Miksi minulle ovat tärkeitä vaatteet ja vaatemerkit? Jos en sisältä kelpaa, niin ainakin ulkoisesti? Mikä on materialisti?

 

Tämän kysymyksen kohdalla lähden liikkeelle siitä, että pyydän sinua pohtimaan Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa antamaani sielun määritelmää. Sielun määritelmässä sielu jakaantuu mieleen ja kehoon, jotka ovat jokaisen sielun sisäinen ja ulkoinen aika-paikka-mittari. Meidän mieli mittaa aikaa, eli mennyttä ja tulevaa, ja meidän keho osoittaa paikkaa, eli missä olemme juuri nyt. Jos tämän ymmärryksen turvin teet pienen hiljentymisharjoituksen, eli suljet silmäsi ja vaikkapa sanot itsellesi pari kertaa: ”Minä olen tässä ja nyt, minä olen tässä ja nyt.” Ja kun sinä olet tässä ja nyt, niin onko sillä mitään merkitystä, että mitkä vaatteet sinulla on päälläsi? No eihän sillä ole.

Kun poistumme absoluuttisesta ”tässä ja nyt”-hetkestä, alamme automaattisesti antaa asioille erilaisia merkityksiä. Koska pohdit vaatteiden ja vaatemerkkien merkitystä ”sinulle tärkeiden asioiden” asteella, on kyse selvästi henkilökohtaisten arvojen tasosta, eikä esim. uskomuksesta tai identiteettikäsityksestä. Toki kaikki ihmisen arvot ovat osa hänen identiteettiään. Tästä harjoituksesta saat lisätietoja: Löydä todelliset arvosi

Voit myös pohtia muita mahdollisia arvoja, joita sinulla omasta mielestäsi on. Jos vaikkapa perhe, terveys tai rehellisyys kuuluu myös arvojesi joukkoon, niin voit huviksesi tehdä sellaista vertailua, että mikä sinulle on kaikkein tärkeintä. Jos sinun olisi esimerkiksi pakko valita merkkivaatteet vai perhe, kumpi veisi voiton? Entä merkkivaatteet vai ystävät? Entä merkkivaatteet vai terveys? Tällä tavalla voit saada vieläkin paremman käsityksen omista arvoistasi. Muista olla rehellinen itsellesi, voit oppia tuntemaan ja ymmärtämään itseäsi vain sitä kautta.

Tieteellisesti oma pukeutumistyyli on nähty olevan osa henkilön tiedostumattoman mielen kommunikointia. Kaiken ja Ei-minkään teorian määritelmässä 10. nostan esiin, että eräs elekielen osa on ihmisen pukeutumistyyli, joka viestii ainakin henkilön kulttuurista, mielialasta, itseluottamuksesta, mielenkiinnonkohteista, iästä, auktoriteetista sekä uskomuksista ja arvoista (tätä on tutkinut esim. Jennifer Baumgartner vuonna 2012 julkaistussa kirjassaan: You Are What You Wear: What Your Clothes Reveal About You. United States of America: First Da Capo Press Edition.).

Baumgartner vahvistaa siis, että pukeutuminen on osa ihmisen alitajuista käyttäytymistä ja viestintää. Ja kuten sanoin, se on tarkemmin sanottuna usein arvojen tasolla. Tämä on periaatteessa niin syvällinen harha sielussa, että se on yksi vaikeimmista asioista kohdata omassa elämässään. Ja tämä on tiedetty periaatteessa aina. Keskiajalla vanha noitien viisaus kehotti ihmistä polttamaan (tai hankkiutumaan eroon) turhista vaatteista. Jos jotain ei ole pitänyt viimeisen kuukauden sisällä päällään, ohjeen mukaan se tuli polttaa välittömästi. Muuten sielu kiinnittyisi turhaan materiaan. Tämän lisäksi esim. Ilmestyskirjassa puhutaan ”kahdesta todistajasta”, jotka pukeutuivat säkkivaatteisiin 1260 päivän ajaksi (Ilm.11:3). Myös buddhalainen ja hindulainen perinne vahvistavat askeettisuuden välttämättömyyden, jotta ihminen voi puhdistua omista syvimmistä oikuistaan

Et ole siis ainoa, joka tätä asiaa on pohtinut viimeisten tuhansien vuosien aikana.

