Usein kuulee sanottavan, että kun ihminen on tarpeeksi kehittynyt omalle Totuuden Tielleen, hän ei koe tarvetta perustaa perhettä. Käsitän, että perheestä ja lapsista huolehtiminen on nk. palvelutehtävä, joka kyllä osaltaan kuuluu henkiseen kehitykseen. Ja se vasta lisääkin haastetta, kun pienen lapsen vanhempana seuraa sekä omaa polkua, että palvelee perhettään. Mitä mieltä Totuuden Talo on vanhemmuuden suhteesta yksilön Totuuden etsintään?

 

Kysymyksesi vanhemmuudesta ja totuuden tiestä on erittäin mielenkiintoinen ja joissakin henkisissä piireissä aihe tuntuu olevan jopa tabu. Monet profeetat ja Jumalan lapset/muut lähetteliäät ovat useimmiten eläneet yksin ja ilman lapsia. Myös Kungfutse esimerkiksi varoittelee takertumasta arjen ja perheen tuomiin askareisiin – hän tosin onkin oikeassa, mutta vain yhdessä kohtaa totuuden tietä. Lapset ja perhe voivat toimia hienona peilinä ihmisen itsetutkiskelussa ja henkisessä kasvussa, mutta tietyssä vaiheessa totuuden tietä ne toimivat myös kaikkein suurimpana esteenä.

Ehkä voisit ajatella totuuden tietä seuraavien vaiheiden kautta:

i) mieli,

ii) sydän,

iii) sielu, ja

iv) täydellinen sielu.

Ihmisen täysin luonnollinen tapa kasvaa ja elää johtaa hänet elämään kiinnittyneenä itseensä ja läheisiinsä, tällöin ihminen puhuu mielestä. Ensimmäisessä vaiheessa ihminen tähtää henkiseen kasvuun ja lähinnä itsensä (ja perheensä) hyvinvointiin. Tässä vaiheessa ihminen on vielä täysin kiinni fyysisessä maailmassa ja itsessään.

Jossain vaiheessa kun henkisen tien alkumetrejä otetaan, ihmisen sydän yleensä aukeaa ja hän alkaa seuraan sitä ja sen esille nostamia merkkejä ja symboleita. Yhtäkkiä kaikessa on taikuus ja magia läsnä. Näissä kahdessa ensimmäisessä vaiheessa perheen ja lasten merkitys voi olla kasvattava, taannuttava tai merkityksetön. Tilanne riippuu oikeastaan siitä, onko kyseisen ihmisen lapsuus ollut normaali, vai onko siellä kehittynyt jotain vakavampia ongelmia. Jos ongelmia on ollut, yleensä parisuhteet eivät avaa sydäntä, vaan nimenomaan pitävät sitä kiinni. Näin ihmisen henkinen kasvu voi tyrehtyä kokonaan ja hän elää päivästä toiseen vain suorittamalla.

Jos ihminen löytää itselleen sopivan kumppanin ja saa häneltä riittävää tukea, voi henkistä kasvua tapahtua myös suhteen sisällä. Hyvin usein sydän kuitenkin aukeaa vasta erilaisten ongelmien ja sattumusten jälkeen, ja lähes yhtä usein nämä ongelmat ja sattumukset ovat lähtöisin sosiaalisista suhteista, ja parisuhteista.

Jossain vaiheessa ihminen voi totuuden tiellä saavuttaa ns. itseoivalluksen. Tätä voisi pitää sydämen avautumisvaiheen päämääränä. Tämän vaiheen voi aivan hyvin saavuttaa myös perheen parissa ja lasten keskellä, mutta ne eivät lopulta merkitse tässäkään vaiheessa mitään. Itseoivallus on kuin sisäinen uskoontulo, jossa jumalalliset voimat löytyvät itsestä, omasta sydämestä. Enää vastauksia ei tarvitse etsiä kaukaa menneisyydestä, oudoista kulttuureista tai vierailta tähdiltä.

Tästä eteenpäin totuuden tie muuttuu.

