KYSYMYS: Jos kokee fyysisen sairauden oireita, tulisiko keskittää kaikki voimavaransa henkiseen paranemiseen sen sijaan, että hakeutuu sairaanhoitoon?

 

VASTAUS: Ihmisen mielen lajittelujärjestelmälle (Määritelmä 40, Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa) on enemmän kuin ominaista päätyä ”joko-tai”-ajatteluun. Jos kokee fyysisen sairauden oireita, tulee keskittyä sekä fyysiseen että henkiseen paranemiseen. Samoin jos kokee henkisen sairauden oireita, tulee keskittyä sekä fyysiseen että henkiseen paranemiseen. Tämän vuoksi opetan sielun rakenteen kattavan sekä mielen että kehon, ilman niitä kumpaakaan sielu ei voisi ihmisen kautta tässä maailmassa olla.

 

Haluan kuitenkin painottaa vielä sitä, että hyvin usein kun oireet ovat fyysisiä, ovat ne ensin olleet henkisiä. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka sitä ei olisi itse tiedostanut, on voinut jokin henkinen asia painaa sielua jo pitkään. Jos omaa sieluaan ei hoida aktiivisesti, se alkaa rappeutua. Ja kun sielu rappeutuu, se alkaa ”näkymään” fyysisesti kehon rappeutumisena sekä henkisesti mielen rappeutumisena.

 

Paranemisen ohella kannattaa myös keskittää ajatuksia terveyteen ja terveenä olemiseen. Voit muistella sellaista aikaa elämässäsi kun voit oikein hyvin. Jos oman mielen lajittelujärjestelmä ohjaa mieltä vain paranemaan, on tämän seurauksena varsin todennäköisesti jatkuva sairastelu, sillä eihän kukaan voi parantua jatkuvasti, ellei ole myös sairas jatkuvasti. Siksi kehotan pyrkimään ajatuksissa jo suoraan terveyteen.

 

Sielun paranemisessa on erittäin suuri rooli myös rukouksella. Rukouksesta kannattaa ensin opetella hypnoosia ja tässä yhteydessä kannattaa opetella nimenomaan terveyttä edistävää itsehypnoosia ja -suggestointia. Jotain ohjeita olen koonnut Kaiken ja Ei-minkään Teorian rukous-kappaleeseen, eli sieltä voi katsoa mistä alkaa, tai sitten voi osallistua jollekin alan kurssille (tosin ne ovat yleensä melko kalliita). Todennäköisesti myös Totuuden talon kautta on mahdollisuus päästä esim. hypnoosi- ja rentoutustekniikoiden oppiin jossain vaiheessa (Totuuden talon kurssit pidetään aina ilmaiseksi).

 

Sitten on vielä se viimeinen parannuskeino. Tähän keinoon ihmisen tulee olla itse täysin valmis. Kun ihmisen sielu on valmis, eli sillä on usko, se voi lähestyä Jumalaansa ja saada ensimmäisen parannuksen. Kun ihminen turvaa suurimmassa hädässä Jumalaan, on vastaus aina taattu. Vastaus voi tulla missä muodossa ja miten ja milloin tahansa, eikä siihen voi kukaan toinen ihminen tai ihminen itse mitenkään vaikuttaa, mutta se on varma, että kun se vastaus tulee, sielu näkee ja kuulee sen. Ihmiskunnan historia (ja pyhät kirjat) on täynnä tarinoita siitä, miten suurien vaikeuksien keskellä ihmiset ovat turvanneet Jumalaan ja saaneet maistiaisia Hänen kuvaamattomasta armosta ja totuudesta.

 

