• peto
• väärä profeetta
• saatana
• perisynti
• jumalan nimi
• syyllisyys
• pahuus
• ihmisen kehitys
• lapsenpsykologia
• masennus
• skitsofrenia
• sosiopaatti
• psykopaatti
• narsismi
• itsetuhoisuus
• ylivertaisuusvinouma
• arvottomuus

Kysymys: ”Mitä on Paha? Mistä se tulee, miksi sitä on, ja onko kaikilla ihmisillä yhtä suuri mahdollisuus tehdä ja joutua kokemaan pahaa?”

Vastaus: Kysymys pahasta on erinomainen ja ikuinen, aivan kuin sen sisarkysymys hyvästäkin on. Hyvää ja pahaa ei voi ilmentyä maailmassa ilman, että ne molemmat ilmenevät. Ilman vertailukohtaa toistakaan ei ole olemassa.

Pahan rakenne

Pahaa on kuvattu eri aikakausina eri sanoilla. Se on ollut mm. Apophis (Apep) Egyptin hieroglyfeissä, Saatana (Raamatussa), ASH-Shaitaan (arab. الشيطان) Koraanissa jne. Ilmestyskirjassa Johannes kuvaa sen muinaisten aikojen petona, jonka seurueeseen kuuluvat Peto ja Väärä Profeetta. Myös egyptiläisessä perinteessä Apophis-käärme on joskus kuvattu kahden muun käärmeen kanssa yhdessä. Nämä kolme käärmettä ja tai nykyaikaisemmin sanottuna, kolme ominaisuutta, muodostavat pahuuden ytimen, jonka päänä toimii Itsekkyys/Narsisti ihmisessä (Saatana) ja hänen käsinään tietämättömyyden alaisuudessa toimivat Tunne-taso (Peto) ja Järki-taso (Väärä Profeetta).

Pahuuden kokonaisvaltaiseksi ymmärtämiseksi se kolminaisuus tulee edelleen jakaa kahteen eri osaan, kuin toimialueisiin. Pahuus nimittäin toimii ensisijaisesti ulkoisesti, eli suuntautuen ihmisen itsensä ulkopuolelle. Tästä voi käyttää nimitystä Ulkoinen Narsisti. Tämän vastakohtana ilmenee ihmisen Sisäinen Narsisti, joka ei hyökkää itsensä ulkopuolisiin tahoihin, vaan erityisesti kohdistaa kaiken pahan energiansa ihmiseen itseensä, hänen sisäiseen maailmaansa (sieluun).

Pahan ilmentyminen ihmisen elämässä

Kristinuskossa ajatellaan ihmisen olevan luonnostaan pahuuden vallassa, josta käytetään nimitystä perisynti. Tämä toteamus on periaatteessa aivan totta, mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus. Ihminen syntyykin tähän maailmaan neutraalina olentona, mutta hänen sisäänsä on istutettu potentiaali muodostua pahuuteen taipuvaiseksi. Ja tämä prosessi ei ole mikään satunnainen oudokki, vaan se koskettaa jokaisen ihmisen luonnollista kiertokulkua ja täten sitä voidaan kuvata ihan normaalilla psykologialla ja neurologialla. Seuraavaksi käydään läpi ihmisessä ilmenevät pahuuden osaset niiden esiintymisjärjestyksessä, kun alkupisteenä toimii fyysinen syntymä.

Ensimmäinen voima on itse pahuus eli saatana. Häntä voidaan nimittää Itsekkyydeksi ja hän herää ensimmäisten voimien joukossa nuoren vauvan mielessä. Sittemmin saatana monistaa itsensä kolmeen osaan ja seuraavaksi hän ilmenee Petona. Pedon taso on Id/Temperamentti/Emootiot, jossa se elää viettien ja vaistojen varassa. Pedon tehtävänä on pitää ihminen fyysisesti hengissä keinoja kaihtamatta. Pian Peto saa seuraansa Väärän Profeetan, joka tulee sisäistämään pienelle lapselle vanhempiensa ja muiden kasvattajien toimesta pakotetut arvomaailmat ja muuttuu näin ihmisen "Järjen ääneksi". Väärä Profeetta (eli Yliminä) i) yleistää, ii) vääristää, iii) poisjättää ja iv) keksii uusia asioita. Tämä on jo hyvin syvällistä tiedon manipulointia ihmisen omaksi eduksi. Erityisen huomionarvoinen on se seikka, että aivan kuten Peto haluaa pitää ihmisen fyysisesti hengissä, haluaa Väärä Profeetta pitää ihmisen mentaalisesti hengissä luoden uskomuksia, arvoja ja lopulta jopa identiteetin. Toinen mielenkiintoinen havainto tässä prosessissa on se, että tämä kaikki tapahtuu lapsessa niin varhain – vain 0-6 vuotiaana. Jokaiselle ihmiselle on siis väistämätöntä kantaa nämä kaikki koettelemukset ja haasteet tulevaisuuteen.