Tähän asti lapset, perhe ja omaisuus ovat olleet todella hyvä ja rikastuttava asia. Kuitenkin tästä eteenpäin ne nimenomaan tulevat olemaan ne vaikeimmat asiat sielun ja perimmäisen totuuden välissä. Jotta ihmisen sielu voi kokonaan aueta, tulee egon kuolla pois. En itse tunne ainoatakaan ihmistä, joka olisi tämän vaiheen kulkenut läpi ilman täydellistä luopumista kaikesta. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi ottaa avioero ja antaa lapset muiden kasvatettaviksi, mutta joillakin se on mennyt niinkin. Jos tässä vaiheessa ihminen elää suhteessa ja/tai vanhempana, tulee hänen sopia henkisen tien kulkemisesta puolisonsa kanssa täysin rehellisesti ja vähättelemättä. Tässä vaiheessa tie tulee ottamaan joksikin aikaa kaiken huomion, aivan kaiken.

Totuuden tie johtaa siis ihmisen henkiseen kuolemaan. Yleensä ennen tätä ihminen ei tiedä omaa todellista tarkoitustaan. Jokainen muodostettu ennakko-oletus ja vastuu pyrkivät pitämään sielun kiinni jo käynnissä olevassa elämässä, eikä se siksi voi uudelleensyntyä. Monet tekevätkin tässä vaiheessa päätöksen kasvattaa lapsiaan ja huolehtia kodista ja perheestä – eikä siinäkään ole mitään väärää. En kuitenkaan voi opettaa, että he silti pääsisivät perille ja tulisivat kohtaamaan perimmäisen totuuden silmästä silmään, sillä se on hyvin epätodennäköistä. Tämä on se hinta, jonka totuuden löytäjä joutuu maksamaan verrattuna totuuden etsijään.

Tässä välissä voidaan vielä huomauttaa, että jotkut ihmiset kyllä kohtaavat tämän totuuden ykseyden huumeiden tai kuolemanrajakokemusten kautta, mutta yleensä hekin sitten taantuvat takaisin ”omaksi aiemmaksi itsekseen” muutamassa vuodessa. Tämä johtuu siitä, että heidän tahtonsa ei ollut vielä valmis kuolemaan, ja siten koko sieluntila oli vielä vajaa näin suureen kokemukseen.

Sielun avautumisen ja henkisen kuoleman jälkeen on vuorossa koko elämän uudelleenrakentaminen. Tätä vaihetta kuvaa sana ”täydellinen sielu”. Ihminen nimittäin saa kuolemansa kautta hengenyhteyden, ja tämä yhteys (esim. totuuden henki) auttaa ihmistä luomaan itsensä Jumalan kirkkaaksi kuvaksi. Tässä vaiheessa, jälleen, perhe ja puoliso eivät enää suoranaisesti ole tiellä, vaan parhaimmillaan tukena ja opettajana. Perhe on myös hyvä mittari sille, taantuuko sielu edelliselle tasolle, vaan pystyykö se kestämään koko tulisen rakennusvaiheen paineen. (Se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.) Rakennusvaihe kestää pyhien kirjojen ja oman kokemukseni mukaan 3-5 vuotta ja myös tuolloin lähes kaikki aika menee totuuden tuntemaan opetteluun ja tiedostamiseen. Osa totuuden opiskelusta on lapsen psykologian opiskelua ja ihmettelyä, sillä uudelleensyntymän jälkeiset vaiheet näyttävät olevan täsmälleen samat kuin ”normaalinkin”, fyysisen syntymän jälkeiset vaiheet.

Omakohtainen kokemukseni on sellainen, että elin parisuhteessa ja perheen kanssa melkein kokonaan totuuden tien ensimmäiset kaksi vaihetta. Toisen vaiheen lopun koin yksin, kun olin eristäytynyt yhteiskunnasta etsimään totuutta. Tällöin myös luovuin perheestäni ja tilapäisesti oikeastaan lähes kaikista ihmissuhteista. Se on todennäköisesti myös suurin syy sille, miksi kykenin menemään tuon seuraavan vaiheen läpi. Tietysti sielu aukeaa vain yhden ja ylimmän armosta, mutta maaperä valmistellaan silti itse, itsenäisesti. Henkisen kuoleman jälkeen olen perustanut perheen ja elänyt sen kanssa taas totuuden tien seuraavan vaiheen. En väitä, että se olisi ollut helppoa, tai että se sopisi kaikille ihmisille, mutta se on ollut selvästi minun osani tässä hommassa.