Henkisellä tiellä on periaatteessa kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa ihmisen tehtävänä on oppia tuntemaan itsensä. Tähän vaiheeseen kuuluu ehdoton hyväksyntä ja itsensä kohtaaminen ja rakastaminen juuri sellaisena kuin on. Jos tässä vaiheessa merkkivaatteet pitää olla päällä, niin olkoon. Jos tuntuu siltä, että materiaalia pitää rakastaa, niin oikein hyvä. Kaikki kuitenkin muuttuu toisessa vaiheessa. Itsetuntemuksen jälkeen on nimittäin itsensä kieltämisen aika. Tätä voi harjoitella jo nyt etukäteen, vaikka vain ajatuksissa.

 

Sisäinen vai ulkoinen mittari?

Miten kokisit tilanteen, jos sinun pitäisi mennä julkiselle paikalle rumat vaatteet päällä, likaiset kumpparit jalassa ja pitäen vyölaukkua?

Kun pohdit tätä kysymystä, anna erityistä huomiota sille, pohditko asiaa i) muiden ihmisten näkökulmasta vai ii) oman kokemuksen näkökulmasta. Jos pohdit asiaa muiden ihmisten kautta, on kyseessä sosiaalisuuteen ja joukkoon kuulumiseen liittyvä uskomus/arvo (ulkoinen mittari). Vastaavasti jos koet tilanteessa vain sisäistä ristiriitaa, on kyseessä esimerkiksi oma arvottomuus, jota hienoilla hepeneillä peitellään (sisäinen mittari).

Se, mikä on ongelma, määrittelee myös sen, mikä on ratkaisu. Kun osaat hahmottaa ongelman, voit kysyä itseltäsi ääneen: ”Mitä pitäisi olla, että tätä ongelmaa ei olisi olemassa?” Ja nyt vastaukseksi ei käy ”hienot vaatteet”, vaan vastauksen täytyy löytyä sinun itsesi sisältä, mielestäsi ja sielustasi. Minä esimerkiksi voin mennä seisomaan yllä kuvatut vaatteet päällä mihin tahansa hienoon paikkaan, arvovaltaisten ihmisten eteen. Mitä pitäisi olla, että myös sinä voisit?

Materialisti on ihminen, joka käyttää itsensä ulkopuolista materiaa apunaan oman identiteettinsä määrittelyssä. Jos sanon: ”Wau, näytätpä hyvältä noissa vaatteissa”, niin materialisti reagoi tähän kohteliaisuuteen identiteettitasolla ajatellen: ”Jee, minä kelpaan, olen hyvännäköinen näissä vaatteissa. Kiitos paljon tästä kehusta.” Materialisti ottaa siis materiaan liittyvän kehun henkilökohtaisesti.

Identiteetin jatke voi olla vaatteiden lisäksi myös auto, talo, kesämökki tai mikä vain esine, ja itse asiassa myös toinen ihminen. Jotkut ihmiset käyttävät omia lapsiaan ja puolisoaan, tai sukuaan ja nimeään oman identiteetin jatkeena. Tällainen toiminta onkin aivan hyväksyttävää, ja jopa suotavaa, jos olet 12-18-vuotias. Nuoret nimittäin tarvitsevat suuren itsekkään energian, kun he eriytyvät yksilöiksi irti omista vanhemmistaan ja perheestään. Usein yksilöksi kasvaminen tapahtuu materialismin sekä erilaisten oppien ja aatteiden omaksumisena. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun tämä eriytymisprosessi tulee valmiiksi, ihmisen tulisi lopettaa teinimäinen käyttäytyminen ja alkaa henkistymään. Vasta henkiselle tielle kääntyessään ihminen alkaa oikeasti löytää itsensä ja ne oikeat voimavaransa, juuri ne, mitkä olivat piilotettuna ulkokultaisen kuoren alle. Henkiselle tielle ei kuitenkaan kannata rynnätä, vaan jos oma identiteetti on edelleen hakusessa, joskus voi olla kaikkein järkevintä antaa sen kasvaa täyteen mittaansa, ja vasta sitten alkaa purkaa sitä pois. Ihmisen sisäinen evoluutio toimii niin hullunkurisesti, että aina edellinen taso pitää saada valmiiksi asti, ja sitten se menettää merkityksen ja se puretaan pois…

Laitan tähän loppuun sinulle linkin eräästä kirjoittamastani sadusta. Se on Kutsu lepoon. Satu kertoo symbolisesti myös tästä käsittelemästäsi aiheesta. Sydämelläsi ei voi koskaan olla vaatteita päällään, ei edes merkkivaatteita – se on aina alasti.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).