Yleensä noin 12–13-vuotiaana (keskiarvo √153) pahan kolminaisuus on voittanut ihmisen sydämen hallintaansa ja tästä seuraa symbolinen paratiisista karkottaminen (vrt. esim. Luukas 2:41-52). Nuori teini huomaa olevan alasti ja hän alkaa tuntea todellista sosiaalista häpeää. Samaan aikaan tulevat ensimmäiset himon ja ahneuden tunteet ja näin alamäki on valmis alkamaan.

Turmion tie

Ihmisen mentaalisen paratiisista karkottamisen aikaa voisi kuvata termillä Turmion tie. Yleensä mitä pidemmälle tätä tietä ihminen ehtii elämässään kulkea, sen enemmän hän on kiinnittynyt fyysiseen omaisuuteensa ja kehoonsa sekä aistinautintojen tuomaan katoavaan onnellisuuden tunteeseen. Turmion tiehen kuuluu Jumalan nimen (2. Moos. 3:14-15) väärinkäyttö, eli oman identiteetin rakentaminen jatkuvasti itselleen sanoen ”Minä olen sitä, tätä ja tuota”.

Turmion tie huipentuu ihmisen elämässä yleensä kriittiseen lakipisteeseen, jossa joku kuolee, omaisuus menetetään, avioero astuu voimaan tai oman käyttäytymisen joutuu kohtaamaan silmästä silmään esimerkiksi siten, että joku toinen on toteuttanut samanlaisen kammoksuttavan episodin ihmistä itseään kohtaan kuin ihminen itse on aiemmin toteuttanut omalla käytöksellään jotain muita ihmisiä kohtaan. Tällöin ihminen siis kokemuksensa seurauksena ymmärtää aiemmin toteutettuja omia vääriä tekoja muita ihmisiä kohtaan. Lyhyesti sanottuna: Turmion tie yleensä huipentuu pisteeseen, jossa ihminen joutuu kohtaamaan oman valheellisen ja itserakennetun identiteetin katoavaisuuden – se on totinen paikka. Mutta mitä siinä oikein käytännössä tapahtuukaan?

Jälleen lyhyesti sanottuna: Turmion tien päätepisteessä ihmisen oma Itsekkyys kääntyy ensimmäisen kerran häntä itseään vastaan, kun se tähän asti on etsinyt virheitä ja puutteita vain muista ihmisistä. Tämä on kuin piste, jossa ihminen tuijottaa ensimmäistä kertaa omaa todellista peilikuvaansa silmästä silmään, ja nyt naamaa ei enää korista muotikampaus ja kalliit meikit, vaan jokainen ihokarva on ajettu pois ja kaikki rypyt ja roikkuvat ihopoimut korostuvat tietoisuuden valoa vasten. Näky on pelottava ja se sattuu – Totuus sattuu.

Kun totuus kohdataan ensimmäistä kertaa elämässään, tulee eteen jännittävä valintatilanne. Ihmisen pitää nyt sydämessään tehdä päätös: jatkaako hän edelleen Turmion tiellä, jossa tuo peilin pelottava, lähes hirviönkaltainen otus katoaa näkyvistä takaisin mielen syvyyksiin, vai riittääkö ihmisessä rohkeutta kohdata itsensä kokonaisvaltaisemmin. Väitän, että 99,9 % ihmisistä valitsee tässä vaiheessa edelleen jatkaa Turmion tiellä kohti uusia pettymyksiä ja itsensä jumaloimista. Mihin tämä kaikki johtaa? Turmion tien tavoitteena on saada ihmiselle aikaan mahdollisimman paljon pettymyksiä ja ennen kaikkea kärsimystä. Niin paljon kärsimystä, että ihmisen on pakko avata silmänsä totuuden hennolle, mutta silti polttavalle liekille. Pahuudella ja kärsimykselläkin on siis syvempi tarkoitus – ne kannustavat jokaista ihmistä heräämään todellisuuteen.

