Mitkä ovat ihmiskunnan suurimmat harhat?

• tieto
• harha
• aika
• alitajuinen vankila
• cesium
• tietämättömyys

Harha rakkauden rinnastamisesta parisuhteeseen ja seksiin

Todellinen rakkaus tulee erottaa parisuhteesta ja seksistä. Ne Raamatun kohdat (esim. Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13), joita luetaan mm. evankelisluterilaisen kirkon vihkiseremonioissa, ei ole kirjoitettu kuvailemaan miehen ja naisen välistä fyysistä rakkautta, vaan lähimmäisenrakkautta. Meillä jokaisella on mahdollisuus tulla rakastetuksi ja rakastaa ilman, että olemme parisuhteessa tai seksuaalisessa kanssakäymisessä. Rakkaus ei myöskään ole tunne, jotka ilmenevät vain vastakohtiensa avulla, vaan rakkaus on kokonaisvaltaisempaa – se on valinta ja elämäntapa.

Harha ajasta ja sen yksiköistä

Aikaa ei ole olemassakaan. Aina kun puhumme ajasta, on todellisuudessa kyse värähtelystä, rytmistä ja sovitusta kiertokulusta. Ennen aikaa mitattiin tähtitaivaan avulla isoilla kiertokuluilla. Nykyään sitä mitataan cesium-atomin pienten värähtelyjen avulla: ”Sekunti on 9 192 631 770 kertaa sellaisen säteilyn jaksonaika, joka vastaa cesium 133­ atomin siirtymää perustilan ylihienorakenteen kahden energiatason välillä.” (1967, 13. CGPM)

Koska aikaa ei ole olemassa, sille annettu asema nyky-yhteiskunnassa on vähintäänkin kyseenalainen. Mitä jos ihmisen elämän kesto ei olekaan sidottu tiettyyn ikään, vaan kyseessä on yhdessä luotu kollektiivinen uskomus, joka meidät saa voimaan huonosti ja lopulta tappaa meidät? Jos aikaa ei ole olemassakaan, voiko olla olemassa kiirettä? Eikö aikamatkustaminenkin ole mahdollista vain, jos koko maailmankaikkeus saadaan pysäytettyä ja sen jokainen osanen saataisiin värähtelemään vastakkaiseen suuntaan?

Harha kehon ja sielun alitajuisesta vankilasta

Keho lukitaan valheeseen, kun ihminen alkaa mitata itseään rahan, kullan tai jonkin muun materian sekä saavutettujen aistinautintojen kautta. Vastaavasti sielu teljetään mielen vankilaan, kun aletaan lausua väärin Jumalan nimeä ”Minä olen”. Kuten Raamatusta ja historiasta tiedämme, egyptiläiset ja itämaiset uskonnot ja myöhemmin Mooses toivat meille tiedon Jumalan nimestä. ’Minä olen’ -termin käyttö omassa jokapäiväisessä elämässä aiheuttaa sielun lukitsemisen johonkin valheeseen identiteetin ja egon kautta. Tämän vuoksi hepreassa, arabiassa ja hieroglyfeissä ei ole lainkaan ’olla’ -verbiä.

Harha dualistisen rakenteen ainutlaatuisuudesta

Näkyvässä maailmassa eli kehon maailmassa, sekä näkymättömässä maailmassa eli ajatusten maailmassa on helppo samaistua uskomukseen, että kaikki asiat ovat mitattavissa. Tämä on kuitenkin harha ja johtaa ymmärtämättömyyteen äärettömyydestä, ikuisuudesta ja kuolemattomuudesta.

Alkujaan Kaikkeus ei ole kaksijakoinen, vaan se on Ykseys. Onhan yksi ennen kahta. Alussa Jumala jakoi maan ja taivaan, sitten Aatami eli ihmiskunta jaettiin mieheksi ja naiseksi, myöhemmin Jeesus ymmärrettiin sekä petturiksi että pelastajaksi, ja mitä onkaan tieto hyvästä ja pahasta muuta kuin Tiedon jakamista kahteen osaan?  Ihmiskehon tunteet jaetaan ääripäihin, kylmän vastakohta on kuuma, ja ilon vastakohta on suru. Myös kolikko jaetaan kruunaan ja klaavaan, mutta mikä kolikko sitten itsessään on molempine puolineen?

Dualistinen rakenne on egon luoma harha. Vastaesimerkkinä toimikoon suomalainen kansansanonta, jossa pohditaan onko ihminen lintu vai kala. Noin 4000 vuotta sitten Egyptissä Isä-jumalan ainoan Pojan nimi oli Horus. Hänen kuvansa ja symbolinsa oli haukka. Hän olkoon meidän lintumme. Tuon jälkeen, ja noin 2000 vuotta myöhemmin, eleli mies, jonka tunnemme Kristuksena. Hän oli Isä-jumalan ainoa Poika. Hänen merkkinsä on Kala, ja siksi hän on tarinamme kala.

Dualistinen harha kehottaa meitä valitsemaan niin sanotuksi todellisuudeksi vain toisen näistä ääripäistä. Kuin pakotettuina joudumme pohtimaan, onko ihminen lintu vai kala. Mutta onko tämä asetelma alkuunkaan totta? Mitä jos totuus onkin ykseys, ei kaksijakoisuus? Entä jos sekä Horus että Jeesus olivatkin saman Isä-jumalan sama Poika, mutta vain eri aikoina? Mitä jos Buddhakin oli? Ja Krishna? Mitä jos he kaikki olivat juuri niitä Jumalan-poikia, joista Raamatun luomiskertomuksessa puhutaan? Mitä jos monet näkemämme asiat ovatkin todellisuudessa yksi ja sama ilmiö, mutta ongelmaksi muodostuu meidän oma mielemme, joka haluaa arvostella, lokeroida ja erotella? Mitä jos eroja ja vastakohtia luokin ego, joka estää meitä näkemästä Totuutta. Kaikkien henkilökohtaisten totuuksien taustalla on vain yksi ainoa Totuus, joka on meistä ja egostamme täysin riippumaton. Tuo Totuus on etsimämme Ykseys.

Harha tiedosta ja tietämättömyydestä

Mikä voisikaan olla suurempi harha kuin se, ettei tiedä elävänsä kaikkien näiden harhojen vaikutuspiirissä. Ei liene suuri yllätys, että tietämättömyys on varmaan jokaisessa uskonnossa kuvattu perisynti. Päätämme tämän harhailun Jeesuksen sanoihin juuri sillä hetkellä, kun hänet oli käsistään ja jaloistaan naulittu ristille: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät". Hänen rakkautensa tietämättömiä ihmisiä kohtaan paljasti maailman harhat. Jeesuksen kuolema ei antanut ihmisille heidän perisyntiään anteeksi, vaan hänen asettamansa esimerkki teki mahdolliseksi saada perisynti anteeksi. Tämän vuoksi Jeesus opetti olevansa Tie, jota pitkin kulkemalla meistä jokainen voi vapautua tietämättömyyden kahleesta sekä saavuttaa Totuuden ja Elämän Isän Poikana tai Tyttärenä.

• Edellinen
• Seuraava