Tämä sama kysymys vastaa periaatteessa montaa muutakin kysymystä. Voisi kysyä: ”Voiko uskontojen tai hengellisten yhteisöjen parissa valaistua?” TAI ” Voiko tulikaste alkaa ennen vesikastetta?

 

Totuuden tietä kuvataan yleensä kolmen kasteen kautta, jotka ovat vesikaste, tulikaste ja pyhän hengen kaste. Yhdessä nämä kolme kastetta ”aiheuttavat” ihmisen kirkastumisen ja valaistumisen. Valaistuminen on varmaankin jokaisen tunnetun uskonnon ja jossain määrin jopa psykologian perimmäinen tavoite. Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa selitetään esimerkiksi, että Krishnan opetus kolmesta tiestä (tieto, toiminta ja hartaus) ovat juuri nämä Totuuden tien kolme vaihetta.

 

Vesikasteen ajassa huomio on siis Tiedossa, ei toiminnassa, eikä hartaudessa, vaikkakin nämä kaikki kolme kyllä kuuluvat myös ensimmäiseen vaiheeseen. Lyhyesti sanottuna tuleen voi joutua ennen vettä, jos esimerkiksi liittyy johonkin uskontoon tai muuhun yhteisöön ja alkaa sitten levittää tämän tahon ideologiaa ilman todellista Tietoa ja omaa kokemusta. Suoraan tuleen voi joutua myös esimerkiksi menemällä asumaan luostariin vääristä syistä. Vesikasteen ja Tiedon vaiheessa ainoa syy, joka sielussa tulisi olla, on halu etsiä, ymmärtää ja kohdata perimmäinen totuus. Jotta ihmisen mieli ja sielu ovat avoimia kohtaamaan totuuden, jokainen käsky, ohje, arvo, uskomus ja tietysti oma identiteetti ja persoona johtavat harhaan ja pois totuudesta, joka on kaikille sama ykseys.

 

Uskontojen käskyt johtavat helposti harhaan

Uskontoihin liittyminen johtaa suoraan tuleen ja sokeaan käskyjen tottelemiseen. Esimerkiksi mormonit käskevät sinua lopettamaan alkoholin, kahvin, teen ja tupakan käytön. Jos alat muslimiksi, sianlihan syönti loppuu ja rukoilla on pakko viisi kertaa päivässä. Hindut eivät puolestaan syö lehmää jne. jne. Sääntöjä tulee vain lisää ja lisää, eivätkä ne ainakaan helpommiksi käy. Säännöt tuntuvat ”maallikoille” tosi oudoilta ja kovilta, eivätkä ne kaikki edes ole aiheellisia. Yleensä ”liian tarkat” säännöt on annettu jollekin tietylle profeetalle x, jonka itse olisi tullut toteuttaa nuo säännöt omassa tulikasteen ajassaan, ei opettaa niitä muille Jumalan perimmäisenä totuutena. Jos tuleen menee ennen vesivaihetta, ryhtyy ihminen opettamaan ja parantamaan ensisijaisesti muita ihmisiä, ei itseään. (vrt. esim. Matteus 7:1-5) Jos ihminen alkaa opettaa ja parantaa muita liian aikaisin, hän kiinnittyy itse rooliinsa, joka automaattisesti muodostuu hänen esteekseen kulkea Tie loppuun asti. Valaistuminen on mahdollista vain omassa sydämessä ja tietoisuudessa, eli sielussa yleensäkin.