Ulkoinen ja Sisäinen Itsekkyys

Ihmisen syvimmän pahan, eli Itsekkyyden mahdollistaja on nimeltään Tahto. Tahto on kuin ihmisen ensimmäinen mentaalinen sydämenlyönti, joka määrittelee sen mihin hän kasvaa koko elämänsä ajan. Jos ihmisen sydän toteuttaa hänen itsensä Tahtoa, on kyseessä Itsekkyyden hirmuvalta ja ihminen astelee eteenpäin Turmion tietä, josta usein käytetään myös nimitystä ”normaali elämä”. Tämän vastakohtana on niin sanottu Totuuden tie, jossa ihminen ei enää toteuta omaa itsekästä tahtoaan, vaan pyrkii ensin tutkimaan, sitten ymmärtämään ja lopulta toteuttamaan Jumalan Tahtoa, eli universaalia etiikkaa ja luonnonlakien mukaista elämää. Jumalan tahto on Totuus ja Armo, jotka molemmat ovat kirosanoja Itsekkyydelle ja sen rakentamalle valheiden viidakolle.

Mitä suuremmassa vallassa ihmisen oma tahto on hänen sydämessään, sitä ulkoisemman muodon Itsekkyys on hänessä ottanut. Eli kun ihminen toteuttaa tunne-tason toimia, kuten himoa omaisuutta ja seksikumppaneita kohtaan, on kyseessä Ulkoinen Itsekkyys. Samoin kun ihminen toteuttaa järki-tason toimia, kuten omien uskomustensa jääräpäistä puolustamista ja toisten ihmisten väheksyntää oman erinomaisuutensa harhaluulon nimissä, on kyseessä Ulkoinen Itsekkyys. Ulkoisen Itsekkyyden tehtävä on ohjata ihmisen huomio itsestä pois, jotta ihmisen oma tahto olisi turvassa ilman, että sen koskaan pitäisi kohdata itseään. Tämän vuoksi ihminen etsii vastauksia elämäntarkoitukseen ulkoavaruudesta, merensyvyyksistä, 400 miljoonan vuoden takaa, miljardin vuoden päästä jne. Mitä kauemmaksi huomio saadaan kohdistettua pois omasta itsestään ja nykyhetkestä, sen turvallisemmaksi Itsekkyys voi itsensä tuntea. Henkisesti tätä tasoa voidaan pitää ihmisen hengellisenä rappiona.

Kuten aiemmin pohdittiin, joutuu ihmisen Ulkoinen Itsekkyys kohtaamaan ihmisen Sisäisen Itsekkyyden Turmion tien jossain merkittävässä pisteessä. Jos ihminen tässä vaiheessa toimii vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja omaa tahtoaan, on hänen mahdollista astua ensimmäinen askel kohti perimmäistä totuutta. Samaan aikaan kuitenkin myös vastustaja ottaa uuden, paljon katalamman muodon – siitä tulee Sisäinen Itsekkyys. Itsekkyyden muodonmuutos johtuu juuri siitä, että ihminen ei enää kohdista huomiotaan muihin ihmisiin, vaan ensisijaisesti omaan itseensä.

Sisäisen Itsekkyyden kehittymisvaihe tuo mukanaan aivan uudenlaisia haasteita, joista lähes kenelläkään ihmisellä ei tunne olevan ymmärrystä. Eli kun ihminen toteuttaa tunne-tason toimia, kuten jäädyttää itsensä yleisen motivoitumisen (masennus ja lopulta syvä masennus), saa itsensä satuttamaan itseään tunteiden/tarkoituksensa etsimisen vuoksi (itsetuhoisuus) tai manipuloi oman kyvyn tuntea huonoa omaatuntoa ja empatiaa (sosiopaatit, psykopaatit), on kyseessä Sisäinen Itsekkyys. Samoin kun ihminen toteuttaa järki-tason toimia, kuten manipuloi oman kyvyn erottaa todelliset hahmot ja äänet luovuutensa hahmoista ja äänistä (skitsofrenia), nostaa itsensä ylivertaiseksi ja ainutlaatuiseksi luojajumalaksi (ylivertaisuusvinouma), lamaannuttaa itsensä identiteettitasolla syyllisyyden ja arvottomuuden tunteiden kautta (ns. syntisyyden/pahuuden kokemus) tai sekoittaa muistikuvien toimintaperiaatteita (muistisairaudet), on kyseessä Sisäinen Itsekkyys. Sisäisen Itsekkyyden tehtävä on ohjata huomio pois perimmäisestä totuudesta, jotta Itsekkyys itse voisi säilyä hengissä edes harhaisena ja sairaana versiona itsestään, eli Itsekkyys haluaa olla kohtaamatta edelleenkään todellista itseään.

