Olet kirjoittanut narsismin ihaillusta tällä aikakaudella. Olen itse poikkeuksetta joutunut parisuhteisiin narsistimiesten kanssa, ja yrittänyt opiskella näiden suhteiden dynamiikkaa ja henkisiä opetuksia. Narsistia ei voi muuttaa, eikä parantaa, koska hän ei ota kritiikkiä ollenkaan, kaikki muut ovat aina väärässä. Sen sijaan minua suhteet ovat kehittäneet paljonkin. Kun joutuu jatkuvasti olemaan varpaillaan, pelossa, kun toinen tukahduttaa valoisammatkin pyrkimykset, ei osaa arvostaa puolia, joita pidän itsessäni parhaina ja sen sijaan tuo ulos ne pahimmat. Narsisti toimii tehokkaana peilinä. Irtipäästäminen on vain kovin vaikeaa, kuten oman itsensä säilyttäminen jatkuvan henkisen väkivallan keskellä. Kiinnostaisi tietää Totuudentalon mielipide tähän.


Hei! Kiitos viestistäsi. Aihe on hyvin mielenkiintoinen, vaikkakin kivulias niille, joita se koskettaa. Ja puhun myös itse asioita kokeneena, en vain ulkopuolisen silmin havainnoineena.

Hyvin monesti ihmissuhdedynamiikka toimii sillä tavalla, että se malli, joka me kukin on kotoa lapsena saatu, jää kummittelemaan meidän sisäiseen maailmaan aina aikuiseksi asti. Tämä aiheuttaa paljon ikäviä asioita. Jos lapsuudessa on nähnyt, miten äiti saa turpaansa tai on jatkuvan henkisen väkivallan kohteena, saattaa jossain vaiheessa huomata itse olevansa samanlaisessa tilanteessa aikuisena.

Kyse on mielen koodista. Lapsuudessa meihin rakentuu koodi, jonka mukaan lähes kaikki asiat tulevat rakentumaan myöhemmin. Tähän koodinpätkään kuuluvat esimerkiksi vapaa tunteiden tunteminen ja niiden hallintataidot, moraalikäsitykset, miten toimia ryhmässä käsitykset, parisuhdekäsitykset, luovuuden ja muistin käyttö jne. Lista on pitkä. Kun alitajunnan koodi sitten alkaa meissä vaikuttaa, ei sitä usein edes tietoisesti huomaa, miten asiat vain tuntuvat rakentuvan jollain tavalla, ja sitten lopulta huomaa vain lopputuloksen. Tapauksessasi se lopputulos on suhde narsistisen ihmisen kanssa.

Olet hienosti löytänyt vaikea asian hopeareunuksen, kun puhut peilaamisesta ja asioiden oppimisesta. Ja meillä onkin monta erilaista tapaa oppia asioita. Tuo kuvaamasi tapa ja sen tehokkuus perustuu siihen, että oppiläksyjen yhteydessä joudutaan kokemaan niin kovaa stressiä ja vaikeita tunteita, että näin oppi ankkuroituu erittäin lujasti mieleen. Mutta tästä tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse. Vaan kyse on siitä, että jos oppi on jo tullut, niin miksi edelleen tulee uusi narsistinen suhde. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei oppi ollutkaan tullut vielä perille asti. Tai ainakin se tarkoittaisi sitä, ettei tuon opin mukaisesti ollut uskallettu vielä elää.

Kun mielenkoodi muuttuu oppien ja oivallusten kautta, on työ vasta puoliksi tehty. Tämän jälkeen on vielä rohkeustesti: pitäisi uskaltaa elää sen opin mukaisesti. Tähän voi verrata Raamatun kuuluisaa lausetta: ”Mene, äläkä tee enää syntiä.” Kun jokin vinouma meissä suoristuu, tulee se tehdä lihaksi asti, eli tapahtua myös käyttäytymisen tasolla. Jos prosessi ei etene loppuun, se palauttaa saman tuloksen kuin jo oli aiemmin ollut. Eli se alkaa toistamaan samaa. Ja luonnossa, kuten myös koodauksessa, tätä sanotaan päättymättömäksi loopiksi. Looppi ei siis koskaan pääty, ellei koodia korjata uudestaan ja sitten varmisteta sen toimivuutta ajamalla koko ohjelma läpi asti.

Alkoholismin vaikutukset, läheisriippuvuus, narsistinen kasvattaja, henkinen tai fyysinen väkivalta, uupuneet vanhemmat – nämä ovat syitä, miksi lapsuus voi alkaa ontumaan. Näin lapselle voi jäädä mielenkoodiin virheellinen osa, jonka mukaan lapsi ei ole arvokas. Tällöin lapsi, nuori ja aikuinen yrittää löytää omaa arvoaan tekojensa kautta tai vaikkapa omaisuuden kautta. Mutta ei se sieltä löydy. Jokainen ihminen on jo valmiiksi arvokas. Ihan sellaisenaan. Meissä kaikissa on sama potentiaali, ja meitä kaikkia kohdellaan samojen lakien mukaan. Oppimalla tuntemaan nämä lait, ja aluksi itsensä, on mahdollista päästä muuttamaan tätä omaa alitajuista koodia, ja sitä kautta kaikkea omassa elämässä. Joskus tämä muutosprosessi tarvitsee aikaa ja tilaa, sekä varsinkin itsetutkiskelua kaikessa rauhassa. Tätä rauhaa ei ole, jos parisuhde, ystävyyssuhteet, työ, koulu tai mikä tahansa pitää yllä sotatilaa, tai jotain muuta epämukavaa tilaa.

Totuus me kohdataan yksin, yksinäisyydessä. Samoin mielenkoodi muuttuu yksin, yksinäisyydessä.

Sanot, että irtipäästäminen ja itsensä säilyttäminen on vaikeaa. Tässä on juuri mielenkiintoinen asia. Jos mielenkoodisi mukaan sinun tulee olla huonossa suhteessa, tällöin sinä juuri säilytät itsesi, kun olet huonossa suhteessa. Vastaavasti se, ettet enää olisi huonossa suhteessa, tarkoittaisi sinun ”minuuden” rikkoutumista. Tästä aiheutuu se ristiriitaisuus, jota todennäköisesti olet tämän asian kanssa kokenut. Toisaalta näet, mikä on hyvää ja oikein, mutta silti identiteetti pakottaa sinut olemaan sinä.

No minulla on sinulle kuitenkin yllätys: sinä et ole sinä! Sinä et ole vain se, joka sinä luulit olevasi, se oli vain osa sinua. Kun mieli avartuu sydämeksi, ja sydän tietoisuudeksi ja tietoisuus sieluksi, tulet aina vain huomaamaan, miten sinä itse olit rajoittanut omaa olemistasi luulemalla olevasi jotain. Ja aina kun et enää luule, saat uusia voimavaroja käyttöösi. Näin koodi murtuu, ja parempia toiminta- ja ajatusmalleja tulee tilalle. Tästä elämässä on kyse.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).