• rakkaus
• paimensauva
• ruoska
• pyhä henki
• tie totuus ja elämä
• totuuden henki
• jumala
• isä-äiti
• elämän henkäys

Määrittelen sinulle kaikki kolme termiä - Pyhä Henki, Jumala ja Rakkaus - mahdollisimman tarkasti. Ne kaikki liittyvät lopulta toisiinsa, mutta niiden eri merkitykset on kyllä hyvä tuntea.

1. Mikä on Pyhä Henki?

Pyhä Henki on koko maailmankaikkeuden hengellinen rakenne. Se jakaantuu kahdeksi hengen Kaksoset-merkiksi. Kaksoset ovat Tieto (eli totuus, Isä) ja Elämä (eli luonto, Äiti). Pyhä Henki on siis ylin taho. Näistä Pyhän Hengen osista Isä-osa ei koskaan muutu, kehity tai liiku. Sitä ei voi kuvata, eli sitä ei voi siis esimerkiksi nähdä. Kuitenkin voidaan sanoa, että Isä on aina totta, sillä se ei koskaan muutu. Isän vastakohta on Äiti, joka muuttuu ja liikkuu koko ajan. Äiti ei ikinä pysy paikoillaan, vaan se kehittyy ja menee eteenpäin – se on kuin valo.

Jos Isää ei tunne, tuntuu Äiti helposti jumalalta ja siten se saa ihmisen sydämen jäämään kiinni kaaokseen. Sillä jos Isää ei tunne, ei voi tuntea lakeja, jonka mukaan Äiti toimii. Nuo lait nimittäin ovat Isä. Ja jokainen, joka Isän oikeasti tuntee – ensin silmästä silmään, sitten kasvoista kasvoihin ja lopulta kuin poika tuntee isänsä – tuntee saman ikuisen Lain, jonka mukaan Luonto ja siis koko Elämä toimii. Joka tuntee Elämän ja siten Tiedon kautta nousee Elämän kaaoksen yläpuolelle, niin häntä sanotaan Pojaksi – tai Jumalan Lapseksi. Hän on syntynyt Pyhästä Hengestä, eli Totuudesta ja Elämästä. Siksi hän voi sanoa: Minä Olen Tie, Totuus ja Elämä.

2. Mikä on Jumala?

Jumala on kansankielinen yleisnimi, jota käytetään yleensä Hengestä. Henki voi olla Isä-muodossa Totuuden Henki tai Äiti-muodossa Elämän Henkäys. Molempia tarvitaan ja yhdessä ne muodostavat Pyhän Hengen.

3. Mitä on Rakkaus?

Rakkaus on Pyhän Hengen ilmenemismuoto maailmankaikkeudessa. Ensiksi Rakkaus on Armoa, ja Armoa edustaa Pyhän Hengen Isä-osa. Koska Isä-osa ei koskaan muutu, jokaisella ihmisellä on milloin tahansa mahdollisuus lähteä etsimään Totuutta ja aina kaikki tulevat lopulta löytämään saman ikuisen Totuuden, eli Isän. Isä ottaa Armosta Äiti-Elämään eksyneen lapsensa takaisin kotiin, eli Totuuteen. Totuus on meidän koti.

Toiseksi Rakkaus on Ankaruutta, ja Ankaruutta edustaa Pyhän Hengen Äiti-osa. Koska Äiti aina muuttuu, liikkuu ja kehittyy, ei ilman Isää sitä voi koskaan oppia tuntemaan, ja vaikka oppisikin, niin jo huomenna se on taas muuttunut ja muuttanut muotoaan. Luonto-Äidin Ankaruudesta kertoo se, kun leijona puraisee vastasyntyneen seepra-vauvan pään irti ja syö sen. Niin kauan kuin ihminen ei tunne Isää, hänet on sidottu kiinni Äitiin ja hän jatkaa ikuista taistelua muita vastaan ja yrittää tuoda itseänsä ja omaa nimeään esille keinolla millä hyvänsä. Se, joka on lähtöisin Isästä, antaa kunnian hänellä, ja se joka on lähtöisin Äidistä, haluaa kunniaa itselleen ja omalle nimelleen. Se, joka on lähtöisin Isästä, ei halua kasata omaisuutta tänne maan päälle, vaan Taivaiden valtakuntaan. Taivaiden valtakunta puolestaan on ihmisen oma Tietoisuus-aste. Jos ihminen ei tunne itseään ja siksi ei ole tietoinen itsensä kaikista osista, hän elää edelleen tietämättömyyden hunnun alla, eli Äiti-Luonnossa.

Jotta ihminen pääsee kokonaan takaisin Valoon, eli täydelliseen tietoisuuteen. Täytyy hänen tuntea Rakkauden molemmat osat, eli Armo ja Ankaruus. Tämä on pakko, sillä nämä osat ovat avaimet Pyhän Hengen osiin, eli Armo johtaa Tietoon ja ymmärrykseen Totuudesta ja Ankaruus johtaa Tietoon ja ymmärrykseen Elämästä. Kun muinaiset egyptliläiset faraot pitivät käsissään erilaisia sauvoja, niistä paimensauva ja ruoska (eng. crook and flail) viittaavat juuri paimenen rakkauteen lampaitaan kohtaan, eli armooon sekä oikeudenmukaisen hallitsijan rakkauteen ihmiskuntaa kohtaan, eli ruoskaan. Molempia tarvitaan pääsemiseksi tasapainoon maailmankaikkeuden kanssa. (ks. kuva paimensauvasta ja ruoskasta: Image 4. Seker with three sceptres (crook, flail and was))

• Edellinen
• Seuraava