Usein tutkijoiden, poliisien ja lääkäreiden sormi menee suuhun, kun he kohtaavat Sisäisen Itsekkyyden kehitysvaiheessa olevan ihmisen. Syy tähän on hyvin yksinkertainen: tällöin potilas/asiakas/uhri on kehitysvaiheessaan hoitajaa/opettajaa/rankaisijaa edellä. On sama kuin pelkän yhteenlaskun hallitseva ihminen koittaisi arvostella ja opettaa kertolaskujen laskusääntöjä niissä ongelmiin ajautuneelle henkilölle. Jotta näiden ihmisten kanssa päästään eteenpäin, tulee Sisäisestä Itsekkyydestä ymmärtää sen päätarkoitus. Se on ihmisen huomion ohjaaminen johonkin muuhun kuin perimmäiseen totuuteen, mikä omalta osaltaan johtaa samaan kärsimykseen kuin Ulkoisen Itsekkyydenkin tarkoitusperät. Itsekkyys haluaa lopulta ennemmin vaikka tappaa itsensä tai joutua vankilaan tehtyään hirmuisia tekoja, kuin vain tunnustaa oman puutteellisuutensa. Ammattiauttajille suurimmaksi ongelmaksi tässä prosessissa nousee se oivallus, että vain ihmisen oman todellisen tahdon muuttumisen kautta, parantuminen voi alkaa ja kärsimys voi päättyä. Siksi ihmistä ei voi koskaan lopullisesti parantaa lääkkeillä tai edes opettamalla, vaan aina lopullinen vapautuminen tapahtuu itseoivalluksen kautta, kun ihmisen oma tahto muuttuu. Tahto on jokaisen ihmismielen syvin olemus.

Huom. yllä olevan kuvauksen vuoksi Totuuden tielle astuminen omasta vapaasta tahdosta, ennen kuin mielensairaus tai jokin muu katala tilanne yllättää, on äärimmäisen suotavaa. Monet Totuuden tielle kuin sattumalta paiskatut ihmiset joutuvat kokemaan nämä samat asiat niin äkkiä, liian äkkiä, että heidän tietoisuudella voi kestää aikaa päästä kiinni siihen, missä järki- ja tunne-tasot jo huitelevat yhdessä muistin ja luovuuden kanssa. Totuuden tien avainohjeita on se, että etenee sopivan kärsivällisesti, mutta silti vakavan määrätietoisesti eteenpäin. Sattumanvaraisuus aiheuttaa aina epätasapainotiloja, aivan kuten tietoinen ahertaminen säilyttää tasapainon.

Kärsimyksestä irtipäästäminen

Miten Sisäisen Itsekkyyden pää saadaan löytyä poikki? Mikä erottaa Totuuden tien ja Turmion tien toisistaan? Nämä ovat yksi ja sama kysymys. Ja vastaus niihin kuuluu: perisynnintunnustus. Älä anna termin uskonnollisen vivahteen hämätä sinua, vaan keskity ymmärtämään sen viisaus ja opetus. Perisynnintunnustukseen kuuluvat: 1) oman tunne-tason ymmärtäminen ja tunnustaminen, että sen valtias on tähän asti ollut Peto, joka on toteuttanut Itsekkyyden tahtoa, sekä 2) oman järki-tason ymmärtäminen ja tunnustaminen, että sen valtias on tähän asti ollut Väärä Profeetta, joka on myös toteuttanut Itsekkyyden tahtoa, sekä vielä lopulta 3) oman Ulkoisen ja Sisäisen Itsekkyyden ymmärtäminen ja tunnustaminen, että ihmisen itsensä valtias on tähän asti ollut Itsekkyys itse.

