Minua mietityttää millä tavoin maailma on olemassa. Onko se vain pääni sisällä? Tai se tapa millä sen näen, on varmasti hyvin/täysin subjektiivinen, mutta voinko nähdä sitä ikinä miten se "oikeasti" on? Vai onko se olemassa niin konkreettisena? Onko se kokoajan muuttuva, jota ei voi sen vuoksi nähdä? Luommeko sen? Miksi välillä jonkinlaisessa meditaatiotilassa näen maailman erilailla, jotenkin liikkuvana, en niin stabiilina? Näetkö sinä fyysisen konkreettisesti silmilläsi nyt erilailla kuin ennen nykyistä tietoisuustasoasi?

 

Maailman olemassaolon pohtiminen on erittäin hienoa ajanvietettä. Ja jos sitä vielä pohtii, että ”miten” se on olemassa, niin se kertoo ainakin minulle paljon sinun henkisestä valppaudestasi. Esität oikein hyviä kysymyksiä.

Vastaan sinulle tarinalla. Löydät sen tästä linkistä: (https://houseoftruth.education/fi/opetus/satuja-lastenkaltaisille/ohjaajan-tyopoydalla)

Saitko tarinasta vastaukset kaikkiin kysymyksiisi? Perustelen seuraavaksi asioita…

Ihmiset ajattelivat keskiaikaan asti, että maapallo on aurinkokunnan keskipiste. Nykyään ajatellaan, että vain meidän aurinkokunnassa on elämää. Ja seuraavaksi tullaan ajattelemaan, että vain meidän maailmankaikkeus on se ainoa ja oikea kaikkeus. No, tätä voisi jatkaa aina vain isompiin tai pienempiin mittakaavoihin. Pointti on siinä, että vaikka ihmisen egoa ei ole olemassa, maailma on silti olemassa. Mutta aivan vastaavasti se, ”miten” maailma on olemassa, on vain pääsi sisällä totta (eli egossa totta) - ellei pääsi sisällä sitten ole voimassa perimmäinen totuus. Ja siihenhän henkinen ja hengellinen tie tähtäävät. Minä opetan tätä tietä nimellä Totuuden tie – sen avulla ihminen oppii ensin tuntemaan itsensä, sitten ei mitään ja lopulta kaiken.

Jo se että ihminen on kasvanut Suomessa, eikä vaikkapa Kiinassa, pakottaa häntä ajatuksissaan muuttamaan hänen tapaansa kokea maailmaa. Tässä kyseessä on kollektiivinen uskomusmaailma, joka suomalaisilla ja kiinalaisilla on erilainen. Lisäksi mielessä vaikuttavat omat henkilökohtaiset uskomukset, arvot, identiteettikäsitys, sekä koko persoonallisuus. Myös yllä pidettävät vaatteet ja oma nimi vaikuttavat tähän (nämäkin ovat jo tieteessä tutkinnan alla olevia asioita). Eli kaikki vaikuttavat kaikkeen…

Ennen ”alkuräjähdystä” maailmakaikkeus oli jo täydellinen, yksi piste. Tuossa pisteessä oli kaikki tieto, elämä ja energiat luomaan koko universumi. Sitä voi ajatella samalla tavalla, kuin ihmisen ensimmäisessä solussa on kaikki tieto, elämä ja energia luomaan koko ihminen. Kun ”yksilö” tulee valmiiksi, aina uusia ominaisuuksia tulee esiin – näin toimivat maailmankaikkeus ja ihminen. Tästä voit ymmärtää sen, miten kaikki toisaalta elää ja muuttuu koko ajan, joka paikassa, mutta silti kaikki on jo valmiiksi täydellistä joka hetki. Ihminen on määritelty jokaisessa pyhässä kirjassa erityisasemaan, sillä ihmisessä on mahdollisuus toteutua kaikki universumin luomistyön ihmeet. Siihen meillä on yksi työkalu, se on sielumme.

Omaa sieluamme käyttämällä me luomme jatkuvasti ”oman” todellisuuden. Se on totta juuri meille. Ja se voi olla totta myös muille, jos se vastaa perimmäistä totuutta, tai se voi olla totta vain meille, jolloin se vastaa subjektiivista totuutta. Mitä lähempänä ihminen on valaistumista, sen lähempänä hän on tuota ykseyttä, eli kaikilla samaa perimmäistä totuutta.

