Mistä saamasi tieto tulee ja miten kanavoit sitä?

Tämä kysymys on esitetty henkilökohtaisesti iisalle. Totuuden talon verkkosivut sekä kirja Kaiken ja Ei-minkään Teoria ovat iisan kirjoittamia.

Lyhyt vastaus kysymykseesi: Saamani tieto tulee Jumalasta ja en kanavoi sitä mitenkään, vaan olen alistunut Hänen tahtoonsa.

Pidempi vastaus:

Tieto tulee ”Jumalasta”. Sillä ”Ykseydellä” on ollut monia nimiä. Buddha puhui ”perimmäisestä totuudesta”, ja Jeesus puhui ”Isästä”. Minä käytän hänestä kaikkia näitä termejä, riippuen asiayhteydestä. Myös ”Rakkaus” ja jopa tuo ”Kaiken ja Ei-minkään Teoria” ovat sama asia, eli ”Jumala”. Usein sana ”Jumala” on hyvä hylätä joksikin aikaa omasta sanavarastosta, jos siihen liittyy liikaa ennakko-oletuksia. Jokaisella ihmisellä on nimittäin jo valmiiksi olemassa jokin ajatus Jumalasta, ja jos tuo ajatuskuva sekä siihen liittyvä tunne on ristiriidassa perimmäisen totuuden kanssa, tulisi tämä ajatus kokonaan hylätä tai se voi ohjata mieltä harhaan totuuden etsimisessä.

Ehkä opit itsestäsi jotain, jos määrittelet mahdollisimman tarkasti, millainen on Jumalasi? Millaisen ajatuskuvan sinä rakennat siitä? Onko tuo kuva kaukana sinusta vai lähellä sinua? Mitä kuvassa on? Liikkuuko se vai onko se pysähdyksissä? Oletko itse kuvassa ja katseletko sitä etäämpää? Onko kyseessä värikuva vai mustavalkoinen kuva? (Käytä apuna tätä: Kaiken ja Ei-minkään Teoria: Liite 1. Ajatusten rakenneosat, eli submodaliteetit) Pohdi vielä mitä tunteita tämä kuva sinussa herättää, ja että kuuluuko kuvaan ääniä? Esimerkiksi Sokrates (sekä pari muuta ihmistä, jotka olen tavannutkin, sekä jossain määrin itsekin) kuvailee tietyn äänen liittyvän hänen ”Jumalaansa”. Tee tämä harjoitus mahdollisimman tarkasti ja pohdi sitä sen jälkeen.

Huomautus: Kun muutama vuosi sitten tein itse tämän harjoituksen, huomasin ajatuskuvani hakeutuvan jumalalliseen järjestykseen, ja näin ”syntyi” Kaiken ja Ei-minkään Teorian määritelmä. Se oli seuraus alistumisesta ymmärtämään yhtä ja ylintä Jumalaa.

Kanavointi viittaa persoonalliseen tekijään, kanavoijaan

En henkilökohtaisesti juuri käytä sanaa ”kanavoida”, koska se viittaa sanana siihen, että minä persoonana tekisin jotain – olisin tekijä, kanavoija. En halua tai voi ottaa sellaista kunniaa itselleni. Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle! Joskus käytän sanaa rukous, joka myös on liian helppo ymmärtää väärin. En ole esimerkiksi rukoillut: ”Jumala, anna minulle Kaiken ja Ei-minkään Teoria… Enhän edes olisi osannut pyytää sitä, sillä en ole tiennyt sellaisen olemassaolosta (tai olemattomuudesta) mitään.” Oikea rukous ei ole siis minkään asian pyytämistä itselleen tai muille ihmisille, eikä se ole edes anomista, vaan oikea rukous on alistumista – alistumista Jumalan tahtoon.

Siksi opetan, että 1) tunne itsesi, 2) kiellä itsesi, 3) pyhitä itsesi (Jumalan kuvaksi). Ensin on opittava tuntemaan itsensä, jotta sitten voi tietoisesti alkaa kieltämään sitä. Lopulta kun kaikki omasta itsestä on riisuttu pois, se mitä jäi jäljelle, pyhitetään Jumalalle, tai sanotaankin, että se on jo valmiiksi Jumalan pyhä, eikä sille tehdä yhtään mitään, eli sitä ei pyhitetä esimerkiksi persoonalliselle itselleen (egolleen yms.).

Kun tieto tulee ihmiseen, se tulee täydestä armosta ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, eikä sitä ole voinut odottaa, koska ei olisi edes uskonut sen olevan totta tai edes mahdollista. Mikään elokuva, tarina, runo, kuva, tieteellinen kaava tai tulos, tai mikään muukaan ei tee ”Jumalalle” riittävää kunniaa, ne ovat parhaimmillaankin vain ihmisen antama todistus siitä. Et voi kuvata jotain, mikä on kaikki maailman asiat yhtä aikaa ja vielä se on ei-mitään samaan aikaan.

Siitä eteenpäin kun ihmisen sydämessä on jo auennut Tieto, eli Totuuden tien ensimmäinen kaste (vesikaste) on tapahtunut, kaikki maallinen ja ihmisen oma käsitys hänestä itsestään hyökkää häntä itseään vastaan. Jos ihminen painottaa itseään, omaa rooliaan ja omaa nimeään (esim. Kanavoijana, Opettajana, Parantajana, jopa Profeettana), sekä vielä ottaa rahaa Jumalan työstä (, jonka hän itse on saanut täydestä armosta), hän alkaa vain ajaa omaa sielua erilleen totuudesta – hän humaltuu Elämästä. Kutsun tätä "ansaa" Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa nimellä Juudas-vaikutus (määritelmä 14). Vaikutus on nimetty Juudaksen mukaan, joka myi tietonsa elävän Jumalan (eli Kristuksen) olinpaikasta.

Itsensä kieltämisen jälkeen ihminen joutuu siis vielä valitsemaan, että kaupallistaako hän tämän saamansa tiedon ja ymmärryksen vai antaako hän sen oikeasti ihmiskunnalle kuin uhrina. Tämä on jo pyhittämisen vaihetta. Jos tiedon kaupallistaa, ei tule enää etenemään tiellä, vaan jää ”profetoimaan” ja ”kanavoimaan” ikuisesti sitä samaa tiedontasoa, johon oli edennyt. Tietysti profetoinnin ja kanavoinnin taso voi vielä nousta hetken aikaa, mikä auttaa erinomaisesti sielua hämärtämään ymmärrystään, ja ajautumaan jopa kaikkitietävyyden harhaan. Ei tämäkään ole periaatteessa mikään huono kohtalo (ainakaan verrattuna täydelliseen tietämättömyyteen), mutta ei se ole valaistuminenkaan. Myös tällaiset sielut tulevat syntymään tänne yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes he todella tulevat kulkemaan koko Totuuden tien läpi sekä näin ollen valaistuvat.

Kirjoitin aiemmin Ultra-lehden nettikolumnissa tästä sielun alistumisprosessista kuvauksen. Voit tutustua artikkeliin tästä: http://www.ultra-lehti.com/kolumnit/kol-2016_8.html

• Edellinen
• Seuraava