Jos ihminen olisi vain eläin eläinten joukossa, ei ”perisynnissä” olisi mitään ongelmaa, vaan ihminen olisi jo toteuttanut oman tarkoituksensa olemalla eläimenkaltainen, ilman tietoisuutta. Mutta koska jokainen ihminen tietää näitä samoja asioita läpikäytyään, että tässä on ongelma, ja että on olemassa jotain muutakin kuin eläintenkaltaista tiedostumatonta vuorovaikutusta, on siksi tie kärsimyksen päättymiseen mahdollista löytää ja se on mahdollista kulkea läpi (Totuuden tie). Tällöin yksikään kärsimys ei ole liian suuri, eikä yksikään kriisi ole enää kaoottisen merkityksetön, sillä myös elämä itsessään johdattaa ihmistä kohti perimmäistä totuutta.

Syy kärsimykselle syntyy vain, jos ihminen ei itse ole vielä valmis kohtaamaan totuutta ja armoa. Jos ihmisen tahto ei enää janoa mitään minkä omistaa, on se tuleva vapaaksi tahdoksi sillä samalla hetkellä. Tämä on myös Jumalan Tahto, sekä se on ihmiskunnan elämäntarkoitus. Siksi me olemme täällä. Siksi sinä olet täällä. Ajattele: kaikilla asioilla on sittenkin merkitys. Mikään asia ei tapahdu ilman syytä, ja jokaisen syy-seuraus-suhteen perimmäinen syy on sen alullepannut tahto, joka on Itsekkyyden, eli sinun omasi tai Jumalan Tahto. Eli ikuisen tahto-taistelun kaksi osapuolta ovat: i) Ihmisen Itsekkyys, jota edustavat Elämä ja Ankaruus vastaan ii) Jumalan täydellinen Rakkaus, jota edustavat Totuus ja Armo. Tämän viisauden vuoksi egyptiläisessä kulttuurissa opetettiin jo 5000 vuotta sitten, että ihmisen ensimmäinen herääminen tapahtuu Suuren Tulvan Salissa, kun hänen sydäntään punnitaan ensimmäisen kerran Hyveen sulkaa vastaan. Tässä punnitsemisoperaatiossa ihmisen sydän on juuri hänen Itsekkyys, eli Tahtonsa ja Hyveiden sulka on käsite Ma'at, eli jumalainen järjestys, hyvyys, tieto ja perimmäinen totuus. Ihmisen itsekäs tahto on huntu hänen silmiensä edessä - vain se erottaa sielun ja hengen toisistansa.

Lisää esimerkkejä

Esimerkki vieteistä ja vaistoista (pedon toimintoja)

1) Kun ihminen kokee jatkuvaa turvattomuutta ja haluaa rakentaa itselleen suuren ja turvallisen pesäkolon, hän on pedon pauloissa. Peto ohjaa ihmistä käyttäytymään kuten erämaan eläimet ja haalimaan itselleen omaisuutta ja irtotavaraa. Tähän liittyy myös todella kova tarve suojella omaa reviiriään sekä tarve pitää omaa pesuettaan tärkeämpänä ja parempana kuin muut.

2) Jos ihminen haaveilee satunnaisista parittelukumppaneista ja tuntee ylivoimaista vetoa seksuaaliseen kanssakäymiseen, on kyseessä pedon herättämä lisääntymisvietti. On turhaa kuvitella haluavansa vain tuntea nautintoa ilman tarvetta lisääntymiseen, sillä seksuaalinen nautinto on ihmisen alitajuiseen mieleen iskostettu juuri sen takia, että sitä ei tietämätön ja harjaantumaton mieli voi vastustaa. Tässä peto palvelee koko ihmiskuntaa ja sen säilyvyyttä, mutta usein parisuhdetasolla ja avioliitoissa tämä ominaisuus tuo suuria ongelmia. Tätä pedon ominaisuutta ruokitaan nykyään paitsi aikuisviihteellä, ihan kaikenlaisella viihteellä ja ihmisten esineistämisellä.

3) Kun ihminen on syönyt itsensä ylipainoiseksi ja/tai muuten sairaaksi, on kyseessä pedon tarve hankkia ruokaa erämaassa keinoja kaihtamatta. Monesti eläin joutuu syömään itsensä ähkyyn ja lihavampaan kuntoon, jotta se tulee säilymään seuraavan ruoattoman aikakauden yli. Peto antaa ihmisen mieleen tämän saman ajatuksen, mutta koska ihminen harvemmin joutuu todella näkemään nälkää, hän usein syö itsensä huonoon kuntoon. Tähän samaan ominaisuuteen liittyy myös monien ihmisten harhaluulo, että ainoa heille sopiva ravinto on liha.