Laitan vielä lopuksi taulukkomaisesti nämä vaiheet ja perheen roolin:

Totuuden tien vaihe Perheen ja lasten vaikutus
Mieli Ei periaatteessa mitään merkitystä.
Sydän Ei suurta merkitystä, mutta mitä enemmän voi viettää aikaa yksin, niin se auttaa kyllä oppimaan tuntemaan itseänsä.
Sielu Tosi suuri ja vielä negatiivinen merkitys. Tässä vaiheessa ego pyrkii syyttelemään muita ihmisiä ja välttelemään itsensä kohtaamista. Oman elämänsä hukkaaminen ei kovinkaan helposti onnistu elämällä aktiivisesti osana yhteiskuntaa. Auennut sydän voi myös kiinnittyä esim. parantajan tai opettajan rooliin, jos se ei vietä riittävän paljon aikaa itsekseen, edelleen ensisijaisesti parantaen ja opettaen itseänsä.
Täydellinen sielu Ei periaatteessa mitään merkitystä. Parhaimmillaan parisuhde tukee sielun valmiiksi tulemista, mutta toisaalta väärin valittu kumppani voi tehdä tulikasteesta liian haastavan, ja joko suhde tai eteneminen totuuden tiellä katkeaa.

Kerron vielä yhden huomion totuuden tieltä. Ennen tien kolmatta vaihetta ihminen todella tuntee, että hänen perheensä ovat hänen kumppaninsa ja fyysiset lapsensa. Vastaavasti jos ihminen on kokenut kuoleman ja edennyt neljänteen vaiheeseen, hän kokee nyt perheekseen kaikki tässä vaiheessa ja tästä eteenpäin siirtyneet sielut kautta kaikkien aikakausien. Myös lapsikäsitys muuttuu ja elää, tästä eteenpäin sielulla voi olla tai tulla ns. opetuslapsia, jotka ovat hänelle aivan yhtä tärkeitä kuin hänen omat fyysiset lapsensa olivat aiemmin. Jos perhe- ja lapsikäsitykset eivät ole muuttuneet, tai ne koskettavat jotain muuta porukkaa kuin edellä mainittua, sielu ei ole edennyt kuoleman jälkeiseen rakennusvaiheeseen, vaan se on edelleen kiinni totuuden tien edellisessä vaiheessa. Monet luulevat jo olevansa kolmannessa tai neljännessä vaiheessa, mutta tällä hetkellä ne vaikuttavat olevan harvinaisia vaiheita – todella harvinaisia…

Kun Totuuden tien kolmas vaihe on päättynyt henkiseen kuolemaan, tuosta eteenpäin ihminen ei enää toimi oman tarpeensa mukaan. Siksi on aivan oikein sanoa, ettei hänellä enää ole tarvetta perustaa perhettä, vaan hän voisi aivan hyvin elää myös yksin. Tuossa vaiheessa ihminen voisi myös muuttaa erämaahan ja elää siellä kaikkien sosiaalisten verkostojen ulkopuolella, kuin luostarissa. Se ei kuitenkaan ole enää neljännen vaiheen tarkoitus. Kun tietoisuudenlamppu syttyy sielussa, sielun tehtävä on tuoda sitä valoa muillekin, koko ihmiskunnalle. Tähän tehtävään voi kuulua perheen kasaaminen tai uuden perustaminen, tai sitten ei. Sielun tarkkaa ja persoonallista tehtävää ei tiedä kukaan muu kuin yksi ja ylin, sekä lopulta persoonan kuoleman jälkeen sielu itse. Tuossa vaiheessa käy niin kuin on tarkoitettu.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).