 

Jos mietit tätä asiaa, niin varmasti oivallat miten kaikki maailman uskonnot ovat ”tuleen menoa ennen vettä”. Myös oikeastaan kaikki yhteisöt ovat tuleen menoa ennen vettä, vaikka tuon yhteisön arvot ja päämäärät olisivat kuinka ylevät ja jalot. Siksi kukaan ei voi esim. ”liittyä” Totuuden taloon. Minä en päätä sitä kukaan ”taloon” astuu sisään, sen päättää Totuus itse – ja sielu kyllä tietää sen, kun se tapahtuu. Se ei ole jotain, joka voisi mennä ohi. Vertauskuvallisemmin sanottuna: jos Totuuden talo olisi Taivasten valtakunta, voisin vain järjestää siellä maksuttomia opastuksia, sekä jossain tapauksessa valita henkilöitä palkattomaan työharjoitteluun, mutta vakinaisia virkoja ei ole kenellekään mahdollisuutta myöntää ilman varsinaista koeaikaa ja virallisia nimityksiä.

 

Haluan tässä erillisessä kappaleessa todeta sen, että kuitenkin pääsääntöisesti ainakin valtauskontojen käskyt ovat hyviä ja oikeita, mutta tulee ymmärtää mihin vaiheeseen Totuuden tietä ne kuuluvat. Jos vaikka lainataan välillä Islamista tuttua Muhammedia, niin hänen tiedetään sanoneen: "Kansakunta, jonka alussa olen minä, jonka lopussa on Jeesus, Marian poika, ja jonka keskellä on Mahdi, ei voi tuhoutua." (Ks. esim. Hämeen-Anttila, 1998, s.127; Alkuperäiset lähteet: 1) as-Sulami, 'Iqd ad-durar fi akhbar al-muntazar. Al-Qahira 1979, ja 2) ath-Tha'labi, Qisas al-Anbiya. Bairut 1994) Tämä opetus tarkoittaa tietysti montaa eri asiaa, mutta se tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että jos ihmisen sielu ei ole Totuuden tien lopussa, kuten Jeesus Kristus, hän ei voi valaistua ja kirkastua, eikä siten päästä Muhammedin opettamaan paratiisiin. Aiheeseen liittyen Kristuksen tärkeimmät opit ovat väkivallattomuus (posken kääntäminen) sekä rakkauden eri muodot (itseä, ihmiskuntaa ja Jumalaa kohtaan). Jos ihminen Islamia opiskellessaan ei itse kulje Totuuden tietä loppuun asti, saattaa hän ryhtyä ”opettamaan” muita ihmisiä, jopa raakojen toimintatapojen kautta – ja tämä on täydellisessä ristiriidassa esimerkiksi yllä olevan Muhammedin oman opetuksen kanssa.

 

Uskontojen käskyt siis johtavat tavallaan harhaan. Jos vesikasteessa ei ole tullut Tietoa siitä, että pyhän sodan taistelukenttä on oma sielu, eli keho ja mieli, on tulikasteeseen astuminen sama asia kuin konkreettisen helvetin tuominen maan päälle, ja nimenomaan muiden ihmisten luokse. Tämän vuoksi opetan Totuuden talossa, kuten minua on johdatettu ja opetettu – ensin on oltava pois uskonnoista ja yhteisöistä niin kauan, että Tieto on varmasti tullut sieluun. Ennen tätä jaloimmatkaan käskyt eivät tuomi ohjenuorina, vaan ne ohjaavat kiinnittymään tähän maailmaan. Uskonnot tai hengelliset yhteisöt eivät ole tuottaneet yhtään valaistunutta ihmistä koko muistiinkirjoitetun historian aikana, sen sijaan yksinäisyyden kautta tapahtunut täydellinen antautuminen Jumalalle on tuottanut kaikki valaistuneet ihmiset tähän mennessä. Tämän voi kuka tahansa lukea heidän tarinoistaan, pyhistä kirjoista.

 

Sielu ei voi valaistua, jos sille vain kerrotaan, miten sen tulee toimia. Tämä pätee vain pikkulasten ja eläinten ohjeistamiseen. Sielun tulee itse oppia Tietoa, sitten toimia sen mukaan, ja vielä pyhittää toimintansa Jumalalle (tieto, toiminta, hartaus).