4) Peto luo ihmisen mieleen myös alitajuisen kaipuun kamppailla ja tapella muiden kanssa. Koska profeetat ovat tuoneet lakeja aikojen saatossa, ei peto enää useinkaan ohjaa ihmistä tappamaan toisia ihmisiä, mutta vahingoittamaan kylläkin. Tätä pedon ominaisuutta ylläpidetään lapsesta lähtien esim. sairaalloisella kilpailukulttuurilla harrastusten kautta. On olemassa kiistattomia tieteellisiä tutkimuksia, että esim. joukkueurheilulajit lisäävät huomattavasti lasten aggressiivisuutta (Keltikangas-Järvinen, 2010). Jos sinulle on voittaminen todella tärkeää, olet alitajuisesti pedon pauloissa.

Esimerkki "Järjen äänestä" (väärän profeetan toimintoja)

1) Kun ihminen joutuu kaltoinkohtelun kohteeksi, hän saattaa pian ajatella, että "kaikki ihmiset ovat inhottavia". Tässä sana ”kaikki” on yleistys ja se vääristää totuuden. Kaikki ihmiset nimittäin eivät ole inhottavia. Toinen suosittu yleistys on ajatuksessa ”miksi minulle aina käy näin”, missä sana aina yleistää tilanteen universaaliksi totuudeksi.

2) Ihminen voi sanoa: "Se on tärkeää.” Tässä kyseessä on ensiksi tiedon poisjättäminen, sillä ilmi ei tule, että mikä on tärkeää. Toisaalta ei myöskään käy ilmi, että mihin verrattuna ”se” on tärkeää. Onko se aina tärkeää, kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa?

3) "Eilen kello 07.07 minä heräsin painajaiseen, jossa olin vähällä hukkua --> luku 7 tuo minulle huonoa onnea ja minä vältän sitä." Tässä kyseessä on väärän syy-seuraus-suhteen luominen omaan ajatteluun ja siten kyseessä on vääristäminen.

4) ”Poltan tupakan, jotta rentoudun" viittaa vääristämiseen ja tässä yhteydessä ihmiseltä kannattaa kysyä, kenen mielestä ja minkä tutkimuksen mukaan tupakointi auttaa rentoutumaan. Ehkä nopean hypnoositekniikan avulla olisi helpompi, turvallisempi ja terveellisempi rentoutua missä ja milloin vain kuin tupakkaa polttamalla.

5) "Minulla on huono kielipää." Tässä kyseessä on identiteettitason uskomus, joka perustuu poisjättämiseen. Jos ihmisellä on huono kielipää, keneen verrattuna hänellä on huono kielipää? Todennäköisesti kyseessä on vain yliminästä lähtöisin oleva valhe, jonka ihminen on oppinut sukulaisilta ja perheenjäseniltä. Onko sinulla esimerkiksi vastasyntyneeseen vauvaan verrattuna huono kielipää? Ei varmasti. Voisit siis olla samaa mieltä, että kielipää voi kehittyä, koska se vauvallakin kehittyy jatkuvasti? Jos se voi kehittyä, mikä sitä sitten voi rajoittaa? Vain omat uskomukset, jotka eivät ole useinkaan totta. Sinä siis voit kehittää kielipäätäsi aivan niin paljon kuin vain haluat.

6) Ehkä yksinkertaisin esimerkki Väärästä Profeetasta on tilanne, kun ihminen sanoo "en ollut siellä", vaikka hän todellisuudessa oli. Kyseessä on siis puhdas valehtelu, jossa kerrotaan totuuden sijaan epätosi asia.

Esimerkkejä Sisäisestä Itsekkyydestä tuli jo edellä tekstin joukossa. Sisäistä Itsekkyyttä ei pysty mitenkään voittamaan ilman syvää ymmärrystä sielun osista sekä varsinkin itseoivallusta oman Tahdon ja Jumalan Tahdon eroavaisuudesta. Huomioi: Sisäisen Itsekkyyden periviholliset ovat Totuus ja Armo (vrt. Johannes 1:17), ja nämä ovat myös ne työkalut, jotka lopulta tulevat tämän perimmäisen, muinaisaikojen käärmeen kaulan katkaisemaan. Perimmäinen Armo ja Totuus – viisaalle ne ovat yksi ja sama asia.

• Edellinen
• Seuraava