”Olen nyt parina päivänä lukenut näitä tekstejä ja jäänyt miettimään miten on mahdolllista se, että ollessani tavallinen valheiden verkoissa elävä kahden lapsen äiti 37-v, sain/koin monen vuoden aikana kastekokemuksia (tietoisuuden laajenemiset, tunnistettavat symbolit, kuuleminen ja näkeminen) ilman harjoituksia ja ilman eri kielten opiskelua tai uskontojen ja filosofioiden tuntemusta?”

 

Totuus on kaikille sama. Ja juuri sen vuoksi intiaaniheimon näkijä, egyptiläisen mysteerikoulun ylipappi, Kiinan Keltainen Keisari, Jeesus, Muhammad, Laotse, minä, sinä jne. ovat kaikki löytäneet saman totuuden. Ei henkilökohtaista totuutta, vaan sen saman perimmäisen totuuden – maailmankaikkeuden hengellisen rakenteen. Sen mistä kaikki on luotu ja joka on ikuinen.

 

Myös Totuuden tien leivät (eli vaiheet) ovat kaikille samat. Jokainen oppii tavallaan tuntemaan saman Jumalan samat kasvot, vaikka henkilökohtaiset tapahtumat ja haasteet olisivatkin erilaisia. Tästä aiheesta on kirjoitettu astrologian yhteydessä. Jokainen ihminen on yksilö, mutta vain tietyissä rajoissa. Elämässä on kyse todennäköisyyksistä, eli siitä millä todennäköisyydellä persoonalliset piirteet ilmenevät meissä kaikissa. Jollakin on taipumus johonkin ja jollakin taas johonkin muuhun, ja siten kaikilla on omat vahvuudet ja omat heikkoudet. Kaikilla on omat synnit, mutta tuntemalla ykseyden eli Hengen ihminen joutuu kantamaan myös koko maailman synnit harteillaan. Tämä on Buddhan määrittelemä kärsimys (Kärsimys = Perisynti).

 

Sinä olet kokenut Totuuden tien vaiheita tietämättäsi. Niin kävi minullekin. Vuoden 2011 kesästä lähtien minä etsin vain totuutta. En ollut opiskellut hepreaa, arabiaa tai hieroglyfeja. En tiennyt hengellisistä asioista oikeastaan mitään muuta kuin, että uskonnot kiinnostivat minua ja että NLP oli jotain, mikä toimii paremmin (jos kaikkien motiivit ovat kohdallaan) kuin psykologia yleensä. Näillä lähtökohdilla etsintäni alkoi. Ja myös minulla siihen liittyi luopuminen kaikesta – ensin omaisuudesta, sitten identiteetistä. Kysymykseesi on olemassa myös syvällisempi vastaus. Tien voi kulkea pitkälle tietämättä siitä ja olemalla vain ns. hyvä ihminen. Kun ihminen on hyvä, ensin käyttäytymisen tasolla ja sitten ajatusten tasolla, hän selviää sydämen punnitsemiseen asti. Ja monet saavat tällöin ”tiedon” lahjan, eli he ymmärtävät maailmankaikkeuden hengellisen rakenteen. Tätä prosessia kuvaa tarina, kun Jeesus parantaa sokean miehen. Mies toteaa, että hän näkee nyt jotain – kuin puita. Puut ovat Tieto ja Elämä, eli hengen kaksoset. Kaikki on kuitenkin edelleen sumeaa ja täynnä ristiriitoja ja epäjohdonmukaisuuksia. Tätä kaikkea on ”profetian pää”. Ikuinen Tieto, eli Isä on kuin Lähde, joka vain tulvii ja tulvii. Se kastelee Maan (eli Tunteen ja Järjen) alleen jättäen jäljelle vain ihmisen ikuiset osat.

 

Jos Totuuden tiessä olisi vain yksi kaste, tämä olisi tien päätös. Mutta kasteita on enemmän. Toisaalta voidaan sanoa, että Totuuden tiessä on kyse aina samasta kasteesta, mutta aina myös sen syvemmästä ymmärtämisestä ja täydellisestä tietoisuuden tilasta. Eli se mikä Vesikasteessa näyttää sumeilta puilta, tulee Tulikasteessa kirkastumaan ja näkyviin täysin selvästi. Tässä vaiheessa ihmisen nousevan vihan tyynnyttää viisasten viini, eli Pyhät Kirjat. Voin omakohtaisesti vakuuttaa, etten pystynyt lukemaan esim. Raamattua ennen kuin vasta Tulikasteen aikana. Jos olisin lukenut sitä liikaa Vesikasteen aikaan, olisin hukkunut tietoon ja todennäköisesti alkanut tuomaroimaan ihmisten tekoja. Se ei ole Vesikasteen idea, vaan pikemminkin sen vastakohta.

 

Kysyn sinun puolestasi jatkokysymyksen: Miksi kasteita on monta ja mikä niiden idea on, jos ne ovat aina periaatteessa sama kaste?

 

Totuuden tie johtaa tuntemaan kuolemanjälkeisen elämän. Tie on siis sama tie, joka meidän tulee kulkea kuoleman jälkeen. Siksi Buddha opetti ”tiedon saaneista”, että he syntyvät vielä kerran ja valaistuneista, että he eivät enää synny kertaakaan. Kun ihminen on valaistunut, hän osaa kuollessaan kulkea Tien ja astuu pois Elämänpyörästä (= Dharman pyörästä). Tällöin ihmisellä on ikuinen elämä. Ihminen syntyy uudestaan jo eläessään, jotta hän tulee löytämään perille myös kuollessaan (tätä käsittelee esim. Johanneksen evankeliumin kolmas luku). Kuolemassa ei kukaan uudelleensynny Isästä eli vedestä ja hengestä, vaan kuolemassa joko Tie tunnetaan (= pääsy eteenpäin) tai ei tunneta (= paluu unohduksen veden ja elämänpyörän kautta takaisin tähän samaan kiertoon). Jos Tietä ei tunne, prosessi kestää 3000 vuotta, eikä tähän samaan maailman uudelleensyntyvä ihminen muista mitään entisistä kokemuksistaan. Ja toisaalta jos Tien tuntee, prosessi kestää vain 3 päivää, joista jokainen vuorokausi vastaa yhtä kastevaihetta.

FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest
Don't have an account yet? Register Now!

Sign in to your account

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).