 

Parasta mitä maasta voi tulla

Jotta voi valaistua, sielun tulee käydä tietyt vaiheet läpi ja ne tulevat kyllä lopulta aina menemään tietyssä järjestyksessäkin. Jos jokaisen maailman uskonnon ja kulttuurin kaikkia käskyjä haluaa noudattaa, huomaa ihminen hyvin pian asuvansa yksin metsässä, ruokanaan vain kasvit ja villimehiläisten hunaja, tai sitten ei mitään, eli pelkkää paastoa. Johannes Kastaja osoittaa Raamatussa tämän toteen ja samoin Siddhartha Gautama ennen valaistumistaan. Nämä kaksi ovat ns. parasta mihin maallinen minä voi yltää, mutta kumpikaan heistä ei ollut taivaiden valtakunnasta. He molemmat luopuivat myös luopumisesta, ja näin Buddhasta tuli Buddha. Se kuka Johannes Kastajasta tuli, niin sitä voi jokainen itsekseen pohtia. Raamatussa sanotaan näin: “Noihin aikoihin neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeesuksesta. Hän sanoi hovimiehilleen: ’Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat.’" (Matteus 14:1-2) Aiheesta on myös kokonainen luku kirjassa Mona Lisa – Jumalan Kuva, jossa itse asiassa todistetaan, että Jeesus ja Johannes Kastaja olivat sama henkilö.

 

Tulikasteen ajassa sielu todella käy läpi koko maallisen helvetin ja täydellisen puhdistumisen, kuten Johannes ja Siddharthakin tekivät. Valaistumiseen ei ole oikotietä, vaikka monet henkiset opettajat opettavat, ettei heidän enää itse tarvitse käydä läpi näitä Totuuden tien vaiheita, koska Jeesus tai Buddha on heidän puolestaan käynyt ne läpi. On suuri itsepetos opettaa, että ihminen muka voisi vain hypätä suoraan kultaiseen keskitiehen, tuntematta ääripäitä. Se on sama asia kuin, että käskisin sinun osoittaa kahden luvun keskiarvon ilman, että paljastaisin mitkä luvut ovat kyseessä. (Äärettömästä määrästä vaihtoehtoja sinun todennäköisyytesi arvata oikein on nolla.) Valaistuminen tarkoittaakin, että sielu on kohdannut kaikki ääripäät ja näin elänyt etukäteen kaikki mahdolliset ongelmat pois – siksi valaistunutta sielua ei enää tule yllättämään mikään, se tuntee kaiken ja ei-mitään. Tätä ”olotilaa” sanotaan Suureksi Rauhaksi, joka on sama asia kuin valaistuminen ja kirkastuminen.

 

Mitä vesikasteeseen kuuluu ja miten sen voi saada?

Esitän aiheeseen osuvan jatkokysymyksen ja vastaan siihen. Kaiken ja Ei-minkään Teoriassa on kuvattu esimerkinomainen Totuuden tien ensimmäisen vaiheen kulkeminen. Tämän esimerkin otsikot ovat jokaiselle ihmiselle samat, ja usein jopa kokemukset ovat hyvin samankaltaisia. Toisten ihmisten (olivat he sitten opettajia, parantajia, mentoreita, guruja, valaistuneita) kokemusten kohdalla kannattaa kuitenkin aina muistaa, että jokaisella sielulla on hieman erilainen tasapainotus tässä hetkessä. Sinun kanssasi ei ole olemassa toista täsmälleen samanlaista sielua, ja siksi suurimmat ongelmatilanteet voidaankin ratkaista vain sinun omassa sielussasi, sisäisesti. Pyhät kirjat (ja monet muutkin kirjat) auttavat kuitenkin hahmottamaan tätä prosessia (Totuuden tietä), ja sitä kautta sielu voi hoksata kysyä itseltään uusia kysymyksiä. Mainitsemaani esimerkkiin voit tutustua ohesta.

 

Lue lisää: Esimerkkikuvaus Totuuden tien ensimmäisestä vaiheesta

 

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).