turhautua siihen, ettei se sinne puuhun pääse – ei vaikka kuinka yrittäisi tai haluaisi.

Heitän tähän vielä tällaisen ajatuksen. Kun me aloitetaan henkinen evoluutio, me usein jalostutaan tarkkailijaksi. Me tarkkaillaan omia tunteita, omia ajatuksia, ihmissuhteita, elämää ja luontoa, ja kohta kaikkea. Kun jossain vaiheessa sisäinen tarkkailumittari tulee täyteen, on tarkkailijalla valittavanaan ja kuljettavanaan kaksi polkua. Näiden polkujen nimet ovat: 1) sanansaattaja ja 2) todistaja. Sanansaattaja pyrkii ensisijaisesti viemään uskonsa voimalla sanomaa muille ihmisille, kun vastaavasti todistaja pyrkii ensisijaisesti viemään totuuden voimalla sanomaa itselleen. Näillä molemmilla poluilla on roolinsa tässä kaikessa, ja molempia tarvitaan – ne jopa tukevat toisiansa. Siksi tämä kaikki on niin mielenkiintoista ja mahtavaa. Kuten luonnossa, ei ihmistenkään kesken ole mitään, jolle ei ole jotain erityistä syytä ja roolia.

nimimerkillä #_totuuden sanansaattaja ja todistaja_#

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).