Hyvä etsivä ja huono etsivä alkoivat tutkia samaa tapausta. Tapaus liittyi kadonneeseen henkilöön, jonka nimestä ei ollut täyttä varmuutta, mutta yli kymmenen todistajaa vahvistivat hänen kadonneen kuin tuhka tuuleen.

 

Heti aluksi huono etsivä tarttui todistajanlausuntojen ristiriitaisuuteen. Minä löysin virheen, hän huusi kuin lottovoittaja. Hyvä etsivä ei osallistunut turhuuksien juhlaan, vaan päätteli ristiriitaisuuksien johtuvan pikemminkin jokaisen ihmisen persoonallisesta tavasta kuvata ja kertoa asioista. Tämän vuoksi huono etsivä ei edennyt tutkimuksissaan, mutta hyvä etsivä eteni ja löysi seuraavan johtolangan.

 

Johtolangan mukaan ennen katoamistaan etsitty henkilö oli tullut murhatuksi. Todistajanlausuntojen perusteella oli nimittäin löytynyt murhasuunnitelma, joka ilmeisesti oli sitten käynyt toteen. Huono etsivä sanoi suunnitelman olevan niin epäselvä, ettei se ollut uskottava. Hän myös sanoi, että koska ei itse osaa lukea suunnitelmaa, ei se voi silloin olla totta. Hyvä etsivä sanoi, ettei omalla lukutaidolla ollut merkitystä. Vaikka suunnitelma oli kirjoitettu lähes tuntemattomalla kielellä, onneksi oli muutamia, jotka sitä osasivat lukea. Hyvä etsivä turvautui heidän apuunsa ja sai uuden johtolangan.

 

Johtolangan mukaan nyt kadonnut ja sitä ennen murhattu henkilö oli ilmeisesti itse tehnyt tämän suunnitelman ja valinnut omasta vapaasta tahdostaan toteuttaa sen. Huono etsivä sanoi heti, ettei tässä ollut enää mitään järkeä. Huonosta etsivästä tuntui, että oli aika lopettaa etsinnät tähän paikkaan ja jatkaa elämää muiden juttujen parissa. Hyvä etsivä oli eri mieltä, sillä hän ymmärsi oman mielen, eli järjen ja tunteiden pettäneen huonon etsivän. Hyvä etsivä osasi loogisesti etsiä samankaltaisuuksia, ja siksi hän mietti, miten muissa, samanlaisissa jutuissa oli oikeasti käynyt. Hyvä etsivä ymmärsi, että on äärimmäisen harvinaista, että jokin asia tapahtuisi juuri nyt ensimmäistä kertaa maailmankaikkeudessa – yleensä se on tapahtunut jo lukemattomia kertoja. Tästä seurasi uusi johtolanka.

 

Vihonviimeisen johtolangan mukaan syylliset yleensä koittavat johtaa tutkimuksia väärille urille. Hyvä etsivä tajusi huonon etsivän olevan osallinen tässä kutkuttelevassa juonessa. Huono etsivä kiisti egonsa turvin kaiken ja hyökkäsi syyttävästi hyvää etsivää vastaan. Huono etsivä syytti nyt hyvää etsivää samasta asiasta: myös hyvä etsivä oli selvästi osallisena tässä erikoisessa tapahtumaketjussa! Koska hyvä etsivä oli hyvä etsivä, hän ei automaattisesti kieltänyt osallisuuttaan, vaan päätti tutkia asiaa syvemmin. Hyvä etsivä mietti: mitä jos minä itse olenkin osallisena näissä tapahtumissa, joissa henkilö on ensin itse laatinut suunnitelman, sitten hänet on murhattu ja vielä lopulta hän on kadonnut kuin tuhka tuuleen.

 

Nyt hyvä etsivä ymmärsi: kun hän ja hänen veljensä, huono etsivä, olivat olleet nuoria, heidän isänsä oli kerran vedenhakumatkallaan pudonnut kaivoon, eikä hänestä enää koskaan kuultu mitään. Hyvä etsivä pohti nyt ääneen: ehkä minä ja veljeni olemmekin tähän syyllisiä. Mitä jos isämme teki ensin suunnitelman ja sitten hänen vapaa tahtonsa toteutti sen, ja tuli murhatuksi, jonka jälkeen katosi kuin tuhka tuuleen. Hyvä etsivä ja huono etsivä katsoivat toisiaan silmiin tuntien suurta veljellistä rakkautta. He ymmärsivät itse olevansa edelleen kaivossa. Mutta nyt he kaksi, yksissä tuumiin, pyysivät päästä sieltä pois, ja samalla heidän isänsä näytti jo ylhäältä laskevankin köyttä, jota pitkin he yhdessä pääsivät kiipeämään pois maan sisästä. Molempia etsiviä tarvittiin jutun ratkaisemiseksi.

 

Pohdittavaa:

  • Kenestä tämä tarina kertoo?
  • Missä vaiheessa huomasit tämän?
  • Mikä on kaivo?
  • Mitä tarkoittaa jutun ratkeaminen?
FacebookTwitterGoogle BookmarksLinkedinPinterest

Sivustolla on käytössä muutama eväste (vain kävijämäärien analysointiin ja käyttökokemuksen parantamiseen, ei myyntiin tai markkinointiin liittyen).