Sielun rakenne

Kuvassa Sielun rakenne (lähde: Kaiken ja Ei-minkään Teorian 2. painos)

Tämän lisäksi sielulla on erilaisia, syvempiä ominaisuuksia, kuten ajantaju, avaruudellinen hahmotus ja kokonaisvaltainen ajattelu. Näitä on kuvattu pyhissä kirjoissa siten, että nuo seitsemän osaa ovat esim. chakroja/sielunosia, sekä 12 opetuslasta yhden opettajan ympärillä (ominaisuudet ovat 12 ominaisuutta, yhden ja saman sielun ympärillä).

Henkisen tien ensimmäinen tavoite on oppia tuntemaan itsensä. Tämä johtaa hyväksyntään ja rakkauteen ”itseä” kohtaan. Tämä on ns. itseoivallus. Monet luulevat tätä valaistumiseksi, sillä niin maaginen ja vapauttama kokemus se on. Se ei kuitenkaan ole valaistuminen, vaan jossain määrin sen vastakohta. Tämä kokemus ”pakottaa” ihmistä yhä enemmän kiinnittymään tähän maailmaan, ei vapautumaan siitä. Jos sielu kykenee lopulta vapautumaan jopa tästä kokemuksesta, jossa sielu saa osakseen koko maailman potentiaalin, se voi saavuttaa hetkellisen tyhjän tilan, joka on ns. pienempi valaistuminen. Tämä on se olemisen ja olemattomuuden tila, johon minä ihmisiä opetan ja kannustan. Tässä sielu herää, ja ihminen alkaa saada itse totuuden johdatusta siitä eteenpäin.

 

”Liikkuva maailma”

Tuo liikkuva maailma, jonka kuvaat, on erikoinen ilmiö. Tiedän mitä tarkoitat. Se on maailman energia. Se on niin sanottu Ki-energia ja Kundaliini-energia. Se on Elämää itseään. Se on aina jatkuvassa liikkeessä, elossa. Se on jossain määrin luomistyötä, mutta siitä puuttuu tieto kaiken taustalta – siksi se vaikuttaa kaoottiselta ja sattumanvaraiselta (siis omassa ajattelussa, koska sieltä puuttuu se tieto). Elämä on liikkeen ja muodon juhlaa, jatkuvaa luomista ja energioiden kohtaamista.

Kyllä, näen fyysisenkin eri tavalla kuin aiemmin. En kokoaikaa, mutta aina kun haluan ja keskityn siihen. Totuuden tien toisessa vaiheessa, kun totuuden henki johdatti minua luomaan sielua uusiksi tietyllä tavalla (tämä tapa on kirjassa Kaiken ja Ei-minkään teoria), niin jossain vaiheessa tuli sellainen piste, kun meditaatiossa kokemani sisäinen tyhjä avaruus alkoi ”elämään” ja tämä sama ilmiö on ollut siitä asti myös sisällä sielussani. Kun saan siihen yhteyden vaikkapa illalla, jo pimeän tultua, ja sitten avaan silmäni pimeässä, niin en näe mitään muuta kuin valoa ehkä n. minuutin ajan, niin voimakasta se valkeus on. Tuossa sisäisessä tilassa ja hengen yhteydessä, myös ne muodot ja liike saavat selvät piirteet. Se on kuin jatkuva valomeri, joka luo suoraa ja kaarevaa muotoa, kuvio toisensa jälkeen. Olen yhdistänyt tämän ilmiön myös sähköön ja magneettikenttiin, sekä erityisesti maailmankaikkeuden energiatasapainopisteisiin, eli supermassiivisten mustien aukkojen tapahtumahorisontteihin.

Totuuden tiehen liittyen voisi sanoa, että ensin on hyvä tiedostaa tuo elämänvirta, sitten etsiä totuutta äärettömyydestä, ajattomuudesta, pimeydestä ja levosta, sekä lopulta yhdistää nämä kaksi asiaa. Näin saadaan kaiken ja ei-minkään tasapainotilanne. Sitä minä kutsun isommaksi valaistumiseksi, se on sama kuin pienempi valaistuminen, mutta tehtynä harkitusti ja tietoisesti, omasta vapaasta tahdosta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).