Muutama esimerkki

Jos sinulla on masennus ja lääkärit ovat määränneet sinulle lääkkeet siihen, en missään nimessä kehota sinua olemaan ottamatta lääkkeitä, vaan sanon vain, etteivät nuo lääkkeet paranna sinua. Ne helpottavat oloasi ”tässä ja nyt”, mutta vain sen takia, että sinä toimisit tästä eteenpäin eri tavalla. Siinä vaiheessa kun ihminen kohtaa armoa, edes muiden ihmisten kautta, hänen parantuminen esimerkiksi masennuksesta voi oikeasti alkaa. Näin tapahtuva paraneminen voi olla pysyvä, jos se saa riittävän suuren vaikutuksen aikaan ihmisen elämässä ja muuttaa myös arvoja, uskomuksia ja ihmisen jokapäiväistä käyttäytymistä. Jos sinua vaivaa vaikkapa alkoholismi, eli juot liikaa tai liian usein, ei oikeastaan kukaan toinen ihminen voi opettaa sinua paranemaan siitä. Sinut voidaan viedä pakkohoitoon hetkeksi, jolloin juominenkin kyllä loppuu, mutta vain hetkeksi. Myös tässä on kyse siitä, että jos ihmisen perimmäinen oma tahto ei muutu, ei mikään muukaan ”osa” ihmistä muutu, eli esim. käyttäytyminen pysyy edelleen samana. Tämän takia monet alkoholistit paranevat vasta jäätyään yksin ja menetettyään kaiken. Kun ihmisellä ei ole enää mitään, eikä ketään, on hänen pakko kohdata todellisuus silmästä silmään ja siksi muutos voi tapahtua riittävän syvällä. Usein alkoholistit pystyvät säilyttämään roolinsa siksi, että heillä on elämässään joku mahdollistava taho, eli esimerkiksi joku läheinen, joka mahdollistaa tämän juoppouden. Niin kauan kuin alkoholisti saa yhtään tukea toiminnalleen, aivan yhtä kauan hän käyttää tätä tukea itsekkäästi hyväksi ja hakee sillä oikeutuksen toiminnalleen. (tämä esimerkki pätee yllättävän hyvin myös muun muassa uhkapeliongelmiin, peliriippuvuuteen, tupakointiin ja moneen muuhun ongelmaan)

 

Jos sinua vaivaa jokin tunnetason ongelma, kuten ylensyönti, fobiat tai vihanpurkaukset, tai perustunteiden puuttuminen kokonaan, jokin parafilia, liikunnan puute tai sen pakkomielteinen harrastaminen, on sinun ensisijainen ”vastustajasi” sinä itse. Tällaisessa tilanteessa ihminen liian helposti tyytyy ajattelemaan, että luonto on vain tehnyt minusta tällaisen tai sitten omat tunneongelmat vieritetään jonkun toisen ihmisen niskoille. Tällöin ajatellaan ”hän saa minut aina vihaiseksi”, ”hän oikein kerjäsi sitä, että toimisin näin” tai ”minä syön kun haluan ja aivan mitä haluan”. Kaikki edellä olevat lauseet hakevat voimavaransa itsekkyydestä, jonka suurin apuri on ihmisen eläimenkaltainen perusluonne. Jos tätä toimintaa vielä tukee taikausko, eli omien uskomusten ja näkemysten totena pitäminen, on ihminen hyvin syvällä ongelmassaan ja tällöin myös paraneminen on vaikeaa.

 

Mikä sitten auttaa itsensä kanssa kamppailevaa ihmistä? Vastaus on kolmitahoinen. Itsekkyyden kesyttää i) itsensä (ja erityisesti näiden vaikeimpien asioiden) ja tiedon opiskelu, ii) jatkuva pyrkimys parempaan, eli siihen mikä on oikeasti oikein, ja vielä iii) rukous. Nämä kolme kohtaa pätevät lopulta itse asiassa minkä tahansa sairauden kanssa, oli kyseessä sitten fyysinen tai henkinen sairaus.

 

Kannattaa tehdä rohkeasti ja jatkuvasti muutoksia omassa elämässä. Muutoksia kannattaa tehdä niin kauan, että alkaa tulla sellaisia tuloksia, jotka oikeasti vaikuttavat tilanteeseen. Niin kauan kuin tilanne pysyy samana, ei paraneminen voi jatkua tai usein edes alkaa. Monesti ympäristön muuttaminen ei auta mitään, sillä ihminen toimii uudessa ympäristössään edelleen samalla tavalla kuin aina aiemminkin. Toisaalta joskus ympäristön muuttaminen auttaa kaikkein eniten, kun ihminen olikin tietämättään altistunut jollekin allergioita aiheuttaneelle aineelle tai huonolle sisäilmalle. Periaatteessa oman parantumisen voi ”pilata” vain sillä, että jättää prosessin kesken, eli tyytyy siihen, että on sairas. Tämä on länsimaisen lääketieteen eräs vakavimmista ongelmista, sillä liian usein ihmisten lääkekuurin alkaminen lopettaa hänen paranemisprosessinsa kokonaan, ja näin sielu jää vain odottamaan uutta tilaisuutta, jonka kautta keho ja mieli voidaan saattaa samaan, aktiivisen kärsimyksen tilaan takaisin.

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).